Joulu on kahtalainen. On se virallinen, sallittu, nätti, ehkä hymistelty. Päivitellään kiirettä ja kun ei ole ehtinyt ja että jaksaakohan riittävästi siivota. Mutta sitten kuitenkin: Hyvää joulua, levätkää, olkaa rakkaiden kanssa! Aattoillan hämärtyessä saapuu kiireeseen lempeys, rauha, lämmin raukeus. Kaunista, ei liian materialistista, syvää, kiitollista. Ystäville kuva höyryävästä glögistä ja uusista villasukista.
Sitten on se toisenlainen. Perheriitoja, liikaa alkoholia ja aatto paikallisessa, lapsia, joita kukaan ei näe eikä kuule, lapsia, joille kukaan ei laita joulua, yksinäisyyttä ja surua, jossa jokainen laulu, valo ja ihanaa-huudahdus sattuu. Monilla ei ole läheisiä, monilla ei ole siedettäviä läheisiä, jotkut ovat aivan yksin. Surua ja tragedioita, haavoittunutta aikaa. Joulu saa aikaan pakokauhua ja kerryttää tuskaa. Pahinta, jos ei ole vielä edes sanoja sen kuvaamiseen.
Olen itse kokenut monenlaisia jouluja. Jaan kuitenkin yhden henkilökohtaisen muiston joulun ympärillä olevasta vuodenajasta. Vaikka siinäkin on surua ja tuskaa, se on silti rohkaiseva ja mahdottoman elämällinen.
Vuoden pimein aika, ei ole paljon luonnonvaloa. Se on itseasiassa todella kortilla. Mutta kun valo tähän aikaan vuodesta saapuu, se on poikkeuksellisen herkkää ja kaunista. Joulukuun ja tammikuun valo, vesiväriakvarellien maalaama taivas, utua, niin alhaalla elävä aurinko, että joudut melkein nousemaan varpaillesi yltääksesi kaupunkisiluetin yli sen sanomaan. Se on minun mielestäni maailman kaunein valo, Suomen joulukuun ja tammikuun harvinainen valo.
Vuosia sitten menetin syntymättömät kaksospoikani juuri ennen joulua. Naistenklinikan pihassa välkkyi kuusi, lunta oli valtavasti. Aattona lauloin punaisessa kyläkirkossa Varpusta jouluaamuna ja Walking in the Air ja ajattelin, etten selviä. Viisi vuotta myöhemmin menetin vielä syntymättömän tyttövauvan, muutama viikko joulun jälkeen. Jorvin sairaalan kuusi oli raahattu juuri pois. Oli taas lunta ja pakkasta. Selvisin vielä paljon vähemmän.
Yksi asioista, joka noilta mustilta ajoilta on jäänyt mieleen, on se valo. Vaikka sen havaitseminen liittyy hyvin selvästi näihin tapahtumiin, se ei lainkaan ahdista tai tee surulliseksi. Päinvastoin. Alusta saakka se on lohduttanut ja tuonut toivoa ja voimaa. Perheemme pienet enkelit lähettävät valoa, luonto on hiljainen, mutta vakaa, valo on harvaa ja heikkoa, mutta sellaista elämäkin monesti on.
Tänä vuonna havaitsin valon viikko sitten Länsiväylällä. Kellon ympäri vaativa työ ja jatkuva kiire eivät aina anna havaitsemiselle eikä herkkyydelle tilaa. Usein ei ehdi edes katsoa ikkunasta ulos. Mutta nyt näin sen, ministeriauton ikkunasta, jossakin Espoon ja Helsingin rajamailla, meren yllä, täydellisenä, maailman kauneimpana, jumalallisena. Ystävällinen kuski vähän hidasti, ja sain siitä kuvankin. Nopea räpsäys ei vangitse kokonaisuutta, mutta omalle muistolle se on tärkeä. Tälle joululle se riitti. Aattona sytytämme haudoille kynttilöitä ja kiitämme siitä, mitä meillä on. Paljon rakkautta, terveyttä, iloa ja onnea.
Hyvät lukijat, valo voittaa aina. Toivotan teille ja läheisillenne rauhallista joulua.
dust/bones/politics 
Hyvää ja rauhallista joulua
Kiitos Riikka, hyvää joulua sinulle ja perheellesi! T:Mauricio Esqueda
Rauhallista joulua sinulle ja perheellesi
Yritä rentoutua. Suomi tarvitsee Sinua.
Samoin sinulle ja voimia työssäsi
Kiitos Riikka näistä lohtua tuovista sanoistasi. Rauhaisaa joulunaikaa kaikille suomalaisille. Suljetaan kavala maailma pois edes jouluksi ja suljetaan kaikki paha mieltä tuovat ”uutisvälineet” ja avtaan ne vasta ensi viikolla.
Huru-ukko
Hyvää Joulua Riikka!
Paluuviite: Riikka Purralta koskettava kirjoitus: Menetti kolme syntymätöntä lasta – Uutisalue
Valoa ja voimaa myös sinulle Riikka ja suuri kiitos tekemästäsi työstä.
Terveisin,
J-PH/Kirkkonummi
Hyvää Joulua Riikka, olen kiitollinen mitä teet Suomen hyväksi, suomalaisille.
Kiitos koskettavasta kirjoituksesta. Jaan täysin kuvailemasi tuntemukset valosta, yhdeksän sekuntia pidempi päivä tänään vakuutti: olemme matkalla kohti valoa ja sen mukana toivoa!
Raskasta on ollut sinullakin, sitä ei moni tajua lainkaan…😪
Voimia Jouluun ja elämään läheisten kanssa! 💪💪💪
Kuinka viehättävä henkilö oletkaan, kuinka numeerinen ja tarkka – ja kuinka niin suomalainen!
Todella valoa tuova kirjoitus. Murheissa lohduttava. Lämmin kiitos! Iloa joulun aikaasi ja voimia ministerin pitkiin päiviin!
En tiennyt menetyksistäsi, otan osaa. Osaat kirjoittaa hienosti. Paras joulusaarna.
Tammikuun valossa on myös sitä jotain. Se tuntuu erilaiselta, vielä niin nuori valo, mutta voiman tuntee silti, vaikka mitään lämpöä siitä ei saa. Kylmä valo, muttei silti satuta.
Länsiväylän auringonnousut ja -laskut ovat monelle tärkeitä.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Hyvää joulua sinulle ja perheellesi.
Osanotot. Hyvää joulua.
Vaikuttavaa sanomaa, rauhallista joulua ja lepoa❤️
Kaunis kirjoitus. Hyvää Joulua Turusta.
Kyynelten valuessa pitkin poskiani, toivotan sinulle joulunrauhaa sekä voimaa elämään.
Yksikin valonsäde poistaa tuhat varjoa.
Voimaa Teille ja perheellenne Riikka Purra. Se, että joutuu kovien päätösten eteen pakon edessä ei tarkoita, että on kova ihminen. Mutta on oltava luja ja päättäväinen. Emme voi jäädä pimeään. On luotettava siihen, että aurinko nousee.
On oltava realisti.
Nuorena tyttönä pyöräilin vanhan mummoni luokse, synnyinkotiini. Mummu, iäkäs Karjalan evakko, oli rintamamiestalon kylkeen rakennetussa huoneistossaan pimeässä ja tutki vaate/ liinavaate kaappiaan. Kysyin mummulta, että miksi ei ole isälleni käynyt kertomassa, että sulake tai lamppu on palanut. Mummu vastasi, että ei ole palanut, vaan hän on käynyt silmälääkärillä, joka kertoettä mummu saattaa sokeutua. Hän tässä opettelee käsituntumalla missä on mitkäkin liinavaatteet ja pito vaatteet, että pärjää sitten itsenäisesti jos sokeutuu. Ei itkua, raivoa tai urnaamista miksi minä. Mummulta kuoli evakkomatkalla pakkasella karjavaunuun tyttövauva keuhkokuumeeseen, sieltä kun ei päässyt apua hakemaan kesken matkan. 4 lasta piti laittaa Ruotsiin sotalapsiksi ja lapset jaettiin kukin eri perheisiin. Karjala ja kotimannut menetettiin. Enkä tiedä toista ihmistä, joka ei koskaan purnannut, osoittanut katkeruutta tai syyttänyt ketään. Mummu turvasi Taivaan Isään ja sopeutui realismilla kulloisiinkin olosuhteisiin ja valtavan hieno malli äidin rakkaudesta ja tulevaisuuden uskosta. Haluaisin pystyä samaan, vaikka en koskaan siihen yllä. Mummu oli tervaskanto, parempaa puuta. Niin olette Tekin, kovien paineiden edessä kamppaileva Riikka Purra. Jumalan siunaamaa uutta vuotta ja rauhaisaa ja levollista joulua perheellenne, myöskin pikkuisille enkeleille. Terveisin Sari Nuorala
Kiitos tästä kauniista kirjoituksesta, jossa on valoa ja toivoa. Miten oletkaan selvinnyt. Valo on ollut pimeydessäkin. Minä menetin vain yhden. Sain myös kaksi. Elämä on se pieni kynttilänliekki, joka ei sammukaan, myös kaukainen tähti, ihmeellinen. Kiitos tästä kirjoituksesta juuri tänä jouluna.
Vain hän joka on menettänyt jotain arvokasta, tietää mitä menettäminen on.
Rauhallista Joulua Sinulle.
Kiitos kauniista kirjoituksesta. Se toi muistutti minua omista menetyksistä, mutta rohkaisevalla tavalla.
Hyvää joulunaikaa!
Leppoisaa joulua.
Hyvää ja rauhallista joulua, Riikka! Jääköön maailman pauhu ja ymmärtämättömien ihmisten moitteet edes jouluna omaan arvoonsa.
Kiitokset Riikka ja menestystä, jaksamista❣️ Nyt levon aika❗🌠
Kiitos kauniista ja koskettavista sanoista. Oikein hyvää joulua Teille ja läheisillenne! Ja voimia vaativaan tehtäväänne!
Kiitos Riikka.
Herkistyin kauniista tekstistäsi,
Siunattua Herran Valon juhlaa sinulle.
Kiitos Riikka tekstistäsi ja totuuden mukaisista sanoista🎄🇫🇮🎄
Hyvää Joulua💖
🩷
Kiitos Riikka, kun jaoit raskaat kokemukset.❤ Poliittisia mielipiteitä en kanssasi jaa, mutta jaan kokemuksen kolmen pienen elämän päättymisestä ennen syntymää. Muita lapsia ei meille suotu kuin nämä kolme enkelivauvaa. Sen vuoksi tiedän miten vaikeaa on kertoa tälläisistä koettelemuksista. Jaksaakseen on usein helpompi suojella itseään ikäviltä kommenteilta ja yrittää vain selvitä kaksin puolison kanssa vaikkei jaksaisi. Valo on löydettävä hyvin pienistä asioista! Voimia sinulle!