Hallituksen kevään riihi lähestyy, ja ulostulot ovat sen mukaisia. Kevään 2027 eduskuntavaalit ovat täällä tuossa tuokiossa, ja kierrokset kasvavat.

Hallitus teki vuosi sitten isot veropoliittiset päätöksensä ns. kasvuriihessä. Työnverotusta päätettiin reilusti keventää – ylimpiä marginaaleja laskettiin, ja pieni- ja keskituloisten verotusta kevennettiin selvästi lisää, jo tehtyjen päätösten päälle. Yhteisöveroa päätettiin keventää kahdella prosenttiyksiköllä vuoden 2027 alusta. Samalla etsittiin jo kolmatta kertaa uusia säästöjä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt riittävästi veronkevennyksiä kompensoimaan – kuten ei seuraavan budjettiriihenkään aikana – vaan tarvittiin myös muita tuloja lisääviä toimia, kuten ns. siltaratkaisuna Valtion Eläkerahastosta ylimääräinen tuloutus kattamaan yhteisöveron keventämisen välittömiä vaikutuksia.

Vuosi sitten tehtiin myös muita pienempiä veroratkaisuja, kuten esimerkiksi jo kevennettiin perintöverotusta nostamalla verotettavan perintöosuuden alarajaa, sekä iso liuta erilaisia kasvutoimia.

Tämän vuoden tammikuussa, eduskunnan ollessa istuntotauolla ja politiikan hiljaista, elinkeinoelämän eturyhmät aloittivat julkisen ja ei-julkisen kampanjan perintöveron poistamiseksi. Aiheesta julkaistiin lehtijuttuja, ja vain alle vuosi aiemmin hylätyt vaatimukset valjastettiin uudelleen.

Pääministeri Orpo kuitenkin totesi helmikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa aivan oikein, että hallitus on jo tehnyt isot veroratkaisunsa eikä se valmistele perintöveron poistoa.

Valtiovarainministerinä olen saanut vastata lähinnä lisäsäästöjä koskeviin kysymyksiin liittyen tulevaan riiheen. Mediaa on kiinnostanut yhä heikentyvä velkasuhde, finanssipoliittiset tavoitteet ja säästöt – eivät uudet verotoimet. Oikeastaan ainoa veroasia, johon olen saanut vastata sekä kyselytunnilla että haastatteluissa, on koskenut mahdollista yhteisöveron kevennyksen perumista. Vastaus on tietenkin, että ei, hallitus ei ole peruuttamassa tehdyistä päätöksistään. Se, että oppositio ei päätöksistämme pidä, ei muuta asiaa.

Julkinen talous on edelleen jatkanut heikentymistään heikon kasvun vuoksi. Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, jossa meitä sitoo tarkka menopolku. Myös luottoluokituksemme on laskenut. Seuraavan hallituskauden sopeutustarve on noin 10 miljardia. Lähi-idän tilanne lisää vaikeuskerrointa jo nyt.

Pääministerin kommentti siitä, että hallitus on jo tehnyt isot veropäätöksensä, ei kuitenkaan rauhoittanut vaatimuksia. Eturyhmät laittoivat uuden vaihteen silmään, ja se tuotti tulosta: vihdoin viime viikolla saimme lehdistä lukea, että kokoomus haluaa poistaa perintöveron. Myös RKP:sta asia tuotiin ministerin suulla esille. Erilaiset neuvotteluryhmät JTS-riiheen ovat vasta käynnistyneet tai käynnistymässä eikä tällaisia ole hallituksen sisällä vielä ehditty käsitellä eli vaatimus on haluttu julkistaa median kautta.

Hallitus ei ole valmistelemassa perintöveron poistoa. Pidän sellaisen mahdollisuutta hyvin epärealistisena. Alla selitän tarkemmin miksi.

1. Julkisessa taloudessa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia massiivisille veronalennuksille. Veronkevennysten edellytys on, että ne rahoitetaan säästämällä muualta. Kuitenkin jo tämänhetkinen kevään säästötarve – noin 400 miljoonaa – tuntuu poliittisesti olevan hyvin hankala rasti. Jopa muutaman miljoonan säästöjen löytäminen tietyiltä hallinnonaloilta on kohdannut valtavaa vastustusta. Esimerkiksi viime elokuun kaltaiset Purran listan mukaiset miljardin säästöesitykset toissijaisista menoista ovat tulleet täysin tyrmätyiksi. Jos veroja haluaa keventää, pitää olla säästöhalukkuutta. Perintöveron poisto maksaisi eri arvioiden mukaan noin miljardista ylöspäin.

2. Hallitus on tehnyt jo veropäätöksensä. Osa on vielä toimeenpanematta – kevennyksiä on siis edelleen tulossa. Vuosi sitten päädyttiin kasvutoimena yhteisöveron kevennykseen, ei perintöveron poistoon. Asia ei ole auki eikä uudelleen neuvoteltavissa.

3. Yhteisöveron kevennystä ei peruta muiden verojen keventämiseksi. Ajatuskin on täysin päätön. Riippumatta siitä, miksi yhteisöveron keventämiseen on päädytty tai erityisesti kenen vaatimuksesta, ei veropolitiikkaa voi tehdä poukkoillen ja sinne tänne kiskoen. Luulisi erityisesti elinkeinoelämän itsensä sen tietävän. Äkkimuutokset lisäävät epävarmuutta ja heikentävät luottamusta. Myöskään muista verotoimista, suuntaan tai toiseen, ei peruuteta, vaikka vastustusta nekin jatkuvasti kohtaavat.

4. Merkittävä osa perinnöistä on jo verottomia. Mikäli perintövero poistettaisiin ja korvattaisiin luovutusvoittoverolla, monien tavallisten ihmisten verotus kiristyisi, ei suinkaan kevenisi. Perussuomalaiset ei voi hyväksyä tällaista. Mikäli uudistus tehtäisiin niin, että kenenkään verotus ei kiristyisi, sen kustannus olisi vielä merkittävästi suurempi kuin nyt haarukoitu. Perintöveron poisto nyt esillä olleella tavalla hyödyttäisi voimakkaimmin kaikkein varakkaimpia ja rikkaita sukuja sekä ennen kaikkea vauraita sukuyhtiöitä ja perheitä.

5. Perintöveron poistaminen tai kevennys voi olla perusteltua kasvunäkökulmasta. Valitettavasti ekonomistien selvän enemmistön mielestä perintöveron poisto ei kuitenkaan juuri edistäisi kasvua, mutta kylläkin heikentäisi julkista taloutta. Esimerkiksi VATT:in (2025) mukaan perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla ei toisi merkittävää talouskasvua, mutta verotulot tippuisivat reilusti. Yhteisöveron kevennyksen kasvuvaikutuksistakin on monenlaista näkemystä, mutta enemmistön mukaan se on kuitenkin hyödyllisempi toimi kuin perintöveron poisto olisi.

6. Kaikkien verojen keventäminen olisi mukavaa. Valitettavasti tässä julkisen talouden tilanteessa sellainen ei ole mahdollista. Yhtä selvää on, että äänestäjät pitävät veronkevennyksistä – kuten monet heistä pitävät lupauksista lisätä menoja mukaviin kohteisiin. Vastuullinen päättäjä ei kuitenkaan tee politiikkaa tältä pohjalta. Huoleton veropopulismi ei juuri eroakaan huolettomasta menopopulismista. Julkisen talouden katastrofaalinen tila ei mahdollista minkäänlaista populismia. Myös eturyhmien oikealla, vasemmalla ja keskellä kannattaisi asemoitua tähän uuteen aikaan ja vaikkapa joskus yllättää säästölistoilla. Isänmaan asian pitäisi olla yhteinen.

7. Mikäli veronkevennysvaraa olisi, perussuomalaiset kannattaisi kevennystä todennäköisesti edelleen ensisijaisesti työhön ja lapsiperheille. Työnverotus keskituloisella on Suomessa edelleen huomattavan kireää, ja verokiila kova. Emme me perintöverotuksestakaan pidä, mutta listan ykköseksi se ei pääse.

8. Ja loppuun pienenä poliittisena kevennyksenä: Kai sille ensi kaudella jatkavalle oikeistohallituksellekin joitakin veronkevennyksiä kannattaa jättää, pelkkien säästöjen rinnalle? Sellainen hallitus, jossa SDP on mukana, ei tule koskaan poistamaan perintöverotusta.

Hallituksella on tulevassa riihessä vielä paljon pöydällä. Ei vähiten vaikea työllisyystilanne edellytä tehokkaita toimenpiteitä, monen vielä hallitusohjelmassa kirjatun asian ohella. Mitään ylimääräistä jakovaraa ei ole, ilman sen tekemistä uusien säästöjen kautta, ja varsinkin kaikkien hallituspuolueiden edustajien toivoisi asian ymmärtävän.