Euroviisujen finaalissa Suomea edustaa valtavan huomion ja suosion saanut Käärijä kappaleella Cha Cha Cha. Biisiä ja esiintyjää hehkutetaan Suomessa joka puolella, päiväkodeista baarien kautta Säätytalon hallitusneuvotteluihin (Käärijä-leivokset päiväkahveilla) ja jopa kirkkoon. Kansainvälinen suosiokin näyttää olevan huikeaa, ja viisuvoitto kuulemma on lähellä.

Ja mikäs siinä. Biisihän on varsin hillitön ja jalat steppaamaan saava ilolaulu, jonka tahdissa moni tänään skoolaa kesäisen viikonlopun alkamiselle. Baari-ikää nuorempiin se vetoaa kertosäkeellään ja performanssin muilla elementeillä, kuten vihreällä bolerolla.

Kyseessä on nykyajan juomalaulu, sanomaltaan ja kulttuuriltaan kotimaisen musiikkiperinteen perusasetelma, nykyajan maustein. Kappaleessa suomalaisen stereotyyppi eli jollain tapaa sosiaalisesti rajoittunut, ujonpuoleinen tai tuppisuu henkilö yltyy pitkän kuluttavan työviikon jälkeen kutkuttavasta nousuhumalasta täyteen iskuun ja valtaa tanssilattian. Elämän ilot aukeavat. Hahmo tarvitsee pinacoladansa ja shampanjansa päästäkseen esiin ja näkyville, uskaltaakseen tanssia ja näyttää tunteensa.

”Tää jäinen ulkokuori on aika tuhota
Parketti kutsuu mua ku en oo enää lukossa”

Hän selvästi tietää, että liiallisesta juomisesta tulee ongelmansa, mutta ei välitä siitä. Hän räjäyttää oman persoonansa vauhtiin alkoholin avulla ja kokee ehdottomasti ansainneensa sen. Jäämies alkaa leijua ja liitää.

Ihanaa, humalassa, mikä fiilis. Hetkeksi vapaa!

”En mieti huomista ku tartun tuopista”

”Haluun olla sekasin ja vapaa huolista”

Suomessa alkoholista kertovat laulut ovat yleisiä. Morkkis, juoppous, dokaamisen jälkeiset aamut ja anteeksipyyntö kuuluvat melankolisessa kerronnassa, kun taas iloisemmassa ja reippaammassa tippa ei tapa eikä ämpäriin huku ja tahdotaan olla juovuksissa ja juodaan viinaa, otetaan taas, aina vaan lisää viinaa.  

Irwin Goodman ja Vexi Salmi kuuluvat alkoholilaulujen parhaimmistoon. Juice on lyriikoissaan ehkä hienovireisempi. Eppu Normaalilla on jopa kappale, jonka nimi on ”Viinaa tsat tsat tsaa”. Irwinin kappaleessa ”Cha Cha Cha” sen sijaan ei lauleta juomisesta, mutta epäilemättä kuuma tanssi ja kuutamon hekuman hetket sitäkin edellyttivät.

Jope Ruonansuu, Sleepy Sleepers, Lapinlahden linnut, Hector, Junnu Vainio…

Kyllä tässä maassa juoda osataan. Ja laulaa ja kirjoittaa juomisesta. Historiaa biisin sanomalle todella on. Mikä nyt on eri tavalla?

Se, että suomalaisen juomaviisukulttuurin tuotetta, joka juontaa kansamme alkoholitottumuksista ja selvinpäin vallitsevasta sisäänpäinkääntyneisyydestä (jo Impivaaran aikaan), hehkutetaan ja ylistetään ja jammataan piireissä, jotka perinteisesti eivät ole tuota kulttuurista stereotypiaa voineet hyväksyä tai joille se ainakin näyttäytyy hävettävänä tai junttimaisena. Ei kyse ole niinkään raittiusperinteestä – paitsi ehkä kirkon kohdalla – eikä välttämättä edes tavasta juoda alkoholia, vaan laajemmasta perspektiivistä siihen, miksi suomalainen juo. Käärijän tapa kitata tavoitteenaan unohdus ja vapautuminen ei monille keskiluokkaisille tai ”eurooppalaistuneille” ajatuksena kelpaa. Kännihakuisuus kertoo jollakin tapaa puutteellisuudesta, keskeneräisyydestä tai viallisuudesta. Siitä, että ei ole sinut itsensä kanssa tai että ei ole vaivautunut opettelemaan eurooppalaisia tapoja sivistyneestä juomakulttuurista.

Siis siitäkin huolimatta, että tilastojen ja tutkimusten valossa tässä maassa juodaan melko tavalla kaikissa kansanosissa.

Ja kyllä, moni suomalainen juo unohtaakseen murheensa, vapautuakseen, selvitäkseen, kestääkseen. Moni juo vitutukseen, moni palkitsee itsensä juomalla. Moni tarvitsee alkoholia uskaltaakseen etsiä romantiikkaa tai jopa itseänsä. Ei mitään terveellistä eikä varmasti suositeltavaa sen paremmin psyyken kuin fysiikankaan kannalta, mutta näin nyt vain on. Ilman teeskentelyä ja herraskaisuutta.

Minusta on hienoa, jos perisuomalaisesta mentaliteetista kertova kappale voittaa euroviisut. Laulu on sympaattinen kuvaus monien ihmisten haasteista ja iloista. Erityisen hienoa on, jos suomen kielellä laulettu kappale voittaa euroviisut. Itse biisi ei nyt ehkä ole niin ihmeellinen ja monta paljon taidokkaampaakin listoilta löytyy. Mutta mitä sitten!

Vantaalainen Käärijä koskettaa suomalaista sielua, joka kaipaa iloa ja kepeyttä, murheiden unohdusta ja ah, tanssia ja uskallusta. Joka kaipaa humalaa, ja kuinka helppoa se onkaan saada.

Ja muille riittää cha cha cha.

”Elämä on tylsää jos ei joskus juhli näin
No kuka sitä aina jaksaa olla selvinpäin”

(Irwin: Ei tippa tapa)

Aurinkoista viikonloppua!