Suomessa kutsutaan nykyään paperittomiksi ihmisiä, jotka ovat tulleet maahan turvapaikanhakijoina, mutta saaneet kielteisen päätöksen. Nimitys on ristiriitainen ja vääristynyt.
Nimensä vastaisesti näillä henkilöillä nimenomaisesti on paperi. Siinä kerrotaan, että henkilö ei ole oikeutettu turvapaikkaan.
Tosiasiassa nämä ihmiset ovat siis joko ”kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä”, ”laittomasti maassa oleskelevia”, ”käännytettäviä”, ”palautusta odottavia” tai muuta vastaavaa. Mutta eivät paperittomia.
Aivan kuten Suomen passi kertoo, että ihminen on Suomen kansalainen ja että tällä on oikeus matkustaa johonkin toiseen maahan, kertoo suomalaisen viranomaisen kirjaama kielteinen turvapaikkapäätös, että henkilöllä ei ole oikeutta jäädä Suomeen. Eikä nauttia useimmista muistakaan suomalaisen (tai turvapaikan saaneen) nauttimista oikeuksista.
Paperittomiksi kutsutaan myös ihmisiä, jotka tulevat maahan turvapaikanhakijoina ilman matkustukseen oikeuttavia asiakirjoja, kuten passia tai viisumia. Useimmiten he ovat paperittomia omasta tahdostaan, koska ovat luopuneet dokumenteista ennen matkan alkua tai sen aikana. Toimenpide on ymmärrettävä, koska se lisää huomattavasti mahdollisuuksia saada turvapaikka tai ainakin pitkittää prosessia ja siten mahdollisuuksia saada jäädä.
Tosiasiassa nämä ihmiset ovat siis turvapaikanhakijoita, joilla ei ole matkustusasiakirjoja tai useinkaan mitään henkilöllisyyden todistavaa dokumenttia.
Toisinaan tietyistä maista tulevien ei kannata eikä tarvitse muuttua paperittomiksi, koska heidän kansallisuutensa takaa turvapaikan. Kyseisten maiden passeille on kovin kysyntä pimeillä markkinoilla.
Hyvin harvoin 2000-luvulla paperiton viittaa henkilöön, joka ei ole minkään maan kansalainen. Yleensä näihin henkilöihin viitataankin sanalla ”kansalaisuudeton” tai ”valtioton” – koska termi paperiton on niin inflatoitunut.
Suomalainen media on tehnyt itselleen karhunpalveluksen alistuessaan moralistisen uuskielen ja humanitaarisesta politiikasta hyötyvien toimijoiden vaatimuksiin käyttää kaikista turvapaikkaa tai oleskelulupaa ilman jäävistä ihmisistä termiä paperiton.
dust/bones/politics 
Olen jo sukurasitteenkin vuoksi amatöörikielipoliisi, ja haluaisin siksi esittää papereista ja paperittomuudesta seuraavat huomautukset.
Ajoneuvon luvaton haltuunotto (eli lyhytaikainen varastaminen) pitäisi muuttaa ajoneuvon paperittomaksi haltuunotoksi, sillä eihän tuoreelta kuljettajalta puutu muuta kuin kauppakirja autosta, eli pelkkä vaivainen paperi.
Kun puhutaan laittomista maahantulijoista, maahanpyrkijistä tai maassaoleskelijoista, meitä usein muistutetaan, miten ”ihminen ei voi olla laiton”. Hyväksytään ilman muuta. Meidän ei myöskään tulisi enää sanoa, että varas vei perämoottorin, sillä on dehumanisoivaa muuttaa ihminen tällä tavoin pelkäksi kauppakirjattoman tekonsa jatkeeksi. Ihminen ei voi olla varkaus-sanan johdannainen, joten vaikka joku varastaisi kuinka paljon, kutsuttakoon häntä paperittomia jälleenmyyntejä toteuttaneeksi henkilöksi.
Tiedämme myös, että uskonnon varjolla voi tehdä ja sanoa paljonkin kaikkea sellaista, mikä ilman uskonnollista perustetta on paheksuttavaa tai jopa laitonta. Esimerkiksi ruumiillisen haitan tuottaminen omalle lapselle tai etnisen vihan lietsominen ovat varsin kauhistuttavia tekoja, paitsi jos jokin pyhänä pidetty kirja (tai en tulkinta) puoltaa niitä. Kirjat painetaan paperille, joten ehdotankin, että alkaisimme jakaa tuomioita vain paperittomasta kansanryhmä vastaan kiihottamisesta sekä esinahan paperittomasta haltuunotosta.
Kyllä, juuri näin. Rikosoikeudellinen kielemme on sortavaa ja epäinhimillistä. Kansalaisaloitetta kannattaisi harkita.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Muistutan myös siitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa (ainakin suvaitsevais-tiedostavalla puolella) mielikuvat ovat tärkeämpiä kuin faktat. Jos sanotaan ”laiton maahanmuuttaja” tulee mielikuva siitä, että maahanmuuttaja itsessään tekee jotain laitonta. Siksi kannattaa käyttää termiä ”paperiton”, sillä siten saadaan aikaan mielikuva että suomalainen yhteiskunta on tehnyt jotain väärin, koska se ei ole antanut tänne tulevalle tarvittavia papereita että hän voisi siirtyä pysyvän elatusautomaatin piiriin. Vika on silloin meidän, ei hänen.
Näin juuri. Ulkomaalaislain voisi siis lakkauttaa, koska sen rikkominen ei kuitenkaan ole laitonta. Ja kansalaisuuden. Ja itse asiassa turvapaikkapolitiikankin. Tänne vain, olemaan laillisia ihmisiä, kaikki yhdessä.
We are the world, we are the children…
Minua on viimeaikoina eniten tässä uuskielelessä ottanut päähän termin ”siirtolainen” väärinkäyttö.
On kuitenkin olemassa selvä ero paperittoman, laittoman maahanmuuttajan ja perinteisen siirtolaisen välillä. Silti lehdessä kaikki maahanpyrkijät ovat nykyään siirtolaisia.
Tätä samaa logiikkaa noudattaen olisi mielenkiintoista kuulla kyseisten termien vääntelijöiden nimitys vaikkapa maata miehittävälle, vieraalle sotajoukolle?
Onko hyviä ehdotuksia?
Kyllä, kaikki asiaan liittyvät termit ovat enemmän tai vähemmän pielessä. Niitä ohjaa joku muu asia kuin niiden suhde todellisuuteen.
Maata miehittävän, vieraan sotajoukon nimitys riippuu arvatenkin siitä, mikä kohde ja mikä hyökkääjä on kyseessä. Esimerkiksi tällä hetkellä Yhdysvaltoihin hyökkäämistä voitaisiin edistyksellisissä piireissä kutsua varmasti ”vapauttamiseksi”.
” Eikä nauttia useimmista muistakaan suomalaisen (tai turvapaikan saaneen) nauttimista oikeuksista.”
Lukaisinpa tuossa kirjoituksesi kansalaisjärjestöistä, joista yksi esimerkki tässä:
”Ystävät, juhlaväki, tänä päivänä meidän täytyy muistuttaa päättäjiä siitä, että Suomen valtiolla on VELVOLLISUUS turvata KAIKILLE kansainvälisten sopimusten ja perustuslain takaamat oikeudet.”
https://ihmisoikeusliitto.fi/kaari-mattilan-juhlapuhe-hyyn-vuosijuhlassa/
Käytönnön tasollahan tällainen väite on aivan absurdi: millä ihmeen rahalla 5 ja puolimiljoonainen väestö voisi mitenkään elättää ”kaikkia”, jotka nyt vaan sattuisivat tunkemaan rajojen yli vaatimaan elätystä. Tuohon finanssipuoleen tämä yltiöihmisoikeusidioottipuoli ei olekaan sitten koskaan vaivautunut vastaamaan.
Naulan kantaan. Eikö ole hullua!
Jokunen päivä sitten yliopistolla keskusteltiin maahanmuutosta (puuh). Eräs tutkija totesi (levisi someenkin), että hänen mielestään maahanmuuton yhteydessä puhutaan aivan liikaa taloudesta ja rahasta. Seurasi taputuksia ja kannustusta.
Mitäpä tuohon sitten enää sanomaan.
Kultaisella 60-luvulla edistyksellisen nuorison taisteluhuuto kuului: ”Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia!”
Linjaus on kestänyt aikaa ja voi tänään entistä paremmin. Tänään Suomea johtaa mm. Amnesty, Demla, Helsingin Sanomat, YLE, SAK, erilaiset totaalisen rauhan ja tasa-arvon ystävät, ja jossain määrin myös tämä Similän (niinhän se oli?) hallitus.
Tervetuloa Riikka, pitkästä aikaa
Hamassa nuoruudessani passin saaminen oli kohottava tapaus, joskaan ei siinä tilanteessa sentään maamme-lauluun intouduttu. Identiteettiin se kuitenkin vaikutti.
Nyttemmin suhtaudun passiini eräänlaisena globaalina monisteena, joka on hyvä ottaa matkalle mukaan. Eksoottisimmille seuduille matkatessa on hyvä lisätä valokopio matkustusasiakirjoihin, just in case.
Passeja on nyt nimittäin liikkeellä kaikkialla. Mutta toki papereittakin pärjää, Edellyttäen, että saapuja on eripuramaasta parempaa tulevaisuutta tavoittelemassa sopuisista maista. Asetelma tosin näyttää aiheuttavan eripuraisuutta myös sopuisissa maissa.
Jos nyt vielä tämä: ”paperiton” tulisi viranomaiskäytännössä olla lähtökohtaisesti pikemminkin ”tuntematon”. Sen sijaan, että paperittomalle jatkossa kehitellään identiteettiä ilman papereita, saapujan kertomuksen pohjalla.
Verifioidut faktat tulee toki kirjata ajan saatossa uusien papereiden rakentelussa. Niin väitöskirjameriitit kuin vankilatuomiotkin. Hyvässä tapauksessa saapujalle voidaan vähitellen luoda tosiasioita hyvinkin tarkoin muistuttava identiteetti, joissakin tapauksissa jopa aito.
Jotta tosiasioiden hankinta onnistuisi, se edellyttäisi tosin n. 100.000 uutta virkaa Migriin. Hyöty jäisi kuitenkin olemattomaksi, sillä kaikki saapujat jäävät Suomeen niin halutessaan, identiteettiensä totuusarvosta riippumatta, koska maavalinta on ihmisoikeus.