Somenarsistit, maahanmuutto ja suomalaisuus

Kuvaan termillä ”somenarsisti” sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että kaikki asiat ja kannanotot koskevat heitä itseään. Somenarsisteilla on taipumuksena loukkaantua hyvin monenlaisista asioista. Tästä huolimatta he eivät yleensä vaikuta kovin herkiltä tai empaattisilta, vaan päinvastoin aggressiivisilta, kun kyse on näkemyksistä, joita he eivät jaa.

Somenarsistit uskovat usein olevansa sivistyneitä ja kannattavansa dialogia. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole.

Somenarsistit osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti, mutta eivät kykene irrottamaan omaa persoonaansa tai henkilöhistoriaansa laajemmasta kuvasta. He siirtyvät keskusteluihin oma napa edellä, mikä väistämättä tekee kaikesta yhteiskunnallisesta keskustelusta mahdotonta ja muuttaa sen kovaäänisten yksilöiden mellakaksi, jossa yhtäältä taputetaan samanmielisille ja toisaalta isketään toisinajattelijoita.

Itsekeskeisyytensä vuoksi somenarsistit eivät usein ymmärrä, mikä ero on yksilöllä ja kokonaisuudella, heidän omalla elinpiirillään ja kaikkien elinpiirillä, mikro- ja makrotasolla. He pitävät usein ymmärtämättömyyttään jopa hyveenä – se väitetysti kuvastaa heidän liberalismiaan, jossa yksilö ja sen tarpeet ja halut (ja loukkaantuminen) menevät kaiken muun edelle. Mikäli heitä informoi siitä, mikä arvo on tilastoilla, keskiarvoilla ja mediaaneilla, he vastaavat, että nekin koostuvat yksilöistä.

Käytännössä kyvyttömyys ymmärtää yksittäisten ihmisten ja esimerkiksi tilastojen välistä eroa saa nämä ihmiset tuomaan esille oman kokemuksensa ja/tai loukkaantumisensa jokaiseen sellaiseen sosiaalisessa mediassa esitettyyn näkökulmaan, joka ei edusta heidän omaa elämäänsä ja kokemusmaailmaansa tai johon he eivät voi henkilökohtaisesti samaistua. Tällainen toiminta johtaa ”kuplautumiseen”, jonka uskotaan tuottavan yhteiskunnallista polarisaatiota. 

Osa somenarsisteista on vain tavattoman itsekeskeisiä ja kovaäänisiä. Heille yhteiskunnallinen läsnäolo tarkoittaa samaa kuin jatkuva itsensä ja kokemustensa esilletuonti.

Osa somenarsistien kanssa samalla tavalla toimivista ei välttämättä ole itsekeskeisiä vaan ennakkoluuloisia. On olemassa monenlaisia ennakkoluuloja, jotka sumentavat ihmisten järjen ja käytöstavat. Mikäli ihminen ei ole tarpeeksi rohkea kyseenalaistamaan omia ennakkoluulojaan – olivatpa ne syntyneet mistä tahansa – on vaarana, että hän ajautuu toistamaan itseään ja vahvistamaan kokemuksiaan ikään kuin se olisi itsessään yhteiskunnallinen argumentti.

Osa somenarsisteista on yksinomaan typeriä. Kaikkien ihmisten kognitiiviset kyvyt eivät riitä ymmärtämään, mikä ero on yksilöllä ja kokonaisuudella, minun kokemuksellani ja keskiarvolla, kavereideni kokemuksilla ja tilastoilla. Mikäli typeryyteen yhdistyy vielä halu pitää itseään esillä, lopputulos on sosiaalisen median yhteiskunnallisen keskustelun kannalta melko toivoton.

Nykypolitiikka tuntuu suosivan emotionaalisuutta ja itsekeskeisyyttä sekä erilaisia performansseja. Ilman sosiaalista mediaa tämä ei olisi mahdollista. Somessa esiintyvä tahallinen ja tahaton väärinymmärtäminen, narsismi ja näihin takertuvat laajemmat kannanotot ruokkivat nopeasyklistä ja aggressiivista yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Monet poliitikot, ehkä kuvitelmistanne huolimatta, eivät ole tyhmiä. Mikäli kansanedustaja sortuu somenarsismiin, hän tuskin tekee sitä tyhmyyttään, vaan juuri siksi, että nykypolitiikka usein palkitsee sellaisesta. Tunteita, loukkaantumista, identiteettiä, minä, minä, minä – ja minun äänestäjäni!

Maahanmuutosta ja juuri sinusta

Kun kirjoitan sosiaalisessa mediassa maahanmuuton aiheuttamista ongelmista ja eri maiden (yleensä Suomen ja Ruotsin) väestöpohjan muutoksista virallisiin tilastoihin pohjautuen, löytävät paikalle kymmenet, sadat loukkaantuneet ja kiukustuneet. Yksi epäilee, että vien hänen ihmisoikeutensa, kun hänen isänsä on saksalainen. Toinen kysyy, eikö hänen lapsillaan ole oikeutta olla Suomessa, koska appivanhemmat ovat italialaisia. Kolmas kertoo, että vastustan suomalaisia Ruotsissa ja englantilaisia Suomessa, ja että olen natsi, fasisti ja rasisti. Neljäs kertoo, että vaikka hän on Somaliasta, on hän enemmän suomalainen kuin minä. Joku vaatii minulle geenitestiä, toinen kuulaa kalloon, kolmas sanoo kantelevansa jonnekin, neljäs haluaa poistaa kansalaisuuteni.

En ole tietääkseni koskaan kritisoinut saksalaisia Suomessa tai vastustanut kansainvälisyyttä. Kautta aikain tapahtuvalla normaalilla siirtolaisuudella, kohdemaata ja yksilöä hyödyttäen, ja kehitysmaista tapahtuvalla massamaahanmuutolla, joka jää kohdemaan kansalaisten maksettavaksi, on eronsa, ja se ero on sitä suurempi, mitä enemmän veroja maassa käytetään epätasa-arvon tasaamiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on aivan omassa luokassaan.  

Monikultturismi ja massamaahanmuutto ovat eri asioita kuin kansainvälisyys. Ne ovat kokonaisvaltaisia ideologioita ja/tai joidenkin tahojen taloudellisia tai muita intressejä. Suhtaudun niihin hyvin kriittisesti.

En ole milloinkaan kohdistanut kritiikkiä yksittäisiä maahanmuuttajia kohtaan. Kohteenani on poliittinen järjestelmä ja maahanmuuttopolitiikka. Yhtäältä valtio, joka kuvittelee, että se voisi säilyttää avokätisen sosiaaliturvansa ja hyvinvointijärjestelmänsä samaan aikaan, kun se kutsuu maailman sisään. Toisaalta kritisoin liberalismin ideologiaa, joka kuvittelee selviävänsä ”monikulttuurisuudesta” voittajana, vaikka se vähitellen integroi itseensä yhä enemmän ei-liberaaleja asioita.

Niin, sinä somenarsisti. Minä en puhunut sinusta enkä saksalaisesta isästäsi. Puhuin Suomelle (ja Ruotsille) haitallisesta maahanmuutosta. Jos sinä et tiedä, mitä maahanmuuton haitat ovat, suosittelen perehtymään aiheeseen. Sekä Suomi että etenkin Ruotsi tarjoavat mahdottoman paljon esimerkkejä.

Mikäli sinä osallistut yhteiskunnalliseen keskusteluun ja louskutat erinomaisella suomen kielelläsi perussuomalaiselle Twitterissä, otaksun, että olet integroitunut melko hyvin. En puhu sinusta.

Eikä sinunkaan, vihreän paikallispoliitikon, kannattaisi olla huolissasi, että nyt on 30-luku täällä ja pian tulevat kaasukammiot, koska varapuheenjohtaja Purra julkaisee tilastoja. Ja tiedänhän minä, ettet sinä oikeasti olekaan. Kunhan teet politiikkaa, likaista politiikkaa.

Väistele ja iske

Kun somenarsistille kertoo, että tilastojen mukaan toimeentulotukiasiakkaista x prosenttia on maahanmuuttajia, hän kertoo tuntemistaan maahanmuuttajista, jotka eivät nosta toimeentulotukea vaan tienaavat enemmän kuin allekirjoittanut. Jos hänelle kertoo, että tilastojen mukaan tietyn maahanmuuttajaryhmän edustajan keskimääräinen elinkaarikustannus julkiselle taloudelle on x miljoonaa euroa, hän kertoo minulle, että se johtuu siitä, että perussuomalaiset eivät arvosta näitä maahanmuuttajia.

Kun hänelle kertoo maahanmuuttajien yliedustuksesta rikostilastoissa, hän vastaa, kuinka paljon suomalainen – tai perussuomalainen – tekee rikoksia. Vaihtoehtoisesti hän kertoo tuttavistaan, jotka ovat rehellisiä ja kunnollisia.

Ja jos somenarsisteille siis kertoo, kuinka paljon vieraskielisten (so. maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten) määrä lisääntyy koko ajan, he kysyvät, vastustanko englantilaisia, saksalaisia tai japanilaisia. Entä ihmisoikeuksia? Ja että enkö salli, että suomalainen tekee lapsia kiinalaisen kanssa.

Idealismi ja realismi

”Jakamaton ihmisarvo” tai ”universaalit ihmisoikeudet” ovat abstrakteja asioita, jotka konkretisoituvat vasta, kun joku taho – yleensä aina valtio – takaa ne. Tuo takaaminen voi tarkoittaa poliittisia oikeuksia ja vapautta, mutta länsimaissa, etenkin pohjoismaiden hyvinvointivaltioissa, se tarkoittaa aina myös taloudellisia oikeuksia saada tietty elintaso ja muita lukuisia ”oikeuksia”.

Useimmista vasemmistolaisista minut erottaa se, että ymmärrän realistisesti, että käytännön maailmassa jakamaton ihmisarvo tarkoittaa aina sitä, että jollakin on velvollisuus maksaa tuon jakamattoman ihmisarvon abstraktista erottuvat maalliset sovellukset. Suomeen (ja Ruotsiin ja moneen muuhun länsimaahan) kohdistuva maahanmuutto maksaa erittäin paljon rahaa.

Näin ei tietenkään tarvitsisi olla – kyse ei ole siitä, että maahanmuutto itsessään olisi kustannus, vaan tietenkin siitä, että tietynlainen maahanmuutto on kustannus. Sen edellyttäminen, että maahanmuutosta olisi hyötyä eikä haittaa, ei ole fasismia. Jos tätä ei ymmärrä, ei voi mitään.

Jotenkin vain soisi, että siinä tapauksessa ei tulisi huutamaan natsia ja kuulaa kalloon ihmiselle, joka ymmärtää.

Poliittinen realismi ja oman maan ja kansalaisten edelle laittaminen ei ole pahuutta eikä se ole itsekkyyttä. Se on täysin perusasia kansakunnalle. Erityisen perusasia se on tällaiselle maalle, jossa on korkea verorahoin taattava hyvinvointi.

Muun maailman hoivaamiseen ei ole olemassa erillistä kassaa, vaan raha tulee samasta paikasta kuin suomalaisten tukeminen ja auttaminen – eli veronmaksajilta. Mikäli kulutamme useamman miljardin vuodessa maahanmuuttoon, se on varmasti pois jostakin muualta.

Olen ajatuksiltani anti-sosialisti, ja mielestäni valtion ei tule kaataa rahaa sinne tänne, vaan käyttää ne suomalaisten hyvinvointiin ja niiden turvaverkoksi, jotka eivät itse itsestään voi huolehtia.

Toisaalta ei kaikessa ole kyse rahasta, vaan myös arvoista. Oikeudenmukaisuuskäsitykseeni ei mahdu, että hoivaamme nuoria miehiä, jotka ovat jopa saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jätämme omia ihmisiämme vaille apua ja hoitoa ja huomiota. Tiedän, että hyvin moni suomalainen ajattelee samoin.

En puhu näin ilkeyttäni. En ole kylmä tai tunteeton. En kohtele ihmisiä ikävästi. En vihaa ketään. En vastusta kansainvälisyyttä tai normaalia eri ihmisten ja kulttuureiden välistä kanssakäymistä ja liikettä valtioiden välillä.

Enkä edes somessa kiusaa ketään.

Kuka on suomalainen?

Tämä on maahanmuutosta keskustelua – sitä, miten eri maista ihmiset muuttavat toisiin maihin. Sillä ei ole tekemistä ihonvärin tai geenien kanssa. Politiikkani – tai perussuomalaisen puolueen politiikka – ei ulotu sille asteelle, ja se on täysin selvää.

En ota osaa somen suomalaisuuskeskusteluihin. Ne eivät kiinnosta minua eikä minulla ole niihin aikaa. Suomalaisuus – filosofisesti, biologisesti, kulttuurihistoriallisesti ym. – on tietysti kiinnostava asia, mutta käytännön poliittisessa työssäni näille ajatuksille ei ole tilaa eikä käyttöä. En peukuta sen paremmin niitä, joiden mukaan afrikkalaisesta tulee suomalainen, kun hän saa kansalaisuuden, kuin niitäkään, jotka haluavat tarkastella geenejä ja ihmisten sukuhistoriaa kyetäkseen määrittämään suomalaisen.  

Mikäli huonosti suomea osaava ja kulttuuriamme halveksiva ihminen väittää somessa olevansa suomalainen, väittäköön sitten. En varmasti ole samaa mieltä, mutta en koe mielekkääksi tai poliittisia tavoitteitani edistäväksi jäädä vänkäämään asiasta – en tuon suomalaiseksi haluavan, häntä kannustavien enkä häntä vastustavienkaan kanssa.

Ennemmin haluaisin huolehtia esimerkiksi siitä, että Suomen kansalaisuutta ei saisi jo muutaman vuoden jälkeen, kuin liukuhihnalta.

Toisaalta saanhan minäkin väittää halutessani olevani vaikka lumileopardi. Eri asia on, ottaako asiaa kukaan lisäkseni vakavasti ja mitä väliä silläkään on.

Ylipäätänsä en ymmärrä, mikä hinku ihmisillä on olla juuri suomalaisia ja saada sille varmistus minulta tai muilta perussuomalaisilta. Luulenkin, että kyse on enemmän politiikasta kuin siitä, että jotakuta oikeasti kiinnostaisi, onko herra x tai rouva y nyt varmasti perussuomalaisen poliitikon mielestä riittävän suomalainen.

Ja riittävän suomalainen mihin?

Oikeuksia ja sosiaaliturvaa täällä saa (valitettavasti) ihan vain astumalla sisään ja kansalaisuudenkin siis muutamassa vuodessa. Vaikka tekisi käytännössä mitä. Mitä lisähyötyä on siitä, pitääkö persu sinua suomalaisena?

Eli vielä niille somenarsisteille, jotka roikkuvat perässäni kyselemässä, ovatko he tai heidän puolisonsa tai heidän lapsensa mielestäni suomalaisia (tai lumileopardeja): en osaa sanoa eivätkä kiistelynne kiinnosta.

Lopuksi

Vielä muutama sana tasapainottamaan viestiäni.

Vaikka tässä kirjoituksessa yksinomaan arvosteltiin minun kimpussani olevia ihmisiä, tiedän toki, että vastaavanlaisia ihmisiä on myös toisenlaista poliittista linjaa edustavien kimpussa.

Koska tapanani on olla kriittinen kaikkea kohtaan, totean, että suhtaudun sometrolleihin ja -kiusantekijöihin ja tahalliseen väärinymmärtämiseen ja polarisaation lisäämiseen kaikilla puolilla poliittista kenttää yhtä negatiivisesti.

Mielestäni politiikassa on aivan riittävästi tekemistä muutenkin.

13 kommenttia artikkeliin ”Somenarsistit, maahanmuutto ja suomalaisuus

  1. Suomi on kaksikansainen valtio. Kaksikielinen kansallinen kansa (kantakansa) ja saamelainen alkuperäiskansa ovat kansoja Suomessa. Muodostuuko maahanmuuttajista kansoja? Irakilainen muuttokansa Suomessa. Somalilainen muuttokansa Suomessa. Maahanmuuttajilla on jo ennestään kansa, jonka jäseniä he ovat. Voiko olla kahden kansan jäsen? Voiko olla samanaikaisesti suomalainen ja afgaani? Kansalaisuus viittaa kansaan, ei siis valtioon.

    Kansanryhmiä Suomessa ovat suomen- ja ruotsinkieliset suomalaiset sekä saamelaiset. Suomenkieliset ja ruotsinkieliset muodostavat yhden kansanryhmän ja saamelaiset toisen kansanryhmän Suomessa. Muita kansoja Suomessa ei asu.

  2. Hyvin oli kirjoitettu, minäkin raappahousujätkä ymmärsin. Se vaan että kun tuon lukee joku nykyisen ”meillä on tilaa ja unelma”- väen edustaja niin hän alkaa joko:
    väittää että kirjoitus on karkeaa populismia ja tarjoaa aivan liian helpon ratkaisun vaikeisiin kysymyksiin, koska kansainväliset sopimukset, jakamaton ihmisarvo, jne jne..
    tai että,
    oikeasti Riikka tarkoittaa että kaikki ulkomaiset ihmiset pitää ampua koska joku perussuomalainen on joskus somessa kirjoittanut, että suomen valtion pitää pitää ensisijaisesti huolta suomalaisten hyvinvoinnista. .

  3. Sinänsä mielenkiintoista kuinka vähälle huomiolle on jäänyt se fakta, että vuoden 2015 invaasiossa maahan ei saapunutkaan sotaa pakenevia naisia ja lapsia vaan pääosin Irakilaisia sotilaskarkureita ja rikollisia.
    Nerg selitti suu vaahdossa kuinka kaikkien taustat tiedetään eli valehteli päin naamaa.
    Kyllä meidän ”firma” ja poliisi tiesi ketä sieltä oli tulossa mutta käskettiin pitää suu kiinni.
    Nyt Sisäministeriön varautumissuunnittelussa ollaan valmisteltu kolme eri skenaariota ja toimenpiteitä niitä varten.
    Hurjimmassa skenaariossa maahan läpsyttelisi jopa miljoona tulijaa, todennäköisesti valtaosa taas samaa sakkia kuin 2015.
    Poikkeustilalain perusteella heitä voitaisiin pakolla sijoittaa tavallisten ihmisten koteihin, siis mahdollisia rikollisia ja sotilaskarkureita.
    Kliffaa nämä jakamattomat ihmisoikeudet varsinkin ne eivät mitä ilmeisemmin koske meitä Suomalaisia.
    Kumma juttu kun rajojen sulkemista ei edes harkita vaikka nytkin Euroopassa on useampi suljettu raja.
    Aikoinaan kun NL hajosi oli PV:lla valmius perustaa x määrä kokoamisleirejä lähelle Itärajaa. Niitä oltaisiin valvottu asein, itselläkin oli silloin käskettynä aseet ja muu varustus kotona jos pitäisi nopeasti lähteä liikkeelle.
    Mikä estää toimimasta samoin nykyisin? Vihervasemmistolainen hölmöys?

  4. Tekstisi on paikoin todella hyvä, analyyttinen ja tilastollis-looginen. Twiittisi, johon kirjoituksesi perustat ei niinkään ja siten osa kirjoituksen premisseistä ovat alkuaankin vinoutuneita.

    Twiitissäsi esität implisiittisesti kausaliteetin kansalaisen vanhempien syntymaan ja maahanmuuton haittojen välillä. Tilastotiedettä ymmärtävä kysyykin välittömästi, missä on väitettä (tai pikemminkin mielleyhtymää) tukeva coefficient-tunnusluku tai edes korrelaatiokerroin sekä niiden merkitsevyydestä kertovat tunnusluvut. Koska et niitä esitä, jää kantavaksi voimaksi kausaliteetille lähinnä henkilökohtainen kokemus tai lukijan perehtyneisyydestä riippuen muu tausta-aineisto. Näin ollen väärinymmärryksiltä ei voida välttyä, koska lähtökohtaisesti koko esittämä ajatus perustuu kokonaan sille, miten kukakin sen tulkitsee. Tilaa mielleyhtymille jää liikaa ja on selvää, että jokainen tekee tulkinnat vahvistaen omaa ajatusmaailmaansa – vahvistusharhalla ei olla turhaan Nobelia voitettu.

    Olisi hyvä, että Perussuomalaiset pystyisivät osoittamaan maahanmuuton haitat todella makrotason tilastoina. Ne lienee kiistämättömät. Sen sijaan puoluetta vaivaa usein nimenomaan mikrotason tapahtumista makrotasolle johdettu kausaaliteetti ja twiittisi kaltaiset implisiittiset korrelaatiot vailla todennettua pohjaa.

    Toivon, että tästä otetaan opiksi ja harkinta vastaavien julkaisuiden osalta on tarkempi. Nyt julkaistusta twiitistä ei nähdäkseni koitunut muuta kuin haittaa.

    • Kiitos, Roope, palautteestasi. Sinulla on usein hyviä näkökulmia, etenkin maahanmuuton substanssipuoleen, ja arvostan asiantuntemustasi.

      Saattaa olla, että kiirehdin tviitin kanssa ja olisin voinut tarkemmin miettiä, mitkä esimerkit tällä kertaa tilastoista nostan esille. Olen nostanut useita eri esimerkkejä – kirjoitan tai puhun aiheesta kuitenkin hyvin usein, niin Suomeen kuin Ruotsiin liittyen. Ajattelin ehkä tviittiä liikaa suhteessa kaikkiin muihin ulostuloihini – siis että (ei-vihamielinen) lukija kyllä tietää, mistä on kyse. Näin ei tietenkään saisi olettaa.

      Joka tapauksessa teen joka päivä niin monta poliittista aktia, tviittiäkin, että toisinaan unohtuu se, että jokaisen pitäisi olla onnistunut yksilö. Koneitahan täällä ei olla.

      Kun sometan väestössä tapahtuvista muutoksista, saan aina kimppuuni jotakuinkin samat joukot, jotakuinkin samoilla väitteillä ja syytöksillä. Toisinaan valtamediankin. Ei se minua varsinaisesti haittaa.

      Tämä kyseinen blogiteksti on ollut ajatuksissa jo kauan eikä se siis perustu tähän kyseiseen tviittiin ja sen seurauksiin. Pidättäydyn nykyään yleensä kirjoittamasta somesta tai metakeskustelusta, koska se on turhauttavaa eikä siihen ole aikaa ja ennen kaikkea – siitä ei ole mitään hyötyä.

      ”Tilastotiedettä ymmärtävä kysyykin välittömästi, missä on väitettä (tai pikemminkin mielleyhtymää) tukeva coefficient-tunnusluku tai edes korrelaatiokerroin sekä niiden merkitsevyydestä kertovat tunnusluvut.”

      Julkaisin samaan aikaan myös pidemmän FB-postauksen sekä omaan mediaan suunnatun tiedotteen. Niiden ja jatkotviitin avulla ehkä vähemmän onnistuneen alkuperäisen tviitin viesti aukesi paremmin. Mutta kuten sanottua, tahot, jotka asiasta triggeröityvät, tekevät sen ihan riippumatta siitä, miten asia on (tilastollisesti tai muuten) esitetty. ”Kohulla” – kuten tämä taas oli – on myös paikkansa poliittisessa viestinnässä. Ehkä perussuomalaisten kohdalla vielä korostetusti.

      Etenkin lyhyessä tviitissä on mahdotonta tuoda esille kaikkia sellaisia asioita, jotka tyydyttäisivät tilastotiedettä/tms. ymmärtävää. Harvalta poliitikolta sellaista arkipäiväisessä viestinnässä kukaan edes odottaa. On hienoa, että minulla on niin asiantuntevia ja paneutuvia kriitikoita, että saan kuulla kunniani myös ns. omalta puolelta. Toivoisin silti toisinaan myös hieman suhteellisuudentajua, nimittäin…

      ”Sen sijaan puoluetta vaivaa usein nimenomaan mikrotason tapahtumista makrotasolle johdettu kausaaliteetti ja twiittisi kaltaiset implisiittiset korrelaatiot vailla todennettua pohjaa. Toivon, että tästä otetaan opiksi ja harkinta vastaavien julkaisuiden osalta on tarkempi.”

      Kyseessä oli minun tviittini, ei puolueen. Yksi monista.

      Hyväksyn kritiikkisi lähtökohdan, ko. tviittiä kohtaan, mutta muuten lähestymistapasi on melko kohtuuton.

      ”Nyt julkaistusta twiitistä ei nähdäkseni koitunut muuta kuin haittaa.”

      Tiedetään, ketä syyttää, jos gallupit laskevat?

      Seuraavalla kerralla paremmin, yritän muistaa tämän.

      Ja Roope, tuolla osaamisella mukaan politiikkaan!

  5. Todella hienoa tekstiä Riikalta ja totean että Suomi pelastuu konkussilta jos muistakin puolueista löytyisi vastaavan ÄLYN omaavia henkilöitä ja yhteistyöhön kykeneviä henkilöitä.
    Vielä kerran RAUTAISTA tekstiä KIITOS ….Riikka.

  6. Tämä somenarsisti-käsitteen kuvaus on ilmeisesti kuvaus ns. suvakkien käyttäytymisestä, vaikka kirjoittaja ei sitä suoraan sanokaan. Intron olisi voinut opiksi ja ojennukseksi esittää käsittävän kaikenlaista suomalaista poliittisluonteista (some) keskustelua, jossa järki sumenee ja käytöstavat unohtuvat. Omasta elämästä ja kokemusmaailmasta nousevien näkökulmien rinnalle olisi voinut nostaa joukkojen eturivissä marssivien uupumattoman iskusanojen ja – lauseiden toistelun, mistä muodostuu yhteiskunnallisia argumentteja. Sen jälkeen olisi voinut edetä faktatiedosta piittaamattoman ja kuuluisissa kuplissa elävän vastustajan kuvailuun. Niin paljon ei liene kohtuullista toivoa, että kirjoittaja nostaisi esiin persukuplien raivokkaat hyökkäykset vastapuolta kohtaan. Äärimmäinen tasapuolisuuden vaatimus ei kuulu tekstiin, jolla nostatetaan omien joukkojen taisteluhenkeä – ja somenarsismia.

  7. Jos yhteiskunnalliseen keskusteluun ryhdyttäisiin soveltamaan Roopen suosittelemia tilastonormeja, hiljaista olisi kansalaiskeskustelun rintamalla.

    Yleistäminen – summittainenkin – kuuluu debattikulttuuriin luontevammin kuin pienimuotoiset väitöskirjat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s