On yhdentekevää, kuinka paljon hän huutaa Allahu akbaria tai tekee muita oman jumalansa nostoja. On yhdentekevää, kuinka eksplisiittisesti hän vastustaa muita uskontoja, kulttuureja ja ideologioita oman uskontonsa, kulttuurinsa ja ideologiansa puolesta. On yhdentekevää, vaikka hän täysin yksiselitteisesti kuvin, sanoin, lipuin, opein ja teoin toteuttaisi katsomuksensa mukaista politiikkaa ja sodankäyntiä.
Ei toimi! Se ei ole totta! Ei täällä! Ei meidän maailman parhaissa ja inklusiivisimmissa liberaaleissa onneloissamme.
Pam pam, kuole vääräuskoinen. Pam pam, kärsi toisinajattelija. Pam pam, meidän säännöt. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Mutta ei, turhaan.
Hän on yksinäinen susi. He ovat yksinäisiä susia. Hän kärsii mielenterveysongelmista (kuten 35 prosenttia muistakin ihmisistä). Yksittäisiä hulluja! Teolla ei kertakaikkiaan ole mitään tekemistä islamin kanssa. Eikä kulttuurin. Eikä minkään muunkaan, paitsi sen huonosti kotiutetun yksilön! Terroristi on syntynyt, kovin valitettavaa, me teimme terroristin. Miksi emme saaneet häntä rakastamaan meitä? Haluamaan olla meidän kaltaisemme? Miksi farkut, tosi-tv ja kauppakeskus eivät riittäneet? Voi raukkoja, mitä me teimme väärin?
Kyllä vituttaisi olla islamisti. Tee mitä tahansa, niin nuo tekevät tekosi tyhjäksi. Usko siinä sitten Allahiin, kun kukaan ei usko, että uskot. Väitä olevasi korkealla, korkean edessä, kaatuvasi korkean edestä – ja nuo väittävät, että et tiedä mitä haluat, olet hukassa, hullukin ehkä.
Toimiiko logiikka missään muussa asiassa? Kokeillaan.
Miksi on olemassa katolisia pedofiilipappeja? Saastainen kristinusko!
Miksi naisista tehdään synnytyskoneita lahkolaisuudessa? Yksilön edun unohtava takapajuinen uskonto!
Miksi kaikki eivät kannata homoliittoja? Kirkko ja muut hihhulijuntit!
Miksi Suomessa tapahtuu perhesurmia? Koska yhteiskunta on niin sovinistinen, miehet ovat väkivaltaisia eikä lähisuhdeväkivallan uhkaa oteta tosissaan ja turvakodit ovat aliresurssoituja (tekijä mies).
Koska perheillä on niin rankkaa, monet äidit uupuvat ja hyvinvointiyhteiskunta ei auta (tekijä nainen).
Vaikka naisten ja islamistien (maahanmuuttajien) tekoja lievennetään usein samantyylisesti, ei naisilla (maahanmuuttajilla) ole samanlaista probleemaa. Heidän etunsa mukaista on, että teko neutraloidaan ja laitetaan johtumaan systeemistä. Sen sijaan islamistitaistelijaa vituttaa entistä enemmän: mahtaako Allah edes päästää paratiisiin, jos kukaan ei usko, että halusit sinne hänen vuokseen?
Ilmiö kertoo jotakin merkittävää liberalismin ja sille nojaavien yhteiskuntiemme ylimielisyydestä ja tyhmyydestä. Liberalismia ei voi vastustaa, se on mahdotonta. Kaunis idea ”ideologittomasta ideologiasta” pitää sisällään ajatuksen, että täydellinen vapaus syntyy kaiken ulkoapäin tulevan väärän sisäänottamisesta. Liberalismi tahtoo olla iso ja turvallinen muumimamma, joka ottaa syleilyynsä kaiken. Jokainen kiukku, raivo ja ilkku muuttuu lojaaliksi tai ainakin hiljentyy muumimamman rakastavassa ja lämpimässä syleilyssä. Halin jälkeen saa kirsikkakakkua. Muumilaakso, onnen laakso. Kaikki vieraat ovat tervetulleita.
Liberalismi ei ota huomioon – se ei voi ottaa huomioon – että kaikki eivät halua kakkua. Kaikki eivät halua halia muumimammaa, vaikka muumilaaksossa onkin kaikkea kivaa. Liberalismi uskoo rationaalisuuteen ja siihen, että tarkalla ja pitkäjänteisellä työllä vahvimmatkin vastaansanojat saadaan nujertumaan. Ja hyvinhän se siinä onnistuukin, kun houkuttimena on markkinahyvä ja vuosisatojen aikana kehittyneet, vahvasti normitetut ja anteeksi antavat yhteiskunnat. Mutta kakku ei riitä elämän sisällöksi – eihän se tahdo riittää alkuperäisillekään laakson asukkaille. Imelää ja lihottavaa, tappaa energian ja luovuuden. Vaarallisempia sirkushuveja on saatava.
Jos liberalismi välittäisi historiasta eikä vain tästä hetkestä, jos se olisi perehtynyt siihen, mitä on olla ihminen eikä vain siihen, mitä on olla länsimainen kunnon ihminen, se ei olisi näin sokea. Se ei kuvittelisi voittavansa uskontoja tarjoamalla farkkuja ja tosi-tv:tä, se ei kuvittelisi integroivansa miljoonia muukalaisia koulutuksella ja tapakasvatuksella. Jos liberalismi ei olisi niin jumalattoman tyhmä, se saattaisi olla nöyrempi itselleen ja tiukempi muille. Se saattaisi arvostaa sitä, mitä tänne on aikaansaatu, se saattaisi pitää kiinni siitä, taistella sen puolesta.
Mutta niin se ei tee. Islamistin probleema on liberaalin voitto. Kunnes se ei enää ole. Mutta niin pitkällehän ei tarvitse nyt ajatella.
Liberalismin nimeen, amen.
dust/bones/politics 
Tuota, eikös tänne ole saatu nimenomaan liberalismi, jota tässä nyt puolustetaan näitä primitiivisiä murhajoukkioita vastaan – kristillis-humanistiset arvot ja valistuksen maailmankuva? Niihin nyt ei vain kuulu olemuksen, pelkän ryhmäjäsenyyden perusteella leimaaminen. En oikein ymmärrä, mitä muuta kummaa tai tyhmää liberalismi sitten tarkoittaa. Miten määrittelet liberalismin?
Kiitos kommentista.
Nimenomaan, melkoisen jännä metamorfoosi on sille kristillis-humanistiselle ja valistuksen arvoille nojaavalle aatteelle tapahtunut – sikäli kuin tällaista puhtautta koskaan oli olemassakaan. Se, mitä näemme nyt (voimme nimittää sitä muullakin nimellä kuin ”liberalismi”), sisältää nimittäin aika joukon hapattavaa politiikkaa, moralismia, oikea- ja ylimielisyyttä, juurikin (väärän) olemuksen ja ryhmäjäsenyyden perusteella tapahtuvaa leimaamista, hyvinkin vaihtelevaa sananvapautta. Tuo kyseinen ”liberalismi”, joka nyt on vastaan ”primitiivisiä murhajoukkioita”, ei kykene näkemään omaa rooliaan siinä, että ne ”primitiiviset murhajoukkiot” nyt ylipäätänsä heiluvat eurooppalaisissa kaupungeissa!
Miksi se ”sananvapaus” yhtäkkiä näin pyhäksi kohosi, kuolonuhrien vuoksiko? Spektaakkeli – sitähän se on – vie mennessään, pariksi päiväksi, kunnes taas unohtuu. Eikä mikään muutu.
Sananvapautta oikeasti kannattava media/politiikka voisi ehkä pilakuvien painamisen sijaan uskaltautua miettimään sen ajatuksen kyseenalaistamista, että ihmisten, uskontojen, kulttuurien sekoittuminen on yksinomaan hyvä asia. Mitä jos emme voikaan rakastaa heitä rakastamaan meitä, mitä jos emme voi pelastaa kaikkia.
ps. Tuon vielä kommentoin hommassa tästä kirjoituksesta niin laitetaan vielä tähänkin:
”Hmm, sanoisin että liberalismi luottaa siihen, että enemmistö on järkevää ja että hullut fanaatikot tulevat aina jäämään tappiolle. Tähän asti ainakin ovat – jos sitten haluaa liberalismin hylätä niin pakko ei tässä maailmassa ole kuin köyhän kuolla. Mitähän ajatellaan sitten sen tilalle tulevan, mitähän hauskaa?”
Eli en ehtinyt lukea blogiasi tämän enempää, mutta jos kritisoit modernia liberaalia länttä, sen arvoja, niin millä sinä haluaisit korvata ne? (Tässä suhteessa, jos ei toki muussa, niin sinulla ainakin olisi sama tahti askelten kuin näillä hyökkääjillä…)
Niin, ehkä kannattaisi joskus lukea ensin.
En nyt taida sinulle laatia mitään yhteiskuntasuosituksiani, mutta yksinkertaisena vastauksena totean, että viihdyn täällä liberaalissa lännessä ehdottomasti paremmin kuin missään muualla enkä haluaisi perusregiimiämme muuttaa – jos nyt ymmärsin sinun todella tarkoittavan tätä?
Yhteiskuntakritiikissä kannattaa tarkastella myös omaa yhteiskuntaa, joskus jopa omaa pesää. Etenkin tässä tapauksessa kun sieltä löytyy metka selitys sille, että primitiivisyys kokee renessanssia.
No hyvä, mutta aikaa nyt ei vain ollut.
Kritiikki on paikallaan, mutta se on usein myös turhan helppoa, jos se tulee ilman vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ihan leniniläisittäin pitäisi kriitikolta kysyä, ”mitä on tehtävä”? Poliittinen korrektius on typerää, humanististen tieteiden laitoksilla esiintyy todellisuudesta etääntynyttä naiivia haihattelua, mutta on vaikea nähdä, että nämä olisivat nykylännessä vaikutusvaltaisia tekijöitä. Historian pintakuohua lähinnä – ja ne syvät pohjavirrat liittyvät lähinnä pääomien vapauttamisesta vahvistuneeseen ja yhä voimistuvaan globalisaatioon. Itse olen burkelainen liberaali eli uskon länsimaiseen vapauteen ja paikallisiin, pragmaattisiin tapoihin soveltaa sitä – yksi erinomainen paikallinen (ja siten myös historiaan ja kulttuuriin liittyvä) sovellus on tämä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme, mikä on hyvinkin burkelainen luomus monine toisiaan tasapainottavine valtakeskuksineen ja toisaalta sangen liberaali hyvin laajan yhteiskunnallisen kilpailun mahdollistavine avoimine rakenteineen.
Kiitos kommentista.
Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että kaikenlainen sanojen paisuttelu puolella jos toisella on usein turhaa, kun raaka todellisuus etenee siellä missä raha ja valta. Näin ollen meillä köyhillä ajattelijoilla ei oikeastaan olekaan mitään virkaa… Toisaalta politiikka on nykyään enemmän tai vähemmän tätä – sen todellisuus on osin muuttunut.
Sitä enemmän en voisi olla surullinen, kun katselen taas uusinta some-spektaakkelia, meemejä ja tätä sananvapauden hurmaa. Eikö meillä oikeasti olisi muuta tekemistä, puolustettavaa? Eikö tätä olisi pitänyt puolustaa jo aiemmin? Onko ”Je suis Charlie” nyt muotia?
Hyvinvointivaltiomme on liberalismin pikkuinen (ihana) anomalia. Sitä vain nykyään eletään ihan niin kuin se ei sitä olisikaan – leikitään isoa maailmaa, avaudutaan, kun on ihan pakko ja välttämätöntä. Mutta eihän se enää kauan toimi tätäkään vähää. Kiva oli tavata, lepää rauhassa, eläköön avoin maailma.