Vaikka lähivaaleissa monilla puolueilla ja ehdokkailla on houkutus puhua vain palveluista ja kilpailla keskenään niihin tehtävillä parannuksilla, kilpistyy tosiasiassa näissäkin vaaleissa paljon yksinkertaisesti rahaan ja siihen, mitä sillä tehdään. Siis talouteen ja asioiden tärkeysjärjestyksiin. Suomessa on välttämätöntä olla entistä tarkempi siitä, mihin veronmaksajan kallisarvoista rahaa laitetaan ja mitä sillä halutaan saada aikaiseksi. Vain riittävän terve julkinen talous voi taata hyvinvointiyhteiskunnan toteutumisen ylhäältä alas. Ei mikään muu. Eivät kauniit sanat, ei moukaroiva kritiikki hallitusta kohtaan, ei oikeamielinen arvopohja. Vaan talous ja viisaat ratkaisut rahojen käytössä.
Elämme monenlaisen epävarmuuden ja vaikeuksien aikaa, ja vastuullinen rohkea päätöksenteko, joka ottaa talouden tosissaan, on tärkeämpää kuin koskaan. Kotimainen työikäinen väestömme supistuu samalla, kun ikääntyneiden määrä kasvaa. Veroaste on jo valmiiksi liian korkealla.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla välttämätöntä keskittyä ydintehtävien tuottamiseen. Näiden tehtävien rahoitus ei ole turvattavissa muuten kuin karsimalla vähemmän tärkeää toimintaa, ja siksi puhumme näissäkin vaaleissa tärkeysjärjestyksestä. Samaan aikaan talouskasvua on vahvistettava edistämällä työnteon ja yrittämisen edellytyksiä ja parantamalla kannustimia, purkamalla turhaa sääntelyä ja investoimalla vahvuuksiin. Kaikkea tätä tehdään jokaisella päätöksenteon tasolla, eduskunnasta alueiden kautta kaupunkien ja kuntien valtuustoihin.
Koko veronmaksajien rahan käyttämisen järjestelmä on Suomen kaltaisessa maassa mietittävä tulevina vuosina uudelleen – rakenteita on saatava kevennettyä ja menoja vähennettyä, samaan aikaan aidon talouskasvun mahdollistamista parantaen.
Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen yksi oleellinen perusosa toteutuu vain, mikäli suomalaiset kokevat saavansa korkeille verorahoilleen vastinetta. Jos kokonaisveroaste on näin korkea ja keskituloisen verotaakka uuvuttava, mutta moniin palveluihin ollaan tyytymättömiä, jokin on mennyt pahasti pieleen. Me kuulutamme paluuta perusasioihin ja siihen tärkeimpään ja vastaavasti rönsyjen karsimista. Tätä vaaditaan valtiolta alas asti, ja jokaisen valtuutetun tulisi asia ymmärtää.
Vaaleissa on puhuttava rahasta.
Talouden ohella toinen tärkeä teema on turvallisuus. Nyt puhumme kaupunkien katujen turvallisuudesta, koulujen turvallisuudesta – siitä, että suomalainen saa elää hyvässä maassaan rauhassa ja pelkäämättä. Turvallisuutta on myös se, että ihminen saa sairastuessaan apua. Että hän ei koe joutuvansa rakenteiden väliin tai kohtuuttomasti taistelemaan saadakseen apua.
Maahanmuutto liittyy lähivaaleihin erittäin oleellisesti. Soten puolella henkilökunnan saatavuus, hoitohenkilökunnan arvostus ja moni muu seikka linkittyy vahvasti vaatimuksiin aina vaan lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Perussuomalaisille suomea puhuva hoitaja on perusoikeus. Mitä enemmän muut puolueet välttelevät maahanmuuton ongelmista, niin taloudellisista kuin muistakin, puhumista, sitä enemmän me varmasti puhumme niistä.
Näissäkin vaaleissa puhumme väestön muutoksista ja sen vaikutuksista moniin eri asioihin. Vieraskielisen väestön määrän nopea kasvu ja väestöpohjan muuttuminen ovat tulevaisuutemme kannalta huomattavasti olennaisempia kysymyksiä kuin mitkään yksittäiset politiikkatoimet, vaikka kuinka suuret. Perussuomalaiset on Suomen ainoa puolue, joka uskaltaa ja haluaa puolustaa suomalaista Suomea. Teemme sen kaiken lisäksi ylpeydellä emmekä häpeillen.
dust/bones/politics 
Taas kerran asiaa.Ikävä kyllä.Tämä taitaa olla jo menetty maa.Asun Espoossa ja olen eläkkeellä.Päivisin puolet esim.kauppakeskuksessa pyörivät ovat muita kuin härmäläisiä.Epäilen,että he eivät ole eläkkeellä.Ja sit vielä perjantaina olin lekurissa,joka ei osannut Suomea kunnolla.Eihän se ole vissiin niin tärkeää.Persuilla pitäis olla yli 50% kannatus,et saatas jotain järkeä tähän touhuun,mutta sekin taitaisi olla jo myöhäistä.Mutta voimia sinulle todon duuniin.Terveisin Harri Matinkylästä
Tämä oli jo selviö että mitä tuleman pitää mm muuttuneiden olosuhteidenkin vuoksi yli oman rajamme mitä maailmalla tapahtuu puhumattakaan Venäjän sodasta ”vähän kuin koko eurooppaa vastaan-kin.
Kun puhutaan maamme kokonaistaloudesta että mihin tultu pitkässä ajansaatossamme velkaisuuteen ilman talouskasvua kun sitä suurta veturia ei ole mm Nokian tavoin kuin tulleiden uusien suurienkin haasteiden edessä eri menopuolineen mutta kasvu jäänyt ”lapsipuolen asemaan”. Yhteiskunnan rakenteet natisevat liitoksissaan sillä seurauksella kun tulisi mieleen ” ja niin uudestaan on luotava maa ” sisäistettynä tunteena jonka jokainen tuntee omassa elämässään.
Kuten tiedämme esille tulleiden tietojen mukaan maassamme on n. 600 000 ”ei suomalaista”,sillä sekin on vaatinut että vaatii mm taloudellisia täsmennyksiä kun otetaan huomioon taloutemme kantokyky kasvukyvyllä.
Tärkeintä on pitää kansalaisemme ns jaottelematta ”vuohiin että lampaisiin” kun yhteiskuntarakenteet muuttuvat uudistuksien myötä jota nyt tehdään kun tai jos on pakko mm vanhenevan väestömme myötä kuin työllisyyden/työttömyyden ottaessa mittaa taloutemme kesto_sietokyvystä tulevaan.
Suuret kalliit investoinnit mm puolustusmenoihin,sillä Natokaan ei ole ilmainen kuten EU;n eri direktiivien ”kerrannaisvaikutukset” += yhdessä velkavuoret+ korkoineen asettaa arkemme realiteetit kovalle koetukselle kaikille omassa elämässään.
Ei ole tilaa korskeille puheille kuin ylpeydelle kuin ei myöskään tarpeettomalle vastakkainasettelulle tai sitä luoden liiallisella yltiöpäisyydellä kuin ei myöskään alistuen liiaksi nöyristelen suuntaan tai toiseen – yhteistyöllä vaikeuksista päästään parempaan lopputulokseen jos sitä yleensä on politiikassa ?
Tämä oli itselleni lähes päivänselvää hallituksen alettua mihin joudutaan kuin mitä tavallaan luvattu mahtipontisesti joista kuitenkin tuntuu tässä tilanteessa jäädä jotain luvattua saamatta ja jota joudutaan jatkamaan seuraavassakin hallituksessakin sillä sekin oli jo selviö vaalien alla että hallituksen alettua kokonaistilanne olikin vielä vaikeampi mitä oletettiin.
Nyt on ”vain” VVM Riikka purran pidettävä todella huolta ettei luoda kahden kerroksen väkeä tässä-kään taloustilanteessa ” yli laidan heitetty ei ehkä palaa takaisin”,jos jää puuttumaan inhimillisyys Valtion toimista etenkin heiltä jotka ovat yhteiskunnan puristuksissa ” säästöjen,leikkauksien” edessä !
Inhimillisyys on jo arvo sinänsä politiikassakin jota voi arvostaa vaikeuksista huolimatta !
Henkilökohtaiset tervehdykseni kuin voimia tämän kaiken edessä ” ehkä näin tässä tavataan”,joka on vain pieni osa kaikessa siitä mitä mietteissäni liikku mutta kuitenkin olennaista !
Terv. Seppo
Juurikin näin. On oikeasti paljon asioita, joita voisi karsia ilman että kenenkään elämä siitä menisi piloille. Nyt ei oikein (ns. vanhoilla puolueilla) ole pokkaa tehdä isoa rakenteellista uudistusta, joten joudutaan leikkaamaan vähän sieltä ja täältä ja niistä asioista jotka pitäisi olla leikkauslistojen ulkopuolella. Koko systeemiä pitäisi myllätä perusteellisesti ja katsoa mitä me oikeasti tarvitsemme, ja mikä taas on sellaista joka jätetään parempiin aikoihin, sitten jos ja kun taas joskus on siihen varaa. Pelkäänpä että kok/kesk/sdp -akselilla ei ole halua tämmöiseen isoon mylläykseen, kun siinä on aina jonkun hillotolppa vaarassa.
Maahanmuutossa itseäni on alkanut huolettaa suomen kielen asema. Täällä tarvitaan kohta kolme ”kotimaista” kieltä, ainakin pk-seudulla. Tämäkin lisää kustannuksia, kun asioita pitää kääntää monelle kielelle, tarvitaan kolmea kieltä puhuvaa henkilöstöä jne. Eikös Espoossa joku esittänyt, että englannista pitäisi tehdä kaupungin kolmas virallinen kieli.
kirjoitat, että hyvinvointiyhteiskunta voidaan turvata vain talouden kautta – ei ”kauniilla sanoilla” tai ”arvopohjalla”. Rohkenen olla toista mieltä. Yhteiskunta ei ole pelkkä budjettitaulukko, vaan myös eettinen ja kulttuurinen järjestelmä. Jos rahasta puhutaan irrallaan ihmisyydestä, jäljelle jää koneisto, ei yhteisö.
Sanot, että on palattava perusasioihin ja karsittava rönsyjä. Haluaisin kysyä: missä kulkee perusasian ja rönsyn raja? Onko kulttuuri rönsy? Onko ennaltaehkäisevä hoiva rönsy? Onko monikielinen hoitaja, joka pelastaa ihmishenkiä, rönsy? Vai voisiko olla, että rönsy syntyy vasta silloin, kun yhteiskunta kieltäytyy näkemästä todellisuutensa moniäänisyyttä?
Kulttuuripolitiikassa puhutaan usein siitä, mikä näkyy ja mikä saa kuulua. Teidän retoriikassanne näkyväksi tehdään supistaminen, järjestyksen palauttaminen, hallinnan kieli. Mutta yhteiskunta ei kasva pelolla, vaan luottamuksella. Siinä missä pelko eristää, kulttuuri, koulutus ja hoiva sitovat yhteen. Ne eivät ole kulueriä, vaan sivilisaation perusrakenteita.
Viittaat siihen, ettei kansalainen koe saavansa verorahoilleen vastinetta. Tämä on tärkeä havainto. Mutta vastine ei synny vain tehokkuudesta – vaan siitä, että ihmisellä on kokemus arvosta, paikasta ja merkityksellisyydestä. Nämä eivät synny Excel-taulukoista, vaan siitä, että yhteiskunta tunnistaa myös heikomman äänen.
Lopuksi: kirjoitat, että teette työtänne ylpeydellä, ette häpeillen. Siinä olette vilpitön. Mutta ehkä juuri siksi me, jotka näemme hyvinvointivaltion muutakin kuin kulurakenteena, puhumme edelleen myös arvoista, herkkyydestä ja inhimillisestä mittakaavasta. Ei siksi, että olisimme naiiveja – vaan siksi, että yhteiskunta ilman niitä ei ole terve, vaikka tilikirjat näyttäisivät ylijäämää.