Suomalaisuus on suomalaisten historiaa ja tulevaisuutta. Suomi on suomalaisten koti, itsenäinen kansakunta ja kansanvaltainen valtio. Suomi on myös kieli, olemisemme kielellinen perusta.

Historia ei tule valmiiksi eikä kulttuuri ole muuttumaton. Silti voimme usein verraten helposti kertoa, mitä suomalaisuus on, mitä siihen kuuluu ja mikä on meille vierasta. Useille suomalaisuus tuntuu sydämessä, toisille se on käytännöllisempää.

Joidenkin mielestä suomalaisuus ei ole mitään tai se voi olla ihan mitä tahansa. Jätän nämä huomiot kinaamaan keskenään.

Globalisaatio, internet, siirtolaisuus ja monet muut tekijät vaikuttavat kulttuuriimme. Jos emme itse halua puolustaa suomalaisuutta ja suomen kieltä, ne rapautuvat. Kukaan muu ei puolusta suomalaisuutta kuin suomalaiset itse.

Mikään perinne, asenne tai toimintatapa ei varmasti yksinään ole suomalaisen kulttuurin ydin. Suomalaisuus on ainutlaatuinen yhdistelmä kieltä, tapoja, arvoja, symboleita ja muita asioita.

Oma suomen kielemme on reilun 5 miljoonan puhujan minimaalinen vähemmistökieli yli 8000 miljoonan ihmisen maapallolla. On meistä itsestämme kiinni, säilyykö suomi jälkipolviemme kielenä.

Suomessa on tietenkin toinenkin virallinen kieli, ruotsi. Ruotsia puhuu äidinkielenään noin 5 prosenttia suomalaisista.

Oma suomalainen kulttuurimme ja elämäntapamme on reilun 5 miljoonan suomalaisen minimaalinen vähemmistökulttuuri yli 8000 miljoonan ihmisen maapallolla. On vain meistä itsestämme kiinni, elävätkö jälkipolvemme suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan ympäröiminä myös tulevaisuudessa tällä pohjoisella niemellä, jota Suomeksi kutsumme.

Kun arvioimme asioita tasa-arvon ja syrjimättömyyden kautta, eivät kaikki kulttuurit ja elämäntavat ole yhtä hyviä. Yli 8 miljardin ihmisen maapallolla on esimerkiksi lukemattomasti kulttuureita, joissa naiset eivät ole tasa-arvoisia miehen kanssa, joissa vähemmistöjä syrjitään mitä hirveimmillä tavoilla ja joissa esimerkiksi vieraiden uskontojen harjoittaminen ei ole lainkaan mahdollista.

Suomalainen elämäntapa on taannut kehityksen täällä pohjolassa. Me suomalaiset olemme tutkimuksissa vuodesta toiseen olleet jopa maailman onnellisin kansa. Me, alle 6 miljoonaa suomalaista. Tuskin suomalaisesta ja pohjoismaalaisesta kulttuurista huolimatta, vaan ennemminkin juuri sen takia.

Mielestäni on velvollisuutemme taata aiemmilta suomalaisilta sukupolvilta perimämme osin hiellä ja verellä rakennettu vapaa, tasa-arvoinen, vauras, ympäristöstä huolehtiva Suomi lapsillemme, joilta se on meillä lainassa, vähintään yhtä turvallisena, tasa-arvoisena ja vapaana.  

Suomalaisuus ei ole valmis eikä sitä pidä eikä sovi pysäyttää. Se on kehittynyt vuosisatojen ajan. Ei tietenkään aina välttämättä parempaan suuntaan.

Mitä tahansa suomalaisuus ei ole. Jos se joskus on mitä tahansa tai samaa kuin moni muukin, sitä ei enää ole.

Suomen tulevaisuus on kulttuurimme, työhön perustuvan hyvinvointimme, itsenäisyytemme, elämäntapamme ja kielemme tulevaisuus.

(Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa lokakuussa 2024.)