Our study has shown that country of origin is one important detail whose role cannot be ignored in future studies of immigrant crime. In international comparisons, disaggregation of the immigrant population is a necessity for conducting a reasonable comparative analysis. (Skardhamar, Aaltonen & Lehti 2014, Immigrant crime in Norway and Finland, Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention 15(2).)
Uusimmassa Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention -lehdessä on artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajien tekemiä rikoksia Norjassa ja Suomessa. Rikostyypeistä mukana ovat ainoastaan väkivaltarikokset sekä varkaudet. Suomessa rikoksia tehdään ylipäätänsä enemmän kuin Norjassa, niin kanta-asujien kuin maahanmuuttajien osalta, mutta muuten erilaiset maahanmuuttajaryhmät sijottuvat molemmissa maissa suhteellisesti samansuuntaisesti.
The countries that score high in both violence and larceny in Norway and Finland
include Afghanistan, Former Yugoslavia, Iran, Iraq, Somalia and the rest of Africa.
Immigrants from Western Europe, North America, Oceania and China have some of the lowest crime rates. (—) In Finland, very few immigrant groups have lower rates of offending than the majority population, while more groups score lower than the majority population in Norway. (Mt.)
Yleisemmin artikkelissa todetaan, että humanitaariset maahanmuuttajat ovat selvästi korkeimmin edustettuina rikostilastoissa – siis väkivaltaisilta ja kriisialueilta tulleet. Rikoksiin syyllistyneet ovat myös sosioekonomisesti heikompiosaisia, alemmin koulutettuja ja useammin poissa työmarkkinoilta. Poikkeuksena löytyy muutamat aasialaisryhmät, joilla sekä tulotaso että rikollisuusaste jäävät alhaisiksi. Kulttuuri- tai muihin seikkoihin artikkeli ei ota kantaa.
dust/bones/politics 
Artikkeli ei ota kantaa kulttuuri- tai muihin seikkoihin ja se on varmasti viisasta, sillä kyseessä on väkisinkin hyvin monitahoinen ongelma. Itse arvelisin, että jo pelkästään maastalähdön syyt vaikuttavat todella paljon. Maahanmuuttajat eivät ole lähtömaansa kulttuurin edustava otos. Jos maahanmuuttoon ei sisälly minkäänlaista pakkoa, vaikkapa tämän päivän suomalaisen muuttaessa maasta, niin maahanmuuttaja on itse halunnut syystä tai toisesta juuri valitsemaansa maahan ja hänen on helppo palata takaisin, jos uusi maa osottautuu tavalla tai toisella pettymykseksi. Tällainen ihminen on luultavasti hyvin motivoitunut ja myös kykenevä kotiutumaan uuteen maahansa, koska kyse on omasta valinnasta. Pakkotilanne syntyy tässä tilanteessa vain, jos elämä johtaa seka-avioliittoon ja lapsiin. Tosin tällöinkin motivaatio integraatioon lienee vahva.
Siirtolainen sanan perinteisessä mielessä on jo luultavasti huonompi kotoutuja, sillä hän ei ole välttämättä niinkään kiinnostunut kohdemaastaan sinällään, vaan ainoastaan sen tarjoamista (taloudellisista) mahdollisuuksista. Varsinkin jos siirtolainen ajattelee joskus palaavansa kotiin, niin hän luultavammin asettuu asumaan maamiestensä joukkoon eikä pyri integroitumaan muuhun yhteiskuntaan. Siirtolainenkin kuitenkin on jollain tavalla motivoitunut sopeutumaan isäntämaahansa, esimerkiksi hankkimaan jonkilaisen kielitaidon. Muutenhan hän ei voi hyödyntää niitä taloudellisia mahdollisuuksia, jotka saivat hänet liikkeelle. Pettymykset ja mahdollinen kotiinpaluun mahdottomuus voivat tietenkin muuttaa kuvaa. Ja toisen polven siirtolaisten kohdalla tämä tulee jo melkein annettuna.
Viimeisenä lajina ovatkin pakolaiset ja heihin verrattavat, jotka ajautuvat uuteen maahansa lähinnä sattumalta. He saattavat kyllä tuntea kiitollisuutta vastaanottajamaata kohtaan ja sitä myötä empatiaa, mutta heillä tuskin on motivaatiota integraatioon sen enempää kuin on välttämätöntä, varsinkin jos ajatuksissa on kuviteltu pikainen kotiinpaluu.
Nämä tuskin selittävät jäännöksettä eri kulttuureista tulevien ryhmien eroja, mutta uskoaksi hyvänlaisen osan. Ainakin tämäntapainen ajattelu auttaisi arvioimaan analyyttisesti, minkälaisia seuraamuksia minkäkin laisesta maahanmuutosta on.