Oi, lennä riennä ruotsin kieli

Kielipoliittiset jakolinjat ovat tulleet viime vuosina ryminällä esiin. Perussuomalaisten vahvistuminen on osaltaan lisännyt aiheen esillä oloa. Ruotsin kielen aktiiviset puolustajat ovat harvassa RKP:n ulkopuolella. Kiistellyt aiheet jakautuvat useaan eri osa-alueeseen, kuten koulun pakollinen toisen kotimaisen kielen opiskelu (”pakkoruotsi”), ruotsinkielisten erivapaudet ja valtiomme yleinen kieli- ja vähemmistöpolitiikka. Usein yleisessä keskustelussa nämä laitetaan sekaisin: akateemiset ja yhteiskunnalliset merkitykset (tai merkityksettömyydet) sekoitetaan muun muassa valinnanvapautta ja yksilön oikeuksia korostaviin näkökulmiin.

Minä vastustan ”pakkoruotsin” poistoa. Olen ollut samaa mieltä aina. Perusteeni ovat moninaiset.

Ruotsi ei merkittävästi poikkea muista ”pakoista”, joita kouluissa on ja joita siellä tulisi olla. Kaikenlaista valinnanvapautta on viime vuosina merkittävästi lisätty, etenkin lukiossa. Ylioppilastutkinnon vapauttaminen ja merkittävä helpottaminen on näistä seikoista ehkä oleellisin. Kaikkien on enää kirjoitettava ainoastaan äidinkieli. Kolme muuta pakollista ainetta voi valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja yhden reaaliaineen joukosta. Kirjoitukset voi jakaa kolmelle eri kerralle, ja aineita voi halutessaan kirjoittaa suuren määrän. Yhtäältä tämä on aiheuttanut ylioppilastutkinnon merkittävän helpottumisen, toisaalta taannut, että huiput pääsevät koristamaan otsikkoja vaikkapa kymmenellä laudaturillaan.

Jos ruotsia verrataan matematiikkaan, kallistun ehdottomasti matematiikan puolelle. On käsittämätöntä, että Suomessa voi päästä ylioppilaaksi kirjoittamatta edes lyhyttä matematiikkaa. Mutta näitä kahta ainetta ei pitäisikään verrata, koska molemmat ovat merkittäviä. Kannatankin ns. vanhaa mallia, jossa pakollisia olivat äidinkieli, matematiikka, vieras kieli ja toinen kotimainen kieli. Reaali – jossa voi kirjoittaa vaikka vain läpihuutoaine terveystiedon – voisi sitten olla vapaaehtoinen.

Kuitenkin pelkään, että suunta, johon olemme menossa, on päinvastainen. Myös suomen kielestä tullaan jossakin vaiheessa hellittämään lisää tai ainakin sen tasoa tullaan merkittävästi helpottamaan. Kyseenalaista mallia näyttää esimerkiksi Britannia: siellä englannin kielen vaatimuksista eri luokka-asteilla ja yhteiskunnassa muutenkin on jo pitkälti luovuttu. Kielioppikin on kuulemma hyvin fleksibiili ja ”oikeaa” englantia voi kirjoittaa niin monella tapaa (Queen’s English Society’lle ei enää ole tarvetta; se lakkautettiin 2012). Uskoisin, että armoitettu länsinaapurimme painii samanlaisten ongelmien kanssa. Suomessa onneksi kielenhuoltokin on vielä kunniassaan – huolimatta siitä, että joku aika sitten alkoi näyttää/näyttämään pahalta.

Globaalissa monikulttuurisessa maailmassa kaikki kielet ja kulttuurit väitetään tasa-arvoisiksi. Suomen ja ruotsin asema horjuu sekä sisältä- että ulkoapäin. Miten suomea ja suomalaisuutta voi kannattaa, jos oleellinen osa valtion historiasta ja kulttuurista halutaan unohtaa? Miten voi puolustaa kantasuomalaisuutta vastustamalla ruotsin kieltä?

Valtion alkuperäis(t)en äidinkiel(i)en kannattaminen ja kehittäminen on löysentämistä vaativien tahojen mukaan vaarallista ”kulttuuripoliisina” toimimista – ja siten vastustettavaa aivan kuten valtion historiasta tai omasta erityisestä kulttuurista keskusteleminen. Heille maailma on huokoinen mosaiikki, ja muutos aina oleellisempaa kuin pysyvyys. Kielellisistä standardeista luopuminen tarkoittaa heille kulttuurisen diversiteetin syleilyä. Heidän mukaansa näin ollen eri professioiden kielivaatimuksia tulee löysätä ja ylipäätänsä suomen/ruotsin kielen roolia heikentää. Tahot, jotka vaativat ruotsin kielen koulutuksellista ja yhteiskunnallista alasajoa muodostavat samanmielisen rintaman näiden globalisti-monikultturistien kanssa, vaikka heidän perusteensa mielipiteilleen ovat usein täysin erilaiset ja keskenään ristiriitaiset.

Ruotsi-viha ei kuitenkaan sada Suomi-laariin – se sataa globaalin ”kielettömyyden” laariin.

Toisaalta kunnollisen kielen – niin äidinkielen kuin toisen kotimaisen tai vieraiden – kouluvaatimuksista luopuminen heikentää monien lasten, erityisesti alempien yhteiskuntaluokkien, mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan. Paitsi että kaikkien kielten oppiminen on tämän asian kannalta merkittävää, on ruotsin kielellä myös muita funktioita. Ruotsin kielen vastustamistakin leimaa paikoin yliromantisoitu kansanomaisuus – siinä jälleen kerran karu ja kova suomipoika kohtaa fiinin ruotsiherran ja aikoo tällä kertaa voittaa. Kaikenlaisen elitismin vastustaminen on muotia, samaan aikaan kun todelliset erot kansanosien välillä kasvavat – demokratiakin tuntuu toimivan sitä paremmin, mitä ruohonjuurimaisempia tosiasioita se koneistostaan sylkee. En ymmärrä, miksi korkeista standardeista, arvoista, oppineisuudesta, laajasta osaamisesta ja ihanteista pitäisi luopua.

Otaksukaamme, että pakkoruotsi poistuisi. Tämän jälkeen näyttäisi selvältä, että erityisesti alempien yhteiskuntaluokkien, joissa on alempi koulutustaso, lasten ruotsin kielen opiskelu vähenisi merkittävästi. Toisaalta ylemmissä luokissa muutos ei olisi läheskään niin suurta. Koska ruotsin kielen vaatimukset yhteiskunnan monissa tehtävissä eivät vielä pitkään aikaan häviäisi, olisivat ruotsia opiskelleet huomattavassa etulyöntiasemassa niin jatko-opintojen kuin ammatinvalinnankin suhteen. Virkakelpoisuusvelvollisuuksien muuttaminen ruotsin suhteen avaisi myös tien muille löysennyksille: mitä väliä on tutkinnoilla, akateemisuudella, millään paperinpalalla, ollaan kaikki vaan tasa-arvoisia.

Toisaalta koska iässä, jossa ruotsin kieltä tavallisesti aletaan opiskella, ihminen on melkoinen huntalo, joka ei ymmärrä omaa parastaan eikä osaa ajatella kovin pitkäjänteisesti, seuraukset olisivat mahdollisesti myös yleisesti huomattavat. Tämä pätee koko koululaitokseen: jos teini-ikäiselle nuorelle annetaan valinnanvapaus koskien hänen opiskelemiaan aineita, on syytä odottaa, että terveystieto nousee suosiossa edelleen, kun taas äidinkieli, kielet, matematiikka, luonnontieteet ja historia laskevat. Mitä tai keitä tämä palvelee? Valinnanvapaus on liberalismin lempilapsi, ja niin kauan kuin vain hyvistä oloista ponnistavat tulevat sosialisoitumaan valitsemaan ”oikein”, on kaikenlaisen pakon purkaminen omiaan parantamaan vain hyväosaisimpien ihmisten suhteellista asemaa. Toisaalta se, että koulutusestablishmentti on itse valmis alentamaan vaatimuksia, kertoo ainoastaan siitä, että se on helisemässä.

Ruotsin kielen opiskelu ei vähennä muiden kielten opiskelua. Mitä enemmän kieliä ihminen osaa, sitä yksinkertaisempaa hänen on oppia niitä lisää. Pelkkä englannin opiskelu ei missään nimessä voi olla tarpeeksi, ei edes peruskoulutasolla. Eräs vaihtoehto, jolla ruotsin opinnot voisi ehkä kiertää, olisi sellainen, että jo A2-vaiheessa (4. luokka) oppilaan pitäisi päättää, lukeeko hän ruotsia vai toista vierasta kieltä. A1-kieli on yleensä englanti, A2-kieli esimerkiksi saksa, ranska, venäjä tai uusi nousija espanja. Se, että ruotsin kielen opintojen alkua on aikaistettu kuudenteen luokkaan, on hyvä muutos, mutta vieläkin aikaisempi se voisi olla. Koko alakoulu on loistavaa aikaa opiskella kieliä, kun lasten aivot ovat tähän kaikkein mukautuvaisimpia. Tiedän silti, että ehdotukseni on täysi utopia – se olisi aivan liian rankka ja pikkupupusille vaativa, heidän itsemääräämisoikeuksiaan ja ihmisoikeuksiaan todennäköisesti rikkova.

Ruotsia kuitenkin inhotaan suuressa määrin. Myös esimerkiksi yliopiston virkamiesruotsi on yksi vihatuimpia kursseja, vaikka osallistujien luulisi olevan heitä, joille oppi on jo aiemmin mennyt perille. En tiedä, mikä vihaan lopulta on syynä – oppiaineen pakollisuuden tuottama mielenkarheus, ruotsinkielisten eliittinen ja korkea asema, vähemmistöoikeudet vai mikä. Vaikka ruotsi on helppo kieli, näyttäytyy sen erilaisuus suhteessa englantiin selvästi. Englantia lapset oppivat nykyään ihan kuin itsestään, mutta ruotsi vaatii selvästi enemmän.

Kielipolitiikkaa täytyy lähestyä osin pragmaattisesti, osin normatiivisesti. Normatiivisuus liittyy ensisijaisesti  edellä käsittelemääni kulttuurisen ja yhteiskunnallisen perinnön vaalimiseen. Toissijaisesti se liittyy näkemykseen vähemmistöpolitiikasta. Tämä peruste on kuitenkin heikkenemässä nimenomaan käytännöllisten syiden vuoksi: ruotsinkielisten määrä vähenee suhteessa uusiin kieliryhmiin. Ihminen, joka ei näe mitään lisäarvoa perinteessä, historiassa tai kulttuurissa, voi oikeutetusti olla sitä mieltä, että vaikkapa somalin kieli on nousemassa ruotsin rinnalle tai ohi. Minä sen sijaan en missään nimessä ole tätä mieltä juuri siksi, että ensisijainen perusteeni kumoaa sen. Venäjän kieleen suhtaudun taas lempeämmin, mutta siihenkin nimenomaan ennemmin kauas kuin lähelle katsoen. Se, että virolaisia ja venäläisiä maahanmuuttajia saapuu maahamme yhä kiihtyvässä määrin, ei ole oikeutus näiden kielten korottamiseen ruotsin rinnalle tai ohi.

Vähemmistöpolitiikka on kuitenkin merkittävää myös silloin, kun vähemmistö ei ole niin sanotusti ”uhri”. En usko, että ruotsinkielisyys (tai ”ruotsalaisuus”) Suomesta häviäisi, vaikka se menettäisikin asemansa, mutta mielestäni tätä ei tulisi kuitenkaan edesauttaa. Päinvastoin, ruotsinkieliseen vähemmistöön liittyy lukuisia hyvin positiivisia ja kannatettavia seikkoja, joista suomenkielisen enemmistön sietäisi ottaa mallia. Ruotsinkieliset voittavat suomenkieliset esimerkiksi avioliittojen pysyvyydessä, terveydentilassa ja onnellisuudessa.

Normatiivisuus ja pragmaattisuus ovat kielipolitiikassa toki törmäyskurssilla tavan takaa. Vahvasti kaksikielisessä kunnassa asuvana voin mainita esimerkiksi sen, miten paljon ruotsinkielisen tason ylläpito maksaa. Yllättävää ei olekaan, että kaksikielisten kuntien talous on lähes järjestään suhteessa heikompi kuin vahvemmin yksikielisten. Vaikutus laskennallisten seikkojen ulkopuolella voi myös olla poliittisesti merkittävä: esimerkiksi Kirkkonummella ruotsinkieliset lapset saavat käydä kauniita pieniä kyläkouluja, joissa oppilaita on muutama kymmenen, kun taas suomenkielisten opinahjoja on yhä suurennettu, tiivistetty ja lakkautettu. Sama koskee tietysti pitkälti päivähoitoa ja muita eriytettyjä palveluita. Tällaisilla voi olla vaikutusta ihmisten epätasa-arvoisuuden ja katkeruuden tunteisiin.

Henkilökohtaisesti suurin järkytys liittyi ryhmien väliseen segregaatioon. Seitsemän vuotta sitten kuntaan muuttaessani iloitsin siitä, että lapset pääsevät nyt oppimaan ruotsin kieltä. Hah. Kielikylpypaikkoja on yksi koko suuressa kunnassa eikä mitään muuta julkista tarjontaa olekaan. Ruotsinkielisten etua tietysti asia palvelee. Juuri tällaisessa on kielipolitiikan ongelmakohdat, ja näille pitäisikin tehdä jotakin. Myös esimerkiksi yliopistojen erilaiset pääsyvaatimukset pitäisi purkaa. Muutoksen pitäisi käynnistyä myös vähemmistössä itsessään. Enkä aivan vähän toivo sitäkään, että RKP ymmärtäisi vitaali-intressiensä kannalta olevansa konservatiivi- eikä liberaalipuolue ja lopettaisi häpeällisen maailmansyleilyn.

Samalla tavalla ”pakko” ja ”oikeus” vaihtelevat ruotsinkielisen kieliryhmän sisällä. Muistan, kuinka lukioikäisenä olin harjoittelemassa tamperelaisessa ruotsinkielisessä päiväkodissa. Tärkein ohje, mikä minulle annettiin, koski ehdotonta ruotsin kielen käyttöä. Lapsilla oli tapana alkaa puhua suomea, mutta heille ei missään nimessä saanut vastata suomeksi. Tamperelaisessa ankkalammikkossa oli ja on aika vähän ankkoja, yhden korttelin verran.

Ymmärrän toki, että yksikään edellä tarjoamani argumentti ruotsin kielen aseman säilyttämisen puolesta ei nykyaikaisen eetoksen mukaan ole validi – jokainen voidaan kumota erinäisillä rationaalisuutta edustavilla argumenteilla, ja näitä ruotsin lyöjillä rutkalti riittää. Se, mitä omastani jäljelle jää, ei kuitenkaan ole irrationaalisuutta, vaan kykyä tarkastella maailmaa ja yhteiskuntaa hyväksi havaitun sabluunan kautta. Kaikkea ei voi eikä pidä redusoida siihen, miltä tällä hetkellä näyttää tai tuntuu tai mikä on helppoa ja kätevää. Vastustan ruotsin kielen alasajoa ensisijaisesti konservatiivisista syistä. Vaikka sen poistamisesta olisi todennäköisesti myös jotakin hyötyä, olisivat haitat suuremmat. Mikä oleellisinta, se mahdollistaisi yhä laajamittaisemman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen homogeenisyyden rapauttamisen liberalismin ja ”kansanomaisuuden” hengessä.

116 kommenttia artikkeliin ”Oi, lennä riennä ruotsin kieli

  1. Nuorten järkevä enemmistö reagoi kannustimiin aivan samoin kuin aikuisetkin. Terveystieto on reaaliaineena suosittua siksi, että siitä saa helpolla hyvän arvosanan, joka on hyödyksi jatko-opintoihin pyrkiessä. Tämä valinta, toisin kuin kirjoituksessasi oletat, on täysin oppilaan pitkän aikavälin edun mukainen. Asian laidasta on aivan turha syyttää noita keskenkasvuisia, kun ainoita syyllisiä ovat tämän umpityperän kannustimen luoneet päättäjät. Tämä terveystiedon samanarvoisuus suhteessa humanistisiin ja luonnontieteisiin pitäisi ilman muuta purkaa heti.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että valinnanvapautta laajennettaessa vastuuta oikeista valinnoista siirretään järjestelmältä vanhemmille, ja on todellakin olemassa vaara, että hyvin toimeentulevat opiskelevat saksaa ja fysiikkaa ja huonommin toimeentulevat pelkkää englantia ja terveystietoa. Sen sijaan sitä mieltä en ole ollenkaan, että juuri ruotsin kielen pakollisuuden jatkaminen olisi tämän sudenkuopan syntymisen esteenä, vaan enemmänkin päinvastoin. Nykymalli käytännössä takaa sen, että kaikki oppivat kohtuullisesti englantia, useimmat teeskentelevät oppivansa ruotsia, ja vain motivoituneet ja lahjakkaat opiskelevat muita kieliä.

    Itse kuvailemasi kahden pakollisen vieraan kielen malli, jollaista olen itse kannattanut jo pitkään, laajentaisi kansallista kielivarantoa, ja levittäisi sen hyödyt nykyistä laajemmalle joukolle ihmisiä. Tämähän on nyt siis sellainen hyötyargumentti, joka on tietysti yhteismitaton esittämäsi konservatiivisen argumentin kanssa, mutta sen ohessa esitit kuitenkin myös argumentin yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimuksesta käsin. Mitä yhteiskunnalliseen tasa-arvoon muutoin tulee, niin kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat nykyjärjestelmässä aivan valtavan edun suhteessa suomenkielisiin. He saavat synnyinlahjana jo yhden germaanisen kielen taidon, eikä heihin useimmissa tapauksissa kohdistu velvoitetta opetella koulussa kieltä, jota he eivät ollenkaan osaa tai koe tarvitsevansa (umpiruotsinkielinen maaseutu on joskus poikkeus tähän). Suomenruotsalaiset voivat siten keskittyä opiskelemaan juuri niitä vieraita kieliä jotka katsovat itselleen hyödyllisimmiksi. Pakkoruotsin puolustamista koulutuksellisesta tasa-arvosta käsin on tämän tähden pidettävä erittäin kyseenalaisena.

    Lisäksi, tämä nyt ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa millään tasolla: ”Ruotsin kielen aktiiviset puolustajat ovat harvassa RKP:n ulkopuolella.” Ruotsin kielelle ja sen pakko-opetukselle löytyy runsaasti puolustajia sekä herraskaisesta Kokoomuksesta että Ruotsin sisarpuoluettaan kadehtien ihailevasta SDP:stä.

    • Kiitos kommentista! Olen valmistautunut tähän hyvin, sillä otaksun, että 98 prosenttia blogin lukijoista on kanssani toista mieltä.

      ”Tämä [terveystiedon] valinta, toisin kuin kirjoituksessasi oletat, on täysin oppilaan pitkän aikavälin edun mukainen.”

      Tottakai, tämä on selvää. Koulutuksen vaatimuksia tai opin tasoa ei missään tapauksessa voi sälyttää lasten tai nuorten harteille. Semminkin päättäjiltä ja koulutuksen virkamiehiltä voisi odottaa enemmän.

      ”Sen sijaan sitä mieltä en ole ollenkaan, että juuri ruotsin kielen pakollisuuden jatkaminen olisi tämän sudenkuopan syntymisen esteenä, vaan enemmänkin päinvastoin.”

      Se tuskin olisi sen kausaalinen vaikutin, vaan nimenomaan valitun suunnan yhä merkittävämpi vahvistuminen. Ruotsi on eräällä tapaa kynnysteema – jos sekin vielä saadaan pois, mitään pidäkkeitä ei enää ole. Toki, jos demokratiamme on sitä mieltä, että kouluissa ei tarvita pakollisia aineita, taso saa laskea, kunhan osa menestyy ja että valinnanvapautta on lisättävä, on täysin loogista, että ruotsin kielikin poistuu. Omat argumenttini ovat tietyllä tapaa utooppisia yhtä kaikki, koska peilaan niitä maailmaan, jonka toivoisin olevan olemassa. Tosimaailmassa sitten suosittelisin jopo-opintoja ja näyttötutkinto-amista aika monelle sellaisellekin, joka kuvittelee lukiosta jotakin saavansa. Saatan olla epäjohdonmukainen, myönnän.

      Kuten kirjoitin, kahden kielen pakollisuudella voisi kiertää pakkoruotsia. Tällöinkin ruotsi laskisi kuin lehmänhäntä, mutta (tavoittelemani) kokonaisuuden kannalta sillä ei ehkä olisi merkitystä. Toisaalta tällainen päätös ei ikinä tule menemään läpi – pakkohan siinä lisääntyy eikä vähene.

      ”… kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat nykyjärjestelmässä aivan valtavan edun suhteessa suomenkielisiin.”

      Aivan totta. Ruotsinkieliset ovat erittäin hyviä kielissä. He ovat usein kauniimpia ja ystävällisempiä. Heillä on hyvä mielenterveys ja purjeveneitä. Rahaa ja vakautta, yhteisöjä ja verkostoja. Kaikilla mittareilla katsoen suuri etu suhteessa suomenkielisiin (puhumattakaan muunkielisistä tässä maassa). Tasa-arvon vahvistamiseksi suomalaisia pitäisi joko positiivisesti syrjiä tai sitten ruotsalaisten asemaa tehdä tukalammaksi. Tekstissäni ehdotin muutamia asioita, joilla ruotsinkielisten perusteetonta etua voidaan vähentää. Ja kuten sanottua, en usko, että suomalaisten asema yleisesti nousisi pakkoruotsi poistamalla.

      Toisaalta en myöskään kannata naisten asepalvelua tasa-arvon lisäämiseksi. Argumenttien muotoilu on hieman samantapainen. Vaikka nykyaikaisen tasa-arvokäsityksen perusteella miehet ovat suhteessa naisiin epätasa-arvoisia joutuessaan asepalvelukseen, en kannata naisten pakollista asepalvelusta. Seuraako tästä loogisesti, että en kannata tasa-arvoa ja/vai nykyaikaista tasa-arvokäsitystä?

      ”Lisäksi, tämä nyt ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa millään tasolla: ”Ruotsin kielen aktiiviset puolustajat ovat harvassa RKP:n ulkopuolella.””

      Paino sanalla aktiiviset. Puolueissa on paljon ihmisiä, jotka vastaavat ruotsin kielen vastustajien argumentteihin puolustamalla ruotsin kieltä. He reagoivat vastustukseen. Yleensä vielä erittäin laimeilla ja toisarvoisilla fraasiargumenteilla (esim. Lipponen). Sen sijaan aktiivisesti ruotsin kieltä tai pakkoruotsia kannattaa nähdäkseni hyvin harva, sitä ei joko uskalleta tehdä tai sitä ei pidetä merkittävänä. Poliittisessa ilmapiirissä ruotsalaisuuden lyöminen sen sijaan on yleistä ja palkittavaa. ”Järkevä kansa” on todellakin noussut barrikadeille, ja voi että kuinka media tykkää. Kuinkahan monta ruotsia vastustavaa uutista olen taas viikon sisään lukenut!

      • ”Aivan totta. Ruotsinkieliset ovat erittäin hyviä kielissä. He ovat usein kauniimpia ja ystävällisempiä. Heillä on hyvä mielenterveys ja purjeveneitä. Rahaa ja vakautta, yhteisöjä ja verkostoja. Kaikilla mittareilla katsoen suuri etu suhteessa suomenkielisiin (puhumattakaan muunkielisistä tässä maassa).”

        No ei sen nyt ihan noinkaan mene. Maan talouden painopiste oli pitkään länsirannikolla, jossa ruotsinkielisiä oli usein enemmistö. Tästä syystä pääomia kasautui korostuneesti ruotsinkielisille, ja sen turvin heillä on edelleen yliedustus maan vauraimmassa väestönosassa. Iso joukko meillä on silti aivan tavallista ruotsinkielistä rahvastakin, kalastajia, veneenveistäjiä ja maajusseja.

        Mainitsemani kielietu on ainoa etu, joka koskee tänä päivänä lähes kaikkia suomenruotsalaisia. Purjeveneet, pankkitilit ja muut kuuluvat enemmän siihen humoristiseen stereotyyppiin.

        Siitä myönnän olevani kyllä hieman närkästynyt, miten heikosti suomenruotsalaisten menestyksekkäin osa kykenee tunnistamaan ja tunnustamaan etuoikeutetun asemansa, mutta oikeastihan samanlainen harha omasta erinomaisuudesta syntyy kaikille, joille menestystä siunaantuu. Oma hyvä asema kuvitellaan seuraukseksi omista ansioista, eikä muita selittäviä tekijöitä haluta nähdä.

      • Ruotsinkielisten keskimääräistä parempaan hyvinvointiin voi myös vaikuttaa se, että he asuvat kaksikielisissä kunnissa, jotka saavat lisärahaa valtiolta *ruotsinkielisten* määrän mukaan. Tieviittoja ym. ei tarvitse vaihtaa vuosittain, joten ylimääräinen raha menee muiden palveluiden tuottamiseen ja esim. terveydenhoitoon. Tämän takiahan Manner-Suomen kolme ruotsinkielistä kuntaa muuttuvat kaksikielisiksi, jotta pääsevät ”tuen” piiriin (tai pysyvät siinä). Useat suomenkieliset kunnat puolestaan joutuvat huolehtimaan monenkielisistä asukkaistaan ilman ylimääräisiä vuotuisia avustuksia.

      • Tyty, vieraskielisistä saa kyllä valtionavustuksia usealla politiikan sektorilla.

        Suomenruotsalaisten ”perintö” sisältää monia seikkoja, jotka suojaavat yksilöitä, ja näitä on kyllä myös tutkittu. Yhteisöllisyyden on todettu olevan merkittävä etu.

      • Mutta kun laki muuttui ja yksikielisille (ruotsinkielisille) kunnille ei enää makseta avustuksia, niin vaikka esimerkiksi Närpiö lienee maailman ruotsinkielisin kunta, niin hekin päättivät nyt vaihtaa kaksikielisiksi. Kannattaa siis ottaa vähäiset kaksikielisyydestä koituvat kulut, koska rahaa tulee paljon enemmän kuin tarvitaan niiden kattamiseksi. Avustuksiinkin oli jo totuttu, joten budjetti meni uusiksi, kun niitä ei saatukaan tänä vuonna. Suomenkieliselle kunnalle ei tällaista automaattista (ja ylimääräistä) rahaa ole koskaan ollutkaan tarjolla.

        ”Tämä taas juontaa juurensa valtionosuuksien uusjaosta. Jos Närpiö päättäisi pysyä yksikielisenä, tämä tekisi arvioiden mukaan jopa kahden miljoonan euron loven kunnan talouteen, Slama selvittää.”
        http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/nyt-puhuu-n%C3%A4rpi%C3%B6n-kuolinilmoituksen-tekij%C3%A4-1.1702430

        Lohjalle esimerkiksi ylimääräistä tulee 1,5 miljoonaa vuosittain.
        http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/157710-vapaaehtoinen-kaksikielisyys-on-lohjalle-selkea-rahasampo

        Ruotsinkielisten ”yhteisöllisyyttä” tietenkin myös suojellaan kovasti. Suomen- ja ruotsinkielisiä ei esimerkiksi voi laittaa samaan kouluun tai edes samaan koulutaksiin. Kun muu Suomi asutti Karjalan evakkoja, niin lakiin tehtiin poikkeus, ettei heitä asutettaisi ruotsinkielisille alueille. Vastikään kerrottiin, että erääseen Helsingin siirtolapuutarhaan ei suomenkielisiä hyväksytä. Suomenkielisten nyt lieneekin vaikea kokea samankaltaista ”yhteisöllisyyttä”, koska suomalaisia (enkä siis puhu pelkästään suomenkielisistä) nyt on se reilu viisi miljoonaa ja kaikki on hyväksyttävä samanarvoisina, eikä syrjintää (suomen) kielen perusteella hyväksytä. Mitähän muuten ihmiset sanoisivat, jos joku keksisi, että jonnekin pääsevät vain suomenkieliset? Olisiko se hyväksyttävää, yhteisöllisyyden parantamiseksi?

      • Tyty, kyllä, järjettömiä ylilyöntejä kuuluu Suomen vähemmistöpolitiikkaan. Vastaavanlaiset apartheidit eivät siis koske tai suosi ainoastaan ruotsinkielisiä, vaan kaikkia muitakin vähemmistöjä.

        Jos jaksaisin vielä keskustella aiheesta, haluaisin kysyä sinulta ja esimerkiksi nimimerkki X:ltä, että minkälaista vähemmistöpolitiikkaa te kannatatte. Millaisena sen kuuluu liberaalissa valtiossa näyttäytyä? Diskurssinne ovat jokseenkin erinäköisiä, vaikka vaatimukset lienevät täysin samat.

      • Riikka:
        ”Jos jaksaisin vielä keskustella aiheesta, haluaisin kysyä sinulta ja esimerkiksi nimimerkki X:ltä, että minkälaista vähemmistöpolitiikkaa te kannatatte. Millaisena sen kuuluu liberaalissa valtiossa näyttäytyä?”

        Minultahan et kysynyt, mutta internetin tapojen mukaan vastaan silti.
        Tarvittaessa tulkkauspalveluja. Mitään muuta ei heru. Sitäkään ei saa pelkällä ilmoituksella, vaan täytyy ihan oikeasti olla kieltä osaamaton. Lisäksi jollekin maahanmuttajalle ei kyllä järjestetä tulkkauspalveluja loppuiäksi, vaan tietyn ajan sisällä se suomi olisi opittava. Vaihtoehtoisesti järjestävät itse itselleen tulkin eikä suinkaan valtion laskuun.
        Sama koskee ruotsinkielisiä.

      • Kyse oli tavoista, joilla yksi kielivähemmistö pyrkii ja onnistuukin syrjimään ja erottautumaan muista suomalaisista. Kuinka se muuttui kysymykseksi vähemmistöjen oikeuksista? Tälläkin hetkellä ruotsinkieliset palvelevat toisiaan alueilla, joilla ruotsinkielisiä asuu enemmän. Muualla Suomessa heitä ei paljoa ole, joten suomen- ja muunkieliset palvelevat toisiaan suomeksi tai jollain muulla yhteisellä kielellä, mikäli sellainen löytyy. Aina ei löydy, mutta jotenkin kuitenkin toimeen tullaan. Svenskfinlandissa kirjoitetaan lehteen, jos jätskin myyjä ei osaa ruotsia.
        Yksikään muu kielivähemmistö ei pakota enemmistöä opiskelemaan kieltänsä. Muilla ei myöskään ole valtaa vaatia omankielisiä koulukuljetuksia. Uhanalaisten saamen kielten kielipesiltä juuri leikattiin, mikä vaarantaa niiden toiminnan, mutta ruotsinkielisiä kielikylpyjä taas lisätään . (Onkohan kukaan kysynyt, minkä kielisille olisi oikeasti kysyntää?)
        RKP:n mukaan pakkoruotsitetut ja vielä lisäkoulutetut suomenkieliset eivät myöskään riitä palvelemaan ruotsinkielisiä, vaan siihen kelpaavat vain ruotsinkieliset, kuten Pohjanmaalla nähtiin. http://www.soininvaara.fi/2010/09/08/tekivatko-ruotsinkieliset-oman-maalin/
        Pakkoruotsissa ei ole kyse kielitaidosta, vaan vallasta. Muuten sitä ei olisi aikaistettukaan, sillä kieltenopettajien mielestä muutos pikemminkin heikentää ruotsin taitoa, kun sitä opiskellaan kahtena vuotena vain yksi tunti viikossa (tai yhtenä vuotena ei ollenkaan).

      • ”Toisaalta en myöskään kannata naisten asepalvelua tasa-arvon lisäämiseksi. Argumenttien muotoilu on hieman samantapainen. Vaikka nykyaikaisen tasa-arvokäsityksen perusteella miehet ovat suhteessa naisiin epätasa-arvoisia joutuessaan asepalvelukseen, en kannata naisten pakollista asepalvelusta. Seuraako tästä loogisesti, että en kannata tasa-arvoa ja/vai nykyaikaista tasa-arvokäsitystä? ”

        Vastauksena kysymykseesi: Seuraa. Et kannata tasa-arvoa, jos et kannata tasa-arvoa.

        Loogisesti: Tasa-arvo on sitä, että ihmisiä kohdellaan samalla tavalla riippumatta heidän sellaisista ominaisuuksistaan, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Vamma, sukupuoli, ihonväri ovat tällaisia asioita.

        Jos kannatat ihmisten kohtelemista erilailla johtuen heidän sukupuolestaan, vammoistaan tai ihonväristä, et kannata tasa-arvoa. Et nykyaikaista tasa-arvokäsitystä tai tasa-arvoa muutenkaan.

        Tämän tulee myös olla ilmeista jos moista joutuu edes kysymään.

  2. Ruotsin kieltä ei vihata vaan pakkoruotsia, pakollista kieltä, jolle ei ole käyttöä eikä perusteita. Laitapa pakkoviro Suomen kouluihin ja pääset ihmettelemään, miksi sitä viroa vihataan.

    On oleellista, että ymmärrät eron: jos kannatat pakkoa muitten lapsille, sinun on pystyttävä puhumaan nuo muut pakollisuuden puolelle, jos taas kannatat valinnanvapautta omille lapsillesi, riittää, että puhut heidän puolestaan. Nyt sinulla ei ole mitään sellaista, millä voisit kääntää ihmiset kannattamaan pakkoruotsia omille lapsilleen. Vaikka pitäisit sitä kuinka terveellisenä, sinun on annettava muitten vanhempien lapsineen päättää kieliopinnoista heidän kohdallaan.

    Tulit sanoneeksi, ettei ruotsin pakollinen opiskelu vähennä muita kieliä. Osmo Soininvaara on sanonut ”Olisi — muka yhtä helppoa opiskella ruotsia ja venäjää tai pelkkää venäjää. Väite on kertakaikkisesti väärä. Jos se olisi totta, meidän kannattaisi varmaankin tehdä kaikista maailman kielistä pakollisia, koska yhden kielen lisääminen kielivalikoimaan on aina ilmaista.”

    Mitä tahansa kaunista ja hyvää sinulla ruotsin kieleen liittyykään, muista, että jos sinun perustelusi liittyvät lähinnä omaan maailmankuvaasi ja omiin mieltymyksiisi, et oikeasti keskustele asiasta. Voit toivoa vaikka kaikille silakkaa aamiaiseksi ja siinäkin voi olla hyviä puollia, mutta miksi pakko, kun ihmiset osaavat itsekin valita eikä missään maailmassa pakoteta kaikkia syömään silakkaa aamuisin – siis opiskelemaan pakolla pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon.

    • Kiitos kommentistasi.

      ”Ruotsin kieltä ei vihata vaan pakkoruotsia, pakollista kieltä, jolle ei ole käyttöä eikä perusteita.”

      Hah. Tässä maassa vihataan ruotsalaisuutta ja ruotsinkielisyyttä, kaikkea sitä bättreä ja historian taakkaa, mitä siihen liittyy. Pelkän pakkoruotsin vastustamisen korostaminen vaikuttaa uudemmalta suunnalta.

      Pakkoviroon vertaaminen ontuu merkittävästi.

      ”Vaikka pitäisit sitä kuinka terveellisenä, sinun on annettava muitten vanhempien lapsineen päättää…”

      Ihan jo irrotettuna ruotsi-kontekstistaan tuo vapaaehtoisuuden vaade (kaikille mitä haluavat) onkin juuri se, mitä vastustan. Miksi matematiikkaa? Miksi historiaa (jossa kaiken lisäksi joutuisi ruotsalaisista lukemaan)? Jos minä haluan akateemisia aineita, mutta naapurin reiska ei, kuka päättää? Vapaaehtoisuuteen perustuva koulu?

      Sitä paitsi jos olisit lukenut tekstini, olisit huomannut, että siellä oltiin valmiita luovuttamaan ruotsin pakosta, KUNHAN joka tapauksessa kaksi kieltä olisi pakollisia heti alakoulusta lähtien.

      ”Osmo Soininvaara on sanonut…”

      Mikä ihmeen auktoriteetti Osmo Soininvaara tässä asiassa on? Aivan varmasti on totta, että ihmiset, jotka osaavat kieliä, oppivat niitä paremmin. Lahjattomat ja/tai laiskat eivät yleensä ole lahjattomia/laiskoja vain yhdessä kielessä, vaan kaikissa kielissä. Se, että perusenglannin oppii pelaamalla ja katsomalla tv:tä, ei ole sama kuin kielitaito.

      ”… muista, että jos sinun perustelusi liittyvät lähinnä omaan maailmankuvaasi ja omiin mieltymyksiisi, et oikeasti keskustele asiasta.”

      Öhh. Siis pakkoruotsin vastustaminen on keskustelua oikealla tavalla ja objektiivisesti, mutta sen kannattaminen ei ole. Eikö kyse ole sinunkin mieltymyksistäsi ja maailmankuvasta? Sangen holhoava asenteesi ei ainakaan ole rakentava.

      Kyllä, minulla on lähes yksinomaan positiivisia mielikuvia kaikista kouluaineista.

      ” Voit toivoa vaikka kaikille silakkaa aamiaiseksi ja siinäkin voi olla hyviä puollia, mutta miksi pakko, kun ihmiset osaavat itsekin valita eikä missään maailmassa pakoteta kaikkia syömään silakkaa aamuisin…”

      Niin, ihmiset osaavat todella valita. Valinta vain on usein väärä. Sen vuoksi suomalaisissa kouluissakin tarjotaan esimerkiksi ”pakkoruokaa” eikä anneta valita hampurilaisten ja karkin väliltä.

      Minä en ilmiselvästi kannata vapaata valitsemisoikeutta, en lasten kouluun enkä ruokailuun.

      • Kiitos vastauksestasi.

        Sanot, että ruotsalaisuutta, ruotsinkielisyyttä, kaikkea sitä bättreä ja historian taakkaa, mitä siihen liittyy, vihataan Suomessa. Voi olla. Mutta pakkoruotsin vastustus on nimenomaan samaa vastustusta kuin olisi pakkoviron, pakkosaamen tai pakkosaksan tai pakkovenäjän vastustus. Joillakin voisi olla noidenkin vastustamiseen historiallisia syitä, mutta valtaosa kritisoisi tarpeetonta pakkoa.

        Miksi matematiikkaa, kysyt ja unohdat, että koulut muistuttavat toisiaan kaikkialla maailmassa. Koulussa on matematiikkaa, reaaliaineita ja kieliä. Mutta missään ei ole pakkoruotsimme kaltaista pakollista pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon. Ymmärrätkö eron?

        Kaksi kieltä pakolliseksi alusta alkaen suosii kielilahjakkaita. Ystäväni on ruotsinope, jonka tyttärellä on jonkinlainen lukiongelma. Hänelle ei valittu toista kieltä koko alakoulun aikana vaikka äiti olisi voinut opettaa kotona. Miksikö. Siksi, että kielet ovat vain yksi osa-alue opinnoissa ja tärkeää on rakentaa yksilölle sellainen pohja, jolta juuri hän parhaiten ponnistaa elämässä.

        Soininvaaran argumentti siitä, että kaikki kielet voidaan tehdä pakollisiksi, jos yksi lisäkieli ei muka vaadi mitään ja kaikki vain tukevat toisiaan, on hyvä. Mutta jos Soininvaaran nimi häiritsee, sanotaan, että että kommentin muotoili eräs pakkoruotsin kriitikko.

        Sinun on vaikea ymmärtää, että on ihan eri asia vaatia kielissä omilleen valinnanvapautta (jota on kaikkialla maailmassa ja Suomessakin Ahvenanmaalla, josta pakkosuomi poistettiin, koska se söi lasten muun kielitaidon), kuin vaatia muille pakkoa. Tämä on ihan perustavaa laatua oleva lähtökohta, kun elät muiden fiksujen ja koulutettujen vanhempien kanssa samassa maailmassa.

        Sanot, että ihmiset valitsevat usein väärin – sinun mielestäsi. Tämä ei riitä muitten holhoamiseen oman maailmankuvasi puitteissa. Arvaa oma arvosi, anna arvo toisillekin.

        Meillä on tavattoman koulutusmyönteinen kansa. Kun sellainen kansa on pakkoruotsia vastaan (ÅA:n tuoreen tutkimuksen mukaan 74% haluaa vapaaehtoisen ruotsin), silloin on kuunneltava kansaa eikä leikittävä, että kohta ne kieltävät matematiikankin tai historian.

  3. En ole ennen kommentoinut tänne.

    Kannatan sitä että englanti pidetään pakollisena minkä lisäksi oppilaan tulee valita jokin kieli tarjolla olevasta valikoimasta. Näin oppilas opiskelee joka tapauksessa englannin lisäksi jotain toista kieltä. Oppilas saa sitten päättää kiinnostuksen mukaan. Se voi sitten olla ruotsi, saksa, venäjä, ranska….tms. mitä on tarjolla. Jos saadaan koottua oppilasryhmä jollekin kielelle mutta ei ole kyseisen kielen opettajaa, niin opettaja voidaan ”vuokrata” jostain koulusta tai vaikka toisesta kunnasta.

    • Suomessa ainoastaan Ahvenanmaalla englanti on pakollinen, sen jälkeen siis kun sieltä poistettiin pakkosuomi 2007. Muualla A-kielen voi valita koulun resurssien mukaan. Peruskoulua suunniteltaessa 1960-luvulla jo tiedettiin ja tunnustettiin englannin tärkeys ja siitä PITI tulla kaikille pakollinen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska RKP kiristi peruskouluun pakkoruotsin, eikä kahta pakollista kieltä voinut oppilaille laittaa. Jokainen voi siis miettiä, miksi Suomessa pidetään tärkeämpänä sitä, että kaikki opiskelevat ruotsia kuin että kaikki opiskelisivat englantia. Kumman osaamattomuudesta on tämän hetken maailmassa enemmän haittaa? Oma vastaukseni olisi englanti, mutta ilmeisesti RKP:n ja pakkoruotsittajien mukaan suomenkielisen ei tarvitse osata englantia, kunhan hän vain on opiskellut ruotsia, koska ainoa pakollinen kieli koko Suomessa on juuri ruotsi.

      • Kiitos kommentista. Toivottavasti minä en nyt kuulunut tähän mainitsemasi ”pakkoruotsittajien” joukkoon, sillä en todellakaan kannata asioita, joita kommentissasi tuot esille. Koulutuksellisesti kannatan kahta pakollista kieltä. Yksilöt pohtikoon sitten keskenään, että mikä englannin lisäksi lisää heidän utiliteettiaan merkittävimmin, muulla kun ei taida olevan merkitystä.

  4. Hyvä x, ymmärrän ja arvostan mielipiteitäsi, mutta olen itse monesta asiasta eri mieltä. Sinä haluat korostaa ruotsin kielen pakollisuuden erityisasemaa, mutta sinulta jää huomiotta, että juuri samanlaisella argumentaatiolla curriculum on tällaiseksi kuin se nyt on saatu. Se, että matematiikka poistui kirjoitettavista aineista, perustui juuri samanlaiselle logiikalle. Sille, että kaikki eivät tarvitse sitä, se on joillekin liian vaikeaa, se häiritsee muuta koulunkäyntiä jne. Ja samaa tullaan käyttämään yhä uudelleen, etenkin yhteiskuntamme monikulttuuristuessa yhä vahvemmin.

    ”Sinun on vaikea ymmärtää, että on ihan eri asia vaatia…”

    Minun ei ole yhtään vaikea ymmärtää. Ymmärrän oikein hyvin, että suurin osa kansasta on tuota mieltä. Minä en silti ole. Myös monessa muussa asiassa kantani eroaa enemmistöstä.

    ”Tämä on ihan perustavaa laatua oleva lähtökohta, kun elät muiden fiksujen ja koulutettujen vanhempien kanssa samassa maailmassa.”

    Turhaa henkilökohtaista näpäyttelyä. Sinulla ei ole minkäänlaista tietoa minun lähtökohdistani tai vertaisverkostoistani. Tekstissäni ensinnäkin nimenomaan pyrin korostamaan, että ruotsista luopuminen heikentää alempien sosiaaliluokkien lasten asemaa – en kannattanut asiaa siksi, että se saa meidät kielitaitoiset kirkkaammin pätemään.

    ”…silloin on kuunneltava kansaa eikä leikittävä, että kohta ne kieltävät matematiikankin tai historian.”

    Kansan kuunteleminen ei kuitenkaan tarkoittane sitä, että minun pitäisi olla asiasta samaa mieltä? Eikä tulisi mieleenikään vastustaa demokraattista päätöstä, vaikka se mielestäni olisikin väärä. Tämä on blogini, jossa kerron muun muassa, miksi en vastusta pakkoruotsia. Ei se nyt voi noin koville ottaa, että joku ajattelee eri tavalla.

    • Ruotsista luopuminen ei heikennä ”alempien sosiaaliluokkien” lasten asemaa, pakkoruotsi heikentää monen ryhmän asemaa: poikien, maahanmuuttajien, kielellisesti hitaasti kehittyvien. Kyse on järjettömästä kielitaitolaista, jossa jokaiselta virkamieheltä vaaditaan eritasoinen ruotsi – tämä tulisi muuttaa ensitilassa.

      Kansan kuunteleminen tarkoittaa sitä, että lakkaat ajattelemasta, että fiksut ihmiset ajattelevat väärin ja sinun tehtäväsi on pelastaa heidän lapsensa pakkoruotsilla. Tuollainen asenne ei kunnioita kanssaeläjiä.

      Sanot, että samanlaisella argumentaatiolla, jolla pakkoruotsi on valittu, koko curriculum on laadittu sellaiseksi kuin se nyt on saatu. Ei pidä paikkaansa. Kaikilla aineilla on perusteensa ja niille on vastineensa kouluissa muualla maailmassa. Pakkoruotsi on uniikki ratkaisu, sellaista ei ole missään muualla.

      Katsot, että se, että matematiikka poistui kirjoitettavista aineista, perustui juuri samanlaiselle logiikalle. Mietitäänpä tätä. Ruotsin ja muiden aineiden valinnaisuutta yo-kokeissa perusteltiin näillä:
      – yo-tutkinto oli jo turhan kielipainotteinen,
      – haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukion suoritusaikaa,
      – matemaattiselle osaamiselle haluttiin tehdä tilaa.
      Lisäksi haluttiin vahvistaa ammattikoulutietä yo-tutkintoon tulevien onnistumista. Kyse on kaiken kaikkiaan oikein hyvästä uudistuksesta, valitettavasti lukion tuntijakoa ei saatu muuttumaan mukana.

      • Mutta kuten tiedämme, koulutukselliset muutokset eivät ole onnistuneet. ”Harvinaisiakin” kieliä kirjoitetaan yhä vähemmän, matematiikan taso laskee. Kun ruotsi poistetaan, muiden kielten opiskelu tuskin merkittävästi lisääntyy – ellei sitten tule pakkoa (mutta sitähän sinä vastustat).

        Kanssaeläjien kunnioittaminen? Voi hyvä elämä.

      • Vastaan tässä Riikan kommenttiin, jossa sanotaan: ”— ”Harvinaisiakin” kieliä kirjoitetaan yhä vähemmän, matematiikan taso laskee. Kun ruotsi poistetaan, muiden kielten opiskelu tuskin merkittävästi lisääntyy – ellei sitten tule pakkoa —”

        Kieltenopettajien liiton edustaja vastasi tähän pari päivää sitten ylen aamussa. Hän sanoi ymmärtävänsä, että nuoret pyrkivät nyt haluamalleen alalle ainereaalin kautta, nimenomaan ainereaali ja sen merkitys jatkoon haettaessa syö kielten kirjoittamista. Hän myönsi myös, että aikaisemmin kielten yo-kokeet eivät olleet rakentavia eli kielistä oli jäänyt huonoja kokemuksia, vaikka hänestä ongelmat onkin nyt korjattu. Lisäksi hän huomautti, ettei kielistä saa lisäpisteitä pyrittäessä eteenpäin.

        Maailmalla on kouluissa oppiainekori nimeltä ”vieraat kielet”. Useimmissa maissa on yksi tai kaksi vierasta kieltä oppilaan lukujärjestyksessä – ja toisesta kielestä voi usein vapautua esim. kielellisen ongelman tai monikielisyyden vuoksi. Myös meillä maahanmuuttajien kielitaidon tunnustaminen ja silla toisen vieraan kielen korvaaminen olisi mielekäs ratkaisu. Niin Ruotsissa kuin Ahvenanmaalla noin kolmannes oppilaista lukee vain yhtä vierasta kieltä joko oppimisen vaikeuksien tai monikielisyyden vuoksi, mutta toki siellä oppilaat opiskelevat enemmän maailmankieliä kuin suomalaiskoulun oppilaat, joilla on se pakkoruotsi eli kahden pienen kielen loukku.

        Kunnioituksen lisäksi tarvitaan selkeää ajattelua ja tietoa asioista.

      • Hyvä x. En tekstissäni puhunut lainkaan maahanmuuttajista ja siitä, miten vieraskielisten pitäisi kieliä opiskella. En myöskään verrannut Suomen järjestelmää kansainvälisesti. Koulutuksesta olen blogissani kirjoittanut muutamia kertoja aikaisemmin, joten mielipiteitäni näistä asioista voi lukea sieltä, maahanmuutosta vielä enemmän. Myös minulla on pedagogista näkemystä, olen myös opiskellut alaa. En ole missään vaiheessa väittänyt, että näkemykseni on oikea – ja muiden väärä. Pelkästään se, että omalla nimelläni puolustan kantaa, jonka tiedän kohtaavan kaltaistesi nimimerkkien äkkiväärää vastustusta ja henkilöön käyvää säksätystä, on aika rohkeaa.

        Se, että kielistä ei saa pisteitä jatkoon, on kai myös asia, jolle voisi tehdä jotakin (jos haluttaisiin) – aivan samanlainen kuin nämä muutkin policy-seikat, joita olet itse ottanut esille.

      • Riikka, kun nyt otit kantaa pakkoruotsiin, olet varmasti iloinen siitä, että blogiisi saapui kirjoittajia, jotka tuntevat kieltenopetusta niin meillä kuin muualla ja pystyvät antamaan korvaamatonta lisävaloa siihen, minkälainen uniikki ja haitallinen käytäntö pieni kaikille pakollinen vähemmistökieli alakoulusta yliopistoon on ja miten se syrjäyttää monia oppilasryhmiä (esim. monikieliset, hitaasti kieltä oppivat, pojat) ja miten enemmistö koulutetuista ja elämää nähneistä vanhemmista meilläkin haluaa lapsilleen vapaamman kielivalinnan.

        Olet ohittanut kysymyksen siitä, mikseivät suomalaisperheet kykenisi muiden mainden perheiden tavoin tekemään lastensa kanssa kielivalintoja. Laitoin kysymyksen uudelleen tuonne loppuun. Jatketaan siellä, kiitos.

  5. Tuohon edelliseen unohtui tämä. Kielten opiskelu on semmoinen että se vaatii aikaa. Aika on siitä tympeä asia, että kun sitä käyttää yhteen asiaan niin se on pois kaikesta muusta. Kukaan ei voi olla samaan aikaan monessa paikassa.

    En aikoinaan peruskoulussa enkä lukiossa ottanut valinnaista kieltä koska englanti ja ruotsi veivät kielibudjetin kokonaan ja lukujärjestykset olivat täynnä ja läksyjen teko vei paljon aikaa. Mikäli ei olisi tarvinnut lukea ruotsia, niin olisin todennäköisesti valinnut saksan. Vasta 15 vuotta myöhemmin aloin harrastamaan sitä kun keksin mennä aikuislukiolle lyhyen saksan kursseille ja kirjoitin siitä yo-kokeen. Myöhemmin kävin pitkän saksan kurssit ja kirjoitin siitäkin yo-kokeen. Tässä mielessä olen 15 vuotta jäljessä.

    • Kyllä, osin näin. Siltikin koululaisten aikaa vie nykyään enemmän ihan joku muu kuin ruotsin läksyt. Ja kyllä minäkin olin nuorena vempula. Luin ensin kolme vuotta täysin turhaan latinaa enkä saksaa tai ranskaa. Lukiossa luin saksaa, mutta lopetin sen kesken (koska olin tekstissäni mainittu ”huntalo”). Jatkoin yliopistossa saksaa ja ranskaa, mutta tänä päivänä osaan hädin tuskin kumpaakaan. Hukkakäyntiä. Kyllä jollakin muulla pitäisi olla kielistrategia kuin lapsella itsellään…

  6. Läskimooses, kiitos kommentista. Kyllä, malli on kannatettava. Tällä hetkellä A2-kieliryhmiä ei edes Helsingissä läheskään aina synny, koska ylimääräisiä kieliä ei valita (tilanne mahtaa olla huono maakunnissa). Esimerkki omasta perheestä: toinen lapsi halusi aloittaa A2-saksan, mutta ryhmiä syntyi vain ruotsiin ja espanjaan. Valituksi tuli espanja, koska ruotsi alkaa muutenkin muutaman vuoden kuluttua.

    • Minä olen pitemmän aikaa kannattanut sitä mallia että englanti+yksi vapaavalintainen kieli. Tällä taataan se että oppilas opiskelee joka tapauksessa kahta kieltä. Olemme nähtävästi samaa mieltä tai ainakin molemmat meistä pystyy hyväksymään tuon mallin. Hieno homma. Mitä me sitten kiistelemme?

      Niin muuten. Jos pakkoruotsi saadaan pois, olisin vastakaupaksi valmis luopumaan pakollisesta suomesta ruotsinkielisissä kouluissa. Ruotsinkieliset ottaisivat suomen valinnaisena. Jos eivät ota niin oppivat suomen ”joka tapauksessa” ja ”itsestään”.

      Kannattaa muistaa sekin että joillekin voi yksikin kieli olla vaivalloista ja työlästä, vaikka hän opiskelisi pelkkää englantia. Puhumattakaan useasta kielestä. Tarpeetonta on väittää sen johtuvan jostain asennevammasta jos jollakin on oppimisvaikeuksia. Oppimisvaikeudet saattavat johtua mikä mistäkin syystä. Niitä on semmoisia oppilaita jotka saivat pitkästä matikasta ysejä tai kymmppejä ja kirjoittavat siitä E:n tai L:n, mutta kielet menivät rimaa hipoen läpi. Heillä on taitoja omaksua matemaattisia asioita mutta kieliä he eivät omaksu, jopa äikkä voi olla hankalaa.

      Pakkoruotsia on perusteltu sillä että ilman sitä suomenkielinen ei saa virkaa. Se on totta. Tällöin tarvii muuttaa tiettyjä lakeja. Toisin kuin väitetään, perustuslakia ei tarvitse muuttaa, eikä kielilakia. Kielitaitolaki on se mikä määrää julkishallinnon kielitaitovaatimukset. Virkamiesruotsi perustuu kielitaitolakiin. 2. asteen ruotsi perustuu virkamiesruotsiin. Peruskouluruotsi perustuu 2. asteen ruotsiin.
      Tästä syystä pakkoruotsin purku tulee tehdä ylhäältä alas: ensin korkeakoulusta, sitten 2. asteesta ja sen jälkeen peruskoulusta. Muutokset tulee tehdä kielitaitolakiin, ja sen jälkeen perusopetuslakiin, lukiolakiin, ammattikorkeakouluasetukseen ja yliopistoasetukseen. Joku minua älykkäämpi oli merkinnyt nuo lakijutut tänne:

      http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?f=13&t=2437

      • Kiitos, kävin lueskelemassa tuota saittia ja muutamaa muutakin saman asian ympärille rakennettua sivustoa. Alkaa olla vastustus aika organisoitua. Huomaan olleeni täysin oikeassa siinä, kun väitin, että vastustus on nykyään näkyvää ja voimakasta, kun taas vastaiskuja ei ole. Onko edes rkp:llä puolustusalustaa?

  7. ”…otaksun, että 98 prosenttia blogin lukijoista on kanssani toista mieltä. ”

    Näin lienee, itse vastustan myös pakkoruotsia. Ymmärrän oikein hyvin, mistä näkemyksesi kumpuaa. Olen minäkin havainnut, että iso osa pakkoruotsin vastustamisesta kumpuaa silkasta barbariasta. Hurrit on niin ärsyttäviä ja ruostin kieli niin ärsyttävää ja turhaa, että moinen epäkohta on kiireen vilkaa poistettava. En usko, että moni pakkoruotsia vastustava on tippaakaan sivistyarvoista kiinnostunut, kunhan haluavat edistää rahvaan asiaa, koska yksi kieli on ilmeisesti liian kova ponnistus.

    Kannatan edellä mainittua mallia, jossa ruotsin korvaa vapaaehtoisesti valittu A2-kieli. Luopuisin myös virkamiesruotsista ja Ruostsin kielen erityisasemasta sikälikin, ettei sitä edellytettäisi enää kuin ruotsinkielisissä tai kaksikielisissä kunnissa työskenteleviltä; Kaakkois-Suomessa kun ei Ruotsin kielellä mitään virkaa ole.

    Pakkoruotsiin liittyvä suomalaisten hurriviha on oma juttunsa, joka osaltaan kumpuaa toki suomenruotsalaisten omasta ylemmyydentuntoisesta asenteesta. Mutta eikö heiltä voisi ottaa oppia niissä hyvissä asioissa, sen sijaan että valtaväestö jupisisi keskenään bättre folkin vittumaisuutta. Samaan tapaan mustalaisvähemmistö voisi eriytymisen sijasta ottaa mallia kantaväestöstä, mutta sitäkään ei kukaan heille kerro koska rasismi.

    • Kiitos kommentista. Kyllä, patoutunut viha ja katkeruus näkyy olevan huomattavaa. Tiesin kyllä kirjoitusta laatiessani, että vastaanotto on tämä, joten ei se yllätä. Fiksut ihmiset kuitenkin yleensä onnistuvat näkemään asioissa kaksi (tai useampia) puolta. Vallankin kun tekstini ei ollut mustavalkoisen ruotsimyönteinen, vaan käsitteli verraten paljon molempia puolia. Mutta ei.

      Junttien pitäisi saada erivapaus lukea ihan mitä vaan. Varmaan ne sitten vaihtaa ruotsin yksinkertaiset konjugaatiot ranskan kielioppiin tai saksan lauserakenteeseen ja alkaa kiinnostua eurooppalaisesta kirjallisuudesta (tämä oli olevinaan huumoria sitten).

      • Ala-arvoinen kommentti. Ketä sinä nimittelet junteiksi? Miksi juuri suomalaiset perheet eivät olisi kykeneviä tekemään kielivalintoja muitten maitten kansalaisten tapaan?

      • Parahin x, juuri sinunlaisiasi ihmisiä varten lisäsin huomautuksen huumorista. Huumorissa käytettiin yleistä suomi-ruotsi-stereotypiaa siitä, että ruotsinkieliset ovat edistyksellisiä ja suomenkieliset juntteja – olet ehkä kuullut tästä joskus? Pahoitteluni, jos se loukkasi sinun ”suomalainen perhe”-tunnettasi, en tarkoittanut pahalla.

      • En ymmärrä ivaasi Riikka, sillä käsite ”suomalaiset perheet” pitää sisällään hyvin moninaisen joukon perheitä ja pääkaupunkiseudulla kouluissa pian 20% oppilaista on maahanmuuttajataustaisia.

        Miksi leikkiä sellaisilla sanoilla kuin ”juntti” – ja huutaa sitten kuin oppilaat ”se oli läppä, läppä oli”.

        Jossain kohtaa valittelit, että teksiäsi kommentoidaan kovin mustavalkoisesti ja kaipasit sitä, että ”molemmissa puolissa” nähtäisiin jotain hyvääkin. Jos aiheena olisi vaikkapa ”laitanko lapseni ruotsinkieliseen kouluun”, niin olisi helppo löytää plussia ja miinuksia. Mutta sinun maalaamasi kuva ei ole tällainen pohdintatehtävä, sillä ei ole mitään vertailtavaa kysymyksessä, kumpi on parempi, se että sinä määräät itsellesikin hämäristä lähtökohdista muitten perheitten lasten kielivalinnat vai valitsevatko perheet itse, kuten muuallakin tehdään.

  8. Riikka, vaikuttaa hiukan siltä, että kun pidät suomenruotsalaisista ja heihin liittyvistä asioista, se värittää positiivisesti ruotsinkielen opiskeluun liittyvät asiat. Puran vyyhtiä toisesta suunnasta. Kun ruotsinkielisillä on enemmän vanhoilta ajoilta periytyvää varallisuutta, siihen sopiva suomalaisten vastaus on lisätä yritteliäisyyttä, yrittäjyyteen liittyvää koulutusta, positiivista suhtautumista yrittämiseen ja poistaa yrittämiseen liittyviä esteitä ja haittoja. Kun ruotsinkielisillä vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia sen takia, että he syövät enemmän rasvaista kalaa, käyttävät vähemmän alkoholia ja heidän ruokavalionsa muistuttaa enemmän välimerellistä, siihen sopiva suomalaisten vastaus on syödä vähemmän makkaraa, käyttää enemmän omega-3 kapseleita, käyttää vähemmän alkoholia, syödä enemmän vihreitä kasviksia, syödä enemmän vähärasvaista lihaa, syödä enemmän pöytävoita, jne. Jos ruotsinkieliset ovat onnellisempia, siihen sopiva vastaus on oppia positiivisesta ja sosiaalisesta psykologiasta hyödyllisiä asioita elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja pitää yllä enemmän oikeita sosiaalisia suhteita virtuaalisuhteiden sijaan, ja liittyä vaikkapa johonkin ei-liberaaliin seurakuntaan, siitä huolimatta, että onnellisuuden ei tulisi olla ylimpänä ihmisten tavoitteiden ja tärkeysjärjestysten listassa. Jos ruotsinkieliset ovat sinun mielestäsi kauniimpia, siihen voisi periaatteessa vaikuttaa kauneusleikkauksilla, mutta se kuulostaa aika typerältä vaihtoehdolta. Itse olen ainakin tyytyväinen omaan ”rumuuteeni”, joten antaa olla. Jne.

    Ruotsinkielen opiskelulla edellisiin ei voi juurikaan vaikuttaa. Ruotsinkielen säilyttäminen on varmasti tärkeä traditio ja kulttuurinen arvo Suomessa, mutta suomenkieliset eivät voi tehdä sitä ruotsinkielisten puolesta. Jos ruotsinkieliset eivät itse pidä kieltään yllä, suomenkielisten ruotsinkielen opiskelulla on siihen yhtä vähän vaikutusta kuin sillä, että yrittäisimme pitää yllä papua uusi-guinealaisten heimojen kulttuuria ja traditioita yllä pukeutumalla täällä Suomessa noitatohtoreiksi ja heittelemällä keihäitä. Tämä siitä huolimatta, että kieli kuuluu niihin asioihin, joiden hyödyllisyys lisääntyy käyttäjien lisääntyessä. Suomalaiset voivat vaikuttaa asiaan siten, että ruotsinkielisten oikeus oman kielensä opiskeluun turvataan, ja heille annetaan siihen tarvittavat varat. Ruotsin kielen opiskelun vaihtoehtoiskustannus suomalaisille on se, että muihin kieliin jää paljon vähemmän aikaa ja energiaa, sellaisiin kieliin, joista on suurta hyötyä esim. kansainvälisessä kaupankäynnissä ja markkinoinnissa, tiedeyhteistyössä, kulttuurivaihdossa, tiedonhankkimisessa, jne. Ruotsin kielestä ei ole suomalaisille juurikaan hyötyä edes Ruotsissa, koska sielläkin kansainvälinen kanssakäyminen hoidetaan yleensä englanniksi. Itseasiassa suomalaiset antaisivat ruotsalaisille esim. neuvotteluissa etulyöntiaseman puhumalla hoono rootsi äidinkielenään ruotsia puhuvien kanssa. On parempi puhua ruotsalaisten kanssa englantia, jota suomalaiset puhuvat paremmin ja joka on ruotsalaisillekin vieras kieli. Kun ruotsista tulee vapaaehtoinen kieli, sitä opiskelevat vain sellaiset suomenkieliset, jotka haluavat opiskella sitä ja ovat motivoituneita sen opiskeluun, jolloin ruotsinkielen puhujia on vähemmän, mutta he puhuvat sitä paremmin ja käyttävät sitä aktiivisemmin. Tästä on hyötyä ruotsinkielisillekin; on parempi puhua valikoituneiden ja motivoituneiden rikasta kieltä puhuvien kanssa, kuin vastentahtoisten palikkakieltä puhuvien kanssa. Pakkoruotsi on toisaalta jäänne vanhoilta kolonialistisilta ajoilta ja toisaalta ikävien 1970-luvun alun poliittisten lehmänkauppojen tulos, josta on aika päästä eroon.

    Kauneudesta puheenollen:

    • Kiitos kommentista. Ei, en pidä suomenruotsalaisista yhtään sen enempää tai vähempää kuin suomensuomalaisistakaan. Aika vähän pidän molemmista, olen enemmänkin yksilöiden perässä. Jälkimmäisiä toki tunnen huomattavasti enemmän. Tiedän myös, että ihmisten, kulttuurien, etnisyyksien ym. tyypittely on nykyaikana suuresti kielletty. Siitä huolimatta teen sitä maailmaani yksinkertaistamaan ja järjestelmällistämään. Suomenruotsalaisissa, kuten kaikissa, on kaikenlaisia ihmisiä. Osaan kyllä tälle ryhmälle nauramisen ja irvailunkin tarvittaessa. Erityisen kiinnostunut olen silti kyseisen vähemmistöryhmän sellaisista piirteistä, jotka eivät ole läheskään yhtä edustettuja suomenkielisten keskuudessa. Rahan ja varallisuuden merkitys on ehdottomasti tärkein, mutta ei kuitenkaan ainoa. Esimerkiksi joukkoa leimaava yhteisöllisyys ei synny yksinomaan rahan ja varallisuuden päälle, joskin taloudellisesta turvallisuudesta se lienee ammentavan.

      Stereotypioilla jatkaen, suomenruotsalaisten ”kauneuteen” vaikuttavat varmasti länsigeenit ja hyvä itsetunto. Samahan pätee lahden toisella puolella. Tosin ero meihin pottunokkiin on kyllä hurjasti vähentynyt. Vielä teini-ikäisenä kävimme Stokiksessa huokailemassa ihmisille ja ”hakemassa vaikutteita” (=vaateostoksilla), mutta nykyäänhän nuo ovat kuin sopulilauma – kaikki samannäköisiä, samalla tavalla puettuja, samoja asioita haluavia (siis keskustassa). Suomalaiset ovat miljoona kertaa kiinnostavampia, ehkä myös esteettisesti. Ja ei, asialle ei tarvitse tehdä mitään, se vain on.

      En ehdottanutkaan, että pakkoruotsilla voitaisiin vaikuttaa tuollaisiin asioihin, kuten terveyteen tai liittojen kestävyyteen. Tämäkin keskustelu bloggaukseni perässä osoittaa, että asia on päinvastoin – viha ja katkeruus, joka pakkoruotsista syntyy, syö miestä.

      • Stereotypioilla on useimmiten jotain todellisuuspohjaa, mutta se on kussakin tapauksessa tutkittava erikseen, pitääkö jokin stereotypia paikkansa. Meille suomalaisillehan on jo pitkään kaupattu mediassa Euroopan Unionia, maahanmuuttoa, sekalaisia apurahoilla tuotettuja kansainvälistämisprojekteja, milloin mitäkin ulkomaata tai ulkomaiden kansalaisia, jne. sillä verukkeella, että suomalaisilla väitetään olevan ”huono itsetunto, ja suomalaiset tarvitsevat siksi X”. Psykiatri Liisa Keltikangas-Järvinen on tutkinut asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että suomalaisissa on normaalia enemmän introverttejä ja vähemmän ekstroverttejä. Introvertit ovat vähän vähemmän puheliaita erityisesti tuntemattomien ihmisten kanssa tai uusissa tilanteissa; introvertit tarvitsevat ja jaksavat vähemmän sosiaalisuutta ja tarvitsevat pidempiä ajanjaksoja sosiaalisuudesta palautumiseen (introvertitkin tarvitsevat sosiaalisuutta; ekstrovertit saavat sosiaalisuudesta usein lisää energiaa ja haluavat sitä lisää); introvertit kokevat vähemmän tarvetta olla huomion keskipisteenä; introvertit tarvitsevat vähemmän ulkoista stimulaatiota ja motivaatiota, ja ovat enemmän sisäisen maailmansa stimuloimia ja motivoimia; introvertit muodostavat vähemmän, mutta syvempiä ja kestävämpiä sosiaalisia suhteita (ekstroverteilla on enemmän sosiaalisia suhteita, jotka ovat keskimäärin pinnallisempia ja lyhytkestoisempia); introvertit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin ekstrovertit ja pohtivat asioita syvällisemmin (suomalaisilla on Euroopan korkein älykkyysosamäärä ja maailmanlaajuisestikin olemme lähellä huippua); jne. Introverteilla on keskimäärin hyvä itsetunto. Siinä ei ole mitään vikaa, eikä sitä tarvitse kehittää tai parantaa. Introverttejä ei pidä painostaa sen suurempaan sosiaalisuuteen ja ulospäinsuuntautuneisuuteen kuin mihin heillä on taipumusta ja kapasiteettia. Em. stereotypiassa on siten kysymys siitä, että median omatekoiset puoskarit, joilla ei ole mitään tietoa ja ymmärrystä psykologiasta, ovat tulkinneet suomalaisten hyvät introvertit luonteenpiirteet virheellisesti huonoksi itsetunnoksi, ja käyttäneet sitä sitten milloin minkäkin liberaalin hankkeen poliittisena keppihevosena tai ruoskana.

        *****
        Mitä tulee toiseen mainitsemaasi aiheeseen, nykyään on muotia myös kaupitella vastustajilleen sitä, että sinun kannattamasi asia ”syö miestä”, koska kauna, viha, stressi, masennus, epätoivo, katkeruus, pelko, huoli, jne. Toivotaan ja yritetään vakuuttaa vastustaja siitä, että hänen kannattamansa asiat ja oletetut tunteensa kuluttavat hänet loppuun, hän ei enää jaksa, ja hän lopettaa vastustamisensa. Siinäpä vasta onkin toiveikkaan ajattelun ilmentymä. 🙂 Todellisuudessahan jonkin haitallisen asian vastustaminen antaa energiaa ja voimaa, kun siitä purkaa sydäntään. Sitä jaksaa helposti tehdä kohdusta hautaan, ja kun oma kuolema lähestyy, kapula siirtyy helposti seuraavalle sukupolvelle.

      • ”Siinä ei ole mitään vikaa, eikä sitä tarvitse kehittää tai parantaa.”

        Valkea, tietänet edeltävien tekstieni perusteella, että olen kanssasi asiasta aivan samaa mieltä.

        Mitä tulee miehen syömiseen, niin tottahan toki kritiikki ja väärien asioiden vastustaminen on tiettyyn pisteeseen asti hyödyksi. Fanaattisuudesta en enää menisi sanomaan. Asioita on kuitenkin myös syytä pyrkiä katsomaan osina kokonaisuutta. Tässä on monilla – pakkoruotsinkin kohdalla – aika paljon vielä tekemistä. En ole tähän ikään mennessä keksinyt montaakaan asiaa, jossa ihan oikeasti olisi vain yksi puoli ja se olisi ehdottomasti oikea.

  9. Blogisti on kovin huolissaan hurrivihasta.. Mutta eikös pakkoruotsi nimenomaan lisää hurrivihaa eikä suinkaan vähennä sitä ? Eli jo vähemmistön (oman) edun takia pakkoruotsista tulee luopua. Vai kuvitteleeko blogisti, että valtiolla on varaa ja intressiä ryhtyä totalitariseen mielipiteenmuokkaukseen Pohjois-Korean tapaan, jotta jokainen kansalainen saadaan käännytettyä rakastamaan suurta ja mahtavaa menneisyyttään–Ja jos et rakasta, lähdet leirille–aivan kuten itäblokissa ja nyky-Venäjällä! Ruotsin kielen suurten saavutusten opiskelu kuuluu historian tunneille, jos sille halutaan antaa jotain erityisarvoa!

      • Hitler-kortti on jo käytössä, suomenruotsalaisten retoriikassa, kun he eivät päässeet enää tähän hallitukseen jatkamaan totalitarismiaan.Nykyinen hallitusohjelma alkaa tunnustaa ruotsittomankin kansalaisen omantunnonvapauden ja olemassaolonoikeutuksen. Tähän asti (50 v RKP hallituksia) moinen individualismi on ollut ajatusrikos ja täydellinen tabu.Toki vanhat puolueet ovat yhä laitostuneita, henkisesti riippuvaisia RKPn kielipolitiikan hegemoniasta, johon leimautuneet 50 vuotta..DDR on relevantti vertailukohta, se tosin kesti vain 40 vuotta..Mutta tästä on hyvä jatkaa kohti normaalia eurooppalaista kielipolitiikkaa.Blogistin ajatusmaailma on minulle täysin vieras, vapaudenrajoittamiselle pitää olla äärimmäisen hyvät perusteet, pakkoruotsissa sellaiset ovat vain Ruotsissa ja Ahvenanmaalla.

      • Asia selvä, ymmärrän missä seisot. Väitän silti, että eroan huomattavasti ”totalitaristisesta suomenruotsalaisuudesta”. Olen oikein tyytyväinen, että RKP on hallituksen ulkopuolella. Sekin on minulle ok, että pakkoruotsi loppuu, vaikka en itse sitä kannata. Mustavalkoisten ihmisten kanssa keskustelusta ei seuraa mitään hyvää. Mutta katsotaan, mihin ”vapauden rajoittamattomuus” johtaa. En enää edes ihmettele, että koulunkäynti on nykyään niin monille niin kovin vaikeaa.

  10. Riikka, ymmärrän argumenttisi ja komppaankin.

    Mutta kun ajattelen nykyisiä poikia, muistan oman kohtaloni ruotsinkielen kanssa, alemmuuden tunteet ja ristiriidat, ikuisen huonon omantunnon. Luokalle jäämisen ja uuteen, vieraaseen porukkaan joutumisen joudun laittamaan vaakakuppiin kun toisessa kupissa on c:n arvoinen ruotsi vuotta muiden jälkeen. Kannattiko? Ehkä, en osaa arvioida näin 50 vuoden jälkeeen. Hinta oli joka tapauksessa kova, sen kaveripiirin menettäminen johon olin vuosien ajan samaistunut. Ruotsia en oppinut, se oli myöhempien vuosien satoa.

    Yksi on ilmeistä. Samaa suuruusluokkaa olevia vaikutuksia saattaa yhden ’turhan’ kielen epäonninen kohtaaminen tuoda tullessaan. Vaikkei monille noin pahasti sentään käy niin poikien nykyinen pahoivointi pitää ottaa tosissaan. Jos sitä ei tehdä voivat seuraukset olla arvaamattomia. Niistä on saatu esimakua monen moisilla keskustelupalstoilla toistuvat, niin, pitää sanoa suoraan, vihapuheet. Ne ovat vaarallinen enne.

    Pakkoruotsiviha on tämän hetken tosiasia jonka kanssa on elettävä kunnes pakko poistetaan. Silloin ihmisvihaajiakin on vähemmän. Annetaan tulevan rekkakuskin tai hänen äitinsä päättää kielestä.

    • Kiitos kommentista. Kyllä, poikien pahoinvointi on yksi suurimpia, ellei suurin, koululaitosta kohtaavista ongelmista. Uskon, että ruotsi ehkä on osa sitä, mutta en siltikään usko, että vain se poistamalla asia korjaantuisi. Lisäksi uskoisin, että esimerkiksi se ruotsi, jonka olet itse lukenut, on noin valovuoden päässä siitä tasosta, millä nykyään ollaan. Jos vielä kuuden vuoden opiskelun jälkeen abiturientit eivät tiedä, että genetiivin jälkeen tule epämääräinen muoto, mitä tehdä? Tietysti toivon, että into yhtäkkiä olisikin ihan eri luokkaa vaikkapa saksan kanssa, mutta epäilen vahvasti – saksahan on paljon vaikeampaa kuin ruotsi. Vain englanti on riittävän helppoa.

      • Riikka,

        ”en siltikään usko, että vain se poistamalla asia (so. pahoinvointi) korjaantuisi”. En minäkään sitä usko, vaikeudet ovat monitahoisia ja liittyvät nykyiseen sirpalekulttuuriin, itsekurin puutteeseen kun ’heodonismi’ tuntuu olevan ajan uskonto usw. Tulee mieleeni sveitsiläisten kouluihmisten tyrmistys kun he käydessään täällä exursiolla näkivät miten kuritonta Suomen kouluissa oli.
        Mutta aika paljon savolaisissa maisemissa liikkuneena uskon tuon ruotsinkielen olevan eräänlainen kynnyskysynmys (sinäkin taisit siihen viitata) joka jotenkin pitäisi päästä ylittämään. Niin, juuri savolaisethan kielen taidosta voisivat hyötyä heillä kun on runsaasti serkunlapsia Ruotsissa eivätkä nämä enää lomille tullessansa selviä suomenkielellä! Aikuisena joskus itsekin toteavat, että kiva olisi jos ..
        Olen joutunut tulkkaamaan 😉

        Siis, on hiton hyvä että olet ottanut esille pakkoruotsin sen kannattajana. Moni ainakin miettiinyt pikkuisen.
        On sinulla nyt komentteihin vastailemista. Toinen hymy.

      • Kiitos hh! Mukavahan näistä on jutella. Jos rkp olisi kartalla, saisin jonkinsortin kansalaispalkinnon. Paikkakunnan uusi rkp:läinen kansanedustaja, hra Adlercreutz, voisi edes soittaa ja kiittää. Hymy.

  11. Oleellinen kysymys: Miksi suomalaisperheet olisivat kykenemättömiä tekemään viisaita kielivalintoja lastensa kohdalla, kun muissa maissa tähän kyetään? Missään ei ole pakkoruotsimme kaltaista pakollista pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon. Ei edes Ahvenanmaalla, sielä pakkosuomi poistettiin, koska se söi lasten muun kielitaidon. Toisaalta suomalaiset ovat poikkeuksellisen koulutusmyönteisiä ja halukkaita saamaan lapsille paras mahdollinen koulutus. Mitään merkkejä siitä, että haluaisimme tinkiä matematiikasta tai historiasta tai vaikkapa tyttöjen koulutuksesta ei ole. Eivätkö päinvastoin suomalaiset vanhemmat (kielestä riippumatta) ole poikkeuksellisen hyviä tekemään valintoja lastensa kanssa?

  12. Minäkin kirjoitan tänne ekaa kertaan, vaikka on tullut luettua jo jonkin aikaa mainioita juttujasi. Oli ikävää huomata, että olet pakkoruotsittajien leirissä, mutta kaikillahan meillä on vikamme. Annan tuon sinulle anteeksi.

    Ihan ensiksi totean luonnollisesti sen faktan oikeaksi, että olisihan se pirun hyvää osata ruotsia, englantia ja paria muutakin vierasta kieltä. Minustakin olisi kiva osata ruotsia, mutta kun en vaan osaa. En edes vaikka koulussa sitä vuosikausia opetettiin ja mukamas pääsin lävitse ylioppilaskirjoituksestakin. Kuunnellun ymmärtäminen meni ihan entten tentten tohon ruksi menetelmällä. Kirjallisesta selvisi kun oli oikein erikseen päntännyt opettajan tekemän knoppilistan, missä oli kaikki ne ihme taivutukset ja poikkeuksen poikkeukset, joita hän tiesi kokeessa aina kysyttävän. Melkein voisi sanoa, että huijasin osaavani ruotsia ulkoa opetelluilla kikoilla. Jos joku ruotsalainen olisi puhutellut minua tuolloin, jolloin minulla oli elämäni parhaat eväät ruotsin puhumiseen hirvittävän aherruksen jälkeen, niin en minä silloinkaan olisi osannut paljon muuta sanoa kuin että kan du tala engelska.

    En tiedä liittyykö siihen että vihaan ruotsin kieltä jotenkin se että vihaan sitten ruotsinkielisiä. Omasta mielestäni pystyn pitämään nuo asiat erossa, mutta helposti läikkyy ylitse, kun joku RKP:n koppava poliitikko puhuu paskaa pakkoruotsista.

    Eikö olisi mitään tapaa, että edes minunkaltaiseni toivottomat tapaukset vapautettaisiin jossain vaiheessa ruotsin opiskelusta? Yksi vieras kieli on ihan maksimi ja sitäkin osaa heikosti, mutta sentään jotenkuten.

    Pakkoruotsilla ei ainakaan minun tapauksessani saatu muuta aikaa kuin pirun negatiivisia tunteita ruotsia kohtaan ja aina kun joku hurri puhuu jostain palvelun saamisesta ruotsiksi, niin tekisi mieleni aina sanoa, että ui Ruotsiin, jos niin kovin sitä ruotsinkielistä palvelua haluat.

    • Kiitos kommentistasi. Anteeksi en kyllä mielipiteitäni aio pyytää, mutta pahoittelen toki, että omat kokemuksesi ovat niin huonoja. Tuollaista se lukion käynti nykyään on enemmän tai vähemmän useissa aineessa: leikitään, että osataan, opetellaan knoppeja yksinomaan ylppärikokeita varten, opiskellaan kyseistä koetta varten.

      Tämä keskustelu on nyt useassa kommentissa kääntynyt jo erityisopetuksen puolelle: mitä tehdä, jos joku ei vaan osaa ruotsia. Niin, en tiedä. Todella monet eivät osaa matematiikkaakaan mitenkään, ei vaikka rautalangasta vääntäisi. En usko, että yksilölle tekee hyvää pakko-opiskella itselleen ylivoimaisia – siis oikeasti ylivoimaisia – aineita, mutta en tiedä miten tämä sitten tulisi järjestää. En tunne tarpeeksi erityisopetusta, jopoa tai muita vastaavia.

      • Minusta tällaisia minuntapaisia ruotsinosaajia on lähes suurinosa, siltä ainakin tuntuu. Ruotsin puhuminen ja keskustelu ruotsalaisen kanssa mahdotonta, jonkin verran osaa lukea sitä, kunhan sanakirja on auttamassa. Näillä taidoilla numero oli silti 6 ja 7 paikkeilla. Minusta aika paljon kielitaidottomalta ja näitähän Suomessa riittää.

        Jos luokassa on jotain parikymmentä oppilasta, niin korkeintaa viisi niistä osaa oikeasti ruotsia kelvollisesti. Minusta aika heikosti. Ei kai tuollaista oppimisen tasoa voi olla missään muussa aineessa?
        Niistä viidestäkin varmaan puolet unohtaa sen parissa vuodessa koulusta päästyään.

      • Ruotsinopiskelun vaikuttavuus on huono. Olen nähnyt tutkimuksen, jonka mukaan n. 4% suomenkielisistä katsoo osaavansa hyvin ruotsia – silti ruotsia on luettu ainoana pakollisena kielenä läpi koulupolun. Luultavasti nämä osaajat ovat vapaaehtoisesti valinneet A-ruotsin ja joko suvussa tai avioliiton kautta lähipiirissä on ruotsinkielisiä. Silti koko pakkoruotsin olemassaolon ajan on puhuttu siitä, miten juuri ollaan kehittämässä pedagogiikkaa, jolla kaikki oppivat ja kaikki nauttivat – puheeksi on jäänyt.

    • On totta, että pakkoruotsin ongelmat kiertyvät erityisopetukseen. Suomi lienee ainoa maa maailmassa, jossa yksi opiskeltava kieli on sellainen, että siinä ei virallisen liturgian mukaan ole muita kuin asenneongelmia – muuten kaikki oppivat.

      Useimmat lukevat pitkää englantia ja sitä opitaan hyvin sen laajan läsnäolon vuoksi, mutta on pieni joukko oppilaita, joille englantikin on erittäin vaikeaa ja peruskoulun jälkee he valitsevat ammiksen vaikka matemaattisissa aineissa olisi pelkkiä kiitettäviä.

      Kolmannen vieraan kielen valitsijoita kieltenopettajat itse karsivat sekä valintopuheissa (ei kannata valita, jollei äidinkieli ja pitkä kieli suju hyvin) että yhdessä perheiden kanssa hakevat vaikeaksi osoittautuneen kolmannen kielen lopettamista monen kohdalla.

      Sen sijaan tämä yleisin kakkoskieli eli ruotsi, on muka kaikille hyväksi. Ruotsin opinnoissa kuitenkin pienetkin oppimisvaikeudet näkyvät hyvin eikä hyötyä/käyttöä ole näkyvissä, motivaatio ei voi olla kovin korkealla. Tässä kielipolitiikka tosiaankin vaientaa pedagogiikan.

    • Sampo on kyllä hyvä tyyppi huolimatta tästä – täältä saman vägenin varresta hänkin on ponnistanut.

      Perussuomalaisissa ei taida olla ainuttakaan ruotsia kannattavaa, mutta annetaan anteeksi. Toisaalta hallitusvastuussa oleminen oikeuttaa nyt huomattavasti suuremman kritiikin kuin aiemmin.

  13. Ruotsin kieli ei ole kehittynyt Suomessa eikä se edusta kantasuomalaisuutta, osa historiaa kylläkin.

    • Joku vaan, akateeminen tutkimus on nykyään sitä mieltä, että kantasuomalaisuutta ei ole olemassakaan. Se on pejoratiivinen termi, kuten rotu.

      Minulle kantasuomalaisuus tarkoittaa jotakin. Ja nämä kantailijat voivat puhua suomea tai ruotsia, osa jopa venäjää.

      Mielestäni ruotsin lyöjät voisivat paljon enemmän keskittyä historiaan ja esimerkiksi siihen, miten rangaistavasti Ruotsi kohteli Suomea. Ei tullut autonomiaa eikä paljon vapauksia kuninkaalta, lunttuina pitivät. Toisin kuin sitten veli Venäjä, joka oli niin aulis että melkein vieläkin koskee.

  14. Pakkoruotsin kannatus tai vastustus on paljolti riippuvainen siitä, mitä näkökulmaa pitää tärkeänä. Jos näkee kielen ensisijaisesti hyödyllisenä kommunikointivälineenä, silloin pakkoruotsi on turhaa ja jopa haitallista.

    Jos taas ottaa virallisen kaksikielisyyden ja sen mukana tulevan virkamiesruotsin annettuna tosiasiana, jota ei voi muuttaa, silloin ruotsin opiskelu on järkevää ja pakkoruotsin ansiosta suomenkielinen ei ole valtion palvelukseen hakiessa niin huonossa asemassa kuin ilman pakkoruotsia. Suomenruotsalaiset esittävät usein tämän argumentin perusteena pakkoruotsille. Koska virkamiesruotsi on pakolllinen, suomenkielisten pitää opiskella ruotsia. Muuten kaikki virat menisivät pelkästään suomenruotsalaisille.

    Kolmantena ottaisin esille ruotsinkielisen kielivähemmistön sitoutumisen Suomeen. Jos heitä ja heidän kieltään arvostetaan, he pitävät itseään suomalaisina eivätkä muuta Ruotsiin tai pyri erillisen ruotsinkielisen valtion perustamiseen. Tämä on ehkä jo vähän kaukaa haettu skenaario nykypäivänä.

    Yleisesti sanon, että virallinen kaksikielisyys ei toimi missään. Se ei toimi Kanadassa eikä se toimi Suomessa. Kanadassa sentään on olemassa oikeasti riski, että valtio joskus hajoaa. Suomessa ei niinkään, vaikka Pohjanmaalla joskus kuuluu ääniä Ahvenanmaa-tyylisen itsehallinnon puolesta.

    • Kiitos kommentista, nimetön. Omat argumenttini eivät oikeastaan lukeudu mihinkään noista. Vähemmistöpolitiikkaa on toki oltava (eikä syy sille ole se, että ilman sitä ruotsinkieliset muuttaisivat pois), vaikka en sitä edellä ole käsitellytkään. Sen sijaan tässä ketjussa vastustajat keskittyvät pääasiassa tuohon kohtaan yksi: ruotsi on joko liian vaikeaa tai turhaa.

      • Suurelle osalle suomenkielisistä ruotsi onkin aivan turhaa. Ainakaan se ei ole hyödyllisempää kuin englanti, joka ei edes ole pakollinen kieli. Jotta jonkin kielen pakollisuus olisi perusteltavissa, niin sen on suurella todennäköisyydellä oltava melkeinpä välttämätön tulevaisuudessa suurelle osalle oppilaita. Englantia voisi pitää tällaisena kielenä (ja Suomessa suomea), ruotsia ei.

        Joillekin ruotsi(kin) voi olla vaikea kieli, sekin pitäisi hyväksyä, eikä vain haukkua heitä. Vaikeammaksi oppimisen tekee kaikille se, ettei järkevää käyttöä kielelle löydy monellekaan. Moni huonompikin oppilas voisi hyötyä jonkin muun kielen alkeista enemmän. Toisaalta jos englanninkin opiskelu kärsii toisesta kielestä, niin siitä pitäisi saada vapautus ja keskittää resurssit englannin parantamiseen. Mistään koulusta valmistumisen esteenä ei pitäisi olla pakkoruotsi. Hyväkin oppilas on ehtinyt sen jo pitkälti unohtaa kymmenessä vuodessa, saati sitten huonompi, tästä on itsellänikin kokemusta.

        Viidestä opiskelemastani kielestä ruotsi oli helpoin, mikä teki siitä itselleni tavallistakin haitallisemman, koska olisin mieluummin aloittanut toisena kielenä jonkin vaikeamman, esimerkiksi ranskan, jonka lausumisen oppii parhaiten nuorena ja siitä olisi ollut hyötyä myös venäjää opiskeltaessa. Tyypillinen perustelu, että ruotsia opiskellut oppisi myös saksaa helpommin kääntyy päälaelleen, kun ne menevät samankaltaisina kielinä sekaisin, saksan ollessa kärsivänä osapuolena. Ruotsia ei tee edelleenkään mieli käyttää, kaikkia muita kieliä kylläkin. Tässä maassa kiinnostusta muihin kieliin ei kuitenkaan haluta sallia tai kehittää, vaan kaikki pakotetaan ruotsin lukijoiksi. Vapaaehtoisena olisin saattanut opiskella ruotsia yliopistossa ja päästä aivan samalle tasolle kuin nyt olen, mutta pakkoruotsi ja sen puolustelijat ovat tehneet koko kielestä minulle vastenmielisen. Onnittelut!

        Ja tämä on siis kouluaikana kielissä lahjakkaan naisen mielipide, joka on jo todennut, että aikuisena kielten oppiminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa, joten säästä minut kaikilta tsemppipuheilta. Niillä on päinvastainen vaikutus, jos ne tulevat henkilöltä, joka haluaa estää samanlaisilta lahjakkailta nuorilta mahdollisuuden panostaa haluamiinsa kieliin (ja vain niihin, koska kaikki opiskelu vie rajallisia resursseja), kuten kaikki, jotka vastustavat vapaata kielivalintaa. Yhtään järkeväähän syytä sellaiseen ei voi olla. Kenellekään ei voi olla haitaksi tai harmiksi, jos naapurin lapset opiskelevatkin ranskaa eikä ruotsia. Tai jos on, niin kyseinen henkilö on uskomattoman itsekäs, koska koko asia ei kuulu hänelle millään tavalla.

      • Tyty.

        ”Joillekin ruotsi(kin) voi olla vaikea kieli, sekin pitäisi hyväksyä, eikä vain haukkua heitä.”

        Hyväksyn tämän, enkä ole haukkunut ketään. Tekstini tarkoitus ei kuitenkaan ollut käsitellä ihmisten erilaisia oppimis- tai kognitiivisia kykyjä, ei varsinaisesti edes kielitaitoa.

        ”Viidestä opiskelemastani kielestä ruotsi oli helpoin (—) Vapaaehtoisena olisin saattanut opiskella ruotsia yliopistossa ja päästä aivan samalle tasolle kuin nyt olen, mutta pakkoruotsi ja sen puolustelijat ovat tehneet koko kielestä minulle vastenmielisen. Onnittelut!”

        ”… joten säästä minut kaikilta tsemppipuheilta.”

        Kiitos sinullekin henkilökohtaisesta historiikista. Mutta että onnittelut? Ihan todellako olet sitä mieltä, että MINÄ olen jotenkin vastuussa pakkoruotsin puolustajien rinnalla sinun kokemastasi vastenmielisyydestä? Hyvänen aika, olen tavallinen yhteiskunnallisia mielipiteitä omistava ihminen, joka – tässä suoraan sanoen vihamielisessä ympäristössä – bloggaa. Fanaattisuuttanne on hyvin vaikea käsittää.

        Mitä ihmeen tsemppipuheita? Toiveita siitä, että katkeruutenne joskus saa arvoisensa lopun ja tämä hirveä vääryys poistuu? Todellakin, koska olen empaattinen ihminen, alan vähitellen toivoa sitä ihan vain teidän kaikkien pettyneiden ihmisten vuoksi. Ja mielenkiinnolla odotan, mitä otatte kohteeksenne sen jälkeen.

        ”Niillä on päinvastainen vaikutus, jos ne tulevat henkilöltä, joka haluaa estää samanlaisilta lahjakkailta nuorilta mahdollisuuden panostaa haluamiinsa kieliin (ja vain niihin, koska kaikki opiskelu vie rajallisia resursseja), kuten kaikki, jotka vastustavat vapaata kielivalintaa. (—) Henkilö on uskomattoman itsekäs…”

        Minäkö siis haluan estää lahjakkailta nuorilta mahdollisuuden panostaa haluamiinsa kieliin? Come on, tekstini on selvää suomen kieltä ja siinä kyllä kannatetaan kaikenlaista opiskelua.

        Ja itsekäskin vielä.

        On se hyvä, että sakaalit on nyt saaneet ihan oikean saaliin. Kyllä te hiukan voisitte rauhoittua.

    • Hyvä jaottelu Nimetön!
      Kertaan vielä, että korkeakouluopintoihin tuli kaikille pakollinen virkaruotsi vasta tutkinnonuudistuksen yhteydessä 1978 alkaen, tutkinto kerrallaan ja viimeksi ammattikorkeisiin. Kyse on asetuksesta, josta ei ole tarvinnut edes keskustella eduskunnassa. Järjestelmä luotiin virkamiesten pöydillä pönkittämään peruskoulujen pakkoruotsia. Peruskouluihin pakkoruotsi tuli vasta 1968 RKP:n vaatimuksesta, Virolainen tarvitse RKP:n oikeistovahvistukseksi hallitukseen ja RKP halusi pakkoruotsin peruskouluun vastoin peruskoulun suunnittelijoiden näkemystä, he kun halusivat peruskoulun pakolliseksi kieleksi englannin. Virkaruotsi on siis pelkkä kulissi ja luotu pakkoruotsijatkumon perusteeksi jälkikäteen. Aiemmin halukkaat olivat voineet suorittaa virkaruotsin tarvittaessa. Paluuta tähän on ehdottanut myös korkeakoulujen kieltenopetuksen verkosto, jossa ollaan jo kyllästyneitä pakkoruotsin ja sen alkeis-, tuki- ja lisäkurssien viemiin resursseihin.

    • Kirjoitit: ”Minä vastustan ”pakkoruotsin” poistoa.”

      Kirjoitin oman kokemukseni siitä, miten minulle on pakkoruotsista ollut haittaa, ja olen jopa tavallista parempi kielissä ja kiinnostuneempi niistä kuin moni muu, joten pystyin opiskelemaan neljää kieltä (mikä oli maksimi) lukiossa. Valitettavasti yksi niistä oli ruotsi, eikä esimerkiksi venäjä. Silti kannatat edelleen asiaa, josta on haittaa suurelle osalle suomalaisia, mutta hyötyä ei oikeastaan kenellekään. (Vaikka pakkoruotsi poistettaisiinkin, niin halukkaat voisivat opiskella sitä edelleen. Hekin todennäköisesti hyötyisivät, koska muutkin luokassa olisivat silloin motivoituneimpia.)

      Sitten ihmettelet sitä, miten toiset suhtautuvat ”vihamielisesti” pakkoon (ja samalla kieleen), josta on heille selvää haittaa?! Jota sinä kannatat omista henkilökohtaisista syistäsi, joilla ei ole MITÄÄN merkitystä heille, joiden on itse kieltä pakolla opiskeltava? Etkö tosiaan ymmärrä miksi? Jos se ei ole itsekeskeistä ja itsekästä, niin en kyllä tiedä, mikä sitten olisi. Empaattiselta sinä et ainakaan kuulosta, sillä empaattiset ihmiset arvostavat toisten mielipiteitä, varsinkin asioissa, jotka koskevat ainoastaan toisia, eivätkä esimerkiksi sinua mitenkään. Pakkoruotsin kannattajathan juuri pitävät omaa mielipidettään tärkeämpänä kuin muiden, sillä eihän se häntä itseään koske, hänhän opiskelisi ruotsia ilman pakkoakin.

      ”Minäkö siis haluan estää lahjakkailta nuorilta mahdollisuuden panostaa haluamiinsa kieliin? Come on, tekstini on selvää suomen kieltä ja siinä kyllä kannatetaan kaikenlaista opiskelua.”

      Aivan, pakkoruotsi estää sitä, niin lahjakkailta ja vähemmän lahjakkailta. Jos henkilöllä on resursseja opiskella kahta kieltä, niin ne ovat silloin englanti ja ruotsi, vaikka hän haluaisi opiskella englantia ja venäjää. Jos kolme kieltä tuntuu hyvältä määrältä, niin yhden niistä on oltava ruotsi, vaikka toinen haluaisi panostaa opinnoissaan englantiin, ranskaan ja saksaan ja pyrkiä isona vaikka EU:n virkamieheksi. Suomalaisia on niissä piireissä kovin vähän puolustamassa Suomen intressejä, koska kielitaitoa syö pakkoruotsi. Jos joku haluaa opiskella neljää tiettyä kieltä, niin hänen on opiskeltava viittä, koska pakkoruotsi. Tätä voi jatkaa aika pitkään. Yleensä myös jos mainitaan halutaan opiskella muita kieliä, niin pakkoruotsittajien vastaus on vain että ”tsemppiä, siitä vain opiskelemaan”. Ilmeisesti ruotsia ei kuitenkaan voi aikuisena opiskella, koska se on pakotettava kaikille, tarvitsi sitä tai ei.

      ”Fanaattisuuttanne on hyvin vaikea käsittää. — Kyllä te hiukan voisitte rauhoittua.”

      Fanaattisia asiassa ovat ainoastaan pakkoruotsin kannattajat, voisitte tosiaan rauhoittua ja antaa muille oikeuden päättää omista tai lastensa kieliopinnoista. Vapaa kielivalinta ei loukkaa kenenkään oikeuksia, mutta kaikenlaiset pakot loukkaavat. Jos ja kun pakkoruotsille ei ole minkäänlaisia perusteluita, niin pakko on poistettava, näin ainakin demokraattinen ja liberaali valtio toimisi. Asia on tärkeä jo periaatteelliselta kannalta.

      Enbuske kiteytti asian hyvin: ”Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. He ovat oikeassa yksinkertaisesti siksi, että heistä siltä tuntuu. Ei ole olemassa hyvää tai pahaa itsessään, on vain hyvää ja pahaa jonkun kokemana.

      Toisin kuin monet muut aktiiviset ryhmät, pakkoruotsin vastustajat eivät ole vaatimassa sellaista taloudellista etua itselleen, joka maksettaisiin muiden lompakoista. He vain vastustavat itseensä kohdistuvaa pakkoa. Ja kaikkien pakkojen pitäisi olla todella hyvin perusteltuja.”
      http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60431-pakkoruotsin-vastustajat-ovat-oikeassa

      Pakkoruotsin kannattajat puolestaan vaativat, että toiset käyttävät aikaansa ja muita resurssejaan asiaan, joka on ainoastaan heille itselleen tärkeä. Kyllä, se on itsekästä.

  15. Hyvää huomenta kommentaattori x.

    ”Riikka, kun nyt otit kantaa pakkoruotsiin, olet varmasti iloinen siitä, että blogiisi saapui kirjoittajia, jotka tuntevat kieltenopetusta niin meillä kuin muualla ja pystyvät antamaan korvaamatonta lisävaloa siihen, minkälainen uniikki ja haitallinen käytäntö pieni kaikille pakollinen vähemmistökieli alakoulusta yliopistoon on ja miten se syrjäyttää monia oppilasryhmiä (esim. monikieliset, hitaasti kieltä oppivat, pojat) ja miten enemmistö koulutetuista ja elämää nähneistä vanhemmista meilläkin haluaa lapsilleen vapaamman kielivalinnan.”

    Iloinen on ehkä hieman harhaanjohtava adjektiivi. Tiesin odottaa paskahalvausta, ja se tuli. Kommenttiketjussa on loistavia argumentteja, mutta myös tuota lähes spämmäämistä – kykenemättömyyttä ymmärtää, mistä minä kirjoitin. Esimerkiksi:

    ”Olet ohittanut kysymyksen siitä, mikseivät suomalaiset kykenisi muiden maiden perheiden tavoin tekemään lastensa kanssa kielivalintoja. Laitoin kysymyksen uudelleen tuonne loppuun. Jatketaan siellä, kiitos.”

    Mikä ihmeen argumentti tämä on? Mitä tarkoitat ”kuten muut maat”? Minkä maan haluat olevan suomalaisen mallin esikuva? Ruotsi? Britannia? Kenia? Suomalaista koulujärjestelmää tavattiin joskus pitää ensiluokkaisena, eikä täällä yleensä argumentoitu sen puolesta, että meidän tulee seurata jotain muuta valtiota. Päinvastoin, meidän piti näyttää tietä. Ja ei, en puhu nyt pakkoruotsista, vaan koko koulujärjestelmästä – mikä on ollut koko ajan fokukseni. Tekstini nimenomaan tuo ilmi sen huolen, mikä yhä suurempaan vapaaehtoisuuteen, tason ja standardien laskuun, arvostelun pehmentymiseen jne. liittyy. Tämä voidaan toisaalta lukea osana sitä laajempaa keskustelua, jota olen blogissani käynyt, esimerkiksi koulutusinflaatioon liittyen. Pakkoruotsi on osa tätä. Minulle se todellakin on vain yksi osa – koska se ei hyvässä eikä pahassa liikuta minua noin paljon kuin sinua.

    Mikä saa sinut olemaan sitä mieltä, että ”muut maat” tai ”tavalliset perheet” osaavat tehdä oikeita valintoja? Onko kyse vain kielipolitiikasta vai liittyykö tämä taito kaikkeen muuhunkin sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen elämään? Jollet ole täydellistä sosiaalista laissez fairea kannattava vapauden apostoli, sinun täytyy ymmärtää, että yhteiskunnallista ohjaamista tehdään useimmissa asioissa – meidän kehittyneissä maissamme enemmän kuin muissa. Koulutuspolitiikka ja se, mitä koulussa opetetaan ja opitaan, on oleellinen osa tätä. Suomalainen koulu on arvokas, hyviäkin tuloksia aikaan saanut merkittävä instituutio. Ja edelleenkään en puhu pakkoruotsista, vaan koko järjestelmästä. Mainitsen tekstissäni, että näen ruotsin kielen eräänlaisena kynnysasiana. Jos ja kun sekin vielä menee, ei jää enää paljon.

    ”Osaavat päättää”-argumenttisi on tietysti näennäisellä tasolla totta: kaikki osaavat päättää kaikkea. Sekasortoisten maidenkin ihmiset ”osaavat päättää” itselleen hallitsijat, mutta joku menee kuitenkin pieleen. Suomalainen perusjuoppo osaa päättää juovansa, vaikka päätös yksilön, hänen läheistensä ja yhteiskunnan kannalta onkin turmiollinen. Et sinä voi aukottomati argumentoida pakkoruotsia vastaan väittämällä, että ”kaikki ihmiset osaavat päättää”. Ei tässä maassa osa kävisi edes koulua, jos he saisivat päättää (eikä käy siltikään, vaikka eivät saakaan). Mitä tulee vielä tähän ”muihin maihin”, sanoisin, että suomalaisten taso kielissä on aika korkea, eikö totta? Tuskin se ihan tyhjästä tulee. Jos ja kun ruotsi poistuu, kielitaito ei varmasti nouse. Tottakai on osa ihmisiä, jotka ruotsista päästyään valitsevat jotakin muuta, mutta mikäli kielten opiskelun porkkanoita ei lisätä, valuu svenska suoraan terveystietoon tai muuhun ”nykyaikaiseen” substanssiin.

    Lisäksi. Alkuperäisessä kirjoituksessani argumentoin sen puolesta, että ruotsin ylläpitäminen tarjoaa väylän taistella globaalia ”kielettömyyttä” ja mokua vastaan. Tämä oli oleellinen argumentti. Sinun jutuissasi tämä on sen sijaan kokonaan ohitettu. Päinvastoin, näyttää siltä, että mielestäsi yhä suurempien summien laittaminen S2-kieliin sekä ”omiin äidinkieliin” swahilista öggögöggön kautta mongolin halha-murteeseen on ok. Minusta ei ole. Suomi ja ruotsi tarjoavat kannatettavan pohjan myös tässä ah niin rajattomassa maailmassamme. Ehkä huomaat, että tämäkään argumentti ei ole välittömästi vaan välillisesti pakkoruotsia kannattava – tavoite on joku muu.

    ”Ruotsinopiskelun vaikuttavuus on huono. Olen nähnyt tutkimuksen, jonka mukaan n. 4% suomenkielisistä katsoo osaavansa hyvin ruotsia – silti ruotsia on luettu ainoana pakollisena kielenä läpi koulupolun. Luultavasti nämä osaajat ovat vapaaehtoisesti valinneet A-ruotsin ja joko suvussa tai avioliiton kautta lähipiirissä on ruotsinkielisiä. Silti koko pakkoruotsin olemassaolon ajan on puhuttu siitä, miten juuri ollaan kehittämässä pedagogiikkaa, jolla kaikki oppivat ja kaikki nauttivat – puheeksi on jäänyt.”

    Kuinkahan moni katsoo osaavansa matematiikkaa? Sellainenkin tutkimus olisi kiinnostavaa nähdä. Luulisin, että huomattavasti suurempi osa kuin tosiasiassa osaakaan. Kyllä, ymmärrän, että ruotsi on monille ylivoimaista. Heille olisi ylivoimaista myös joku muu vieras kieli. Mitä ihmettä näille ihmisille sitten keksitään vai vapautetaanko tykkänään? Väität toisaalla, että amiksessa on paljonkin ihmisiä, jotka ovat kiitettäviä matikassa ja nelosen vitosen tasoa _kaikissa_ kielissä. Vaikea uskoa. Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu kouluihin, mutta tuollainen tyyppi ei voi olla kamalan yleinen. Yleensä matemaattinen lahjakkuus takaa, että esimerkiksi kielioppi luonnistuu. Ruotsi on kaiken lisäksi niin järjestelmällinen kieli, että sitähän voisi pitää melkein matematiikkana! Viimeaikaiset uutiset ovat sen sijaan kertoneet, että myös amiksen taso on surkea, jopa ammattiaineissa. Nuoret eivät edes opi tekemään sitä konkreettista duunia, mitä sinne menevät opiskelemaan. Onkohan tämäkin ruotsin vika?

    Haluaisitko nyt kuulla, että kannatan tasoryhmiä? Kaikkien ei tarvitse lukea samaa määrää, koska heistä ei siihen vain ole eikä siitä ole heille mitään hyötyä. Tasapäistämisestä kärsii myös se joukko, joka osaa. Ruotsi on malliesimerkki – voi miten paremmin sitä itsekin osaisi, jos olisi joskus saanut opiskella tasollaan eikä aina juuttua niihin samoihin vääntöihin, joita välttämättä aina tehdään heikoimpien ehdoilla. Käytännössä tasoryhmiin päin koko ajan mennäänkin. Kaupungeissa vanhemmat näkevät vaivaa saadakseen lapsensa kunnon kouluihin (joissa luetaan kieliä ja matikkaa ja kaikkea eikä narista), kun taas osaa ei kai voisi vähempää kiinnostaa. Taso ja vaatimukset laskevat ”huonoissa” kouluissa ja otaksun, että joku random-koulu tuolla jossakin opettaa vielä ysiluokallakin ruotsia, jossa opetellaan kysymään nimeä. Ei, tässä ei todellakaan ole mitään järkeä. Sääli opettajiakin. Mutta jälleen kerran: ongelma ei todellakaan ole pakkoruotsin aikaansaama.

    • Riikka: ”Et sinä voi aukottomati argumentoida pakkoruotsia vastaan väittämällä, että ”kaikki ihmiset osaavat päättää”.”

      Jos voimme luottaa suomalaisille äänioikeuden, voimme kyllä olettaa, että he osaavat päättää samanlaisista elämän perusasioista kuin päätetään muissakin demokratioissa.

      Argumentointi meneekin näin:
      – missään maailmassa ei ole pakkoruotsin kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon
      – muualla vanhemmat ovat kykeneviä päättämään kieliopinnoista lastensa kanssa, meilläkin jopa Ahvenanmaalla, mistä pakkosuomi poistettiin, koska se söi muun kielitaidon
      – suomessa ollaan hyvin koulutusmyönteisiä ja vanhemmat (aina riesaksi asti) haluavat lapsilleen parhaan mahdollisen koulutuksen, Suomessa jos missä ei ole pelkoa siitä, että jos kolme neljäsosaa haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi kyse olisi siitä, ettei haluta käydä koulua ensinkään tai että seuraavaksi leikkauslistalla olisi matematiikka
      – on aivan eri asia vaatia omille lapsille oikeutta valita kielet ja samalla antaa sama oikeus muille kuin väittää, että oma näkemys Suomesta ja koulutuksesta oikeuttaisi valitsemaan pakkokielen muiden lapsille
      – on myöskin aivan eri asia tehdä jollakin perusteella vähemmän hyväksi osoittautunut valinta omalla kohdalla ja omien lasten kohdalla kuin se, että tuon vähemmän hyvän valinnan on tehnyt joku toinen

      Onko sinulla sellaista ymmärrystä, jota minulla ei ole ja jonka uskot tekevän sinusta viisamman valitsemaan minun lasteni kieliopinnot? Mikäli on, voit nyt tässä avata asiaa.

      • Olisit nyt taas vaan jättänyt tuohon edelliseen kommenttiisi, jossa puhuit (asiaa) pakkoruotsin epädemokraattisesta sullomisesta osaksi suomalaista todellisuutta. Tällaiset asiat (minuakin) hiertävät, eivät kieli. Puhumattakaan nyt ruotsinkielisten säätiöiden omaisuudesta! Tiedätkö, kuinka julmetun monta miljardia niissä on? *heittää bensaa liekkeihin*

        ”Onko sinulla sellaista ymmärrystä, jota minulla ei ole ja jonka uskot tekevän sinusta viisamman valitsemaan minun lasteni kieliopinnot? Mikäli on, voit nyt tässä avata asiaa.”

        Rehellinen vai myötäsukainen vastaus? No, kuten olen jo sanonut, minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, en päätä yhtään mistään (muusta kuin lasteni koulu- ja kielivalinnoista). Jopa vaaleissa olen jo pitkään äänestänyt sitä kaikkein ruotsikielteisintä puoluetta. Sitten isona kun minusta tulee kansanedustaja ja ministeri ja presidentti, tilanne saattaa olla toinen, mutta sinua huojentaakseni luulen, että pakkoruotsi on silloin jo yhtä kaukaista kuin vhs nyt.

        Toisaalta sitten, kyllä. Kyllä uskon, että minulla on moneenkin asiaan paljon enemmän sanottavaa ja annettavaa kuin keskimääräisellä suomalaisella. Tekeekö pahaa? Siitä huolimatta sinun lastesi kielivalinnat eivät kiinnosta minua millin vertaa. Kaikkea hyvää koulutielle!

      • Riikka: ”uskon, että minulla on moneenkin asiaan paljon enemmän sanottavaa ja annettavaa kuin keskimääräisellä suomalaisella. Tekeekö pahaa? Siitä huolimatta sinun lastesi kielivalinnat eivät kiinnosta minua”

        Etäännytät liikaa, sillä puolustamalla pakkoruotsia puolustat juuri sitä, että minä ja kaltaiseni emme ole päteviä tekemään kielivalintoja lastemme kanssa. Millä logiikalla sitten toteat siihen päälle, että ei sinua kiinnosta. Olet jo ottanut kantaa!

        Sanot, että sinulla on moneen asiaan sanottavaa ja annettavaa. Miksi sinun on sitten niin vaikea pukea tietämystäsi sanoiksi ja perustella esimerkiksi tässä se pakkoruotsi niin, että järkevä ihminen sanoo ”ahaa, tuohan kuulostaa järkevältä”?

        Keillä tässä yhteiskunnassa ei ole niin paljon sanottavaa ja annettavava kuin sinulla, edes silloin kun puhtaan heidän lastensa opinnoista?

      • ”Sanot, että sinulla on moneen asiaan sanottavaa ja annettavaa. Miksi sinun on sitten niin vaikea pukea tietämystäsi sanoiksi ja perustella esimerkiksi tässä se pakkoruotsi niin, että järkevä ihminen sanoo ”ahaa, tuohan kuulostaa järkevältä”?”

        Onko edes teoriassa mahdollista, että mikään mahdollinen argumentti saisi sinut toteamaan tässä asiassa noin? Ei tietenkään ole. Sinä olet jäädyttänyt kantasi (toisin kuin minä, joka tarkastelen molempia puolia ja löydän molemmista kannatettavia asioita). Oleellista on ihmetellä, miksi et jo anna olla – ei sinulla ole täällä mitään voitettavaa. En minä tule kääntämään kelkkaani jankutuksesi myötä – ja kaikki muut kommentoijathan ovat puolellasi, osa toki eri syistä. Olet tarjonnut monia hyviä argumentteja, joskaan et mitään, mitä en jo tietäisi. Hyväksy jo, että maailmassa saattaa olla myös ”fiksuja tavallisia ihmisiä”, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Täällä blogissani minulla on tapana kirjoitella asioista, joista olen jotakin mieltä. Mikäli osaamiseni on mielestäsi kelvotonta – du vet vad du måste göra, tror jag!

      • Riikka: ”Hyväksy jo, että maailmassa saattaa olla myös ”fiksuja tavallisia ihmisiä” —”

        Tämän hyväksyy jokainen vapaan kielivalinnan kannattaja – ja siksi antaakin muiden valita oman hyvän harkintansa mukaan. Tästähän juuri on kysymys.

        Kuvasit omaa lähtökohtaasi hyvin: sinulla nyt vain on enemmän sanottavaa ja annettavaa, myös muitten kielivalintoihin – kun muut vaan eivät olisi juntteja, ettei järkipuhe mene heille perille.

    • Ammattikouluissa tasoerot ovat valtavia. Voi sanoa, että samalla kurssilla istuu sekä tuleva hotellin johtaja että tuleva hotellin tiskari. Tämä asettaa omat haasteensa, toki siinä on myös oma viisautensa.

      Osa ammattikoulun linjoista on sellaisia, että niille vaaditaan hyvä keskiarvo. Ja toki samalla on mahdollisuus suorittaa usein myös yo-tutkinto. Tämä on tehnyt ammattikouluista varteenotettavan vaihtoehdon myös ns. koulutettujen kotien lapsille. Tässäkin on oma viisautensa.

      Kielissä monilla on ongelmia, oppimisen ongelmat liittyvät yleensä hahmottamiseen ja muistin käyttöön. On todennäköisempää, että koulusta menee lukioon tyttö, jolla kiitettävät kielissä mutta seiskat matikassa ja fysiikassa kuin poika, jolla on seiskat kielissä ja kiitettävät matikassa ja fysiikassa. Nimenomaan ruotsin valinnaisuus lukiossa ja mahdollisuus lukea sen tilalla pitkää fysiikkaa ja matematiikkaa, olisi tervetullut. Nythän on kuitenkin vaadittu vain kieliopintojen vapauttamista siten, että kielikorista otettaisiin entinen määrä kursseja, mutta ruotsi ei olisi pakollinen.

      Ammattikoulusta edetään opinnoissa yleensä ammattikorkean kautta. Toki siellä on myös iso joukko lukion käyneitä, erityisesti teknisesti suuntautuneita ja ruotsinsa juuri ja juuri läpi saaneita. Satakunta-lehdessä kuvattiin taannoin paikallisen ammattikorkean tilannetta: ”opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. — Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista — tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri.” Näin vastaa siis ammattikorkean henkilökunta, joten en epäile heidän asiantuntemustaan.

  16. En osaa vastata tähän viestiin suoraan, niin tehdään se sitten näin.

    http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?f=13&t=2437
    Riikka:
    ”Kiitos, kävin lueskelemassa tuota saittia ja muutamaa muutakin saman asian ympärille rakennettua sivustoa. Alkaa olla vastustus aika organisoitua. Huomaan olleeni täysin oikeassa siinä, kun väitin, että vastustus on nykyään näkyvää ja voimakasta, kun taas vastaiskuja ei ole. Onko edes rkp:llä puolustusalustaa?”

    Tämä pakkoruotsin vastustus on hiljaa porissut kaikkien niiden keskuudessa, joilla on vaan pirun huonoja kokemuksia siitä. Vaikka Riikka on täysin oikeassa kaikessa mitä puhuu, niin nyt on menty siihen pisteeseen, että kompromissien aika on ohitse. Jos RKP olisi pelannut korttinsa vähän paremmin, niin vastustajille olisi kelvannut jonkinsortin kompromissit. Nyt ei kelpaa mikään muu kuin pakkoruotsin ja kaiken siihen liittyvän poistaminen.

    Olen aivan varma ettei suomalaisten kielitaito parane tippaakaan ruotsin poistamisen myötä. Jos on kaksi pakollista kieltä, niin ruotsin tilalle tulee vain toinen kieli, jota opetellaan mutta ei opita.
    Mutta ainakin ruotsia ja suomea puhuvien väliltä häipyy tuo yksi hiertävä asia.

    • Kyllä. Olenkin tässä parin päivän aikana kiinnostunut aiheesta nimenomaan politiikan tutkijana. Uskomattoman hieno ja teorian mukainen ”cleavage”, mutta joka ei taas paljon tutkijoita tunnu nappaavan. This is Finland.

    • Pakkoruotsin vihaaja: ”Olen aivan varma ettei suomalaisten kielitaito parane tippaakaan ruotsin poistamisen myötä. Jos on kaksi pakollista kieltä, niin ruotsin tilalle tulee vain toinen kieli, jota opetellaan mutta ei opita.”

      Kielten kohdalla oleellista on niiden käyttö. Jos ihminen saa valita vieraat kielet, moni valitsee kielen, johon on jo siteitä tai johon on kiinnostusta itsellä tai kenties koko perheellä. Näin yhä useampi innostuu koulun ohella tekemää sitä lisätyötä (lehtiä, tv-ohjelmia, elokuvia, musiikkia, kirjoja, matkoja, ystävyyssuhteita, opiskeluun liittyvien harjoittelupaikkojen valintoja,…), joiden avulla passiivisesta kielitaidosta tuleekin aktiivinen. Samalla laajenee kansallinen kielivaranto, kun yhä useammat kielet ovat edustettuina. Samalla saadaan paremmin maahanmuuttajien kielitaito säilymään, kun heille omaan kieleen panostaminen B-kielen sijaan tulee mahdolliseksi.

      Monikielisyys on useimpien koulujen arkea, pääkaupunkiseudulla suomenkielisissä kouluissa pian viidennes oppilaista on muita kuin suomenkielisiä. Mutta opetuspuoli on tästä täysin vaiti. Vain pakkoruotsin hehkutusta saa kuulua.

      Opetusneuvos Mustaparta sanoi joku vuosi sitten haastattelussaan surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja – en usko, että hän tarkoitti englannin korvaamista…

      Kolumnissaan viime vuonna maailmankuvalehdessä aktiivi Husein Muhammed uskoo kaksikielisistä tulevan suurin vähemmistömme. Hän toivoo myös, että kaksikielisyyttä erilaisin komponentein alettaisiin rekisteröidä muiden maiden tapaan.

      Meillä on mahtavat pakkoruotsiverkostot niin politiikassa, hallinnossa kuin tutkimuksessa, mutta todellisuutta vastaavaa kaksikielisyyskeskustelua osana kielikeskustelua ei juuri lainkaan. Tämä opetusneuvos Mustapartakaan ei ole tuon haastattelunsa jälkeen palannut asiaan.

      Viime vuonna eräs toimittaja otti yhteyttä opetushallitukseen kysyäkseen, mitä koulussa voisi opiskella pakkoruotsin tilalla. Opetushallituksesta kerrottiin, että kysymyksenasettelu ei ole ollut ajankohtainen. Kielten opetusneuvos (Mustaparran kollega) vastasi:
      – Me emme ole pystyneet ajattelemaan noin pitkälle.

      Niinpä. Miten auttaisimme heitä ajattelemaan?

  17. Riikka, olet kyllä todella poikkeuksellinen nainen! Arvostan suuresti. Järkeily, loogisuus ja sanankäyttö, wau.

    Vaikka itse vastustankin pakkoruotsia…

    • Kiitos Toivo, vaikka en välttämättä tiedäkään, mitä tarkoitat.

      Juu, kaikki vastustavat pakkoruotsia, nyyh. Ripottelen kohta tuhkaa päälleni ja antaudun Södergranin surumielisyydelle.

      • Varma ord, vackra ord, djupa ord…
        De äro som doften av en blomma i natten
        den man icke ser.
        Bakom dem lurar den tomma rymden…
        Kanske de äro den ringlande röken
        från kärlekens varma härd?

        E. Södergran

      • No nyt Riikka löytyi se, mikä meitäkin yhdistää …

        Jag vill vara ogenerad –
        därför struntar jag i ädla stilar,
        ärmarna kavlar jag upp.
        Diktens deg jäser…
        O en sorg –
        att ej kunna baka katedraler…
        Formernas höghet –
        trägna längtans mål.
        Nutidens barn –
        har din ande ej sitt rätta skal?
        Innan jag dör
        bakar jag en katedral.

        (Södergran September 1918)

      • ”No nyt Riikka löytyi se, mikä meitäkin yhdistää”

        Luetko sinäkin ruotsinkielistä lyriikkaa ja kirjallisuutta? Se ei olisi heti tullut mieleeni 🙂

      • Riikka: ”Luetko sinäkin ruotsinkielistä lyriikkaa ja kirjallisuutta?”

        Lukiossa. Istuin monet tylsät tunnit Södergranin runot alkukielellä edessäni 😉 Sitä paitsi harkitsin ruotsinopettajan uraa – pakkoruotsin vattumaisuuden ymmärsin vasta elämää nähtyäni…

  18. Ruotsinkielen valinta tulee jatkossakin toivottavasti olemaan mahdollista edes vapaaehtoispohjalla. Suomenkieliset/kaksikieliset vanhemmat voivat valita lapselleen ruotsinkielisen tarhan, jossa hän oppii ruotsin kielen muutamassa kuukaudessa. Jos kotona ja muussa ympäristössä puhutaan suomea – kuten asian laita yleensä on -, hän hallitsee molemmat kielet. Jatkossa ruotsinkielinen peruskoulu on mahdollisuus. Ylioppilasvaiheessa kaksikielisellä hakijalla on laaja valintakirjo jatko-opintoihin aina Uppsalan ekonomitutkintoa myöten.

    Minä opin aikoinaan ruotsinkielen kakarana Malmössä ns. sotalapsena. Vuodessa kuitenkin suomenkieli ”unohtui”, mutta Suomeen saavuttuani se palautui muutamassa kuukaudessa. Ruotsinkieli säilyi, koska kaveripiiriin kuului myös ruotsinkieltä puhuvia, ja kesät tuli vietettyä ruotsinkielisessä Suomessa. Koin ja koen molemmat kielikulttuurit (aidosti) rikkautena.

    En ymmärrä ruotsinkieleen kohdistuvaa vihapuhetta.

    Kielten opetuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota pienten lasten erityislahjakkuuteen. Tai ehkä ei sittenkään. Ehkä on parempi pitää valtiovalta etäällä lasten lahjakkuustekijöistä.

  19. Sinänsä viihdyttävässä kirjoituksessa on muutama kohta joihin palaaminen saattaa tuottaa lisää viihdettä:

    ”Ruotsi ei merkittävästi poikkea muista ”pakoista”, joita kouluissa on”

    Ruotsi on kuitenkin ainoa oppiaine, joka on pakollinen kaikilla kouluasteilla. Yhtäkään muuta peruskoulun oppiainetta – ei englantia, ei matematiikkaa, ei mitään – ei ole pakko lukea peruskoulussa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteella. Ainoastaan ruotsia.

    Pakkoruotsi on siis nimenomaan pakkoruotsia. Poistetaan pakko, ja jäljelle jää vain ruotsi.

    ”Miten suomea ja suomalaisuutta voi kannattaa, jos oleellinen osa valtion historiasta ja kulttuurista halutaan unohtaa? Miten voi puolustaa kantasuomalaisuutta vastustamalla ruotsin kieltä?”

    Mutta eihän se, ettei osaa ruotsia suinkaan tarkoita että haluaa unohtaa oleellisen osan valtion historiasta ja kulttuurista. Niin väittäminen on aivan yhtä tyhjäpäistä kuin syyttää historiattomuudesta ja kulttuurittomuudesta niitä italialaisia jotka eivät puhu latinaa. Tai niitä englantilaisia, jotka eivät lue Chretienne de Troyesia ja Beowulfia alkukielellä.

    Suomea ja suomalaisuutta voi kannattaa aivan mainiosti ilman ruotsin kieltä, ihan niin kuin Englantia ja englantilaisuutta voi kannattaa ilman normanniranskaa. Itse asiassa kantasuomalaisuutta ei uhkaa niinkään suomen kielen eri murteissa tavanomaisten kieliopin muotojen hyväksyminen osaksi kielemme variaatiota (”alkoi näyttää/näyttämään”). Kantasuomalaisuutta uhkaa nimenomaan pakolla tuputettu monikulttuurinen kansallisen identiteetin uudelleenmäärittely, jossa suomalaiseen identiteettiin muka välttämättä kuuluisi ruotsalaisuus ja ruotsin kieli. Tällaisen paavolipposmaisen ruotsinkielisyyden vastustaminen nimenomaan on kantasuomalaisuuden puolustamista.

    ”Ruotsin kielen opiskelu ei vähennä muiden kielten opiskelua.”

    Tämä väite vaatisi tuekseen jotakin muutakin kuin omista kivoista kokemuksista kumpuavaa paatosta.

    Päinvastaista osoittaa esimerkiksi Eurydice:n vuosittainen julkaisu ”Key data on teaching Languages in School in Europe”. Se tarjoaa mahdollisuuden verrata suomalaista kielten opetusta muihin euroopan maihin. Ensimmäinen havainto tästä aineistosta tietenkin on, että suomalaisessa koulussa kieliä opetetaan hävyttömän vähän. Jos kuitenkin vertaa panostusta kielten opiskeluun ja sillä saavutettua eurooppalaisten kielten ja maailmankielten (saksa, ranska, italia, kiina, espanja…) taitoa, huomaa miten suomalaisessa koulussa kieltenopetukseen laitettu panos tuottaa äärimmäisen heikkoa tulosta: suomalainen koululainen puhuu varsin hyvää englantia, eikä juuri muita kieliä. Suomessa kun opetetaan sitä pakkoruotsia.

    Minun on vaikea johtaa tästä muuta päätelmää kuin että ruotsin kielen opiskelu nimenomaan on pois muiden kielten opiskelusta.

  20. Kiitos kommentista ja hyvistä argumenteistasi. Monia on jo yllä käsiteltykin.

    Myös minun mielestäni kansallista identiteettiä uhkaa ”monikulttuuristaminen”, mutta kuten olen tuonut ilmi, en pidä ruotsin kieltä osana tätä monikulttuurisuutta, päinvastoin lääkkeenä sitä vastaan. Käytännön politiikkaa ajatellen ajatukseni on toki ongelmallinen, muun muassa siitä syystä, että tärkein kielipuolue on innokkain mokuttaja. Mutta kuten sanottua, rkp:n strategia onkin mielestäni väärä, sillä kyseessä on oikeasti konservatiivipuolue.

    Italialaisten englantikin tahtoo olla vähän kiikun kaakun, mutta toki intellektuelleilta voisi vaatia latinan – jos minulta kysytään! Itselleni tuon kielen opiskelusta ei ole ollut hyötyä, mutta jostain syystä puella-, servus- ja bellum-taivutukset osaan vaikka unissani edelleen. Hyödytöntä? Varmasti – korkeintaan baarikeskusteluissa voi snobbailla jos jaksaa. Ei siitä silti nyt julmetun monta vuosikymmentä ole, kun tässäkin maassa vielä joskus väiteltiinkin latinaksi. Nyt taitaa yle:n nuntii latini olla ainoa jäänne. Onko vai ei latina sivistystä vaiko vain täysin turha kieli?

    Tottahan toki minäkin toivon, että suomalaislapset sitten yhtäkkiä pakkoruotsin poistumisen jälkeen alkavat suurin joukoin opiskella suurempia kieliä. Kehitystä, koululaitosta ja nykyaikamme utiliteettiajattelua seurattuani en kuitenkaan todellakaan laittaisi lanttia tälle idealle. Vähän kuollut innovaatio koko kielitaito.

    • Riikka: ”Tottahan toki minäkin toivon, että suomalaislapset sitten yhtäkkiä pakkoruotsin poistumisen jälkeen alkavat suurin joukoin opiskella suurempia kieliä. Kehitystä, koululaitosta ja nykyaikamme utiliteettiajattelua seurattuani en kuitenkaan todellakaan laittaisi lanttia tälle idealle. Vähän kuollut innovaatio koko kielitaito.”

      Kielitaito voi tosiaan jäädä jatkossa vähemmälle sekä englannin toimivuuden että kääntämisessä käytettävän tekniikan kehittyessä – mutta tärkeintä onkin se, että kielitaidon voi painottaa itselleen mielekkäällä tavalla. Tietysti on tärkeää sekin, että ne, jotka pystyvät ja haluavat lukea useita kieliä, voivat sen tehdä.

      Ruotsissa on vapaampi kielivalinta. Muutaman vuoden takaisten tilastojen mukaan lähes kaikki lukevat englantia (oletettavasti pieni erityisoppilaiden ryhmä ei lue vieraita kieliä ja englantia äidinkielenään puhuvat lienee vapautettu) ja toista vierasta kieltä, vaihtoehtoa ”moderna språk”, luki tytöistä 72,6% ja pojista 60,6%. Vaihtoehtona tälle ”moderna språk”-kielelle on lukea vahvennettua äidinkieltä ja/tai ruotsia toisena kielenä ja/tai lisäenglantia – mutta tämä ei ole vain oppilaan valinta vaan hänen kokonaiskielitaitonsa mukaan valittuja. Ihan järkevä vaihtoehto maassa, jossa on paljon maahanmuuttajia. Samalla huomioidaan myös ruotsia äidinkielenään puhuvat hitaasti kielellisesti kehittyvät oppijat. Haasteet ovat näiden opetussuunnitelmien toteuttamisessa, kun oppilasryhmät ovat monin tavoin ”haastavia”.

      Nopeasti laskettuna näyttäisi Ruotsissa eri kieliä luettavan toisena kielenä seuraavasti
      ranskaa 14,3%
      espanjaa 33,1% (erityisesti pojat)
      saksaa 18,4%
      Kun taas Suomessa espanjaa tai venäjää ei juuri luettu ja yläkoululaisista luki ranskaa n. 6% ja saksaa n. 10%. Ihan hyvin sekin kun ottaa huomioon, että pohjana kaikilla oli sekä englanti että ruotsi.

      Ruotsissa osa opiskelijoista ei jatka lukiossa yläkoulussa aloittamaansa kieltä vaan aloittaa uuden kielen. Tätä on sekä kritisoitu että puolustettu: joku on huomannut, että toinen kieli olisi itselle mielenkiitoisempi, joku haluaa keventää kieliopintojaan.

      • X, kiitos kiinnostavista tilastoista. En jaksa enää toistella sitä, että minusta juuri tämä (Ruotsissakin vallitseva) ”vapaus” on oleellinen osa ongelmaa, ei yksinomaan kielen vaan kokonaisuuden kannalta. Ruotsin koulutustaso, opin epätasaisuus ja opetuksen tulokset ovat hälyttävällä tasolla. En missään nimessä toivoisi, että kyseistä maata pidetään suunnannäyttäjänä tässä(-kään) asiassa.

        Ottaen huomioon valtavan maahanmuuttajaryhmän nuo vieraiden kielten opiskeluprosentit ovat mielestäni varsin alhaisia.

        Muuten, oletko miettinyt, miksi Suomessa ”harvinaisten” vieraiden kielten opiskelu (puhumattakaan kirjoittamisesta) on viime vuosikymmenien aikana laskenut niin paljon, vaikka pakkoruotsin suhteen ei ole tapahtunut mitään muutosta, korkeintaan sen vaatimuksia on laskettu?

      • Riikka, vastasin jo aiemmin kysymykseesi muiden kielten lukemisen vähenemisestä lukiossa:

        2.6.2015 08:26

        Vastaan tässä Riikan kommenttiin, jossa sanotaan: ”— ”Harvinaisiakin” kieliä kirjoitetaan yhä vähemmän, matematiikan taso laskee. Kun ruotsi poistetaan, muiden kielten opiskelu tuskin merkittävästi lisääntyy – ellei sitten tule pakkoa —”

        Kieltenopettajien liiton edustaja vastasi tähän pari päivää sitten ylen aamussa. Hän sanoi ymmärtävänsä, että nuoret pyrkivät nyt haluamalleen alalle ainereaalin kautta, nimenomaan ainereaali ja sen merkitys jatkoon haettaessa syö kielten kirjoittamista. Hän myönsi myös, että aikaisemmin kielten yo-kokeet eivät olleet rakentavia eli kielistä oli jäänyt huonoja kokemuksia, vaikka hänestä ongelmat onkin nyt korjattu. Lisäksi hän huomautti, ettei kielistä saa lisäpisteitä pyrittäessä eteenpäin.

        Tuohon täytyy lisätä vielä se, että ainoa tapa lisätä kieliä on antaa valinnaisuus ruotsille. Ei ole järkeä yrittää taas pidetää lukion opintoaikoja ja lisätä reppuja…

      • Yllä siis puhuin vain lukiosta, tarkoitit, Riikka, ehkä peruskoulua.

        Peruskoulussa kolmannen vieraan kielen lukeminen (siis A-kielen ja ruotsin lisäksi) on jonkin verran vähentynyt.

        – Vuosien 1993 ja 2001 tuntijaoissa tuntimäärät ovat olleet A1-kielen osalta 16 vvt ja B1-kielen 6 vvt.

        Aikaisempaan nähden 1993 kielten tuntimäärä putosi kahdella tunnilla, mutta myös muualta leikattiin, sillä tarkoitus näyttää olleen laajentaa valinnaisuutta. Valinnaistunteja peruskoulussa saattoi olla 20 tuntiin asti (nykysin 13 ja seuraavassa opsissa vielä vähemmän). Myös kielissä oli mahdollista tarjota lisäkursseja – niitä vain ei juurikaan valittu.

        Eihän tässä 1992 oppilaan elämää oleellisesti kevennetty, joten en ymmärrä miksi kieliä olisi pitänyt lukea enemmän vain siksi, että pakollisista kieliopinnoista otettiin pari tuntia pois. Kielten omaksuminen on kokonaisvaltaista, ruotsi oli edelleen pakollinen. Sitä paitsi kolmas kieli on aina kolmas kieli, se on soveltuva myös kieltenopettajien mielestä vain kielellisesti lahjakkaimmille.

        Notkahdus alaspäin kieltenopiskelussa johtui kenties myös siitä, että
        – koulutyö samalla tuli kaikkiaan raskaammaksi (peruskoulun alkuaikojen keveyttä alettiin reivata tietoisesti kohti nykyistä Pisa-huippua)
        – todellista valinnanvaraa alkoi löytyä esim. ilmaisutaitoa, musiikkia, tietotekniikkaa
        – vanhemmat olivat itse lukeneet kieliä ja todenneet, etteivät ne olleetkaan niin oleellisia myöhemmän menestyksen kannalta
        – 90-luvulla netti muutti perusteellisesti ihmisten tottumuksia ajankäytön suhteen ja englannin merkitys korostui entisestään

        Suuri ongelma on myös kieltenopettajien koulutus. Pakkoruotsi on vääristänyt koulutusta siten, että lähes kaikki kieltenopettajat ovat myös ruotsinopettajia. Tämä laiva kääntyy hitaasti ja opettajankouluttajat taistelevat kulisseissa muutosta vastaan, koska heidän elämäntyönsä ja leipäpuunsa ruotsinopetuksen kehittäjinä on vaarassa.

  21. Minun identiteettiini hämäläisenä, suomalaisena ja eurooppalaisena ei ruotsalaisuus tai ruotsin kieli kuulu sen enempää kuin muutkaan jännittävät ja eksoottiset, tympeää impivaaralaista elämääni piristävät kulttuuriset vaikutukset. Minun kohtaamiseni islamin, somalikulttuurin ja rantaruotsalaisuuden kanssa ovat olleet yksinomaan ikäviä. Niinpä minulle on aivan sama, kehottaako jokin satunnainen johannasuurpää minua nauttimaan afrikkalaisesta värinästä ja ottamaan oppia tulokkaiden sovittelutaidosta, vai tyrkyttääkö yhtä satunnainen ex-pääministeri – saati sitten jokin blogisti – minulle rantaruotsalaisuuden terveellisyyttä ja avioliittoja suojelevaa vaikutusta. Kiitos ei.

    Ihan vakavasti ottaen, vaikka sinä selvästi koet rantaruotsalaisuuden kivana ja positiivisena asiana, voisit uhrata jonkin ajatuksen sille millä tavalla argumenttisi ja niiden esitystapa tuossa yllä eroavat muusta monikulttuurin tuputuksesta. Vihjeenä tähän ajatuskokeeseen: eroa ei täältä katsoen juurikaan näytä olevan.

    Mitä taas tulee sivistykseen, latinan osaaminen toki on sivistynyttä. Latinan osaamisella ei juuri ole käytännön arvoa. Ruotsin osaaminen on sekin sivistynyttä ja jokseenkin hyödytöntä. Laaja kielitaito ilman muuta osoittaa sivistyneisyyttä – ja joistain kielistä voi olla jopa hyötyäkin!

    Tämä ei kuitenkaan ollut se argumentti jota – ilmeisen huonolla menestyksellä – yritin yllä esittää. Tarkoitukseni oli sanoa, että ketään ei voi pitää sivistymättömänä, vaikka hän ei osaa latinaa. Sivistys ei myöskään edellytä ruotsin kielen taitoa, tai edes yleisemmin kotimaansa vähemmistökielten taitoa – ellei sitten kategorisesti pidä sivistymättöminä esimerkiksi Umberto Ecoa, joka tietääkseni ei puhu ruotsia eikä myöskään frankoprovensaalia tai sardia, tai Michel Foucaltia jonka kielitaitoon ei ymmärtääkseni kuulunut ruotsi, baski tai bretoni.

    On siis täysin mahdollista olla sivistynyt vaikka ei osaisi jotakin tiettyä kieltä – ainoa mieleeni tuleva poikkeus tähän on se, kun joku moukkamaisesti ja ylimielisesti kieltäytyy asuinmaansa valtakielen opettelusta. Sitä on pakko pitää sivistymättömänä.

    • Hyvänen aika, minähän yritin olla sinulle ystävällinen ja kohtelias – kuten sivistyneen ihmisen – omalla nimellään kirjoittavan ilmeisesti ainakin – kuuluu olla. ”Ilmeisen huonolla menestyksellä”, veit sanat suustani. Ole ihan rauhassa vaikka suu säkkiä myöten ja irvaile rantaruotsalaisista (ja muista) mielin määrin.

      ”Ihan vakavasti ottaen, vaikka sinä selvästi koet rantaruotsalaisuuden kivana ja positiivisena asiana, voisit uhrata jonkin ajatuksen sille millä tavalla argumenttisi ja niiden esitystapa tuossa yllä eroavat muusta monikulttuurin tuputuksesta. Vihjeenä tähän ajatuskokeeseen: eroa ei täältä katsoen juurikaan näytä olevan.”

      Avainsana on kulttuuri, ei kieli.

      Kumpia muuten vihaat enemmän, rantaruotsalaisia vai somaleita?

      • Kumpiako vihaan enemmän, rantaruotsalaisia vai somaleita?

        Vaikea sanoa. En itse kuvaisi mielipiteitäni ”vihaksi”, enkä itse asiassa ole kovin hyvä kvantifioimaan tunteita – edes itse kokemiani. Pahoittelen ettet saa yksiselitteistä vastausta älykkääseen, ystävälliseen ja ilmeisen vilpittömään kysymykseesi.

        Kun perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan pakkoruotsin yhtenä tavoitteena on nimenomaan ”kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen” en ihan ymmärrä mitä yllä tarkoitat ”avainsanalla”. En myöskään ole ihan varma voiko kieltä ja kulttuuria kategorisesti erottaa toisistaan. Minun perspektiivistäni katsoen ruotsalainen kulttuuri ja ruotsin kieli ovat vieraita, eivätkä ne missään tapauksessa ole osa identiteettiäni. Sikäli kun kaksi on ”monta”, muodostuu kahdesta kulttuurista ”monikulttuuri”, ja jos sitä toista, vierasta kulttuuria tyrkytetään pakolla, eikö tätä saisi tunnistaa ”monikulttuurisuuden tuputtamiseksi”? Enkä myöskään näe järin suurta eroa yhtäältä monikulttuurisuusretoriikassa ja toisaalta siinä retoriikassa, jolla ruotsin kieltä, ruotsinkielistä kulttuuria ja sen väitettyjä hyviä puolia minulle tuputetaan (esimerkkinä tästä blogitekstisi) – tämänkö sanominen ääneen oli tuhmaa?

        Hyvää viikonloppua kaikille monikulttuurisuuden kannattajille kuitenkin!

      • Oletko anonyymi tullut lainkaan ajatelleeksi että tämä suomenkielinen korkeakulttuuri jossa nyt kenties jo elämme on ruotsinkielisen äidinmaidon ravitsemana syntynyt ja kasvanut ja siitä koltiaisikään päästyään irtaantunut ja luulee nyt, nuorison ikuiseen tapaan jotain erikoista olevansa. Ilman tätä äitiä ei meitäkään olisi, olisimme osa suurta Äiti-Venäjää.

        Pakkoruotsi ei varmaan enää ole realistinen ajatus mutta on hyvä tietää mistä on kotoisin. Jos tuo äiti sitten osoittautuu hiukan hajamieliseksi ja tarjoaa meille liian hyviä neuvoja niin hänelle voi hymyillä ja nyökytellä ja tehdä kuitenkin niinkuin parhaaksi näkee. Sopisiko näin?

  22. Ruotsinkielisten edustajat ovat päätyneet pitämään pakkoruotsia ruotsinkielisten oikeutena. Tämä aiheuttaa ristiriitoja kieliryhmien välille, onneksi ei yleensä yksilöiden välille vaan meillä kaikilla lienee ystäviä ja sukulaisia yli kielirajojen.

    Haluan valottaa hiukan ruotsinkielisten edustajien toimintaa viime vuosina. Samaan aikaan kun kansalaisliikehdintä pakkoruotsin purkamiseksi on voimistunut ja kaikki gallupit näyttävät enemmistön kannattavan vapaaehtoista ruotsia (viimeksi ÅA sai kielivapauden kannatukselle 74%), pakkoruotsia on varhaistettu ja lisätty ja vapautukset on karsittu myös useimmilta maahanmuuttajilta ja erityisoppilailta. Erityisopetusta käytetään ainakin pääkaupunkiseudulla pakkoruotsiin todella paljon – ja noille resursseille olisi paljon tähdellisempääkin tarvetta.

    Varjoissa pakkoruotsin varhaistusta ja lisäämistä valmisteltiin jo 2009. Minulle prosessi näyttäytyi vasta vuotta myöhemmin. Kertaan tässä näkemäni varhaistuksen vaiheet:

    1. Folktinget 2010: varhaistetaan

    Keväällä 2010, toukokuussa muistaakseni, Folktinget kutsui Ahtisaaren johtamaan ryhmää, johon kutsuttaisiin jäseniä kustakin Folktingetissä istuvasta puolueesta. Folktingetin sivuilla iloittiin vaikutusvaltaisesta tukijasta, jollaista tarvittiin juuri siinä tilanteessa. Ahtisaaren vetämän ryhmän tehtävänä olisi luoda strategia kahdelle kansalliskielelle tulevaa hallitusohjelmaa varten. Strategian oli määrä valmistua sopivasti ennen eduskuntavaaleja (elettiin vuotta ennen vaaleja!).

    Folktingetin (suomenruotsalaiset kansankäräjät) asettama ”Ahtisaariryhmä” piti vakavana ongelmana sitä, että ruotsin taidot ovat heikentyneet viime vuosina ja ehdotti siksi useita konkreettisia toimia. Ryhmän mukaan muun muassa ruotsin opinnot tulisi aloittaa viimeistään 6. vuosiluokalla.

    2. Lankisen työryhmä 2010: varhaistetaan

    Opetushallituksen tuolloisen pääjohtajan Timo Lankisen työryhmä esitti 2010 opetusministeri Virkkuselle peruskoulun tuntijaon, jossa pakkoruotsi oli varhaistettu kuudennelle luokalle.

    Tähän esitykseen liittyi sellainen hauska episodi, että Lankinen kävi kertomassa ruotsin varhaistamisesta ensin folktingetille (ja samalla pahoitteli, että ilmapiiri ei salli ruotsin varhaistamista viidennelle) ja vasta pari päivää myöhemmin asia kerrottiin suomenkieliselle medialle. Tästä tuli sanomista. Olenkin kirjannut ylös ruotsinkielisessä mediassa olleen puolustelun: Mitä väliä sillä on, kelle asia kerrotaan ensimmäiseksi, yhtä hyvin ruotsinkielisille.. Jonkun on kuultava asiasta ensin, onko sillä jotain väliä kuuleeko ensin folktinget vai suomenkieliset? Kaksikielisyys kuuluu ”finländska”-identiteettiin, sitä tulisi tarjota kaikille lapisille luontevana ja itsestään selvänä osana arkipäivää niin aikaisin kuin mahdollista. (Varför berättas det här för Folktinget.. Någon måste väl få höra det först, spelar det någon roll om det är Folktinget eller de finskspråkiga? — Tvåspråkigheten ingår i vår finländska identitet och kultur, och skall erbjudas varje barn som en naturlig och självklar del i vardagen och så tidigt i livet som möjligt.)

    Mutta tämä esitys kuitenkin raukeni, kun se jätettiin yli vaalien.

    3. Hallitusohjelma 2011: varhaistetaan

    Jyrki Katainen otti RKP:n vaatimuksesta Ahtisaariryhmän esityksen ruotsin vahvistamiseksi hallitusohjelmansa kielipoliittiseksi osioksi, vaikka vaalikonevastausten mukaan eduskuntaan 2011 valituista yli puolet olisi lähtenyt purkamaan pakkoruotsia.

    4. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä 2012: ei varhaisteta

    Vaalien jälkeen muodostettiin opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä laatimaan uutta tuntijakoa. Ryhmä luovutti esityksensä perusopetuksen uudeksi tuntijaoksi 24.2.2012 opetusministeri Gustafsonille. Pakkoruotsin tämä tuntijako jätti yläkouluun eli alkamaan seitsemänneltä luokalta kuten aiemminkin.

    5. RKP:n kansanedustajat: varhaistetaan

    Mikaela Nylander ilmoitti jo saman illan ruotsinkielisissä uutisissa, että ruotsin aikaistamisesta luopuminen on pettymys ja Ahtisaari-paperi jäi nyt vaille vaikutusta, joten tätä suomenkielisten lasten ruotsin varhaistamista ja vahvistamista lähdetään vielä hakemaan hallituksen suljettujen ovien takana. Hän muistutti, että nyt asia ratkaistaan hallituksen sisällä, joten siellä keskustellaan, mitä kieltenopetukselta oikein halutaan.

    6. Kataisen hallitus päivää ennen juhannusta 2012: varhaistetaan

    Pakkoruotsin lopullinen varhaistaminen tapahtui juhannusta edeltävänä päivänä 2012. Juhannuksen jälkeen hiljentyneessä suomalaisessa mediassa oli muutama pieni uutinen uudesta tuntijaosta. Ruotsin varhaistaminen oli piilotettu muun tekstin sekaan.

    7. RKP riemuitsee: menestys RKP:n nykyisille ja aiemmille johtajille – varhaistetaan

    Oli yksi media, jossa pakkoruotsin varhaistaminen nousi ykkösaiheeksi. HBL sanoi suoraan: ”Uutta tuntijakoa voi kuvata RKP entisen ja nykyisen johdon menestykseksi! Wallinin mukaan heidän suurin tavoitteensa oli vahvistaa ja parantaa kieltenopetusta maassamme. Se tapahtuu nyt jopa B1-kielen aikaistamisena —” (alkup. ”Den nya timfördelningen beskrivs som en framgång av Svenska folkpartiets nuvarande och tidigare ledare.” Wallin: ”Vår största målsättning var att stärka och förbättra språkundervisningen i vårt land. Det sker nu i och med en tidigareläggning av B1-språket —”)

    8. Kunnissa folktinget verkostot lisäävät ruotsin tuntimääriä

    Koska varhaistettuun ruotsiin ei saatu lisätunteja, tehdään nyt kunnissa valtavia satsauksia ruotsinopetukseen, jotta vältettäisiin tunniton vuosi tai kaksi yhden vuosiviikkotunnin vuotta, yhteensä neljälle vuodelle tunteja ruotsiin on varattu kuusi. Esimerkiksi Helsingissä nostettiin kuntakohtaisesti ruotsin tuntimäärää peruskoulussa kahdella tunnilla eli kolmanneksella(! valtavav nousu – vastaavaa panostusta yhteen oppiaineeseen ei ole koettu sitten terveystiedon tuolon).

    9. Ruotsinkielisissä kunnissa varhaistetaan ruotsi ykköselle

    Raasepori aloitti talvella boomin, joka on leviämässä RKP-vetoisissa kunnissa: ruotsi varhaistetaan suomenkielissä kouluissa ykköselle ohi englannin, joka tulee kolmannella jos tulee. Tämä vastoin vanhemmille tehdyn kyselyn tuloksia.

    10. Mitää seuraavaksi?

    • No, tuon edellisen ymmärtäisi, jos varhaistettu pakkoruotsi (vastoin valistuneiden vanhempien toiveitakin) toisi paljon hyvää tullessaan. Näin ei kuitenkaan ole. Se on kallis ratkaisu, joka vähentää muiden kielten opiskelua peruskoulussa.

      Suomenkielisellä Ylellä oli artikkeli siitä, mitä ongelmia ruotsin varhaistaminen aiheuttaa:
      ”Nykyiset kolmasluokkalaiset aloittavat pakollisen ruotsin opiskelun jo kuudennella luokalla, kun kieliohjelma muuttuu opetussuunnitelman uudistuksen astuessa voimaan elokuussa 2016. Aiemmin alakoulun läpi on halutessaan voinut kulkea yhtä vierasta kieltä opiskellen, jatkossa niitä tulee kaksi. Kieltenopettajien liitto on huolissaan uudistuksesta sekä alakoulussa että yläkoulussa.
      – Näen tämän ennemmin uhkana kuin mahdollisuutena, sanoo Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja —”

      Nyt on sitten joka alakouluun hankittava pätevä ruotsinope, on lisättävä ruotsinopintoja kaikkien luokanopettajien saataville erikoistumista varten, on järjestettävä työn rinnalle pätevöitymiskoulutusta ruotsinopeksi, on muutettava virkarakenteita niin, että mahdollinen englanti-saksa-opettaja korvataan englanti-ruotsi-opettajalla. Muiden kielten valinnat vähenevät alakoulussa. Kieltenoppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät alakoulussa. Yläkoulussa taas ei riitä kahta tuntia ruotsia joka luokalle, jolloin on joko pidettävä ruotsissa välivuosi tai luettava kahtena vuonna vain yksi vuosiviikkotunti tai tarjottava lisäkurssia ruotsissa lukioon menijöille – tai kuten RKP toivoo, nostettava kahdella tunnilla pakkoruotsin peruskoulun tuntimäärää. Kaikki tämä maksaa ja aiheuttaa ongelmia ja kielivaranto kapenee entisestään.

      Opettajalehdessä haastateltiin ruotsinopettajien Jukaraista otsikolla ”Ruotsin opetus venyy ja ohenee”:
      – Mitä muutos maksaa ja kuka sen maksaa?
      – Siirtymäkausi maksaa paljon. Väliin putoaville oppilaille on annettava lisäopetusta ja opettajille täydennyskoulutusta.
      – Paraneeko ruotsin kielen asema näillä eväillä?
      – Pelkään, että osaaminen ei näillä eväillä parane.

      Tässä ei taaskaan hintaa saa laskea, mutta kalliisti maksettavaa haittaa oppilaille, oppimisen kokonaisuudelle ja muiden kielten opetukselle kyllä tehdään!!!

  23. Kiitos x arvokkaista kommenteista ja tiedoista! Lueskelin viikonloppuna sivustoja, joista usean kommentin tiedot on noukittu/copypastettu. Ymmärsin, että pakkoruotsin vastustajien nettiresurssit alkavat olla aika kunnossa ja näkyvyys suurta – mistä oikein kiikastaa, että muussa julkisfäärissä olemisenne ei ole vastaavaa? Edes suurin osa persuista ei rummuta asiaa ilmiselvästi lainkaan tarpeeksi. Tsemppiä eloon ja politiikkaan!

    • Kaikki kommenttini ovat omiani – tosin olen monet tekstit kirjannut jo vapaan kielivalinnan keskusteluihin. Viidessä vuodessa ehtii kartoittamaan yhtä ja toista.

      Riikka: ”— nettiresurssit alkavat olla aika kunnossa ja näkyvyys suurta – mistä oikein kiikastaa, että muussa julkisfäärissä olemisenne ei ole vastaavaa?”

      Luulen, että sinulla on tästä myös näkemyksesi ja mielelläni kuulisin sen.

      Eräs blogisti heitti keskusteluun käsitteen nimeltä Overtonin ikkuna: meillä on tietty rajallinen tila mielipiteille, joita julkisessa keskustelussa hyväksytään. Jos mielipide menee liian pitkälle tästä ikkunasta kumpaan tahansa suuntaan, ei sitä enää voi esittää. (http://en.wikipedia.org/wiki/Overton_window) Meillä on tapana olla sovinnaisia ja sovinnollisia, erityisesti kielipolitiikassa. Muutenkaan esimerkiksi median rooli meillä ei mielestäni ole kriittinen vaan säilyttävä. Lisäsi journalistien tavoin tutkijat ja virkamiehet ovat taipuvaisia toistelemaan liturgioita aitojen pohdintojen sijaan – näin turvataan oma asema.

      Pakkoruotsin kritiikki näyttää leviävän ruohonjuuritasolla. Kun teema tulee esille arjessa yhä useammin, pakon hyväksyneet yrittävät ensin panna asian leikiksi, sitten voivat suutahtaakin mutta lopulta hyväksyvät vapaamman näkemyksen – tämä on oma kokemukseni. 74% vapaaehtoiselle ruotsille Åbo Akademin mittauksessa on kova luku, kun sentään jokainen käy läpi koko koulutuksen mittaisen pakkoruotsin, jossa yritetään välittää ennen kaikkea positiivista suhtautumista pakkoruotsiin, suru-kaksikielisyyteen ja skandinaavisuuteen todellisena viitekehyksenämme.

      Tämä on teema, jossa esimerkiksi puolueissa on varsin mielenkiintoisia kuvioita. Kaikkien puolueiden, paitsi vihreiden ja RKP:n, kannattajien enemmistö on kielivapauden puolella, mutta eduskuntaan valituista noin puolet. Mitä korkeammalle puolueessa mennään, sitä enemmän pakkoruotsia puolletaan – jopa niin, että pakkoruotsin kriitikko edetessään vaihtaa pakon puolelle. Vasemmistopuolueissa on suurin ero kannattajien ja poliitikkojen näkemyksissä. Erityisesti miehet näyttävät hylänneen pakkoruotsin.

      Toinen mielenkiintoinen näkökulma saatiin, kun samaan aikaan etenivät sekä kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista että kansalaisaloite ruotsin pakollisuuden purkamisesta. Oleellista käydyssä keskustelussa oli se, että perustelut tasa-arvoisen avioliittolain puolustajilla olivat samankaltaiset kuin vapaan kielivalinnan kannattajilla ja niin ikään vastustajilla on samankaltainen retoriikka (josta ei puuttunut heinäsirkkoja ja tulvia ;)), mutta rintamalinjat menivät edustajien kohdalla ristiin: osa vapaan kielivalinnan kannattajista vastusti nyt tasa-arvoista avioliittolakia. Samaa sukupuolta olevien avioliittolakia kannattavan edustajan mukaan laissa on kysymys ”tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista”. Ja tästä on mielestäni kysymys myös kielivapaudessa. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustaja taas perusteli kielteistä kantaansa neljällä kohdalla: biologialla, Raamatulla, terveellä järjellä sekä suomalaisilla arvoilla ja perinteillä. Vastaavaa listaa tarjottiin pakkoruotsin perusteeksi, biologia on vaihdettu historiaksi, Raamattu Nordeniksi ja terve järki lageniksi ja sokerina pohjalla on se suomalainen identiteetti, johon väistämättä kuuluu ruotsin kieli ainakin jossain määrin. Hämmentävä tilanne. Ja tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla media otti reilusti kantaa puolesta mitä ei pakon purkamisen kohdalla nähty.

      Mitä muut sanovat?

      • ”Mitä muut sanovat?”

        Sitä, että vertauksesi on ihan oikea. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei mennytkään läpi järkiperusteilla, vaikka ne niin musertavan ylivoimaiset olivatkin, vaan koska se tavoitti myös tunnepuolen. Ja se tunnepuoli ratkaisi. Haluaisin uskoa, että sen tunteen syntymisen taustalla oli järki, mutta moni muu valtakunnan kiistanaihe laittaa vahvasti epäilemään sitä.

        Pakkoruotsissa ns. virallinen Suomi media erityisesti mukaan lukien on tunnepuolella muutosta vastaan, koska tämä kuuluisa vuoden 1968 lehmänkauppa oli ilmeisesti niin pyhä toimitus, että siitä lähtien on jauhettu samaa uskonomaista mantraa, jonka ns. kympin tytöt osaavat luetella ulkoa. Jos pyytää konkretiaa, niin vastaukseksi tulee abstrakteja tyhjiä kliseitä. Tabuja, joiden kyseenalaistaminen on siirtänyt ihmistä yhteiskunnan laitaa kohti ”vihaajana” ja ”fanaatikkona”. Sehän on täysin nurinkurista, mutta toki valitettavan tuttua monista varsin kollektiivisista yhteiskunnista. Suomella on omat kipupisteensä, joita ei moni suvaitse paineltavan, vaikka mätä pitäisikin saada ulos.

        Milloin halusta päättää omasta kielitaidostaan tuli muka vihanilmaus toisia kohtaan? ”Etkö halua opetella swahilia? Sinähän siis vihaat bantuja!” Erään kovasti RKP:n kokoisen ja näköisen ryhmän toisiin muiden valtaa pitävien avulla kohdistama kielipakotus on markkinoitu suvaitsevaisuutena. ”Sinähän opettelet meidän kielemme tai et saa töitä tai edes tutkintoa. Hyväksy tämä tai vihaat meitä!” Minusta tuo on aika vihamielistä.

        Minä en koskaan halunnut tuhlata aikaani itselleni täysin hyödyttömän kielen opiskeluun, mutta virallisen tabun mukaan tästä oli Suomelle suuri hyöty. Hyöty siitä, että jos haluan lukea ruotsia, niin minun pitää virallisesta kielitaidon todistuksestani huolimatta käyttää Google translatoria, joka tekee minua parempaa jälkeä sekunnissa, ellen itse sitten käytä asiaan tunteja. Minä olen tarinan paha ihminen, kun näen saman toistuvan lukemattomien ihmisten kohdalla ja haluan ihmisille enemmän omaa vapautta. Hyviksiä ovat ne, jotka haluavat pakottaa minut omissa asioissani oman etuni vastaiseen toimintaan. Kysykää vaikka Hesarilta. Kollektiivisen pakon pitäisi olla erittäin vahvasti perusteltu (vrt. matematiikka, tämä universaalein kieli). Toki koulussa on paljon muitakin huonon panoksen ja tuoton suhteen tarjoavia aineita, mutta jos maailmassa on toinenkin virhe, niin ei se käy perusteeksi olla puuttumatta johonkin muuhun epäkohtaan.

        Muutos tosin on vain ajankysymys, vaikka edustuksellisen demokratian puutteet demokratian ideaaliin verrattuna ovatkin käyneet ilmeisiksi. Jossain vaiheessa rikkonaisen järjestelmän ruostuneet rattaatkin nitkahtavat väistämättä eteenpäin kykenemättä vastustamaan niihin kohdistuvaa painetta. Ehkä pakkoruotsittajien kannattaisikin alkaa miettiä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Asiassa vellova epärehellisten argumenttien sekä törkeän syyllistämisen ja leimaamisen määrä on saanut monet suhtautumaan erittäin negatiivisesti myös koko ruotsin kielen viralliseen asemaan Suomessa. Sitä saa, mitä kylvää.

      • Kansalaisaloite pakkoruotsin poistosta ei saanut vetoapua homolaki-kansalaisaloitteesta, vaikka kumpikin kansalaisaloite oli käynnissä samaan aikaan. Veikkaan että suurin osa heistä jotka kannattivat homolaki-kansalaisaloitetta, eivät kannattaneet pakkoruotsin poisto-kansalaisaloitetta. Joko asia ei kiinnostanut heitä tai sitten he kannattivat pakkoruotsia.

      • X, kyllä, analyysisi vaikuttaa uskottavalta. Ruohonjuuritaso vastustaa asiaa – ainakin erikseen kysyttäessä. Muuten asia on ehkä niin juurtunut todellisuuteen (alistuminen?), että sen aktiivisessa kyseenalaistamisessa ei nähdä mieltä. Tai sitten sitä ei oikeasti pidetä merkityksellisenä: ruotsi nyt vain on oppiaine ja sillä hyvä. Mitä enemmän vastustus nyt on esillä, sen helpommin lähestyttäväksi asia todennäköisesti monien silmissä muuttuu, ja konfrontaatio voimistuu. Maahanmuutto on ehkä vähän samantyyppinen asia, tosin siinä korrektiuden vaatimus on ihan eri luokkaa – ruotsalaisia ja ruotsiahan tässä maassa on aina saanut ”kansan keskuudessa” paiskoa.

        ”Kyllä kansa tietää” on juuri asian yksi ongelma. Teema on liian maanläheinen. Miksi yhteiskunnassa johonkin asemaan päässyttä pitäisi kiinnostaa tällainen teema? Vaikka olette esittäneet täällä moneen kertaan, että ruotsi on ongelma ja liian vaikeaa jopa useimmille koulussa ja elämässä menestyneille ihmisille, en taida silti uskoa. He näyttävät asiasta selvinneen kunnialla tai ainakin unohtaneet tuskansa.

        Toinen syy, miksi teema ei vetoa ”kansan keskuuden” ulkopuolella – toisin kuin vaikka sukupuolineutraali avioliitto – on siinä, että vaatimus ruotsin pakollisuuden poistosta nähdään taaksepäin menemisenä, ei edistyksenä. Edistykseen kuuluu (siis tässä näkökulmassa) muun muassa länsi, Eurooppa, EU, kansainvälisyys, maahanmuutto, globalisaatio, sateenkaaret, erilaisuus.

        Jos ruotsin poisto onnistuttaisiin kehystämään ihmisoikeus- tai vapauskysymyksenä – kuten mm. sinä oivallisesti teet – saattaisi se ottaa aivan eri tavalla ilmaa siipiensä alle. Mikä tahansa lentää ja liihottaa, jos se puetaan vapauden ja ihmisoikeuden viittaan! Suotta ei perussuomalaisetkin ole jo opetellut oikeusretoriikan. Mutta pakkoruotsin kohdalla näin ei ole julkisuudessa toistaiseksi tehty. Ns. ”rationaaliset” argumentit – joita tässäkin ketjussa enemmistö pyrkii tuomaan esille – eivät tee tämänkaltaisesta poliittisesta megateemasta menestyksekästä. Kyse on ennen muuta mielikuvista ja vain ne oikein asemoimalla eteenpäin voi päästä. Toisaalta yksikään teema, joka ei saa puolelleen ainakin osaa juurtuneista poliittisista voimista ja eliitistä, ei etene yhtään mihinkään. Kun ei tästä nyt mitään sisällissotaa saa aikaiseksi, eihän? Niin kauan kuin päävastustus on perussuomalaisten käsissä, asiaa on helppo vastustaa vastustamalla ylipäätänsä kaikkea sitä öyhötystä, nurkkakuntaisuutta ja taantumusta, mitä perussuomalaiset edustaa. Mielikuvat edellä.

      • Kiitos Riikka, tekstissäsi on monta kohtaa, joihin haluan palata, mutta nyt nostan niiden ohi yhden osa-alueen: pakkoruotsi on selkeästi mieskysymys.

        Niin Riikalla kuin nimimerkki X:llä on kaksi x-kromosomia, mikä tekee syystä tai toisesta kielet helpommiksi ja myös helpommaksi sopeutua yhteisön sanattomiinkin vaatimuksiin ja liturgioihin – ja sanon tämän nyt vanhana feministinä. Miehet ovat galluppien mukaan hylänneet pakkoruotsin ja vasemmistopuolueet ja korulauseet maahanmuuttokeskustelussa.

        Nimenomaan pojilla on yleisempiä sellaiset kielelliset ongelmat, jotka tekevät ruotsinopinnot hankaliksi ja jopa mahdottomiksi, kieli ilman sijaa arjessa ja harrastuksissa ei tartu (ehkä samasta syystä esim. Ruotsissa pojat valitsevat espanjaa, johon heillä on edes jonkinlainen suhde etelänmatkojen ja latinomusiikin kautta, muistan lukeneeni tästä tutkimuksen, mutten nyt löydä sitä).

        Naisen asema on muuttunut rajusti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Muistan vielä 80-luvun synnytyskipukeskustelun, jossa käytettiin samoja äänenpainoja vähäteltäessä synnytyskipujen lieventämistä: useimmat näyttävät asiasta selvinneen kunnialla tai ainakin unohtaneet tuskansa.

        Jossen olisi niin vahvasti arjessani kiinni pakkoruotsin ongelmissa, voisi ehkä suhtautua tähän enemmän vain mielenkiintoisena, aikaa ja arvoja peilaavana yhteiskunnallisena teemana muiden joukossa. Nyt näen, että muutoksella on kiire – ja persuille on annettava kiitosta siitä, että he ovat nostaneet teeman esiin. Ilman sitä painostusta emme nyt olisi näin pitkällä eikä eduskuntaa olisi saatu keskustelemaan asiasta eikä asiasta olisi tehty näin paljon galluppeja ja selvitetlty pakon todellista kannatuksen puutetta.

      • Jatkan vielä hiukan.

        Riikka syistä, joiden takia pakkoruotsin purkaminen ei näytä saavan julkista tukea:
        – (alistuminen?)
        – ruotsi nyt vain on oppiaine ja sillä hyvä
        – Miksi yhteiskunnassa johonkin asemaan päässyttä pitäisi kiinnostaa tällainen teema?
        – vaatimus ruotsin pakollisuuden poistosta nähdään taaksepäin menemisenä, ei edistyksenä. Edistykseen kuuluu (siis tässä näkökulmassa) muun muassa länsi, Eurooppa, EU, kansainvälisyys, maahanmuutto, globalisaatio, sateenkaaret, erilaisuus.
        – Jos ruotsin poisto onnistuttaisiin kehystämään ihmisoikeus- tai vapauskysymyksenä saattaisi se ottaa aivan eri tavalla ilmaa siipiensä alle.

        Näin voi olla. Kun yli kaksikymmentä vuotta sitten yritettiin saada synnyttäjille subjektiivinen oikeus epiduraaliin tai muuhun tehokkaaseen kivunlievitykseen, kommentit olivat yllättävän samanlaisia kuin nyt pakkoruotsin kohdalla: Kun asiasta vastaavalle ministerille toimitettiin nimilistoja kivunlievityksen puolesta, tämä vastasi, että meillä on vielä sydänsairaita lapsia leikkausjonossa, on tärkeämpää hoitaa heidät vaikka annettaisiinkin äitien vähän kipristellä. Jopa kätilöt päivittelivät äitien kasvavia vaatimuksia ja pohtivat, että haluavatko naiset enää tuntea mitään synnyttäessään. Tietyt ryhmät katsoivat, että kivuttomampi synnytys tekisi lapsesta vähemmän tärkeän äidille tai saisi naiset jopa elämään entistä vastuuttomammin. Puskaradio kertoi, etteivät lääkärit anna läheistensä ottaa epiduraalia, koska se on niin vaarallista…

        Näissä liikuttavissa kommenteissa eli sama henki kuin nyt kommenteissa pakkoruotsin puolesta: on tärkeämpiä kehityskohteita, kohta ei haluta käydä enää koulua ollenkaan, halutaan vaan helppoa ja kivaa ja se tie vie…

        Miten sitten asia eteni tuolloin. Miehet menivät yhä useammin synnytykseen ja alkoivat tukea näitä vaatimuksia. Nuoret aktiivit alkoivat kiivetä virkauralla ja heidän sanansa alkoi painaa. Tekniikka kehittyi, tieto levisi, asenteet muuttuivat – täysin. Oletan, että näin tulee käymään myös pakkoruotsin kohdalla.

        Kielivapaus on ihmisoikeuskysymys, kuten oli äitien oikeus kivunlievitykseenkin. Oleellista on tiedon levittäminen, jatkuvan keskustelun ylläpitäminen ja se, että saadaan kiilaa vallanpitäjien joukkoon. Nykyisen hallituskuvion kohdalla näkyy jo hiukan toivoa.

  24. Loppujen lopuksi tässä on kyse vain yhdestä asiasta: tarkoituksenmukaisuus. Onko ruotsi koko ikäryhmälle tarkoituksenmukainen taito nyt, tai paremminkin, tulevaisuudessa? Ei ole.

    1) Ruotsinkielinen vähemmistö on pieni, eikä pakkoruotsi edes onnistu tuottamaan sitä kielitaitoa ruotsinkielisten palveluiden turvaamiseksi, mihin koko ajatus pakkoruotsista kuitenkin ainakin virallisesti perustuu.

    2) Ruotsi on globaalisti marginaalisen pieni kieli. On silkkaa resurssien tuhlausta yrittää(!) opettaa jokainen suomalainen hallitsemaan kaksi globaalisti marginaalista kieltä: suomi ja ruotsi. Englanti on kansainvälisten yritysten de facto -kieli. Ruotsissa opetuksesta vastaava ministeri esitti hetki sitten, että Ruotsissakin ruotsin kielen osaamisen tiukasta vaatimuksesta voitaisiin luopua kontekstina esim. yliopistoihin pääsemisen kielivaatimukset. Ruotsin kieli ei ole välttämätön edellytys työelämään pian edes Ruotsissa, Suomesta nyt puhumattakaan. Paperilla esitettävät kielitaitovaatimukset ovat pääosin kehäperustelu: pitää osata, koska vaaditaan.

    3) Ruotsin tarpeellisuutta usein perustellaan Ruotsin kaupalla ja sen osuudella Suomen viennistä, mutta jokaisen tulisi ymmärtää, että sitä kauppaa hierovat ihan omat asiaan erikoistuneet ihmiset, eivätkä esim. savolaisen metallipajan sorvin ääressä työskentelevät. Näiden mainittujen kielitaito on täysin erillinen asia myyntineuvottelijan työstä ruotsalaisten yritysten kanssa. Sen lisäksi, että meillä on runsaasti ruotsia jo ihan äidinkielenään osaavia, niin tässä on mahdollisuus halukkaille erikoistua. Emmehän kouluta koko kansasta ranskan tulkkejakaan.

    4) Suomea ja ruotsia puhuvien kohdatessa lähes poikkeuksetta parhaiten hallittu yhteinen kieli on englanti, joten luonnollisesti se on silloin informaation välittämiseen tarkoituksenmukaisin protokolla.

    5) Ei ole 95 %:n tehtävä huolehtia siitä, osaako 5 % väestöstä kommunikoida heidän kanssaan. Etenkin, kun näistä 5 %:sta useimmat osaavat suomea, ja lopuistakin useimmat osaavat englantia, paremmin kuin useimmat pakkoruotsitetut ruotsia.

    6) Perustuslaki ei vastoin yleistä harhaluuloa vaadi pakkoruotsia. Ruotsinkielisten palveluiden järjestämiseen on olemassa paljon tehokkaampiakin tapoja. Esim. virastossa jokaisen ei tarvitse mongertaa käyttökelvotonta pakolla ”opittua” virkamiesruotsia, vaan siellä voi olla esim. vain yksi oikeasti ruotsia osaava hoitamassa näitä asioita. Samoin voidaan käyttää tulkkipalveluita ja etäyhteyksiä palveluiden takaamiseksi. Mikään näistä ei maksa lähellekään sitä, mitä nykyisen virheellisen, ja usein myös valheellisen, laatikossa ajattelun seuraukset ovat.

    7) Jne. On äärettömän helppoa argumentoida näin itsestäänselvän asian puolesta. Mutta jätän nyt nämä hautumaan heille, joiden mielestä Suomen pitää jatkossakin kuristaa kielitaitoaan vetämällä koko vastentahtoinen kansa kahden marginaalisen kielen mankelista läpi huonoin tuloksin. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsi hakee kilpailuetua suunnittelemalla mm. kiinan opintojen edistämistä.

    • Hyvä koonti, Maba!

      Kun pakkoruotsi äskettäin varhaistettiin kuudennelle vastoin asiantuntijoiden, kieltenopettajien, oppilaiden, vanhempien ja ylipäätään maan kansalaisten enemmistön perusteltuja toiveita, kysyin monelta kollegalta: ”Ei tarvitse vastata, mutta mieti, mistä ihmeestä on kysymys, kun samalla monikieliset oppilaat luokissa lisääntyvät ja entistä useampaa kannetaan ruotsissa erityisopetuksen kalliilla resursseilla läpi ja muita tarpeita resursseilla olisi pilvin pimein …” Kyllä siinä moni hiljeni pudistellen päätään. Jokunen vitsi RKP:n vallasta toki kuultiin.

      Meillä on siis varhaistettu ja pian myös tuntimääriltään kuntakohtaisesti lisätty pakkoruotsi, joka vie yhden kielen paikan (ja siksi pakkosuomi poistettiin Ahvenanmaalta), kaventaa yhteisön kielivarantoa, vie aikaa yksilölle mielekkäimmistä kielistä ja luo vääriä asenteita kieltenopiskeluun, vääristää kielten opettajien koulutusta ja kielten opetusta, syrjii niin maahanmuuttajia kuin erityisoppilaita ja erityisesti poikia, joille ei ole tarkeää opiskella itselleen merkityksettömiä asioita vain miellyttääkseen jotakuta, …

      Pääministerinä ollessaan Jyrki Katainen perusteli pakkoruotsia mm. näin: ”Molempien kotimaisten kielten opiskelu on tärkeää, ihan kansakunnan eheyden kannalta.”

      Presidenttipelin aikana Biaudet piirsi huikean paljastavan kuvan sivistyskäsityksestään vertaamalla pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan.

      Hesarin vaalikoneessa viime vaaleissa Thomas Wallgren (SDP) vastasi pakkoruotsikysymykseen vain ruotsiksi, vaikka muut vastaukset ovat suomeksi: Tack vare skolsvenskan är den nordiska arbetsmarknaden öppen även för finskspråkiga unga. Svenskan knyter oss till den nordiska gemensakapen och till vår egen historia. Om vi tappar svenskan som det andra nationalspråket i Finland förlorar vi en grundläggande del av det arv som gjort det möjligt för Finland att lyckas. Undervisningen i svenska borde börja tidigt och pedagogiken utvecklas. (vapaa käännös – Kiitos kouluruotsin pohjoismaiset työmarkkinat ovat avoinna myös suomenkielisille nuorille. Ruotsi sitoo meidät pohjoismaiseen yhteisöön ja omaan historiaamme. Jos me kadotamme ruotsin toisena kansalliskielenä, kadotamme perustavaa laatua olevan osan perintöä, joka on tehnyt Suomelle onnistumisen mahdolliseksi. Ruotsinopetuksen tulisi alkaa aikaisin ja pedagogiikkaa tulisi kehittää.) Wallgren, filosofi, ei tajua omaa ylemmyydentuntoaan. Kuinka moni demareita äänestävä edes ymmärtää hänen vastauksensa vaalikoneessa, hän kun vaihtaa ruotsiksi olettaen, että lukijoissa herää ”mitäs me nordborit, svenskataan vaan” -henki? Kuinka moni tohtii ohittaa oman puolueensa äänestäjät näin – vain demareissa. Ihan hukassa porukalta kunnioitus duunaritaustaa kohtaan. Mutta kyse onkin viestistä niille, jotka haluavat samaistua Norden-hyviksiin ja Norden-eliittiin.

      Pakko kaivaa esiin tämä viesti hesarin keskusteluista: ”Merkittävä osa johtavista poliitikoistamme ei läpäise pakkoruotsikysymyksen yksinkertaista tolkkutestiä (sanity check): jos ihminen ei tajua näin helppoa yhteiskunnallisia kustannus-hyötykuvioita, niin miten voimme antaa hänelle mitään yhtään vaikeampia tehtäviä? TÄMÄ on vakava ongelma – ovatko esim. pakkoruotsia kannattavien valtioneuvoston jäsenten muutkin mielipiteet yhtä heppoisia, huonosti perusteltuja ja ylimielisen ymmärtämättömiä?”

  25. Kirjoitus kierrättää jo moneen kertaan kumotut kestämättömät argumentit. Pakkomatematiikka on universaalia, eikä millään tavoin vertailukelpoinen.

    Kielten oppiminen helpottaa muiden kielten oppimista, kyllä, mutta miksi sen kielen pitää olla ruotsi? Toimivin malli on pakollinen, mutta vapaavalintainen kieli. Eihän kukaan täysijärkinen ole sitä mieltä, että puolalaislapsille tulee opettaa ruotsia, koska sen jälkeen heille on helpompaa opetella sitä kieltä mikä kiinnostaa, eli saksaa.

    Pakkoruotsin ongelma on se, ettei se toimi. Suomalaiset eivät opi ruotsia pakkoruotsimallilla, edes alkeisia.

    Kirjoittaja ei ole kosketuksissa todellisuuden kanssa puhuessaan virkamiesruotsista. Sitä vihataan, koska se on täysin keinotekoinen ja turha rasti, jonka ainoa funktio on hidastaa valmistumista. Pakkoruotsi menee niin, että sen aloittaa kuudennella luokalla vihaten sitä, koska samalla opiskelee sekä englantia, että saksaa/ranskaa. Ei se ruotsi tuossa helpota noiden opiskelua, päinvastoin. Yläasteella kapinoidaan jokaista pakkoa vastaan, joista älyttömin on ruotsi, ja jonka opetusperusteet ovat näitä samoja kierrätettyjä argumentteja mallia ”se sivistää sinu. Ilman ruotsia olet slaavilainen juntti.”

    Lukiossa sitten minimimäärä ruotsinopintoja, jotka nekin rimaa hipoen läpi.

    Yliopistossa memee sitten arviolta 3-7 vuotta, ennenkuin valmistuminen häämöttää ja virkamiesruotsi on ajankohtainen. Kirjoittaja ei siis ymmärrä, että 3-7 vuoden tauon jälkeen turhauttaa käydä lusimassa yksi kurssi ennen kuin saa paperin käteen. 3-7 vuodessa unohtaa sen vähänkin mitä on saattanut joskus oppia, eikä sillä yhdellä kurssilla opi kieltä edes auttavasti, vaan opetus järjestetään niin että sen varmasti läpäisee.

    Virkamiesruotsista on pakkoruotsittajat joskus sanoneet, ettei se nyt niin paha rasti ole, ei siis haittaa sen olemassaolo. Kysyn, teemmekö oikeasti koulutuspolitiikkaa rastiperiaatteella?

    Lisäksi, kirjoittajan pakkomatematiikka-argumentti kaatuu virkamiesruotsiin. Ruotsi on ainoa oppiaine koko valtakunnassa, joka on pakollinen alakoulusta korkea-asteelle. Matematiikka ei ole.

    Pakkoruotsilla suomalaiset eivät ruotsia opi, koska sitä ei käytetä missään. Se vähäinenkin määrä mitä siis saattaa sen pakollisuudesta johtuen oppia, unohtuu käyttämättömyyden vuoksi. Ja miksi sitäedes käytettäisiin, kn englanti on de facto diplomatian ja liike-elämän virallinen kieli?

    Vapaavalintainen, mutta pakollinen kieli nostaa koko Suomen kielitaitoa, kun ihmiset voivat itse valita mitä kieltä opetella ja ovat motivoituneempia sitä opiskelemaan. Jos ruotsinkielen asemasta ollaan huolissaan ja se on ainoa syy miksi sitä pidetään pakollisena missään, niin perustelu on kestämätön. Samalla logiikalla kulttuuriperimän aseman turvaamiseksi tukinuitto, avantouinti ja metsänpoltto viljelemistarkoituksessa tulee olla pakollisia oppiaineita.

    Yksikään pedagoginen tutkimus ei tue pakkoruotsin olemassaoloa, ja Suomi on ainoita, jos ei ainoa, maa maailmassa missä moinen kielipoliittinen opetusohjelma on käytössä.

    Vapaavalintaisella pakollisella vieraalla kielellä (siis englannin lisäksi) ne, jotka haluavat opetella ruotsia, oppivat sitä ja ne, jotka haluaa opetella saksaa/venäjää jne. oppivat puolestaan sitä. Tämä on se keino, millä Suomi voi parantaa kauppa-asemaansa maailmassa, eikä se, että koko valtakunta alistetaan asemaan, jossa opetellaan kahta kieltä, jotka mahdollistavat kommunikoinnin alle 20 miljoonan ihmisen kanssa (ruotsi, suomi).

    Pakkoruotsin ongelma on se, ettei sillä opi ruotsia. Ne, jotka haluaa sitä oppia oppivat sitä pakollisuudesta huolimatta ja ne, jotka eivät halua sitä oppia saattaisivat olla motivoituneita oppimaan jotain muuta kieltä, eivätkä tylsistyneinä häiriköi ruotsintunnilla. Saksaa oppii parhaiten opiskelemalla saksaa, ei opiskelemalla ensin ruotsia ja sitten saksaa.

    Kaksi tuntemaani ihmistä osaavat pakkoruotsin vuoksi ruotsia. Toinen heistä käyttää sitä työssään. Kukaan muu ei sitä käytä, eivätkä ole käyttäneet eivätkä näe tarvetta käyttää sitä.

    Jokaisessa Pohjoismaisessa työprojektissani yhteinen kieli on englanti, ihan itsestäänselvästi.

    Pakkoruotsi tuli voimaan poliittisella lehmänkaupalla 70-luvulla, ja sitä vastustivat pedagogit pedagogisista syistä ja poliitikot kannattivat sitä poliittisista syistä, keksien ad hoc argumentteja sen perusteiksi. Ruotsi joko häviää tästä maasta tai ei, jos häviää luonnollisen poistuman myötä, kuvaa se vain muuttuvaa maailmaa. Jos se häviää ilman pakkoruotsitekohengitystä (mitä se ei todellakaan edes tee) niin so be it. Tekohengityskulttuuria ei tarvita.

    • ”Kirjoittaja ei ole kosketuksissa todellisuuden kanssa… (—)”

      Kiitos kommentista. Eiköhän tuo kaikki ole tullut tuossa edellä taputeltua. Nimimerkki okkeli_pokkelin ei kuitenkaan tarvitse minulle opettaa logiikkaa tai loogista ajattelua. Se nimittäin on erittäin hyvin hallussa. Toisaalta minun kokemusmaailmani on erilainen kuin okkeli_pokkelin, niin ruotsin kuin arvellen monen muunkin asian suhteen. En silti väitä, että minun kokemusmaailmani tulisi olla ohjenuora maailman ohjaamiseen. Onneksi sitä ei ole myöskään okkeli_pokkelin kokemus- ja näkemysmaailma.

      ”Vastauksena kysymykseesi: Seuraa. Et kannata tasa-arvoa, jos et kannata tasa-arvoa. Loogisesti: Tasa-arvo on sitä, että ihmisiä kohdellaan samalla tavalla riippumatta heidän sellaisista ominaisuuksistaan, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Vamma, sukupuoli, ihonväri ovat tällaisia asioita. (—)”

      Jos nimimerkki okkeli_pokkeli on lukenut blogia laajemmin, hän nähnee, että täällä asioihin suhtaudutaan hieman, hmm, laajempialaisemmin ja kriittisemmin, toisaalta myös konservatiivisemmin. Okkeli_pokkelille löytyy varmasti liberaaleja tasa-arvo -blogeja toisaalta. ”Kirjoittaja” (nimi lukee tuolla ylhäällä) ei todellakaan ala vängätä okkeli_pokkelin kanssa.

      Tasa-arvoista keskikesää!

      • Riikka: ”minun kokemusmaailmani on erilainen — En silti väitä, että minun kokemusmaailmani tulisi olla ohjenuora maailman ohjaamiseen.”

        Kiitos, juuri tätä asennetta kaivataan pakkoruotsia purettaessa.

        Lisäksi kaivataan ymmärrystä sille, ettei pakkoruotsin purkaminen ole ruotsinkielisten lyömistä tai halveksimista tai ruotsivihaa. Missään maailmassa ei ole mitään vastaavaa alakoulusta yliopistoon kaikille pakollista pientä vähemmistökieltä. Kaiken lisäksi meilläkään ei tuolle pakolle ole ollut päivääkään kansalaisten enemmistön kannatusta, se on puhdas poliittinen, epädemokraattinen kauppa.

        Ruotsin kieleen saa ihmisillä jatkossakin olla intohimoinen ja valoisa suhtautuminen – kun he itse niin haluavat.

  26. ” täällä asioihin suhtaudutaan hieman, hmm, laajempialaisemmin ja kriittisemmin, toisaalta myös konservatiivisemmin”

    Saahan sitä omaa egoaan hivellä vakuuttelemalla itselleen ajattelevansa tasa-arvosta ”laaja-alaisesti” silloin kun vastustaa tasa-arvoa.

    Samassa virkkeessä ”kriittinen suhtautuminen” asioihin on olla ”vänkäämättä” kritiikin esittäjien kanssa.

    Eipä siinä, saa olla vänkäämättä, mutta toivottavasti huomaat miten ironinen kanta tuo on.

    Hyvät kesät sinullekin!

  27. Siirretty toisesta ketjusta –>

    Nimimerkki x kommentoi:

    ”Mutta juuri tämä ”vihavihaviha” on se, jolla meitä pakkoruotsin kriitikoita lyödään. Ohitetaan tarkoin harkitut argumentit, esimerkit ja kunnioittava väittely ja kuitataan kaikki eräiden moukkatankeroiden hurrivihana.

    Kun tässä sitten kääräisit koko edellisen pitkän keskusteluketjun pakettiin leimalla ”— ’elitistille’ suunnattua vihapostia —”, tuntuu, että keskustelu taisi sittenkin jäädä pahasti kesken.

    Miten keskustelua tulee käydä, jotta tämän ”vihavihaviha”-kortin voisi unohtaa?”

    On taas niin outo kommentti. Jos MINÄ saan vihapostia, miten ihmeessä minä lyön ketään tai nostan kortteja? Mainitsemalla asiasta tärkeälle kommentaattorille?

    Jokainen järkevä ihminen tietää, että asiassa kuin asiassa voi olla toista mieltä a) hyväksyttävällä ja b) hyväksymättömällä tavalla. Blogissani esiintyy hyväksyttäviä tapoja, bloggauksissa ja kommenteissa. Kirosanoja, uhkauksia ym. henkilökohtaista sisältävät mailit edustavat toista laitaa. Kuten ehkä tiedät, niitä voi saada asiasta kuin asiasta, kokemukseni mukaan myös ns. oikeamielisiltä. Ei tässä(kään) ollut mitään henk.koht. – ei sinua eikä sinun kanssasi samaa kantaa jakavia kohtaan.

    Ja onhan pakkoruotsi selvästi liikuttava asia. Hyvä niin!

    • Hienoa, jos mielestäsi tämä keskustelu oli asiallinen. Nyt vain kommentoit tätä keskustelua kommentoimalla saamiasia henkilöhtaisia viestejä – syntyi väärinkäsitys. Ja meidän pakkoruotsin kriitikkojen kannalta valitettavan yleinen väärinkäsitys, että jo asiallinen keskustelu pakon poistamiseksi on hurrivihaa ja sen voi sellaisena ohittaa, huvittuneena tai kauhistuneena.

      Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka monta henkilökohtaista vihaviestiä sait tämän keskustelun tiimoilta.

      • Ihmettelen kyllä, että mitä noi latvalahot kuvittelevat saavan aikaan lähettämällä tuota vihapostia. Ja minulle vihaposti on nimenomaan sitä, että haukutaan jotain asiattomasti solvaamalla.

        Minusta tuossa vihapuheessa on kaikkein kummallisinta, että tämä minun ylläoleva ei kai ole kenenkään mielestä vihapostia, koska kohteena on junttisuomalaisten pakkoruotsin vastustamisesta nousevat asiattomuudet. Mutta jos sanoisin latvalahoiksi noita kahta nuorta miestä, jotka yrittivät hakea K-kaupasta juoksukaljaa, niin sitten se olisikin hyvin äkkiä vihapuhetta, mikä pitää kitkeä.

  28. x:

    ”Kun tässä sitten kääräisit koko edellisen pitkän keskusteluketjun pakettiin leimalla ”— ’elitistille’ suunnattua vihapostia —”, tuntuu, että keskustelu taisi sittenkin jäädä pahasti kesken.”

    Minä mitään kääräissyt. Eikö tässä nämä yli 100 kommenttia täysin selvästi näytä, että olen AINOA koko porukassa, joka EI vastusta pakkoruotsia? Eikö siinä tapauksessa ainoa, joka on ”kääräisty”, ole minä ja minun kantani? Et kai sinä tätä keskustelua käy ja lukuisia viestejäsi kirjoita minun takiani? Ilmoitinhan jo hyvissä ajoin, että minulla on mielipide. Se ei ole järjettömän vahva – kuten esimerkiksi sinulla – eikä muovaa muuta ajatteluani, mutta se kuitenkin on. En minä ala palavasti vastustaa pakkoruotsia tämänkään keskustelun jälkeen. Kriittisemmin saatan siihen suhtautua kyllä yleisellä tasolla, vaikka omassa elämässäni mikään ei muuttuisikaan.

    Useaan kertaan yllä tuon ilmi, että sinun ja muutamien muiden tuomat näkökulmat ja tiedot ovat hyvin kiinnostavia. Useaan kertaan kommentoin, että pakkoruotsi tai ruotsinkielisten asema on monin paikoin ongelmallinen teema. Arvostan kaltaistasi omistautumista asialle, vaikka, totuuden nimissä, tottakai se näyttää hiukan fanaattiselta. Mutta mitäpä siitä. Uskon, että pakkoruotsi tulee poistumaan joidenkin vuosien kuluessa, joten be it. Jos tilalle tulee velvoite lukea pakollisesti jotakin toista kieltä, asia on minulle ihan ok. Kymmenissä muissakin asioissa joudun jatkuvasti nielemään, kun – maailma muuttuu, eskoseni, globalisaatio tulee, oletko valmis ja sitä rataa. RIP, pakkoruotsi 😉

    En ole koskaan ennen kommentoinut pakkoruotsi-asiaa missään julkisesti. Tämä on yksi bloggaus muiden joukossa, jonka tosin tiesin aiheuttavan vastalauseita. Se ei millään muotoa minua haittaa, oikeastaan päinvastoin. Tykkään ristiriidoista ja asiallisesta väittelystä. En koe tarpeelliseksi vahvistaa omia asemiani kääriytymällä samanmielisiin. Vaikka se olisikin hyvin helppoa: minun tai mieheni tai lähipiirimme kokemukset ruotsista ovat hyvin erilaiset kuin tässä ketjussa tuodaan ilmi. (En edes muista missään kouluasteella nähneeni suurta ruotsivihaa tai vaikeuksia oppia kieltä.) Ymmärrän kuitenkin, että tällaisten asioiden esille tuonti ei muuta kuin provosoisi (teitä) lisää. Sitä paitsi kokemukseni monella muullakin elämänsektorilla eroavat usein mediaanista, minkä auliisti tuon yllä esiin. Toisaalta (elitisti kun kaiketi olen!) en useinkaan kannata kansan huutoäänestysten tuloksia (förlåt jo valmiiksi), joten ”mediaani” tai ”suurin osa kansasta” ei sinällään ole riittävä argumentti juuri mihinkään. Toisaalta – kuten jälleen olen edellä sanonut – jos pakkoruotsi otetaan demokraattisen päätöksenteon kohteeksi, olen hyvä häviäjä!

    ”… jo asiallinen keskustelu pakon poistamiseksi on hurrivihaa ja sen voi sellaisena ohittaa, huvittuneena tai kauhistuneena…”

    En ole juuri aktiivisesti seurannut ennen tätä julkisuudessa käytävää keskustelua, mutta minulle tuo ei ole tuttua. Sen tutumpaa kuin nyt mikään muukaan teema, jonka tietyt segmentit ovat aina valmiita tuomitsemaan ”vääränlaiseksi”. Ja sitähän riittää! Paras vastalääke on vain pysyä korrektina ja argumenttiensa takana, säilyttää oma integriteettinsä vaikka päässä humisee. Minulla on hyvin paljon kokemusta ”väärää mieltä” olemisesta.

    Eikö tässä ketjussa siis mielestäsi ollut lainkaan muuta kuin pelkkää asiallista keskustelua? Eikö siinä mielestäsi ollut lainkaan henkilöön käyvää tökkimistä? Eikö minusta monissa kohdin tehty täysi idiootti ruotsikantani takia?

    Edelleen minä ihmettelen sitä, että jos sinä ja te olette niin vahvasti tämän asian takana, miksi ette kirjoita omilla nimillänne? Se kummasti nostaa asian vakavuutta ja arvoa. Ei tähän tietääkseni kuole. (Tai voi toki kuollakin. Suuressa maailmassa moni väärämielinen pääsee hengestään.)

    Nähdäkseni ainakin sen seikan, että minä kirjoitan nimelläni, pitäisi vaikuttaa siihen, miten te vastaatte. Kyllä tälläkin kirjoittajalla välillä meinasi otsasuoni pullistua!

    Tosin, ei sinun tietenkään tarvitse kantaa vastuuta toisista kirjoittajista, mutta pienenä vinkkinä noin yleisesti: asioita hirveän harvoin kannattaa edistää öyhöttämällä. Myös kohteliaisuussäännöt ovat mielestäni oleellisia. Netti nyt on yksi tunkio (ja siihenkin auttaa nimi nimimerkin sijaan).

    ”Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka monta henkilökohtaista vihaviestiä sait tämän keskustelun tiimoilta.”

    En oikeastaan tiedä, miten tämä liittyy tähän kokonaisuuteen, mutta mieliksesi voin vastata, että noin 5-10. Tarkkaa määrää en voi enää tarkastaa. Lisäksi olen jättänyt joitakin kommentteja julkaisematta (kuten muutamassa muussakin bloggauksessa). Näissä viesteissä tyyli ja ”argumentit” olivat täysin eri luokkaa kuin ketjussa julkaistuissa.

    pakkoruotsin vihaaja:

    ”Ihmettelen kyllä, että mitä noi latvalahot kuvittelevat saavan aikaan lähettämällä tuota vihapostia. Ja minulle vihaposti on nimenomaan sitä, että haukutaan jotain asiattomasti solvaamalla.”

    Niin. Aihe on tärkeä (kuten nykyaikana tuntuu joka toinen aihe olevan), joten kai se sitten liikuttaa. Varsinkin kun joku on niin helevetin väärää mieltä ja ihan pokkana uskaltaa sen vielä sanoa 😉 Se on kai tietynlainen ihmistyyppi, joka näppiksen takana provosoituu niin paljon, että päättää ottaa kovat sanat käyttöön. Latvalahoille riittää tunne siitä, että onnistuvat loukkaamaan/pelottelemaan/solvaamaan/ym., ei kai siihen muuta tarvita.

    ”Mutta jos sanoisin latvalahoiksi noita kahta nuorta miestä, jotka yrittivät hakea K-kaupasta juoksukaljaa, niin sitten se olisikin hyvin äkkiä vihapuhetta, mikä pitää kitkeä.”

    ”Vihapuheeseen” en ota nyt kantaa; olen tainnut aiemmin ottaa, joten kantani lienee selvä.

    • Riikka: ”jos pakkoruotsi otetaan demokraattisen päätöksenteon kohteeksi, olen hyvä häviäjä!”

      Niin, tähän asti häviäjänä on ollut demokratia ja häviäjiä ovat olleet myös lapsemme. En oikein ymmärrä, miksi kokisit olevasi häviäjä asiassa, joka koskettaa vain muita, omasi saavat edelleen opiskella ruotsia valinnaisena.

      Riikka: ”Eikö minusta monissa kohdin tehty täysi idiootti ruotsikantani takia?”

      Niin, tapasi perustella pakkoruotsimyönteisyyttäsi oli aika provosoiva nimenomaan perustelujen osalta. Kirjoitit, että
      – suomen ja ruotsin kieli sekä säilyvät yhdessä että katoavat yhdessä Suomessa (kuinka?)
      – ruotsin kielen opiskelu ei vähennä muiden kielten opiskelua (vaikka Ahvenanmaaltakin poistettiin pakkosuomi juuri siksi, että pakkokieli on poissa muista kieliopinnoista)
      – jos virkojen kielitaitovaatimuksissa ruotsista tingitään, pian menevät muutkin virkojen vaatimukset ja saadaan huonompia virkamiehiä (miten tarpeettoman kielitaitovaatimuksen poistaminen tuhoaisi virkamiesten pätevyyden?)
      – jos koulujen kielitaitovaatimuksista tingitään ruotsin kohdalla, pian tingitään koulutuksesta kaikkineen, ihanteet ja tavoitteet madaltuvat (miksi juuri tarpeettomaksi koettu ja useimpien unohtama kieli ylläpitää ihanteita ja tavoitteita?)
      – pakkoruotsi-ikäisiltä ei pidä muutenkään kysyä mitään, ne eivät omaa parastaan ymmärrä (entä heidän perheensä?)
      – jos pakkoruotsi halutaan pois, on jo menetetty kyky tarkastella maailmaa ja yhteiskuntaa hyväksi havaitun sabluunan kautta (kenen hyväksi havaitseman?)
      – kaikkea ei voi eikä pidä redusoida siihen, miltä tällä hetkellä näyttää tai tuntuu tai mikä on helppoa ja kätevää (etteikö meillä ole asiantuntemusta tehdä kielivalintoja sen perusteella, miltä maailman nyt näyttää?)
      – ruotsinkieliseen vähemmistöön liittyy lukuisia hyvin positiivisia ja kannatettavia seikkoja, joista suomenkielisen enemmistön sietäisi ottaa mallia (ja siksi pakkoruotsi?)
      – jos pakkoruotsi puretaan, mahdollistetaan yhä laajamittaisemman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen homogeenisyyden rapauttaminen liberalismin ja ”kansanomaisuuden” hengessä (täh!?)

      Tähän on vaikea suhtautua ikään kuin tämä olisi ihan yhtä hyvä lähtökohta keskustelulle kuin se, ettei pakkoruotsia vastaavaa pakollista pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ole missään muualla ja että valtaosa kansalaisista, useimpien puolueiden äänestäjistä, akateemisista, erityisesti miehistä mutta myös naisista kannattaa ruotsin vapaaehtoisuutta ja että kyse on nimenomaan näiden ihmisten lasten ja lastenlasten valinnoista.

      Riikka: ”pienenä vinkkinä noin yleisesti: asioita hirveän harvoin kannattaa edistää öyhöttämällä”

      Niinpä. Käytät minun mielestäni hyvin perustelluista näkemyksistäni ilmaisua ”järjettömän vahva”, kutsut sitä ”omistautumiseksi”, joka taas ”näyttää hiukan fanaattiselta”.

      Öyhöttäminen lienee lukijan silmissä.

      -Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka monta henkilökohtaista vihaviestiä sait tämän keskustelun tiimoilta.”
      Riikka: ”noin 5-10”

      Pahoittelen. Olen nähnyt mitä tapahtuu niille, jotka kritisoivat pakkoruotsia omalla nimellään, joten en lähde hakemaan sitä itselleni ja perheelleni. Argumentit puhukoon puolestaan ja ne organisaatiot, joiden kautta voin asiaan vaikuttaa.

  29. Olen aina onnellinen, jos joku pakkoruotsin kannattaja suostuu kuvailemaan maailmankuvaansa ja perustelemaan pakkoa. Näin saadaan oleellinen lähtökohtaero näkyviin.

    Minulle oli äärimmäisen valaisevaa jutella aikanaan erään Svenskfinlandiassa pitkään asuneen suomenkielisen ystäväni kanssa. Kirjasin hänen pakkoruotsia puoltavat perusteensa tarkoin ylös. Hän sanoi minulle (aika kiihtyneenä, sen muistan), että olen omaksunut ”postmodernin kulttuurikäsityksen”, jossa ”hyödyttömät vapaudet” nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät ”kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot”. Hän kutsui kielivapauden argumentteja vain ”savuverhoksi”, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:

    I ”Suomalaisuus” hajoaisi
    Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä (kulttuuriäidinkieli), joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.

    II Laillisuusperintö menetettäisiin
    Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voisi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia (lapsi tai vanhus on loukannut itsensä tms.), rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.

    III Emme enää siirtäisi ”omaa” kulttuuriamme
    Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme ”roskakulttuurin” mukana ja kantaa siksi jonkinlaista ”kulttuurityhjiötä” mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu ”kulttuurittomuuden köyhdyttämille” ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan ”omaa suomalaisuutta”. Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.

    Ystäväni kysyi, voisimmeko tehdä äidinkielestä vapaaehtoisen, jos osa kansasta sitä haluaisi. Hän kysyi, miten voi ottaa vakavasti kansan, joka haluaa tehdä äidinkielestään vapaaehtoisen. – Vastaavaa lähtökohtaa näkyy usein pakkoruotsin ymmärtäjien taustalla, vaikkei sitä yleensä näin perusteellisesti sanoiteta.

    Niin, ystäväni on sittemmin luopunut tästä lähtökohdasta ja kannattaa nykyisin vapaaehtoista ruotsia.

  30. ”En oikein ymmärrä, miksi kokisit olevasi häviäjä asiassa, joka koskettaa vain muita, omasi saavat edelleen opiskella ruotsia valinnaisena.”

    Huh, mikä näkemys politiikasta ja yhteiskunnasta. Kannatan/vastustan monia muitakin sellaisia asioita, jotka eivät ole suoranaisesti intressieni mukaisia. Henkilökohtaisesti vaadin myös itseltäni huomattavasti enemmän kuin voisin vaatia ihmisiltä ”keskimäärin”. Ihminen on ”häviäjä”, jos hänen kannattamansa asia puretaan tai hänen purkamakseen haluama asia jätetään kumoamatta. Mutta kuten jälleen väkevästi todistin, asia ei ole minulle korkean tason kysymys.

    Retoriikkasi demokratian häviämisestä ja lapsista ja siitä ja tästä on kyllä mahtipontista. Osaisitko siirtyä tästä ruotsin säilyttämisen asiasta johonkin muuhun vastaavaan seikkaan, jossa joku taho kannattaa säilyttämistä ja sinä muuttamista? Huomaatko, että lähes kaikki ns. konservatiiviset seikat – oli kyse sitten sukupuolista tai tavoista tai kulttuurista tai moraalista – liukuvat tähän samaan malliin? Yhdelläkään säilyttäjällä ei ole käytössään samanlaisia ”rationaalisia” argumentteja kuin sinulla. Muutoksen, vapaaehtoisuuden, narsismin, demokratian, minän, minun napani ja minun valinnanvapauteni, VAPAUDEN jne. voimat ovat yksinkertaisesti niin kovia, että niille ei mikään pysty. Säilyttäjän argumentit ovat aina enemmän ilmassa. Minäkin voin lähinnä vedota näin: katsotaan sitten 5, 10, 15, 25 ja 30 vuotta myöhemmin, mitä on tapahtunut – sinun rationaalinen, idealistinen näkemys siitä, että vapaus tuo onnea, ihmiset osaavat valita oikein jne. vai minun pessimistinen näkemykseni siitä, että kuilu vain syvenee, rappio lähestyy (näin kärjistävin dystopiatermein).

    Tähän viittasin jo alkuperäisessä kirjoituksessani näin:

    ”Ymmärrän toki, että yksikään edellä tarjoamani argumentti ruotsin kielen aseman säilyttämisen puolesta ei nykyaikaisen eetoksen mukaan ole validi – jokainen voidaan kumota erinäisillä rationaalisuutta edustavilla argumenteilla, ja näitä ruotsin lyöjillä rutkalti riittää. Se, mitä omastani jäljelle jää, ei kuitenkaan ole irrationaalisuutta, vaan kykyä tarkastella maailmaa ja yhteiskuntaa hyväksi havaitun sabluunan kautta. Kaikkea ei voi eikä pidä redusoida siihen, miltä tällä hetkellä näyttää tai tuntuu tai mikä on helppoa ja kätevää. Vastustan ruotsin kielen alasajoa ensisijaisesti konservatiivisista syistä.”

    Olen ymmärtänyt rivien välistä, että ns. maailman meno ei huolestuta sinua. Yhteiskuntamme monikulttuuristuminen, heterogeenistyminen, fundamenttien murtuminen ei ole ikävää eikä niitä tule muuttaa. Minä näen toisin. Väitän, että ruotsin kielen aseman säilyttäminen on yksi (käypä) keino taistella tätä vastaan. Sinun mielestäsi asia on naurettava tai et ymmärrä argumenttiani (tuo ”täh?!” tuossa yllä). Selvä. Asiasta tuskin kannattaa keskustella sen enempää. Tähänkin olen yllä viitannut useaan kertaan. Minun näkemykseni eivät ”kelpaa” – siksi olen täysin valmis luovuttamaan voiton teille.

    Olisin hyvin mieluusti lopettanut tämän keskustelun jo aikaa sitten. Ja yritinkin.

    ”Käytät minun mielestäni hyvin perustelluista näkemyksistäni ilmaisua ”järjettömän vahva”, kutsut sitä ”omistautumiseksi”, joka taas ”näyttää hiukan fanaattiselta”.”

    Sinä olet kirjoittanut tänne kymmeniä pitkiä ja perusteellisia kommentteja. Kirjoitat niitä muillekin foorumeille. Olet selvästi erittäin hyvin perillä aiheesta. Mikäli sinulle ei makseta siitä, olet vain vakaumuksellisesti valveutunut. Mikä ihmeen ongelma tässä on? Jos tällaiseen asiaan omistautuminen on minun mielestäni hiukan fanaattista, anna olla. Luulen, että itse olisin mielestäsi (monien mielestä) fanaattinen jossain muussa asiassa.

    ”Olen nähnyt mitä tapahtuu niille, jotka kritisoivat pakkoruotsia omalla nimellään, joten en lähde hakemaan sitä itselleni ja perheelleni. ”

    Ihan mielenkiinnosta, keitä nämä ihmiset ovat ja mitä heille on tapahtunut? Siis en oikeasti tiedä. Sen tiedän, että en löytänyt ketään omalla nimellään kirjoittavaa ”nobodya”, joka kannattaisi pakkoruotsia jostakin syystä. Noita tiettyjen puolueiden luurankoja nyt on tietysti pilvin pimein, mutta en koe heitä millään tavalla kiinnostaviksi. Vaalikoneissahan tämä seikka oli aika hyvin dokumentoitu.

    Ja ei, missään nimessä pakkoruotsi ei ole lähellekään samanlainen kysymys kuin maahanmuutto. Siis tarkoitan, että mitä siitä seuraa kriitikoille ja heidän perheilleen…

    ”Niin, ystäväni on sittemmin luopunut tästä lähtökohdasta ja kannattaa nykyisin vapaaehtoista ruotsia.”

    Hyvä x, en todellakaan ihmettele tätä 🙂

    • Riikka, tuolla ylempänä kerroit, että omaat mielestäsi enemmän sanottavaa useimpiin yhteiskunnallisiin asioihin kuin kesivertosuomalaiset. Nyt kun palstallasi keskivertosuomalaiset osoittavat omaavansa tämän teeman kohdalla melkoista perehtyneisyyttä, kuittaat sen fanatismiksi. Kun keskiverrot argumentoivat selkeästi, tarjoat itse vain perustelematonta lähtökohtaasi, jonka mukaan vapaus valita kielet rapauttaisi hyvän yhteiskunnan. Toivon, että palaat vielä tähän teemaan sitä paremmin mietittyäsi. Juhannusta!

      • Huoh. Minä mielestäsi ”kääräisen” tai ”kuittaan” tasan niin kauan kuin en taivu tahtoosi – keskustelinpa miten tahansa. Mutta tiedätkö, tämän enempää minä en näkemyksellesi lämpiä. Ymmärrän omasi, arvostan sitä ja olen itse yllä olevaa mieltä. Nyt ehkä kannattaa siirtyä eteenpäin.

        Hyvää juhannusta!

  31. Riikka:
    ”Olen ymmärtänyt rivien välistä, että ns. maailman meno ei huolestuta sinua. Yhteiskuntamme monikulttuuristuminen, heterogeenistyminen, fundamenttien murtuminen ei ole ikävää eikä niitä tule muuttaa. Minä näen toisin. Väitän, että ruotsin kielen aseman säilyttäminen on yksi (käypä) keino taistella tätä vastaan”

    Minä en ymmärrä miten ruotsin opetus vaikuttaa tähän millään lailla. Sinänsä kyllä jotenkin omituista, että monikulturistit ja vanhojen arvojen alasajajat ovat yleensä myös pakkoruotsin kannalla. Voisin melkein todeta vahingoniloisena, että kun te kerran viette meiltä rauhallisen ja yhtenäisen Suomen, niin viedään teiltä nyt sitten edes pakkoruotsi.

    Pessimistinä uskon, että olet tietenkin oikeassa siinä, että rappio syvenee ja kuilu levenee. Mutta eipähän ole pakkoruotsia. Edes yksi vaatimaton ilonaihe. Toinen vaatimaton ilonaihe tulee olemaan, että nuo kaikkien puolueiden suvakkiämmät joutuvat toivottavasti elinaikanaan vielä näkemään kuinka monikulttuurisúus vie kaikki nykyiset naisten oikeudet.

    • ”Mutta eipähän ole pakkoruotsia. Edes yksi vaatimaton ilonaihe.”

      Ymmärrän tämän. Olen todistanut vastaavaa ajattelutapaa useita kertoja. Asiaa varmasti auttaa se, että RKP on kaikkein mokuttavin puolue (mikä on k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä — aivan kuten sekin, että naiset kannattavat islamilaista maahanmuuttoa). Itse yritän kuitenkin ylittää pikkumaiset ajattelut suurempien linjojen myötä ja välttää myös klustereita.

      Toki saatat olla oikeassa, että ruotsin vaatimuksilla ei voiteta mitään. Emmehän voi vielä tietää. Oma otaksumani on kuitenkin toinen.

      Muuten, jos useampikin uskaltaisi kannattaa pakkoruotsia tällaisin ”rasistisin” argumentein, suvakit saattaisivat hyvin pikaisesti alkaa vaatia pakkoruotsin poistoa! Olisiko tässä ”vapaaehtoinen kielivalinta”-tyypeille uusi strategia?

      Men nej, den obligatoriska svenskundervisningen ska inte tjäna rasister, tvångssvenskan måste gå! kuulen jo korvissani.

      • Myös minua kiinnostaa se, miksi nimenomaan naiset näyttävät kannattavan miehiä useammin pakkoruotsia ja muitakin muka tasa-arvona myytyjä hankkeita. Oma arvaukseni on se, että naiset keskimäärin ja lyhyellä aikavälillä hyötyvät kaikesta, mikä hankaloittaa keskivertomiehen elämää. Tässä lienee vielä uusi tasa-arvotaistelu tulossa.

  32. Kiitos Riikka hyvästä blogista. Olen jo lukenut useampia kirjoituksia ja arvostus on tässä kohtaa todella kova. Hienoja ajatuksia. Pakkoruotsista olen vaan eri mieltä.

    Jos omaa taustaa avaan, kirjoitin lukiossa yhden ällän ja pääsin suoraan yliopistoon ilman pääsykoetta. Ruotsista E:n. Opiskelin maisteriksi ja tohtoriksi. Lukiossa keskiarvo oli 9.6 ja peruskoulun lopulla ehkä 9.4 tai sitä luokkaa. Olen mies. Vanhemmat käyneet vain ammattikoulun eli meillä ei kotona ikinä mitään kulttuuria juhlittu. Päinvastoin sitä halveksuttiin, erityisesti ”herroja”. Äiti osasi suomen ohella välttävästi englantia ja isä välttävästi vain suomea lukihäiriöisenä. Ikinä ei matkailtu. Ikinä ei käyty teatterissa, museoissa jne. Pikkukunnassa ei ollut elokuvateatteria eikä kotiin ostettu elokuvia VHS:llä eikä DVD:llä. Kirjoja sai lainata kylän kirjastosta, mutta kirjoja ei ostettu. Ainoastaan koulumatkalla pääsi käymään kulttuuritapahtumissa ehkä kerran vuodessa. Opiskelin myös muita kieliä vapaaehtoisesti.

    Asuin Turussa 10 vuotta. Pääsin vasta 3. vuotena virkamiesruotsin kurssille, kun kurssi oli ihan täysi enkä tajunnut ottaa telttaa mukaan Jusleniassa jonotukseen parina ekana vuonna sinne kilometrin jonon päähän. Noh.. kun lopulta virkamiesruotsi alkoi, oli aika järkytys huomata 4 vuoden jälkeen, että taidot olivat unohtuneet huomattavasti. Kielitaito oli kutistunut olemattomaksi. Nyt 15 vuotta myöhemmin taidot ovat vielä heikommat. Edes Turussa ei ruotsia tarvinnut ikinä missään eikä tullut tarvetta käyttää kieltä, kun englannilla, saksalla ja espanjalla sekä parin muun kielen alkeilla pärjäsi ihan hyvin.

    Nyt osaan todella heikosti enää ruotsia. En silti aio opetella sitä ihan huvin vuoksi, koska on kiire tehdä kaikkea muutakin. Pointtini on, että sympatiseeraan aika vahvasti ihmisiä, jotka eivät vaan koe tarvetta kyseiselle kielelle. Kannattaisin vahvasti kielen korvaamista jollain puhutummalla. Oppi menee huonosti motivoituneena huonosti päähän ja unohtuu nopeasti, kun kieltä ei tarvita. Ruotsin puhujien osuus on 100 vuodessa vähentynyt Suomessa luokkaa 70%. Tämä ei ole hyvä kieli opetella tätä taustaa vasten.

    Jos epäkohtia hakee, nykyinen systeemi pakotti ainakin yhden kaverin joskus opiskelemaan vuodessa koko peruskoulun ruotsin määrän. Hän aloitti opinnot lukiossa Suomessa ja jatkoi yliopistoon. Hän ei päässyt välttämään pakollista ruotsia vaan joutui tenttimään sen joka tutkintoon. Tulikin aika yllättävä haaste opintoihin, kun ensin lukiossa oli pakko päästä läpi ja toistamiseen virkamiesruotsista. Ei ollutkaan ulkomaalaiselle ihan 5 opintopisteen juttu tai mitä se nykyään on.

    • Kiitos kommentistasi!

      Kyllä, tuollaisten seikkojen valossa pakkoruotsissa ei ole järjenhäivää. Monen mielestä siinä ei ole toki järjenhäivää minkäänlaisten seikkojen valossa.

      Et varmaankaan lukenut koko kommenttiketjua, mutta siellä tuon enemmän ilmi tuota pedagogista näkemystäni – siis sitä, että jotain muuta kuin englantia kannatan joka tapauksessa ”pakkokieleksi” koko kouluajalle. Ruotsista luopumiselle voi olla ja on hyviä perusteluita.

      Omana aikanani Jusleniassa ei tarvinnut jonottaa pakkoruotsin kurssille – sinne muistaakseni vain mentiin. Sen sijaan olen kyllä jonottanut siellä ja mäellä ranskaan, saksaan ja espanjaankin. Nykyään ymmärtääkseni kaikki hoituu ilman fyysistä jonottamista. Voi edistys.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s