Pakolainen on henkilö, jolle UNHCR on myöntänyt pakolaisstatuksen esimerkiksi pakolaisleirillä tai joka saa kansainvälistä suojelua jossakin toisessa maassa.
Kansainvälisen lain mukaan pakolainen voi olla vain sellainen henkilö, joka on saanut pakolaisstatuksen Geneven sopimuksessa kuvailluilla perusteilla. Nämä perusteet liittyvät henkilökohtaiseen vainoon tai vainon uhkaan. Pelkkä sotatila, luonnonkatastrofi tai taloudellinen ahdinko eivät ole pakolaissopimuksen mukaisia perusteita pakolaisuudelle. Useissa valtioissa, kuten myös Suomessa, tulkinta-alaa on kuitenkin laajennettu, ja suojelua voi saada monin eri perustein. Silloinkin kun suojelun perusteet eivät täyty, on hyvin todennäköistä, että oleskelulupa kuitenkin myönnetään, koska maahanmuuttajan poistaminen maasta ei ole mahdollista.
Käsitteiden sotkeminen palvelee monia tahoja. Itse asiassa joskus niiden sotkematta jättäminenkin palvelee samoja tahoja. Noin kerran kuukaudessa saamme mediasta lukea kirjoituksen, jossa toimittaja – yleensä tutkijan tai kansalaisjärjestön toimijan avustuksella – neuvoo, miten käsitteitä tulee oikeasti käyttää. Yleensä pontimena tällöin on se, että politiikassa tai kansalaismielipiteessä on tapahtunut ”ylilyönti”, joka tulee käsitteitä oikein käyttäen kompensoida. Eli siis, että ”joku persu” on puhunut soopaa ja sekoittanut kaksi käsitettä toisiinsa – ja koko asia on mahdollista sivuuttaa korjaamalla nuo käsitteet.
Yleisempää kuitenkin on se, että käsitteitä nimenomaan ei käytetä oikein. Niinpä Helsingin Sanomat tänäänkin kysyy etusivullaan: Miksi lähes kaikki Suomeen saapuvat pakolaiset ovat nuoria miehiä? Samasta syystä pakolaisjärjestöt, aktivistit ja suuri osa tutkijoista puhuvat aina vain pakolaisista.
Useimmat tutkijat tottakai tietävät, että kaikki ”pakolaiset” eivät ole pakolaisia. Niinpä tutkimuskirjallisuuteen onkin tullut uudenlaisia määritelmiä uudenlaisten työntötekijöiden (push factors) varalle: ilmastopakolaiset, sotapakolaiset, eloonjäämismaahanmuuttajat… Jopa suomen kielessä negatiivisen kaiun omaava elintason vuoksi siirtynyt (so. elintasopakolainen) on tutkimuskirjallisuudessa usein hyväksytty (ja ei siis pejoratiivinen) käsite. Toisaalta vahvan poliittisen ja moraalisen kannan asiaan ottavien tutkijoiden käsitevalinnat ovat itsessään politiikkaa: pakolaisuuden pitäisi heidän mukaansa olla huomattavasti laaja-alaisempaa ja inklusiivisempaa.
Turvapaikanhakija sen sijaan on äärimmäisen poliittinen käsite eikä sen moraalinen kantokyky yllä lähellekään pakolaisuutta, joka resonoi vahvasti toisen maailmansodan kauhuja ja on selvästi sidotumpi valtioiden välisiin ongelmiin. Turvapaikanhakija on pääasiassa länsimainen keksintö, mutta sillä ei juuri ole legaalista asemaa. Se liittyy selvästi enemmän ”uuteen” aikaan ja siihen, että ongelmat, joiden vuoksi yksilö päättää liikkua, ovat valtionsisäisiä. Pakolaisuus ja non-refoulement-periaate (palauttamiskielto) ovat erittäin vahvoja sekä legaalisesti, poliittisesti että yhä myös moraalisesti – turvapaikanhakija ei sitä ole, puhumattakaan vielä sitäkin ”alemmista” käsitteistä.
Ihmiselle, joka hakee ”turvaa” taloudelliselta ahdingolta ja jota kohdemaan olot erityisesti vetävät puoleensa (pull factors), ei ole yleistä tai virallista käsitettä. Niinpä heitä usein kutsutaan pakolaisiksi, siinä missä pakolaisleireillä vuosikausia viruvia lapsiakin. Asiassa ei ole mitään mieltä.
On yksinomaan inhimillistä haluta parempaa, myös taloudellisesti. Kritiikki, joka kohdistuu absurdia ”maahanmuuttopolitiikkaa” kohtaan, ei ole kritiikkiä yksilöitä kohtaan. Yhä paheneva väestönkasvu pitää huolen siitä, että ”pakolaiset” eivät lopu. Humanitaarinen maahanmuutto ei kuitenkaan kykene pelastamaan tilannetta, monestakaan syystä.
Tosiasiassa se ei kuitenkaan edes yritä, mikä saattaa tulla järkytyksenä joillekin.
Mikäli humanitaarinen valtio oikeasti haluaisi pelastaa eniten kärsiviä ihmisiä globaalista etelästä, se ei kuljettaisi kehitysmaiden rikkaimpiin ja hyväosaisimpiin kuuluvia nuoria miehiä bussilasteittain yhtään minnekään. Se ei tarjoaisi toissijaisia eikä kansainvälisiä suojeluita ihmisille, joille muuten ei löydy oleskeluluvan takaavaa kategoriaa. Se ei kiertäisi omia säädöksiään tarjoamalla perheenyhdistämisten kautta tärkeimmän väylän pakolaisuudelle. Tutkimuksessa puhutaan erosta kategorioiden ’forced’ ja ’voluntary’ välillä. Lainaan itseäni:
Defining when migration is forced and when voluntary is not an easy task to determine. The terms and their applicability are closely related to institutions and states applying them, although the category of refugee is legally well-established irrespective of interpretation by external authorities. In practice however, there are many instances when this does not hold. For example, many asylum seekers that are granted refuge in Sweden would be seen as illegal immigrants in many other countries. Furthermore, there is no guarantee that those recognised as refugees by UNHCR get any protection even in human rights respecting countries. Finally, other forcibly moved, such as internally displaced persons (IDPs), might well fit into the category of refugee had they just succeeded to make their claim somewhere in the North.
Pystyn jotenkin ymmärtämään, että medialla ei ole kapasiteettia harjoittaa moraalista(-kaan) ajattelua, mutta kun sitä ei ole tutkijoillakaan. Erittäin harvoin kukaan maahanmuuton parissa operoiva (julkisesti) kyseenalaistaa käytännön toiminnan mielekkyyden tai moraalin, puhumattakaan, että kysyisi, ketä tämä kaikki oikein palvelee. Monet muut asiat ovat paljon oleellisempia.
Humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan ytimessä ei ole humanitaarisuus tai moraali, vaan politiikka, intressit ja eri tahojen pyrkimykset. Mitä vahvemmaksi hallinnonala ja sen rinnalla kansalaisyhteiskunta, media ja tutkimustahot kehittyvät, sitä enemmän valtaa, niin tarkoituksellista kuin tarkoittamatontakin, on myös byrokratialla ja paperinpyörittelyllä – ja tämä on pois demokratialta, poliitikoilta, päätöksentekijöiltä ja poliittiselta prosessilta.
Käsiteleikin ohella media, aktivistit ja tutkijat tahtovat usein huomauttaa, että eniten ”pakolaisia” on aina länsimaiden ulkopuolella, kehitysmaissa, konfliktivaltioiden naapureissa. Tämän on tietysti tarkoitus tuoda ”perspektiiviä” ja lopettaa turha kitinä muutamasta sadasta uudesta tulijasta: Suomi ei kuitenkaan ikinä ole oikeasti pakolaistulvan, -vyöryn tai -tsunamin alla, kunhan löydetään sopiva perspektiivi, Ruotsista tai kehitysmaista.
Väite on kuitenkin miltei älyttömämpi kuin käsitteillä leikkiminen. Jokainen ymmärtää, mitä eroa on sillä, että Angola ottaa pakolaisia tai että Ruotsi ottaa ”pakolaisia”. ”Pakolaisen” ainoa motiivi siirtyä Angolaan on todennäköisesti toive siitä, että hän pääsee sieltä pian jonnekin muualle. Varakkaimmat ja hyväosaiset eivät mene Angolaan, vaan Eurooppaan. Toisaalta oikeaa vainoa ja väkivaltaa pakoon pyrkivät ihmiset todennäköisesti kelpuuttavat mitä vain eivätkä osaa vaatia Evitskogin kyläkahviloita ja peltomaisemaa.
Hesari vetää kyllä taas pohjat todetessaan jutussaan (Norjan pakolaisneuvoston suulla), että erityisesti silloin suurin osa pakolaisista on kehitysmaissa, kun tarkastellaan maiden sisäisiä pakolaisia (IDP:t). No hyvänen aika, näin todella on! Länsimaissa sisäisiä pakolaisia on jostain syystä aika vähän, mitä nyt kuulemma Kirkkonummelta käy jo liike.
Tosiasiassa humanitaarisen maahanmuuton (sis. pakolaiset ja ”pakolaiset”) virta kulkee pääasiassa vain yhteen suuntaan. Se ei kulje kehitysmaiden suuntaan, muuta kuin siinä tapauksessa, kun se ei saa kulkea vapaasti.
Toisaalta yksilöihin ei nytkään kannata takertua, koska ongelma on todellakin toisaalla, ensisijaisesti vastaanottavissa maissa, toissijaisesti muun muassa organisoidussa salakuljetusrikollisuudessa. (Pieni välihuomautus: Muistuttaisin lukijoita, että ei ole montaakaan vuotta siitä, kun ei vielä edes virallisesti myönnetty, että humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy salakuljetus. Ihmiset ikään kuin vain ilmestyivät Eurooppaan, puff. Nykyään kaiketi kukaan ei enää kiellä salakuljettajien roolia. Sen sijaan, että asiasta olisi tullut yksi syy lisää suhtautua maahanmuuttoon kriittisesti, teema onkin pudonnut samaan ”väistämättömien” seikkojen kaivoon kuin niin moni muukin ”globaalin ajan” ilmiö.)
Jokainen, joka on seurannut Kreikan edesottamuksia, esimerkiksi turistisaari Kosilla, koskien ”pakolaiskriisiä”, ymmärtää myös, mitä eroa on sillä, että Kreikka ottaa ”pakolaisia” tai että Suomi ottaa ”pakolaisia”. On hyvin mahdollista, että valtavassa talousahdingossa oleva Kreikka on monille ”pakolaisille” paljon huonompi paikka kuin oma kotimaa. Oleellista onkin ainoastaan se, että Kreikka on EU-maa.
Maahanmuuton hallinnan tekee vaikeaksi erityisesti se, että suurin osa maahanmuuttajista tulee nykyään ryhmissä, joissa on sekä ”oikeita” että ”vääriä” turvapaikanhakijoita (mixed flows). Perusjamppa Kouvolasta toki osaa synnynnäisellä taidollaan kertoa, että tuo nuori kundi, jolla on iPad ja siellä Tinder, ei todennäköisesti ole oikea turvapaikanhakija, mutta liberaalilta valtiolta vaaditaan enemmän. Ja niin sen kuuluu ollakin. Mutta onko jo menty yli? Monessa asiassa Suomen valtion kädet ovat sidotut. Niitä sitovat paitsi kansainväliset sopimukset ja EU, myös hallinnonalan ja oikeuden kumuloituva valta ja intressit. Liberaalit käsiraudat, ikään kuin, byrokraattisten käsirautojen lisäksi.
Mutta se kysymys, miksi pakolaiset ovat nuoria miehiä. Vastauksia on jo tullut:
1. ”Se on tilakysymys. Täällä on pääsääntöisesti kahden hengen huoneita, meillä on perheet viiden-kuuden hengen huoneissa Helsingin keskuksissa, kun nämä on niin pienet.” (Helsingin vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Kati Vahtera)
2. ”Tälle matkalle ei yleensä lähde lasten äiti, lapsi tai vanhus, vaan se, jolla on parhaat mahdollisuudet selvitä.” (Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen)
3. ”Nämä reitit Eurooppaan ovat aika haastavia. Nuoret miehet ovat hyväkuntoisia ja kykeneviä niihin.” (Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo)
4. Pari metriä rautalankaa.
Näitä terveitä älypuhelimija näplääviä nuoria miehiä pidetään uhreina. Pakolaisapu ja muut viranomaiset näyttävät ottavan vain mekaanisesti vastaan ja alkavat jakaa ”pakolaisille” kuuluvia avustuksia ja palveluja. Tutkijat ryntäävät tekemään kyselytutkimuksia rasismikokemuksista. Kyselytutkimuksilla selvitetään, mitä muuta vastaanottomaa voi tehdä näiden raukkojen puolesta. Tutkimus kohdistuu suomalaisiin vastaanottajina ja maahanmuuttajiin sopeutujina. Erityistä huomiota ei kiinnitetä sukupuoleen ja ikään. Syyksi pakoon todetaan sota, levottomat olot, turvattomuus. Yksilöiden kokemuksia omasta kulttuuristaan ennen pakomatkalle lähtöä ei avata. Tuntevatko nuoret miehet itsensä pettureiksi, pelkureiksi jättäessään naiset ja lapset taakseen sodan keskelle? Mikä on heidän oma suhteensa väkivaltaan? Tuntevatko he häpeää joutuessaan muiden maiden kansalaisten elätettäviksi? Kokevatko he itsensä etuoikeutetuiksi saadessaan nuorina ja hyvävoimaisina uhrin aseman ja sitä kautta tulevia erioikeuksia? Kuinka aitoa on heidän halunsa palata kotimaahan levottomuuksien jälkeen? Uskovatko he itse pystyvänsä antamaan uudelle kotimaalleen mitään hyödyllistä? Olen kyllästynyt maahanmuuttotutkimuksiin, joissa suomalaisten suhde maahanmuuttajiin on pääosassa, ja tutkimuksiin, joissa maahanmuutto nähdään vääjäämättömänä ja suvaitsevaisuutta vastaanottajamaan kansalaisilta vaativana ilmiönä. Kirjoituksen lopussa olevat vastaukset kysymykseen, miksi pakolaiset ovat nuoria miehiä, osoittavat halveksuntaa maksajaa kohtaan, täydellistä välinpitämättömyyttä pureutua syvemmin ongelmaan. Vähän sama kuin vastaisi, mehän olemme täällä vain töissä, ja saamme tästä palkkaa. Palvelemme sokeasti ideologiaa, älkää kysykö noin vaikeita.
Keisarin uudet vaatteet -syndrooma jyllää. Ei nähdä, miten Lähi-idästä masinoidaan väärät muslimit Eurooppaan. Ja seuraavaksi maanosa islamisoidaan makuuhuoneiden kautta. Ei ole liioittelua, että kolmas maailmansota on käynnissä; Eurooppaa asutetaan ja valloitetaan multikulturalismin siivellä. Kummallista on se, miten poliitikot ja media sinnikkäästi tältä sulkee silmänsä, sekä sensuroi tietoa. Keskustelua ja arvostelua maahanmuuton järkevyydestä ja epäkohdista ei sallita. Monikulttuurisuus on uusi taistolaisuus, jonka laumatyhmyyttä ymmärretään hävetä vasta sotketussa tulevaisuudessa.
Purra: ”Käsitteiden sotkeminen palvelee monia tahoja. Itse asiassa joskus niiden sotkematta jättäminenkin palvelee samoja tahoja.”
Parempi ”tahojen” ilmeisesti olla vain hiljaa käsitteistä ja antaa blogistin itsensä hoitaa määrittely? Aika hiljaiseksi kirjoituksenne kyllä vetikin. Mitä esimerkiksi tarkoittaa:
”Turvapaikanhakija sen sijaan on äärimmäisen poliittinen käsite eikä sen moraalinen kantokyky yllä lähellekään pakolaisuutta, joka resonoi vahvasti toisen maailmansodan kauhuja ja on selvästi sidotumpi valtioiden välisiin ongelmiin. Turvapaikanhakija on pääasiassa länsimainen keksintö, mutta sillä ei juuri ole legaalista asemaa.”
Mikä ihme on käsitteen moraalinen kantokyky? Miten pakolaisuuden käsite on selvemmin sidotumpi valtioiden välisiin ongelmiin kuin mitä käsite ”turvapaikanhakija”? Eikö turvapaikan hakeminen Suomesta olekaan enää lain puitteissa säädeltyä (mm. vastaanottolaki), vai millä tavoin turvapaikanhakija käsitteenä on mielestänne vailla legaalista asemaa?
Teiltäkin ystävällisesti pyytäisin arviotanne mitä tulee tapahtumaan mikäli sotatoimialueiden naapurimaiden (mm. Turkin, Libanonin, Jordanian, Iranin, Pakistanin ja Kenian) kyky hoitaa pakolaisongelmaa romahtaa lopullisesti?
tämä on masinoitu ihmisvaellus islamististien toimesta, ja kulttuurellinen itsemurha Suomelle, jos näitä otetaan lisää suomen kamaralle. Mikään tuo uskonnollisen ideologian ehdollistamasta kansasta, ei tarvitse turvapaikkaa, eikä tukea toiminnalleen. Maahanmuuttovirasto on tekemässä petosta isänmaata kohtaan, vedoten mukamas laajennettuun turvapaikkaoikeuteen. älkää uskoko, tämä on silkkaa valhetta kaikki.
Pari vuotta sitten uutisoitiin useammassa mediassa, että maahanmuuttoa tutkivia oli peloteltu hiljaiseksi ja uhkailtu. Olikohan se vihervasemmisto joka uhkaavia viestejä tutkijoille lähetteli?
Olen erittäin iloinen Purran tekstistä: että Suomessa on sittenkin vielä vahvasti argumentoiva, tosiasioihin näkemyksenä pohjaava tutkija, joka uskaltaa sanoa ajatuksensa! On ajoittain varsin raskasta olla umpikuuron enemmistön/jumalattoman äänekkään vähemmistön jyrän alla, jos itse näkee päivittäin, että heidän näkemyksensä eivät yksiselitteisesti pidä paikkaansa. Tärkeää tämä on eritoten siksi, että ehkä joku päivä Kirkkonummen vastaanottokeskuksessa ovat kaikkein heikoimmat, eivät kaikkein vahvimmat.
Oletpa tosiaan osunut asian ytimeen, kiitos siitä.
YK:ta myöden huudetaan ihmisoikeuksista ja liirumlaarum, kun tulijat ovat 90%:sti (väitän) vain paremman elintason perässä tulevia.
Sisäministeri Petteri Orpo ryhtyi tähän kuoroon toteamalla:
”– Olemme kansainvälisissä sopimuksissa mukana YK:n kautta ja EU:n jäseniä. Emme voi laittaa rajoja kiinni. On väärin väittää, että se on mahdollista, Orpo sanoo.”
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/orpo_turvapaikanhakijat-39764
Samoin kuin Iltalehden toimittaja:
”Ruotsista olisi ehkä syytä ottaa mallia – se ottaa väkilukuun suhteutettuna vastaan eniten maahanpyrkijöitä koko Euroopassa. Siinä on auttamisen meininkiä.”
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015081820198785_uu.shtml
Kun taas todellisuus on tätä:
”Amoudin yliopiston selvityksessä tärkeimpinä yksittäisinä syinä Somalimaasta muutolle mainittiin seuraavat tekijät tärkeysjärjestyksessä: työttömyys, paremman elämän etsiminen, ystävien vaikutus, muut ulkopuoliset vaikuttimet, menestystarinat, alhainen tulotaso, toivon puute, poliittinen epävakaus, epäluottamus maan tilanteeseen, huonot elinolosuhteet, koulutuksen laatu, maineen etsintä, yksilöllisen vapauden puute ja huono koulumenestys.
Myös Danish Refugee Councilin selvityksessä korostui taloudellisten tekijöiden merkitys: noin 87 prosenttia vastaajista sukupuolesta riippumatta piti taloudellisia syitä (työttömyys, epävarma toimeentulo, resurssien puute) tärkeimpänä vaikuttimena nuorten maastamuutolle.
Työnsaantiin vaikuttavan nepotismin lisäksi nuoret puhuivat Euroopan imusta. Kun Euroopasta tulevat somalit tulevat vierailulle Somaliaan, heillä on paljon rahaa käytettävissään ja ihmisille syntyy mielikuva, jonka mukaan rahan hankkiminen Euroopassa käy helposti. Kun tuttavat ja ystävät pääsevät Eurooppaan saakka, he jakavat sosiaalisessa mediassa itsestään kuvia kauniiden rakennusten edessä. Ne vahvistavat positiivisia mielikuvia elämästä Välimeren toisella puolella.”
http://afrikansarvi.fi/issue9/95-artikkeli/258-euroopan-imu
Vieläkö joku väittää, että nämä ovat vainoa ja sortoa paossa, kun he eivät itsekään sitä näe syynä ”maastamuuttoon”?
Kiitos kaikille kommentoijille!
Halfdan, tiivistit asian hyvin. Ns. ”ihmiskeskeinen” tutkimus ansaitsee toki osansa, mutta toivoisi sitä tietysti olevan jotain muutakin – edes sitten sitä kriittistä ihmiskeskeistä tutkimusta.
Feisal Thomas, ensimmäinen ”kysymyksesi” on täysin älytön, mutta taisit siihen ladata vain liikaa antipatiaa – ei se mitään. Vastaan sitten niihin seuraaviin.
Moraalinen kantokyky tarkoittaa käsitteen tietynlaista latausta – millaisia sen moraaliin ja oikein tekemiseen liittyvät konnotaatiot ovat, miten sitä käytetään poliittisesti ym. Moraalinen kantokyky on korkea esimerkiksi sellaisilla käsitteillä kuin tasa-arvo. Turvapaikanhakija-käsitteen moraalinen kantokyky on huomattavasti heikompi kuin pakolaisen.
Kuka tahansa voi määritelmällisesti olla turvapaikanhakija – vaikka naapurimaassa syljetyksi joutunut ruotsidemokraatti, joka hakee turvaa Tanskasta. Kaikilla on OIKEUS hakea turvapaikkaa, mutta Euroopan rajoille, puhumattakaan pohjoisesta, pääsee kuitenkin vielä aika harva. Vastaanottolaki määrittelee, mitä tälle määritelmällisesti turvapaikkaa hakevalle tehdään, kun hän saapuu tänne. Turvapaikanhakija on turvapaikanhakija siitä hetkestä, kun hakee turvapaikkaa. Hän lopettaa olemasta turvapaikanhakija, kun hänelle joko annetaan tai ei anneta suojelua, annetaan tai ei anneta pakolaisstatus. Suomessa voi myös saada ”suojelua” ilman virallista kansainvälisen suojelun määritelmää. Turvapaikanhakija on oletus, välitila. Turvapaikan hakemisen oikeus on lakiin kirjattu. Sen sijaan turvapaikanhakija määrittyy vain esim. näin: ihminen laskeutuu lentokentälle ja ilmoittaa tullissa ’I want to claim asylum’ tai hän saapuu maitse ja menee poliisiasemalle kertomaan saman virkkeen poliisille. Silloin hän ON turvapaikanhakija, vaikka mistään muusta emme tiedä vielä yhtään mitään.
Mitä jos esimerkiksi 70 prosenttia taloudellisesti heikkojen valtioiden asukkaista hakisi turvapaikkaa länsimaista?
Paitsi että järjestelmä on moraalisesti arveluttava, MIKÄLI pidämme moraalisena toimintana auttaa eniten apua tarvitsevia, on se myös valtion kannalta vahingollinen ja tehoton, puhumattakaan muista ongelmista. Myös Pekka Haavisto mainitsi eilen, että väärät turvapaikanhakijat kuormittavat järjestelmää. Asia on toki päivänselvä.
”Ystävälliseen” loppukysymykseenne viitaten totean, että tällöin siirtolaiskriisi syvenee merkittävästi, EU laittaa enemmän voimavaroja etelärajoihinsa, kaataa Schengenin ja valtiot aloittavat rajatarkastukset. Kiintiöitä nostetaan vähitellen, mutta ne eivät kykene mitenkään vastaamaan paineeseen. Mikäli EU ei kykene unionitasolla hoitamaan asiaa, yksittäiset nettovaltiot alkavat erota siitä.
Karo Kankus, niin, koskaan ei mediassa jostain syystä puhuttu asian siitä puolesta.
Saara, minulla olikin mennyt tuo juttu ihan ohi, kiitos!
Analyyttisyydestä tämä teksti on kyllä kaukana. Olkinukkeja oletkin niin hyvä rakentelemaan, että ei kannata lähteä sohimaan sen väitöskirjan kanssa.
Teksti antaa ensinnäkin ymmärtää että pakolaisstatuksen ja humanitaarisen/toissijaisen turvapaikan välillä olisi jokin laadullinen ero. Että henkilöllä, joka pakenee esimerkiksi Syyrian sotaa (ja hän ei siis pakene häneen itseensä kohdistuvaa vainoa hänen etnisyytensä/sukupuolensa/uskontonsa jne. vuoksi, vaan yleistynyttä väkivaltaa) olisi jotenkin olennaisesti mitättömäpi syy paeta kotimaastaan. On toki olennaista että suuri yleisö ymmärtää eroavaisuuden ”turvapaikanhakijan” ja ”pakolaisen” välillä, mutta pakolaisuuden alakategorioita käytetään akatemiassakin rinnakkain juurikin siksi, ettei niillä ole olennaista eroa. Toiset ovat paenneet pommeja tai luonnonkatastrofeja, toiset henkilökohtaista vainoa. SInäkö päätät kumpi näistä on painavampi peruste lähteä pakoon?
”Se ei kiertäisi omia säädöksiään tarjoamalla perheenyhdistämisten kautta tärkeimmän väylän pakolaisuudelle.”
Otappa huomioon että perheenyhdistäminen ei todellakaan ole pakolaisuuden tärkein väylä, etenkään Suomessa. Säädökset ovat viime vuosina kiristyneet siinä määrin, etteivät ala-ikäisetkään usein saa perhettään Suomeen ja hakemuksista menee vain pieni prosentti läpi. Käväseppä Maahanmuuttoviraston sivuilla.
Nämä ihmiset, jotka ovat maahanmuuttoa vastaan ja kuitenkin älylisesti kykenevät tunnustamaan globaalin pakolaiskriisin mittasuhteet, eivät koskaan keskity etsimään vaihtoehtoja humanitaariselle maahanmuutolle (esimerkiksi pakolaisleirien rahoittamista/kehittämistä jne), vain keskittyvät retorisella kikkailullaan todistelemaan, kuinka pakolaiset eivät olisi pakoa vailla ja yhdistämään heidät taloudelliseen maahanmuuttoon. Ero tämän ja Olli Immosen välillä lienee vain se, että sinä osaat muutaman sivistyssanan heitä enemmän.
Nimetön (vai oletko edellä esiintynyt Feisal Thomas), tykkään täällä omassa blogissani edellyttää väittelytovereiltanikin jotakin, edes käytöstapoja. En jaksa vastata moiseen epä-älylliseen mölinään yhtään mitään. Aurinkoista viikonloppua, avautukoon sydämesi rehellisyydelle ja lämmölle.
Purra: ”Feisal Thomas, ensimmäinen ”kysymyksesi” on täysin älytön, mutta taisit siihen ladata vain liikaa antipatiaa – ei se mitään.”
Aivan validi toteamus mielestäni annettaessa ymmärtää ettei sen enempää käsitteiden sotkeminen, kuin niiden sotkematta jättäminenkään olisi suotavaa.
Purra: ”Moraalinen kantokyky tarkoittaa käsitteen tietynlaista latausta – millaisia sen moraaliin ja oikein tekemiseen liittyvät konnotaatiot ovat, miten sitä käytetään poliittisesti ym. Moraalinen kantokyky on korkea esimerkiksi sellaisilla käsitteillä kuin tasa-arvo. Turvapaikanhakija-käsitteen moraalinen kantokyky on huomattavasti heikompi kuin pakolaisen.”
Ok, moraalinen kantokyky on siis maahanmuuttoteemasta Turun yliopistossa tohtorikoulutettavan kehittämä uudenlainen termi. Onko väärin todeta, että pakolaisuuden käsitteen moraalinen kantokyky on huomattavasti heikompi kuin mitä turvapaikanhakijuuden käsitteen, koska jäljempänä mainittu resonoi toisen maailmansodan kauhuja ensin mainittua, pejoratiivisia konnotaatioita (esim. elintasopakolais-käsitteeseen arkikielessä liitetyt hypoteettis-deduktiiviset (heh) arvostelmat) kerännyttä käsitettä laajemmin? Jos on väärin, niin miksi niin on?
Purra: ”Kuka tahansa voi määritelmällisesti olla turvapaikanhakija – vaikka naapurimaassa syljetyksi joutunut ruotsidemokraatti, joka hakee turvaa Tanskasta. Kaikilla on OIKEUS hakea turvapaikkaa, mutta Euroopan rajoille, puhumattakaan pohjoisesta, pääsee kuitenkin vielä aika harva. Vastaanottolaki määrittelee, mitä tälle määritelmällisesti turvapaikkaa hakevalle tehdään, kun hän saapuu tänne. Turvapaikanhakija on turvapaikanhakija siitä hetkestä, kun hakee turvapaikkaa. Hän lopettaa olemasta turvapaikanhakija, kun hänelle joko annetaan tai ei anneta suojelua, annetaan tai ei anneta pakolaisstatus. Suomessa voi myös saada ”suojelua” ilman virallista kansainvälisen suojelun määritelmää. Turvapaikanhakija on oletus, välitila. Turvapaikan hakemisen oikeus on lakiin kirjattu. Sen sijaan turvapaikanhakija määrittyy vain esim. näin: ihminen laskeutuu lentokentälle ja ilmoittaa tullissa ’I want to claim asylum’ tai hän saapuu maitse ja menee poliisiasemalle kertomaan saman virkkeen poliisille. Silloin hän ON turvapaikanhakija, vaikka mistään muusta emme tiedä vielä yhtään mitään.”
Tämä oli kaiketi vastaukseksi tarkoitettu turvapaikanhakija-käsitteen ”legaaliseen” asemaan. En valitettavasti pysy kärryillä. Pakolaisuuden käsitteen käyttö mm. mediassa tulisi mielestänne rajata tiukasti koskemaan vain merkityksiensä juridisia ulottuvuuksia, muutoin syyllistytään käsitteiden sotkemiseen tai niiden sotkematta jättämiseen. Sen sijaan turvapaikanhakijuuden, jonka kyllä myönnätte tulleen määritellyksi lainsäädännössä, väitätte olevan ilman legaalista asemaa, sillä – korjatkaa ihmeessä mikäli tulkitsen virheellisesti – emme voi teidän mukaanne tietää hakijasta paljon mitään.
Jätitte nähdäkseni vastaamatta keskimmäiseen kysymykseeni: Miten pakolaisuuden käsite on selvemmin sidotumpi valtioiden välisiin ongelmiin kuin mitä käsite ”turvapaikanhakija”?
Purra: ”Mitä jos esimerkiksi 70 prosenttia taloudellisesti heikkojen valtioiden asukkaista hakisi turvapaikkaa länsimaista?”
Todennäköisesti yhteiskuntajärjestelmä, jonka myötä –rauha olisi koetuksella. Onneksemme tällä hetkellä länsimaihin pyrkii korkeimmissakin arvioissa lähinnä promillen osiin verrattava osa kehitysmaiden väestöstä.
Purra: ”Ystävälliseen” loppukysymykseenne viitaten totean, että tällöin siirtolaiskriisi syvenee merkittävästi, EU laittaa enemmän voimavaroja etelärajoihinsa, kaataa Schengenin ja valtiot aloittavat rajatarkastukset. Kiintiöitä nostetaan vähitellen, mutta ne eivät kykene mitenkään vastaamaan paineeseen. Mikäli EU ei kykene unionitasolla hoitamaan asiaa, yksittäiset nettovaltiot alkavat erota siitä.”
Kiitos vastauksestanne, kovin harva on koskaan viitsinyt vaivautua vastaamaan. Vaikeahan skenaarion lopputulosta on tietysti ennustaa. Silti epäilen vahvasti länsimaailmankin olevan hieman suurempien kysymysten äärellä kuin mihin vaikka rajavalvontaa tiukentamalla, Shengen-sopimuksesta tai EU:sta irtautumalla pystytään vastaamaan. Mikäli siis NATO-jäsen Turkin tai ydinasevaltio Pakistanin kaltaisten suhteellisen kehittyneiden valtioiden kyky hoitaa pakolaiskriisiä (tai turvapaikanhakijakriisiä, mikäli sellaista muotoilua mielitte tilanteesta käyttää) romahtaa totaalisesti.
Hyvin yksinkertaisesti: Jos media/muu kirjoittaa siitä, kuinka pakolaiset tulevat sinne tai tänne, on asia ehdottomasti vääristelevä, koska kyseessä eivät ole pakolaiset. Pakolainen-sana herättää myötätunnon ja ”velvollisuutemme”, ja tunteisiin vetoava oikeamielinen media tietysti pyrkiikin tähän. Ikävä vain, että tyhmä kansa alkaa olla eri mieltä, olkoon syynä sitten kansallinen jääräpäisyys tai pitkittynyt taloudellinen laskukausi.
Ensimmäistä kysymystäsi en ymmärrä.
Toisiin aiheisiin. Tottakai pakolaisuus on jo in actu laventunut, koska Geneven sopimus ei toimi 2000-luvulla. Se toimi 1900-luvulla, kun ongelmat olivat pääasiassa valtioiden välisiä (maailmansota). Ns. ”uudet” tai globaalit ongelmat ovat usein valtion sisäisiä, vaikka esim. talous, ympäristö ym. ylirajallisia. Nyt muutos on sekä volyymissä että laadussa (laatu=ominaispiirteet, ei arvottava).
En ottanut tekstissäni lainkaan kantaa siihen, pitäisikö maailman epätasa-arvoinen taloudellinen hyvinvointi ottaa uudenlaisen pakolaisuuden pohjaksi. Tai mitä sille pitäisi tehdä. Teillä hyviksillä vain on aina tapana olettaa, että realistit haluavat hyvää vain itselleen.
Aurinkoista viikonloppua; mikä ihana sää ajatella hyviä asioita!
Purra: ”Hyvin yksinkertaisesti: Jos media/muu kirjoittaa siitä, kuinka pakolaiset tulevat sinne tai tänne, on asia ehdottomasti vääristelevä, koska kyseessä eivät ole pakolaiset.”
Ei tulisi ymmärtää käsitteistä kuin niiden mahdollisia juridisia merkityssisältöjä, lukuun ottamatta turvapaikanhakijuuden käsitettä, vaiko niin, ettei tulisi soveltaa käsitteiden käytössä muita kuin sellaisia merkityksiä joita te henkilökohtaisesti kulloinkin lanseeraatte?
Purra: ”Toisiin aiheisiin. Tottakai pakolaisuus on jo in actu laventunut, koska Geneven sopimus ei toimi 2000-luvulla. Se toimi 1900-luvulla, kun ongelmat olivat pääasiassa valtioiden välisiä (maailmansota). Ns. ”uudet” tai globaalit ongelmat ovat usein valtion sisäisiä, vaikka esim. talous, ympäristö ym. ylirajallisia. Nyt muutos on sekä volyymissä että laadussa (laatu=ominaispiirteet, ei arvottava).”
Ovatko mielestänne esimerkiksi Afganistanin (pakolaisuus)turvapaikanhakijuusongelmat palautettavissa sisäisiksi luonteeltaan? Afganistanhan on toiminut viimeiset kolme vuosikymmentä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton/Venäjän kylmän sodan kuumana näyttämönä. Tai Syyrian? Syyrian kriisin taustasyyt juontanevat niin ikään Yhdysvaltojen ja Venäjän keskinäiseen valtakamppailuun.
Supervaltojen toisesta maailmansodasta alkaneen kylmän sodan peruja ovat käsittääkseni myös Libyan ja Somalian (pakolais)turvapaikanhakijakriisit. Samoin kuin Euroopassa Balkanin ja Ukrainan. Sudanista puhumattakaan. Palestiinaakaan unohtamatta. Samoin Irakissa voidaan todeta idän ja lännen asettuneen asein milloin kenenkin puolelle tukemaan omia geopoliittisia ja taloudellisia intressejään. Historiasta samaan sarjaan voidaan lukea myös Vietnamin merivenetaksiturvapaikanhakijat, sekä Chilestä Suomeen 70-luvulla muuttaneet surffarit.
Purra: ”Aurinkoista viikonloppua; mikä ihana sää ajatella hyviä asioita!”
Kiitos samoin!
Hädänalaiset ihmiset kuolevat, ja Purra saivartee ”pakolainen”-termin etymologiasta. Ja kehtaa vielä puhua jostain moraalista. Kuvottavaa.
Vihdoinkin edes joku yrittää selventää käsitteitä ja sitä mistä ylipäätään puhutaan/ on kyse kun puhutaan ihmisten massasiirroista.
Tämä on todella tervetullutta! Aiheesta on jo ihan liikaa epämääräistä, kaksijakoista huutelua kun käsitteet ja sitä myöten mielikuvat ovat jokaisella omansa.
Toivottavasti Joosen kuvotus alkaa hellittää. Jos oireilu kuitenkin jatkuu, kannattaa harkita siirtymistä ikävästä verbaalimaailmasta tekemisen tuottamaan mielihyvään. Ihan aluksi voi tinkiä omista tarpeista ja kaivaa kuvetta. Sadalla eurolla saa jo siedettävän tason älykännyn. Sen ohjaaminen oikeaan kohteeseen saattaa heikentää lahjoituksen kohteen alttiutta omakätiseen hankintaimpulssiin.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Lahjoituksilla ei ole ylärajaa, se riippuu lähinnä lahjoittajan henkilökohtaisesta motivaatiosta. Siis tekojen tasalla.
Minä olen varmaankin ihan hirveä ihminen, mutta minua jotenkin naurattaa miten syvällä moraalisella paatoksella tätä kirjoitusta on kommentoitu. Kirjoituksessa ei kuitenkaan sanota muuta kuin ilmiselviä tosiasioita.
Edellisen maailmansodan jälkeen luotiin erinäisiä järjestelmiä, kun eurooppalaiset tajusivat antaneensa holokaustin tapahtua. Toisin kuin mielellään väitetään, antisemitismihän ei ollut mikään yksin saksalainen ilmiö, vaan ajattelutapa oli Euroopassa aika yleinen. Kansanmurhan ennennäkemättömän laajuuden jälkeen useimpia ymmärrettävästi vähän hävetti, ja seuraavina parina vuosikymmenenä rakennettiin posket punottaen pakolaissopimuksia, rauhankasvatusteoriaa ja Israelin valtio, kunnon ihmisten mielestä kaikki sataprosenttisesti hyviä asioita tietenkin. Menneitä myös kaunisteltiin paljon, kollektiivisesti unohdettiin vanhoja natsisympatioita, puhuttiin ajopuista, ja venäläiset pitävät sotaansa Saksaa vastaan edelleen liki pyhänä, mutta eivät huomio miten Molotov-Ribbentrop -sopimus oli osaltaan sinetöimässä miljoonien puolanjuutalaisten kuolemantuomion.
Nyt sitten 60 vuoden kuluttua ihmiset esittävät ihan pokkanaamalla, että se on ihan sopivaa ja vieläpä moraalisesti velvoittavaa, että näitä postuumeja juutalaisten suojelusopimuksia sovelletaan siihen, että ihminen ”pakenee” toiselta mantereelta kotimaansa työttömyyttä länsimaisen sosiaaliturvan piiriin. Sitä kuormaa, mikä meille nyt on tarjolla, en usko yhteiskuntajärjestelmiemme kestävän. Koska kaikkia emme voi auttaa, on kyse on vain siitä, kuinka monta onnekasta yritämme sopeuttaa korkeaa osaamista ja kielellisiä taitoja vaativaan järjestelmäämme, ja kuinka ison etnisesti erottuvan työttömien alaluokan haluamme luoda itsellemme. Tietyt väestöryhmät ne tapaavat jo nyt olla yliedustettuina työttömien, koulupudokkaiden ja rikollisten joukossa, valitettavasti. Virta on kuitenkin katkaistava jossain vaiheessa, ja keskustelu tulisi käydä siitä, missä vaiheessa se tehdään.
Maailmassa on sodittu aina. Tappamista, kurjuuta ja nälkää on ollut aina. Läntinen Eurooppa (ja Yhdysvallat) on onnistunut poistamaan näiden vaivojen vakavimmat muodot keskuudestaan, mikä on uskomattoman hieno saavutus ihmiskunnan historiassa. Ajatus siitä, että Eurooppa olisi tästä syystä velvollinen majoittamaan koko vitsauksista kärsivän muun maailman alueelleen on aivan yhtä absurdi kuin se, että koko Euroopalla olisi ollut periaatteellinen oikeus muuttaa Yhdysvaltoihin vuosina 1939-45, tai kaikilla venäläisillä vuosina 1917-1991.
Voidakseen olla idealisti täytyy ihmiseltä puuttua historian taju täysin, tai se on ainakin vaiennettava. Ymmärryksen tilalla on sentimentaalinen kauhistelu, jossa asioihin ei pystytä ottamaan etäisyyttä, vaan tärkeintä on oikeanlainen moraalinen paatos. Äskettäin Hiroshiman pommitusta muisteltiin erityisen kauheana tekona edellisessä maailmansodassa, mutta kuinka moni kauhistelija pystyi suhteuttamaan tämän teon massiivisiin siviilikohteiden palopommituksiin Euroopassa, tai siihen minkä kärsimysten hinnan sodan jatkuminen Tyynellämerellä olisi todennäköisesti maksanut? Moraalipuhe pitää tällaista etäännyttävää ja suhteuttavaa näkökulmaa asioihin moraalittomana, itse itseään vahvistaen.
Vaikka moraaliset arvomme saattavatkin olla parempia kuin menneisyydessä, moralisointi on aina samanlaista. Moralisointi peittää alleen sen, mistä tässä kysymyksessä oikeasti on kyse. Kuinka monta ”otamme”, siis annamme tulla, ja kuinka monta ”emme ota”, siis jätämme oman onnensa nojaan. Johonkin pisteeseen raja on kuitenkin vedettävä. Miten ja millä perusteilla teemme tämän valinnan, ja kuinka paljon se saa maksaa meille itsellemme? Vastaus olisi mieluiten saatava käyttämättä termejä ”velvollisuus”, ”ihmisoikeudet” tai ”pyhä Madonna, Jumalan äiti, siunattu olkoon hän kaikkien naisten joukossa”.
Births over death 80 miljoonaa joka vuosi. Näitä ukkoja kyllä riittää ja riittää ja riittää ja lisää syntyy.
Hyvä kirjoitus kaikkineen..
Alla osittainen käännös 22.8. 2015 Jyllands Postenissa olleesta historian professori Bent Jensenin kirjoituksesta. Kirjoitus on otsikoitu Vor tids volkevandring (Aikamme kansainvaellus). Varoituksen sanoja myös suvakeille.
Lähtökohta seuraavalle kirjoitukselleni on perusteltu käsitys siitä, että vanhat eurooppalaiset kansakunnat ovat matkalla kollektiiviseen itsemurhaan. Ilmaisu kuulostaa voimakkaalta, mutta jos joku on sitä mieltä, että se on hysteriaa, hypätköön yli seuraavat rivit. Sitä heidän ei pitäisi itsensä takia tehdä, sillä tosiasiat ovat jo pitkään vaatineet tulla esille. Tämä on realistinen ennuste.
Jatkuvasti on paljon asioita, jotka vaikuttavat pysyviltä ja tunnistettavilta, kun katsoo ulos talon tai auton ikkunasta, mutta ihmisen täytyy olla harvinaisen ymmärtämätön tai kärsiä vakavasta todellisuuspaosta, jos ei pysty näkemään seinällä olevaa tekstiä: (Länsi)eurooppalainen eliitti on luovuttanut tahdon puolustaa eurooppalaista kulttuuria ja sivilisaatiota.
Päivin ja öin virtaa suuria ihmismääriä Euroopan vartioimattomien rajojen yli ilman henkilöllisyyspapereita, tai väärennetyin paperein. Vanhoina aikoina, se tarkoittaa muutamia vuosia sitten, poliisi, rajavalvonta tai puolustusvoimat olisivat pysäyttäneet tulijat ja lähettäneet heidät takaisin. Meidän aikoinamme eurooppalaiset sotalaivat kuljettavat laittomat maahanmuuttajat turvallisesti lähimpään satamaan, missä heille annetaan ruokaa, juomaa, suojaa ja asyylikaavakkeita täytettäviksi.
Viranomaiset tietävät hyvin, että näiden kutsumattomien joukossa on terroristeja, jotka ovat saaneet sotakokemusta organisaatioista, jotka katkaisevat päitä rauhanomaisilta ihmisiltä. Niin terroristit kuin vähemmän vaaralliset tulijat päästetään esteettä jatkamaan matkaa muihin EU-maihin, joissa he voivat saada eniten hyötyä. Ja siellä he voivat sitten vapaasti ja valvomatta oleskella. Eräs vahingoniloinen rouva sanoi minulle vastikään, että nyt me vain maksamme hintaa omasta kolonialismistamme.
Aiemmin kansainvaellukset tarkoittivat tanskalaisille sitä, mitä koulussa opetettiin, teutonit, gootit ym.heimot työntyivät etelään ja tuhosivat Rooman valtakunnan. Mutta nyt olemme eläneet rauhan aikoja, ja tanskalaisia ja muita eurooppalaisia on suojellut kunkin maan puolustusvoimat ulkoista vihollista vastaan ja poliisi sisäisiä vaaroja vastaan.
Myöhemmin tapahtuneet kansainvaellukset, esimerkiksi eurooppalaisten muutto Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, tapahtui järjestyneissä oloissa. Ihminen ei voinut noin vain tulla maahan ja vaatia asumisoikeutta. Paperit piti olla kunnossa, piti olla terve ja työkykyinen. Maahantulijat olivat valvonnan alla. Ei ollut mitään hyvinvointipalveluita, jotka vastaanottavan maan veronmaksajat olisivat maksaneet maahantulopäivästä alkaen. Maahantulijan tuli itse etsiä toimentulonsa. Näin oli myös Tanskaan ennen ensimmäistä maailmansotaa Itä-Euroopasta tulleiden juutalaisten kohdalla.
Kyllä ihmiset ovat muuttaneet isoin joukoin paikasta toiseen. Mutta nyt meneillään oleva kanainvaellus poikkeaa noista edellisistä monin tavoin. Nyt puhutaan ihmisistä, jotka ovat peräisin kulttuureista, jotka eroavat radikaalisti eurooppalaisesta kulttuurista, ja joilla ei ole halua assimiloitua, vaan päinvastoin vaatia erityiskohtelua. Ellei tätä määrätöntä ihmisvirtaa pysäytetä, eurooppalainen yhteiskunta tuhoutuu.
Nykyinen kansainvaellus on seurausta kolmesta tekijästä. 1) Euroopan lähialuiden valtava väestökehitys ja näillä alueilla tapahtuneet uskonnollis-ideologiset konfliktit ja kansalaissodat 2) Hyvät kuljetusmahdollisuudet Eurooppaan ja kaupallisesti organisoidut kuljetukset lähtömaista 3) Rajaton ja ilman puolustusta oleva Eurooppa, joka on tarjonnut tulijoille seisovan pöydän, mistä voi ottaa itselleen oikeudet.
Internetin ja kännyköiden avulla saa tietoa kaikista niistä oikeuksista, joista pääsee osalliseksi heti kun astuu vastaanottajamaan kamaralle. Julkisten ja yksityisten organisaatioiden laaja verkosto, joka on vastassa valmiina auttamaan, antamaan neuvoja ja huolehtimaan tulijasta. Asunto, vaatteet, rahaa, lääkäriapu, tulkit, asianajajat jne. Maahantulomaan eliitti politiikassa ja mediassa laittaa kyllä järjestykseen esiinnousevat kriittiset äänet tarvittaessa vaikka rikosoikeudellisin toimin.
Se rouva, joka minulle sanoi, että maksamme vain kolonialismista, on täysin väärässä. Tämä on historiatonta tyhjänpuhumista ja ilmausta masokistisesta syyllisyyskompleksista, jota koulutusjärjestämme ruokkii. Mutta vaikka se olisi tottakin, ei se auta yhtään mitään ylitsepääsemättömissä ongelmissa, maahanpyrkivän ihmismassan suhteen, mitä passiiviset poliitikot luovat. Voi hyvin sanoa, että olemme ”syyllisiä” Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan väestöräjähdykseen siinä suhteessa, että terveydenhoidon edistysaskeleet ovat eurooppalaisten siirtomaavaltojen luomuksia. Se näkyy selvästi näiden nuorien ja terveiden nuorten miesten ulkonäössä, jotka muodostavat päävahvuuden siinä etujoukossa, jonka näemme nyt saapuvan.
Toisin sanoen ei ole kysymys kansainvaelluksesta tai pakolaisista perinteisessä mielessä. Nyt puhutaan siitä, että eurooppalaiset antavat vastarintaan asettumatta asuttaa maan vieraan kulttuurin ihmisillä, jotka eivät kuulu Eurooppaan, silti mielellään nauttivat eurooppalaisten ahkeruuden ja luovuuden hedelmistä.
Mutta jos on täysin selvää, että eurooppalaiset ovat tekemässä kollektiivista itsemurhaa, miksi eurooppalaiset eivät yhdisty ja lopeta tätä katastrofia, mikä odottaa eurooppalaisia kansakuntia vain vähän myöhemmin?
Eliitin valheellinen syyllisyyskompleksi, arvonihilismi, naiivius ja historiattomuus ja jo mainittu. Kun tutkii Ruotsin pelottavaa kehitystä, löytää jo suurimman osan vastausta. Ruotsi on erityisluokassaan, mutta ruotsalaissairaus löytyy kaikista (länsi)eurooppalaisista maista. Ruotsissa tämä on ollut mahdollista säyseitten politiikkojen ja kansan suhteen suvaitsemattoman median epäpyhän allianssin toimesta, missä kansaa on tyrannisoitu hiiskumatta sanaakaan siitä, kuinka niin hyvin ennen järjestäytynyt maa on siirtynyt alueelle, missä kukaan ei enää voi tuntea oloaan turvatuksi.
Kaikkialla Euroopassa tapahtuu terroritekoja. Sisällissota Euroopassa on jo alkanut osana kolmatta maailmansotaa Länsi-Euroopan ja väkivaltaisten muslimi-terroriorganisaatioiden välillä. Ei tule minkäänlaisena yllätyksenä, että eurooppalaisissa kaupungeissa ovat lähi-idän kaltaiset olot, kun maahan tuodaan miljoonia muslimeja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta.
Mutta eurooppalainen eliitti, sen ”asiantuntijoiden” sotajoukot ja hyvyysteollisuuden edustajat uskovat edelleen, että he voivat puhua pois ongelmat ja maksaa meidät niistä irti (veronmaksajien rahoilla, tietenkin) aina uusilla rahallisilla panostuksilla, yhä useammilla pedagogeilla, yhä enemmällä ”integraatiolla”.
Emme ole koskaan aiemmin historiassa nähneet, että kansakunnat antautuvat vapaaehtoisesti.
Bent Jensen
Kiitoksia viikonlopun aikana kommentoineille!
Feisal Thomas. Niin, maailmassa ei liene yhtäkään kriisiä, johon länsimaat eivät olisi katsantosi perusteella ainakin osin syyllisiä ja sitä myötä vastuussa. En jaa katsantoasi. Niissäkin tapauksissa, kun länsimaita voidaan pitää osasyyllisinä, en näe nykyisenlaisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan olevan ratkaisu. Me emme myöskään voi auttaa kolmea miljardia köyhää pois köyhyydestä. Mutta älä suotta enää kommentoi ja väitä vastaan – teit tyylisi jo tiettäväksi eikä minulla ole intoa vastata edes siinä tapauksessa, että sanoisit välillä jotakin oleellista.
Joose Keppilä. Kaltaisesi ihmiset kiinnostavat minua puhtaan teoreettisesti. Mikä saa sinut naputtamaan viestisi ja painamaan lähetä? Sait paljon hyviä vinkkejä tuossa alla. Minua jäi askarruttamaan, mikä ihme on sinut saanut valitsemaan moisen nimimerkin. Ellei nyt sitten köysi purista jo kriittisiä paikkoja.
M. Mitäs me pahikset. Usein toivon, että oikeamielistä kuvotusta jne. kokevilla ihmisillä kyse on vain nuoruudesta ja elämänkokemuksen puutteesta. Valitettavasti tiedän, että näin ei suinkaan aina ole. Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella oikean elämän herkimmät ja empaattisimmat ihmiset eivät silti ole kyseisiä moraalilla ratsastajia, päinvastoin.
Kuvasit jälleen historiallisen kehityksen loistavasti.
Osa ”nuorisosta” muuten uskoo, että ns. hyväntekeminen on puhdasta laupeutta ja nimenomaan nykyaikainen ilmiö. Kun ”nuorisolla” nykyään on valtaa enemmän kuin koskaan, ainakin retorista, näkemys on alkanut saada voimaa ja institutionalisoituakin. Historian tajun puutetta se toki on, mutta kyllä joku muukin järkeä tuntuu blokkaavan.
Valitettavasti kehitysmaiden ”nuoriso” ajattelee monesti vielä vanhanaikaisesti. Jos sota on aina mahdollista, ihminen ei kehity liberalistiksi… En tiedä, oikenisiko oma ”nuorisomme” enää sotaankaan.
”Ajatus siitä, että Eurooppa olisi tästä syystä velvollinen majoittamaan koko vitsauksista kärsivän muun maailman alueelleen on aivan yhtä absurdi kuin se, että koko Euroopalla olisi ollut periaatteellinen oikeus muuttaa Yhdysvaltoihin vuosina 1939-45, tai kaikilla venäläisillä vuosina 1917-1991.”
Mitä upeita kontrafaktoja tästä voisikaan kehitellä!
”Kuinka monta ”otamme”, siis annamme tulla, ja kuinka monta ”emme ota”, siis jätämme oman onnensa nojaan. Johonkin pisteeseen raja on kuitenkin vedettävä.”
Niinhän me uskomme. Mutta niin ei ole. Moralistit eivät vedä rajaa minnekään, heiltä ei yksinkertaisesti saa vastauksia näin suoriin kysymyksiin. Olen yrittänyt vuosikausia.
Pure, erittäin hyvä ja yksinkertainen esitys. Hiukan täytyy meditoida, että saa purkkapallojen kuvat silmistään ja pystyy jatkamaan viikkoa…
Halfdan, kiitos vaivannäöstä! Aika uskomatonta, että naapurissa tällaisia kirjoitellaan vieraskynissä. Kuinkahan monta kertaa täällä olisi väki kokoontunut Kansalaispuistoon… Erittäin hyvä kirjoitus!
Se, että Suomessa ei ole vastaansanomisen tai kritiikin kulttuuria, näkyy aika hyvin nykyaikana. Mitäköhän kaikkea täällä voisikaan tapahtua, kunhan homma vain masinoidaan oikein…
Jyllands-posten on julkaissut jo aiemman Bent Jensenin jutun samasta asiasta vain hieman toisesta kulmasta katsottuna nimellä ”Europas undergang – tallenes tal”. Juttu on päivätty 22.1.2015. En ryhdy sitä suomentamaan mutta tanskankieli on kirjoitettuna kohtuullisen ymmärrettävää. Juttu löytyy helposti Googlella.
Näyttää, ettei pakolaiskriisitietoisuus ole Suomessa yleisesti ottaen (vaikka presidentti Niinistö jo suunsa avasi) vielä kovin korkealla tasolla. Sitä samanlaista hälytysvalmiutta, mikä alkaa jo näkyä Tanskassa, ei täällä näy. Tanskalaiset, joilla on raja Saksan kanssa, alkavat herätä siihen painajaiseen, jolloin Saksaan tulossa olevat 800 000 ”pakolaista” jatkavatkin matkaansa. Puheet kovenevat. Tästä hyvä esimerkki on Politiken-lehden, joka on aina ollut maahanmuuttomyönteinen, päätoimittajan vaatimus turvapaikkaoikeuksien myöntämisten lopettamisesta. Rune Selsing kirjoitti eilisessä Jyllands Postenissa ”Der er ingen europæisk løsning på flygtningeproblemet” eli ettei ratkaisua ole. Vähentämällä maahanmuuttajien etuisuuksia ei tulijoiden väheneminen tyrehdy. Perimmäinen syy on kuitenkin kulttuurien eritasoisuudessa. Oikeus turvapaikkaan on se avoin portti, ja Tanskan täytyy olosuhteitten pakosta sulkea se. Ei mikään maa voi kestää rajoittamatonta maahanmuuttoa. Tanskalaiset eivät voi seisoa katsomassa passiivisesti, kun virta vain voimistuu. Maahanmuutto voidaan pysäyttää vetämällä takaisin turvapaikanhakijoiden oikeus vaatia oleskelulupaa Tanskassa. Hakemalla turvapaikkaa estää itseltään oleskeluluvan. Turvapaikan saannin kiristykset pitää vetää vähintään Japanin tasolle. V. 2014 Japanista haki turvapaikkaa 5000 ihmistä, 11 henkilöä sai turvapaikan. Japani on myös allekirjoittanut kanainväliset pakolaissopimukset, joten Tanskakaan ei toimisi pakolaissopimusten vastaisesti. Nyt Tanskan hallitukselle esitetään kysymys: Haluaako hallitus pysäyttää maahanmuuttovirran vai ei? Keinoja on.
Tässä puhutaan aivan oikeaa asiaa kriittisesti olematta ns.suvaitsevaisten mielestä rasisti.
Olemme tulleet kestämättömään tilanteeseen ”turvapaikanhakuprojektissa”, jossa kuka hyvänsä mistä hyvänsä tullut saa käytännössä ns. oleskeluluvan erilaisin ”humanitaarisin syihin vedoten” esim. Pakolaisavun yms.ilmaisten juristien avulla yleensä vuosia kestäneen valituskierteen seurauksena KHO:een asti.
Pakolaisstatusta virallisesti ei saa juuri kukaan( paitsi ns. valtion valitsemat kiintiöpakolaiset pakolaisleireiltä vuosittain) Mutta heidän henkilöllisyytensä ja pakolaisstatus on jo tarkistettu YK:n kautta) Kiintiöpakolaiset eivät edes tule turvapaikkamenettelyn kautta Suomeen, vaan suoraan kuntapaikoille jo heille varattuihin asuntoihin yms.
Tämä kaikki tehdään suomalaisten veronmaksajien kustannuksella alusta loppuun ja yleensä vielä siitä eteenpäinkin vuosia, vuosia ja vuosia… ehkä eläkkeellepääsyyn asti syystä tai toisesta.
Koska näistä turvapaikanhakijoista useimmat tupsahtavat Suomeen laittomasti ilman mitään papereita ( annettu ilmeisesti ohjeet, että voi kertoa mitä satuja hyvänsä elämästään + tuloreiteistään + henkilöllisyydestään, ja että paperit pitää repiä tullessaan, koska silloin ei voida palauttaa takaisin kuin mahdollisesti vuosien ruljanssin jälkeen)
Tämä on Suomelle ja EU:lle erittäin suuri turvallisuusuhka, joka päästää mm. Suomeen kaikensortin rikolliset ja terroristit (joille mahdollisesti annetaan myös aivan uusi identiteetti ja henkilöllisyys: on se mukavaa puhdistaa rankkakin rikollinen tausta kerralla)
Kiitos uusista kommenteista!
hh & Halfdan. Tanska tuntuu olevan tässäkin asiassa eri maailmasta kuin muut pohjoismaat. Maahanmuuttokriisitietoisuus todellakin on ihan toista luokkaa. Olen tosin kuullut sanottavan, että kyse on vain siitä, että Tanskassa poliittinen eliitti pelkää äänestäjiä. Olisi kyllä syytä vähän täälläkin enemmän pelätä.
Tanska ymmärtääkseni puolitti turvapaikanhakijoiden saamat etuudet. Ihan nappikauppaahan se on kokonaisuuden kannalta, kun suurimmat menoerät ja ongelmat kuitenkin ovat jossain ihan muualla.
Kyllä minä silti luotan, että Suomikin vielä herää. Otetaan vielä vähän lisää talouskriisiä, niin kyllä se sieltä puskee sitten…
Päivän yle-propaganda on kyllä taas ihan omaa luokkaansa. Hengästyttävää.
Tanskassa yhä yllättävimmät tahot kääntyvät pakolaisten ottamista vastaan. Tanskan Pakolaisavun johtaja Andreas Kamm sanoo, ettei Eurooppa voi ottaa 60 miljoonaa pakolaista. Pakolaisia auttavat instituutiot tulevat kaatumaan, EU-yhteistyö ja kansainväliset pakolaissopimukset joutuvat paineen alle. Pakolaisasiassa on etsittävä uusia ratkaisuja, eikä niiden joukossa saa olla, että Eurooppa ottaa vastaan Lähi-idän ja Afrikan liikaväestön. Euroopan maiden velvollisuus on puolustaa omaa yhteiskuntaa. Oman yhteiskuntamme tuho on pysäytettävä. Euroopalle ei voi sälyttää velvollisuutta tuhota omat maansa.
Kamm sanoo, että mikäli poliitikot kuvittelevat, että kriisi on pian ohi, he ovat väärässä. Hän pitää tätä aikaa ihan uutena ajanjaksona historiassa. Pakolaisten määrä pysyy jatkuvsti korkeana. Maailman epävakaisuus tässä suhteessa ei tule normalisoitumaan. Näyttää siltä, että olemme todistamassa paradigman muutosta. Tällä hän tarkoittaa muutosta siinä kuinka paljon pakolaisia ja siirtolaisia on, ja kuinka vähäiseksi on sekä kyky että tahto auttaa heitä tullut. Konfliktit Lähi-idässä ovat alituisia, Afganistan tuottaa tulijoita, shiiat, sunnit, kurdit, Eurooppaan matkaavat myös köyhyyspakolaiset ja ilmastopakolaiset. Eurooppa ei voi olla ratkaisu tälle ihmisjoukolle.
Pakko laittaa ote US:sta Stubbin kyläilystä pakolaiskeskukseen.
”Irakilaisperheen lisäksi Stubb ja Orpo saivat keskustella myös somalialaisen äidin kanssa, joka oli päässyt Suomeen kolmen pienen lapsensa kanssa. Lasten isä on yhä Turkissa.
– En tiedä, miten hyvin te voitte liikkua, mutta Itäkeskukseen kun menee, se on kuin Somalia. Se on hieno paikka, Stubb kertoi äidille tulkin välityksellä.
– Olen käynyt siellä ja kyllä tuntui ihan siltä, että olen kotona, äiti vastasi hymyillen.”
Tässä melkein jää sanattomaksi. On ne aika velikultia, nuo poliitikot.
Turvapäätösratkaisut ovat saapujien päätöksiä. Siksi Suomenkin viranomaisten on mahdotonta arvioida tulijoiden määrää etukäteen. Ei muuten myöskään jälkikäteen.
Käsitehässimisen tematiikkaa on moneen otteeseen käsitellyt myös Yrjö Perskeles blogissan. Suosittelen kaikille.
Aivan erityisen törkeää käsitehässiminen on termin ”monikulttuurisuus” kohdalla.
Aiemmin puhuttiin kansainvälisyydestä johon pitäisi pyrkiä. Nyt ei. Nyt puhutaan monikulttuurisuudesta tavoitteena ja ihanteena. Mikä muu muuttui kuin termi?
Kansainvälisyys viittaa useita kansallisuuksia ja etnisyyksiä sisältävään toimintaan tai yhteisöön jolla on yhteiset pelisäännöt ja yhtenäinen toimintakulttuuri. Kyse on siis monietnisestä yhtenäiskulttuurista.
Monikulttuurisuus viittaa useita kansallisuuksia ja etnisyyksiä sisältävään toimintaan tai yhteisöön jossa monilla, jopa kaikilla alaryhmillä on omat norminsa ja niitä sovelletaan yhteisten normien rinnalla tai sijaan. Kyse on oikeastaan monietnisestä anarkiasta.
Silti monikultturismin kritisointiin reagoidaan aivan kuin se olisi kansanmurhaan yllyttämistä.
Riikka, mikä on sinun arvio vetovoimatekijöiden roolista? Sosiaaliturva, kunnallinen asunto jota subventoidaan, sekä julkiset palvelut. Mitä jos sosiaaliturva olisi kansalaisuusperusteinen? Jos ei olisi noita vetovoimatekijöitä, pyrkijöitä olisi murto-osta nykyisestä. Kun viidakkorumpu tiedottaisi ettei tukia ja palveluja anneta, niin ei nähtäisi vaivaa pyrkiä tänne asti. Jos vastaanottokeskuksessa annettaisiin vain majoitus, ruoka, vaatteita ja pesutarvikkeita, muttei rahaa niin ei kai noita pidettäisi houkutuksena? Tai, jos VOK:ssa maksettaisiin päiväraha joka olisi varusmiespäivärahan suuruinen, niin viitsiikö vielä sen takia pyrkiä tänne?
Kiinnostaa tietää miksi Persianlahden öljymaita ei ole vaadittu ottamaan pyrkijöitä. Kummastelin jo n. viisi vuotta sitten, ennen nykyistä pyrkijäinvaasiota, miksi muslimeja ei ohjata noihin maihin. Persianlahden öljymailla on niin paljon fyrkkaa että sitä voi vaikka lapioida kaduille. Tarkoitan Saudi-Arabiaa, Arabiemiirikuntia, Qataria, Bahrainia, Omania, Kuwaitia ja Irania. Muslimit sopeutuisivat noihin maihin, sunnit edellä mainittuihin, ja shiiat Iraniin.
HEI!
Olen tosi iloinen, että löysin jonkun linkin kautta blogisi. Täällä on todella mielenkiintoista ja analyyttistä keskustelua aiheesta. Minua on ihmetyttänyt miten totaalisesti tässä hymistelevässä valtamedian pakolaiskeskustelussa on ohitettu se aivan selkeä turvallisuusuhka, joka seuraa siitä, että Schengenin rajojen yli tulvii kymmeniä tuhansia ihmisiä väkisin, ilman henkilödokumentteja tai väärennetyillä sellaisilla. Todennäköisesti turvapaikanhakijoiden joukkoon on jo soluttautunut terroristeja, joten on vain ajan kysymys, koska seuraava siviileihin kohdistuva terroriteko tapahtuu Euroopassa.
Huvittavinta on se miten tv-studioon raahataan aina joku asiantuntija vakuuttamaan, että Suomen turvallisuustilanne ei ole muuttunut. Koska jos henkilö on itse ilmoittautunut pakolaiseksi, meidän on epäkohteliasta ja rasistista epäillä sitä, vaikka mitään todisteita emme siitä saisikaan. Joskus tulee mieleen, mitä joku hyvis miettisi sitten kun hänen oma lapsensa kuolisi terrori-iskussa, jonka valmisteluun on osallistunut pakolaiseksi tekeytynyt terroristi. Isiksen terroristit luultavasti naureskelevat partaansa länsimaiselle hyväuskoisuudelle ja mukaville pakolaismyönteisille tyttösille, jotka parhaillaankin keräävät Facebook-sivullaan Fazerin sinistä suklaata tervetuliaispakkauksiinsa. Itse Egyptissä matkustaneena tajusin, että länsimaiselle hyväuskoisuudelle ja sinisilmäisyydelle naureskellaan, eikä ihan syyttä.
http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201191-20-miljoonaa-lastua-laineilla-vuonna-2050?ref=karuselli
Mikä järkyttävä puheenvuoro ja visio. Kun lukee myös kommentteja ei voi kuin ihmetellä ovatko ihmiset todella menettäneet järkensä.
Itse en toivo ihmishelvettiä Suomeen enkä ymmärrä miksi ne ihmiset jotka sellaista kaipaavat eivät heti muuttaisi suurkaupunkiin sen sijaan että yrittävät kaikkensa tehdäkseen Suomesta samanlaisen. Suomen väljyys ja luonto on ainutlaatuinen!
Julkisuudessa haastateltavat ”turva-analyytikot” eivät voi kertoa, että maahanmuutto per se lisää turvallisuusriskejä. Eivät myöskään voi todeta, että riskitekijät määräytyvät sekä lähtömaan että uskonnon mukaan.
Samat rajoitukset koskevat myös poliitikkoja (eräitä persuja lukuunottamatta) ja ennen kaikkea mediaa. On turha odottaa iltapäivälehtien lööpeissä: ”Ketkä tappavat ja raiskaavat eniten – lue Iltapäivälehden selvitys”.
Kiitos kommenteista!
Juhani. Viime viikolla oli Lapin Kansassa Vesa Puurosen kolumni (kirjoittelee nykyään ilmeisesti vakkarina). Siinä sanottiin, että monikulttuurisuus on yleisesti hyväksytty päämäärä tjvs. Ja että sitten meillä on liberaalia monikultturismia sen yleisesti hyväksytyn päämäärän lisäksi. Ja että konservatiivista monikultturismia voi vastustaa, mutta sitä me kunnon ihmiset ei halutakaan. Vaan liberaalia!
Läskimooses. Vetotekijät ovat päivänselvä asia. Yksityiskohtien höylääminen voi auttaa yksityiskohtiin, mutta suurin seikka on siinä, että määritelmällinen hyvinvointiyhteiskunta ei voi avata rajojansa. Tai voi, mutta sitten se ei enää kauan ole hyvinvointiyhteiskunta. Ja tämähän on monille tahoille ihan ok. Valtiomme liberaali hyvinvointijärjestelmä takaa vetovoimaisuuden. Kun siihen päälle laitetaan vielä maahanmuuttajien eksklusiiviset (taloudelliset ja muut) oikeudet, näyttäydymme paperilla ihan paratiisina. Vastaanottokeskus- ja muut alkuvaiheen kulut ovat kuitenkin pieni osuus koko potista.
Jaana, totta puhut. Turvallisuusnäkökulmia ei käsitellä. Eikä niitä juuri käsitellä akatemiassakaan, terrorismin tutkimusta lukuun ottamatta. Toinen oleellinen uhka terrorismin lisäksi on siinä, että nämä eri maahanmuuttajaryhmät alkavat taistella keskenään, täällä. Näinhän tapahtuu jo naapurissa. Konfliktien kantamista uudelle mantereelle; mihinkäs ne siinä matkalla häviäisivät. Koko humanitaarista politiikkaa leimaa naiivi usko siihen, että meille tulee aina viattomia (tai me autamme aina viattomia) – ja nämä pahikset, jotka ajavat valtiot ja yhteisöt konfliktiin ja tuhoon ja köyhyyteen, ovat joitain eri tyyppejä. Afrikka ei kehity, koska siellä tämä pieni promille on näitä pahiksia. Mutta kaikki muut ovat hyviksiä, jotka voidaan ilomielin ottaa rikastuttamaan meidän elämäämme. Ihmeellistä ajatuskulkua. Kaiken taustalla tietysti kuuluisi olla kysymys vastuusta: kenellä se on?
S, huono aamun aloitus. ”Maa joka osaa nousta tyhjästä suureksi.” Tässä hyvin nähdään, miten kylmähermoisesti individualistiset teknokraatit lähestyvät sosiaalista, poliittista ja kulttuurista todellisuutta. Se on merkityksetöntä, sitä ei oikeastaan ole. Se on juuri sitä, mitä mikäkin joukko yksilöitä milloinkin haluaa, kaipaa tai vaatii.
Minun oli ihan pakko tulla taas tänne kommentoimaan. Minä en oikeasti enää pysty seuraamaan valtamedian vyörytystä. Nythän siellä jo markkinoidaan turvapaikahakijoita kotimajoitukseen. Antaisitko kodin pakolaiselle? Ovatko ihmiset lopullisesti menettäneet terveen järkensä tässä valtamedian propagandaa lähentelevässä myllytyksessä? Mutta minähän olenkin vain tällainen itsekäs, kyyninen länsimainen paska, jolla ei ole Unelmaa.
Tiedän tunteen. Olen itse radikaalisti vähentänyt media-altistustani jo muutama vuosi sitten. Olen huomannut, että mitä vähemmän ”uutisia” lukee, sitä paremmalla tuulella on. Ei pelkästään tuo propaganda, vaan kaikki maailman kauheudet eivät myöskään ole jatkuvasti mielessä.
Vielä kun tuosta aamun Hesarista pääsisi. Miltäköhän se kahvi maistuisi, jos se ei kerrankin menisi väärään kurkkuun…
Koskas Riikka suljet kommenttiosion 😉
Oikein hyvin pärjää ilman hesaria. Samoin ilman nyt- ja kk-liitettä.
Uutisia voi lukea ihan mistä vaan ja ne voi julkaisusta riippuen ottaa rauhassa mielipiteinä tai sensaatiohakuisina. Niihin ei tarvitse kuvitella asennoituvansa kuin ”objektiiviseen tiedonvälitykseen”. Välillä käyn kiinnostuksesta katsomassa missä sanomien asenneilmasto liikkuu.
Laadukkaita artikkeleita ja tiedejulkaisuja saa netistä milloin vain – vaikka sinne aamiaispöytään.
S, viittaatko HS:n ym. uusiin käytäntöihin? En ole jaksanut perehtyä, otsikon näin vain. Mutta taidan tietää lukemattakin…
Minä saan julkaisukelvotonta kuraa tosi vähän ja muun kuran julkaisen ihan mieluusti, niin muutkin näkee. Paitsi kun se tulee sähköpostissa. Fiksuja kommentoijia täällä on.
Harmi, että ne suurimmat opponentit eivät koskaan ”alennu” keskusteluun, mitä nyt twitterissä ym. huutelevat.
S, juu, tästä olenkin kirjoitellut aiemmin. Hesari nyt vain on sellainen helppo jäänne. Kun herää klo 6 ja saa kahvin eteensä, on vaan pakko ottaa jotain helppoa. Minusta ei ole surfaamaan samantien. Lehti on yksinkertainen paketti. Maksan siitä, että minun ei tarvitse etsiä mitään…
Tokihan se ei sitten käytännössä toimi. Kun se on mitä on.
Mutta HS sitten tasapainotetaan lukemalla myöhemmin paljon muuta.
Toisaalta onhan se vähän parantunut viime vuosina. Saa nähdä, mitä seuraavien yt:iden jälkeen. Ja on siellä ihan ok sivujakin…
Toisinaan lehti on kyllä ”luettu” niin nopeasti läpi, että veikkaan, että minuuttihinta on aika hiton korkea… Ei kovin rationaalista toimintaa, mutta tottumiskysymys. Olen ollut Sanoman (tehottomasti) indoktrinoima ainakin jo 20 vuotta.
Etkö voi lukea aamulla uutisia läppäristä tai tabletista? Jos haluaa joistakin tuoreista tapahtumista tietoa niin näihin erikoistuneet vaihtoehtomediat ja blogit ajavat saman asian.
Itse vältän tietoisesti uutisten seuraamista. Yritän kaikin tavoin välttää valtamedian sanomalehtiä painettuina ja myös nettilehtinä. En katso telkkarista muuta kuin tietyt minua kiinnostavat urhelilujutut kuten jalkapallo-otteluita sekä saksalaisia poliisisarjoja. Kun välttelee medioita, ei tympäise niin paljon. Voi rauhassa elää ”omaa elämää” ja puuhata ”omia juttuja”. Tällöin tuntuu olo melko tavalliselta eikä tympäise.
Minäkin vakavasti harkitsen Hesarin tilauksen lopettamista. Laitoin eilen viestiä toimitukselle, että enää en viitsisi maksaa tosiasioita välttelevästä, holhoavasta, propagandaa lähentyvästä journalismista. Laitoin jopa viestiä vihreille ja vasemmistoliitolle, että tätä menoa tulette myös menettämään äänestäjiä. Kaikki eivät tee äänestyspäätöstään unelmahöttö-imagokampanjoiden perusteella. No, niitäkin on, mutta kuinka paljon enää sitten kun se karumpi arki tämän ongelman kanssa alkaa paljastua.
Minä muuten mainostin blogiasi viestissäni vihreille. Sain sieltä hellyttävän vastauksen joltain viestintäassarilta, joka taas aloitti sen tutun veisun syyrialaisista perheistä. Poliitikot nähtävästi luulevat vieläkin että ihmiset eivät itse osaisi ottaa selville asioista. No, täytyy sanoa, että minullakin tuli tämä lopullinen herätys tähän asiaan vasta Unelma-kampanjan myötä ja aloin itse ottaa selvää faktoista ja sitten päädyinkin sinun blogiisi.
Riikka, juuri niihin viittasin.
Melko lyhytnäköistä kieltää keskustelu kun höyrypäisimmät hakeutuvat sitten niihin höyrypääfoorumeihin ja radikalisoituvat aivan varmasti kunnon rasisteiksi.
S. Näin juuri on. Tuollainen holhoava ”valistus” ei vaan kerta kaikkiaan toimi enää nykyään. Ja sitten kommentointi suljettiin, koska keskustelu on niin huonotasoista. No sellaistakin varmasti on ollut, mutta ainakin minä ehdin jo lukea monta asia-argumenteilla perustelevaa kommenttia, joiden kanssa valtaenemmistö on ollut samaa mieltä. Minäkin yritin osallistua turvallisuusnäkökohtaa esiintuovalla kommentilla. Ei menny läpi.
Jari Tervon kolumni, jossa hän leimasi 700 000 suomalaista rasisteiksi, joilla on ”pahat mielessään” sai paljon kommentteja. Useimmat olivat tyrmistyneitä Tervon väitteistä.
No Hesari teki sitten yhteenvedon kommenteista. Yhteenvedossa annettiin ymmärtää kuinka argumentteja olisi esitetty tasapuolisesti puolesta ja vastaan. Tosiasiassa noin 9 kymmenestä piti Tervon väitettä täysin paikkansa pitämättömänä.
Minäkään tosi harvoin osallistun mihinkään nettikeskusteluun, en siis ennen kuin heräsin tähän asiaan. Olen varovasti yrittänyt asiaa pohtia työkavereidenkin kanssa lounastunnilla. Monet vaan, että ”kyllähän niitä syyrialaisperheitä pitää auttaa”. Ihmiset, jotka eivät vaivaudu yhtään ottamaan asioista selvää, ovat kyllä ihan pimennossa. No, ehkä se on sitten parempi, heidän mielenrauhansa kannalta. Hyvin hiljaa poliitikotkin tuntuvan olevan asiassa. Ihan kuin kaikki olisivat halvautuneita tämän asian kanssa.
S. Tabletista aamulehteni toki yleensä luenkin, mutta ainakin kohdallani on verrattoman eri asia lukea se yhdestä paikasta kuin heti aamusta klikkailla paikasta toiseen. Valitettavasti hommissani ja muutenkin Suomen suurimman päivälehden (ja Ylen) asioista on ihan pakko olla edes tietoinen, oli sisältö mitä hyvänsä. Ja kun siippa sattuu olemaan median palveluksessa, ei sentään enää vuosiin HS:n… Mediaa meillä seurataan miljoonasta tuutista, edelleen.
Jaana, noinhan se vähän on. Monet tavalliset ihmiset kyllä ovat ehkä tietoisiakin, mutta eivät erinäisistä syistä uskalla tuoda näkökulmiaan julki. Näistä asioista puhuminen pitää tehdä systemaattisesti oikein, mikäli ei ole masokisti. Paljon helpommallahan pääsisi, kun hymistelisi vain mukana. Jos olet kriittisesti tietoinen mutta vastustat yhtälailla rasistista öyhötystä ym., joudut taistelemaan pahimmassa tapauksessa kahteen suuntaan – se saattaa käydä aika raskaaksi…
Hyvää viikonloppua!
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433480590053?jako=028060c466521b5b9b95527ef32a2186&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Kappas! Asiaa hesarissa tänään!
Nyt pitäisi saada asiansa osaavat ihmiset toimimaan tuon puolesta. Keillähän olisi kykyä ja osaamista kehittää pakolaisleirien oloja? Pitäisi saada asap joku toimikunta miettimään ja totettamaan tuota! Perustetaanhan niitä kaiken maailman vähäpätöisemmistäkin syistä.
Hesarin tilauksen peruuttaminen on yllättävän hankalaa. Se pitää tehdä soittamalla asiakaspalveluun, vaikka kaiken muun voi hoitaa verkossa. No, asiakaspalvelussa ei taas vastata, siellä vain soi jatkuva pimpeli-pom. Oliskohan joku muukin samalla asialla? Verkossa lähetettyihin viesteihin asiasta ei taas reagoida.
Ajattelin, että tilauksen peruminen on edes se pieni vastarinnan osoitus, jonka voin kansalaisena tehdä. Vaikka Hesarissa tietysti on myös muutakin sisältöä, mutta jotenkin tämän asian uutisointi ylitti mun sietokynnyksen. En yksinkertaisesti pysty enää aamulla lukemaan aamun lehteä ilman hampaidenkiristystä. Miksi siis maksaisin siitä.
Jos teillä muilla on vinkkejä analyyttisestä, faktapohjaisesta journalismista asian tiimoilta, niitä otetaan mielellään vastaan. Mielellään verkossa, (englanniksi, ruotsiksi ja saksaksikin) käy.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Dispatch international englanniksi tai ruotsiksi verkossa.
Den korte avis tanskaksi verkossa.
Halfdan: Kiitos vinkeistä, pitääpä perehtyä!
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2015/09/04/egyptilaismiljardoori-tarjoutui-ostamaan-sotaa-pakeneville-oman-saaren/201511420/12
Tässä jo päivän toinen hyvä uutinen!
Ja ehdotus joka lähes täysin noudattaa brittiproffan näkemyksiä.
Pakolaiset aktiivisiksi toimijoiksi!
Yksi järkevimmistä puheenvuoroista mitä olen tähän saakka lukenut. Viimeinkin julkisuuteen astuu humanistista tutkimusta tekeveä tutkija, jolla on tieteellinen (kriittinen) mieli. Joskus tuntuu, että humanististen tieteiden asiantuntijat keskittyvät julkisissa puheenvuoroissaan enemmän mahdollisimman inhimilliseen kuin tieteelliseen tapaan ajatella.
Lisäys siihen mitä tieteellisellä mielellä muun muassa tarkoitetaan.
Richard Feynmanin käyttämä termi lastikulttitieteestä (cargo cult science).
https://en.wikipedia.org/wiki/Cargo_cult_science
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lastikulttitiede
Tai pikemmiten mitä tieteellisellä mielellä ei tarkoiteta.
Kiitos tuhannesti blogistasi ja harvoista järkevistä kirjoituksista mitä olen tämän asian tiimoilta lukenut. Samaistun kommentoijiin, jotka kertovat jättäneensä valtamedian ”uutisten” lukemisen. Suomen media EI ole puolueeton tai objektiivinen. Olen aina ajatellut journalismin olevan korkealla tasolla Suomessa, mutta tämän asian myötä olen surukseni tajunnut, että niin ei ole. Miten voi olla, että valtamedia esittää vain yhtä näkökulmaa, joka kaikkien olisi hyväksyttävä? Ja jos et hyväksy, on leimasin jo lätkäissyt sinuun rasistin merkin. Olen miettinyt, onko minussa vikaa, tai olenko jotenkin paha, kun en ole samassa hurmoshenkisessä mielentilassa leväyttämässä kotini ovia auki pakolaisille, mutta luettuani tekstisi ja muutaman fiksun kommentin täällä tuntuu, että on ihan OK olla tekemättä niin. Minä pelkään, minkälaisia ihmisiä oikeasti hädänalaisten mukana Suomeen kulkeutuu. Toivon, etteivät pelkoni koskaan käy toteen.
Hei Riikka,
Aloitin tekstisi lukemisen yrittäen päätellä, oletko mahdollisesti persujen hovitutkija tai muuten poliittisesti kallellaan oleva henkilö. Turvapaikanhakijoiden vyöryyn liittyvät puheenvuorot kun tupataan tätä nykyä tulkitsemaan ihmisen arvomaailmasta laajemminkin kertovana seikkana. Aihetta on vaikea käsitellä kylmän analyyttisesti ilman, että tulee mapitetuksi tuohon tai toiseen lokeroon.
Puheenvuorosi loppuun päästyäni tulin siihen tulokseen, että luin juuri ehkä selväjärkisimmän analyysin aiheesta. En ole persu, vassari tai kokoomuslainen. Tykkään pureksia asiakysymyksiä yksi kerrallaan ja kuuntelen mieluiten ihmisiä, jotka eivät liputa puoluevärejä. Pidän itseäni aika lungina ja liberaalina kaverina. Olen asunut Lähi-idässä ja muissa etäisissä maailmankolkissa. En näissä Suomen kannalta kriittisimmissä kansanvaelluksen lähtömaissa (Irak, Somalia, Afganistan, Albania), mutta useimpien naapurimaassa kyllä. Siksi ajattelen – ehkä virheellisesti – että minulla on jonkinlainen aavistus siitä, millaisista kulttuureista ja olosuhteista tämä porukka tulee ja mitä väkeä he ovat noin niinkuin yleisesti ottaen.
Sanoisin, että lähtösyyt maissa ovat monenlaiset, eivätkä sotaa pakeneminen tai henkilökohtainen vaino ole luultavasti niitä yleisimpiä monissa maissa. Tiedän ensimmäisen käden lähteistä, että esim. Ruotsi on erityisen houkutteleva, koska siellä jo asuu kaveri, serkku, äiti tai sisko. Olemassa oleva pakolaispopulaatio toimii magneetin tavoin. Samoin tiedän, että Ruotsin ja Suomenkin etuudet (tuntuivat ne sitten kuinka onnettomilta tahansa mielestämme) ja mielletty timanttisen tulevaisuuden potentiaali ja rahakkaiden mahdollisuuksien runsaus (ei totta) ovat ehdoton pull-factor sellaisillekin henkilöille, jotka kotimaissaan pärjäävät ihan suhteellisen hyvin. Saapuessaan he esittäytyvät turvapaikanhakijoiksi perusteella X. Suomeen tulijat lienevät – kuten sanot – sekoitus.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että joistakin kulttuuriympäristöistä tulevien henkilöiden – lähinnä kyseisten yhteiskuntien perinteisempiä ajatusrakennelmia edustavien henkilöiden, joita tapauksesta riippuen voi olla iso osa tulijoista – todellinen integroituminen Suomeen seuraavien 5 vuoden aikana on epätodennäköistä ja seuraavien 10 vuoden aikanakin hyvin tuskaista. Jotkut eivät integroidu koskaan. Tulee menestystarinoita ja toisella sukupolvella on parempi mahdollisuus, Mutta tulee myös kustannuksia, ongelmia ja yhteentörmäyksiä, jotka eivät aina jää peltikolareiksi. Jos turvapaikanhakijoita tulee vuodessa satoja tai tuhansia, tilanne on hallinnassa. Jos tulee kymmeniätuhansia, tilanne ei välttämättä ole enää hallinnassa. Muuttoliikkeellä on vaikutuksensa yhteiskuntamme demografiaan, etenkin kun tulijat tuppaavat valumaan suuriin kaupunkeihin ja siellä tietyille alueille. Tämä muuttaa kaupunkejamme ja yhteiskuntaamme. 500 000 asukkaan pääkaupungissa jo muutamakymmentuhatta tulijaa sellaisilta lähtöalueilta, joilta tulijoilla on perinteisesti ollut vaikeuksia integroitua, tarkoittaa isoa muutosta. Muutos ei aina ole positiivinen asia, etenkään, jos sitä ei pystytä hallitsemaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vain otamme vastaan sen, mitä maailma tänne heittää. Liberaalit käsiraudat.
Suomalainen media ja – anteeksi lokerointi, harrastan sitä – pataliberaalit ystäväni, tuntuvat olevan enimmäkseen hurmoksessa. Kylmänviileiden analyysien tekeminen ja väittäisin että useimpia suomalaisia ainakin jollakin tasolla askarruttavien kysymysten käsittely tuntuu olevan mahdoton tehtävä (kuten esim. turvapaikanhaun motivaatio, porukan integroituminen, kustannukset, meidän vastaanottokapasiteettimme, turvallisuusnäkökohdat, pidemmän aikavälin vaikutukset). Ei saa kutsua heitä siirtolaisiksi – he ovat pakolaisia (BBC:llä on muuten disclaimer kaikkien aihetta käsittelevien juttujen alla, jossa perustellaan hyvin, miksi käytetään sitä termiä kuin käytetään). Ehkä mikään media ei halua leimautua sydämettömäksi, alarmistiseksi tai rasistiseksi. Mutta mistä hitosta he tietävät, että nämä tulijat ovat hädänalaisia paossa sotaa (mitä termillä ”pakolainen” noin niinkuin siviilikielessä yleisesti mielestäni tarkoitetaan) eivätkä siirtolaisia etsimässä parempaa elämää? Ja ihan sivupolkuna: Syyrialaiset johtavat Suomessakin uutisia, vaikka Suomeen elokuussa tulikin vain 71 syyrialaista turvapaikanhakijaa (irakilaisia yli 1800, somalialaisia muutama sata ja albaaneitakin noin 170). Tai ainakin tällainen mielikuva minulla on. ISIS on toki kaiketi vahva Irakissakin ja sieltä tulevilla voi olla yhtä lailla hätä kuin syyrialaisillakin, mutta uskaltaisin väittää, että juuri otsikoissa oleva Syyria on se, mikä kansan sydämet on herkistänyt. Mutta voisiko joku kertoa syyrialaisten pakolaisten tulvasta paasaaville tuttavillenikin, että Suomen turvapaikkatilastojen paisuminen ei ainakaan toistaiseksi ole liittynyt mitenkään syyrialaisiin.
En syytä poliitikoita siitä, etteivät he kykene hallitsemaan kansanvaellusta. Oireisiin puuttuvat toimet olisivat rajuja ja vaikeita toteuttaa sekä epäonnistumismahdollisuus korkealla (esim. rajatarkastukset, etuuksien leikkaaminen ja turvapaikkakriteerien tiukentaminen). Syihin puuttuvat ratkaisut taas ovat paitsi vaikeita, myös kalliita ja poliittisesti vaikeita pitkän aikavälin operaatioita. Kuten Schengenin ulkorajojen militaristinen valvonta tai tilanteen radikaali parantaminen lähtömaissa tavalla tai toisella. Syytän poliitikoita kuitenkin siitä, että he ovat haluttomia tai kyvyttömiä sanomaan ääneen, mitä oikeasti ajattelevat siitä, että maahan valuu näillä näkymin 15 000 – 30 000 turvapaikanhakijaa pelkästään tänä vuonna (luultavasti lähempänä tuota 15 000:tta), tähänastisten havaintojen perusteella enimmäkseen nuoria miehiä, jotka ihan varmasti eivät ole niitä apua eniten tarvitsevia lähtömaissaan.
Briteissä Cameron sentään sanoi, että UK hakisi eniten tarvitsevat itse lähtömaista. Eli kiintiöpakolaissysteemi. Ainakin tulee taattua, että humanitaariset ja pakolaiskriteerit täyttyvät. Uskon, että suomalaispoliitikotkin oikeasti miettivät, keitä nämä tulijat oikein ovat, kauanko tämä vaellus kestää, mihin tämä kaikki johtaa, onko meidän pakko vain ottaa porukkaa vastaan ja miten homma saadaan takaisin hallintaan, mutta julkisesti he tyytyvät enimmäkseen miettimään selviytymistä vyörystä (lisää vastaanottokeskuksia ja turvapaikkahakemusten käsittelijöitä), ja sitä, mikä olisi se asia, mitä kannattajakunta kaikista eniten haluaa kuulla (majoitetaan olemattomia syyrialaisia pakolaisia koteihimme määrittelemättömäksi ajaksi). Siinä on jotain pielessä.
Kiitos Riikka blogistasi, se on erinomainen. Kuten nimimerkki M kommentoi, sinulla on tieteellinen (kriittinen) mieli. Samalla kirjoitat hyvin. Lainaan lempikohtaani: ”Muistuttaisin lukijoita, että ei ole montaakaan vuotta siitä, kun ei vielä edes virallisesti myönnetty, että humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy salakuljetus. Ihmiset ikään kuin vain ilmestyivät Eurooppaan, puff.”
Kiitos kommenteista kaikille!
S., hyvä, että tuo Collierin haastattelu nousi esille, edes nyt 3 kk julkaisun jälkeen. Exodus-kirjaa voi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille – on selkeä ja hyvin helppolukuinen.
M., kiitos. Näinhän se juuri on – mikäli aihe on ”arka”, lähestymistapa on yleensä kaikkea muuta kuin analyyttinen. Toisaalta mahdollisimman objektiiviseen yhteiskunnalliseen tutkimukseen keskittyvät eivät (uskalla) sano(a) mitään näin vaikeista teemoista. Itse asiassa viime viikkojen pakolaispyörityksen myötä on ollut kyllä jännä huomata, miten teema onkin yhtäkkiä kirvoittanut vähän kaikkia… On siinä sitten pyörittelyä ja sanoilla tasapainoilua.
Nimetön, kiitos. Ihmisyyttä korostava mediamme alkaa olla siis aika ihmisvastainen, mikäli tällä kategorialla halutaan viitata Suomen kansalaisiin. Eipä täällä siitäkään ole koskaan puhuttu, että myös monien aiemmin tulleiden maahanmuuttajien intressien mukaista on kannattaa jatkossa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Mosafer, kovasti kiitoksia paneutuneesta kommentistasi. Suhtaudun kaikkeen politiikkaan skeptisesti ja väitän olevani poliittinen realisti – hälytyskellot soivat sitä enemmän, mitä enemmän moraalista tai hyvyydestä tms. toimijat pauhaavat. Nykyään toisinaan kyllä tuntuu, että puolueet alkavat olla kallellaan minuun – sen verran noita yhteydenottoja jo tulee, hah! Mutta eipä se minua haittaa, olen ennen muuta tarkkailija.
Yritän vielä tänään ehtiä viimeistellä blogikirjoituksen, jossa käsittelen mm. noita vetotekijöitä, integraatiota ja erilaisia turvapaikkapolitiikkaan liittyviä intressejä.
Onpa hyviä ja kiinnostavia kommentteja myös. Kiihkottomia, asiansa jäsentäviä järkeviä viestejä.
Mutta mitä olisi tehtävissä?
Paluuviite: Миграционный кризис в Финляндии и ЕС - Информационно-аналитический Центр (ИАЦ) — Карелия, Дагестан (Аналитика, политика, новости, статистик