Onko järjestelmän hyväksikäyttö mitätön oheisvahinko?

Pohjoismaat tottuivat roikkumaan erilaisten hyvää elämää mittaavien indeksien ja tutkimusten kärjessä. Olipa kyseessä sukupuolten tasa-arvo, ihmisoikeudet, luottamus valtioon tai koulumenestys, pohjoisen hyvinvointivaltiot olivat kärjessä. Vaikka osa saavutuksista on sittemmin heikentynyt, kuulumme edelleen priimusvaltioiden ryhmään – tiedämme sen itse ja sen tietävät myös monet muut ihmiset, jotka haluaisivat päästä osallisiksi sen onnesta ja autuudesta.

Useissa tutkimuksissa – vaikka tällaisista asioista ei nyky-yhteiskuntatiede juuri olekaan kiinnostunut – on esitetty etnisen, uskonnollisen ja kulttuurisen homogeenisyyden olevan merkittävä tekijä paitsi praktisen hyvinvointivaltion myös yhteisön korkean sisäisen ja eliittiin ja valtioon kohdistuvan luottamuksen takana. Tästä on vastaavasti seurannut taloudellista tasa-arvoa ja pieniä tuloeroja.

Käytäntö vahvistaa asian. Vaikka näkemys vaikuttaa useimpien ihmisten mielestä lähes intuitiivisen selvältä, akateeminen tutkimus on pääasiassa lähestynyt asiaa nurinkurin: tutkimalla mitä etninen ja muunlainen moninaisuus saa aikaan yhteisöjen ja valtioiden tasolla. Vaikka yksittäisissä tutkimuksissa saadaankin keskenään ristiriitaisia tuloksia, voidaan ajatella, että liian suuren erilaisuuden tuottaminen samaan yhteisöön heikentää mm. luottamusta valtioon ja toisiin kansalaisiin sekä vähentää sitä ”liimaa”, joka valtiota ja yhteisöä pitää kasassa.

Hyötyä diversiteetistä toki saattaa myös olla (esimerkiksi lisääntyneitä ”innovaatioita”). Tämä ei valitettavasti hyvinvointivaltiossa korvaa haittoja.

Korkeaan verotukseen, suuriin tulonsiirtoihin ja laajaan julkisten hyödykkeiden tuottamiseen nojaavan valtion tapauksessa tuon ”liiman” puuttuminen näkyy ennen pitkää muun muassa veronmaksuhalukkuuden rapautumisena, luottamuksen ”yksilöllistymisenä”, sosiaaliturvan väärinkäyttämisenä ja erilaisina eriytymisen ja eriyttämisen mekanismeina.

Pohjoismaalaista solidaarisuutta ja sosiaaliturvaa on aina käytetty jonkin verran hyväksi. Joukoissamme on aina ihmisiä, joiden mielestä säännöt eivät koske heitä, ja on vain inhimillistä etsiä porsaanreikiä ja mahdollisia hyötymiskeinoja.

Olen kuitenkin vakuuttunut, että mitä ”moninaisemmaksi” yhteiskuntamme muuttuvat, mitä vähemmän yksilöiden välistä liimaa, sitä lukuisammaksi ja härskimmäksi käy myös järjestelmän hyväksikäyttö.

Muutama viikko sitten kirjoitin, että niin turvapaikka- kuin muukin humanitaristinen politiikka liberaalissa oikeusvaltiossa on aina altis suurelle kusetukselle. Tähän minut kirvoitti A-studio, jossa kuvattiin ISIS-terroristeja. Halussaan päästä pois maanpäällisestä helvetistä (josta ei tullutkaan paratiisi heille) he yrittivät väittää olevansa syyttömiä. ”En ole ollut taistelija, vaan kokki. Tai kuljettaja!” Joka tapauksessa jotakin vähäpätöisempää kuin aidosti ja oikeasti paha ja vaarallinen.

Järjestelmämme uskoo yleensä kaiken. Vaikka yksittäiset ihmiset eivät uskoisikaan, järjestelmämme uskoo. Se on rakennettu niin. Osin se tietysti turvaa yksilön oikeuksia ja oikeusturvaa, ja tämä on erinomaista. Mutta kun rajoitteita löysennetään, ja yksilöiden piiriin oletetaan kuuluvaksi koko maailma tai kaikki halukkaat, näyttäytyvät järjestelmän raadolliset puolet. Meitä käytetään hyväksi, meitä kusetetaan.

Monien etenkin vasemmistolaisten mielestä kusetetuksi tuleminen – siis järjestelmämme hyväksikäyttö – on vain mitätön oheisvahinko. Meidän pitää yhä enemmän avata järjestelmäämme kaikille. Meidän pitää yhä vähemmän tehdä rajauksia. Meidän pitää yhä vähemmän sanktioida kusettamisesta. Tämä hyvä kuuluu kaikille. (He sanovat, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta käytännössä se tarkoittaa juuri tuota.)

Mutta ei, he ovat väärässä. Kyseessä ei ole oheisvahinko, vaan osoitus siitä, miten vähitellen koko järjestelmä murtuu. Se murtuu siksi, että sitä ei voida ylläpitää, mikäli se on avoin kaikille ja mikäli sitä ei voimakkaasti rajata, niin lainsäädännön kuin yhteisöllisen hyväksyttävyydenkin osalta.

Ei ole sattumaa, että saamme lukea jatkuvasti yhä härskimpiä uutisia hyväksikäytöstä ja siitä, kuinka järjestelmämme on täysin kädetön huijaajien edessä. Kulttuurimme muuttuu toki myös; liberaalissa yhteiskunnassa yksilöitä ei koske samanlainen kontrolli kuin joskus.

Kuten yleensä, on syytä katsoa länsinaapuriimme Ruotsiin, jossa tämäkin katastrofi on jo paljon pidemmällä. Esimerkiksi sosiaaliturvan väärinkäyttö on noussut viime aikoina otsikoihin toistuvasti. On esitetty, että jopa 275 miljardia kruunua tulee menemään väärin taskuihin vuoteen 2030 mennessä, mikäli sama tahti jatkuu (SVT 11.12.). Toisaalta ilman väärinkäytöksiäkin tilanne on paikoin kestämätön, kuten julkisen talouden kustannuksista, segregaatiosta ja heikentyneestä turvallisuustilanteesta tiedämme. Tätä ruotsalaiset nyt yrittävät korjata.

Pahoin pelkään, että eivät onnistu. Ei vain ole välineitä. Järjestelmä tehtiin aivan toisenlaiseen maailmaan.

7 kommenttia artikkeliin ”Onko järjestelmän hyväksikäyttö mitätön oheisvahinko?

  1. Hyvä kirjoitus. Kukas se sanoikaan: Tie helvettiin on reunustettu hyvillä aikeilla. Näin käy kun
    Ruotsia seurataan.

  2. Hienosti kirjoitettu taas Riikka! Toivottavasti Suomi ottaa opikseen eikä joudu ”Ruotsin tielle”! Toivottavasti emme jo ole sillä!

  3. Kovin hitaasti tapahtuu mitään muutoksia parempaan, esim. asumisperustaisesta sosiaaliturvasta luopumisesta tai turvapaikan määräaikaisuudesta tai laittomasti maassa olevien maasta poistamisesta. Suomi ei voi toimia koko maailman sosiaalipalveluina. Jos asumisperustainen sosiaaliturva muutettaisiin esim. kansalaisuuteen perustuvaksi, olisi mielenkiintoista nähdä kuin paljon turvapaikan hakijoita päätyisi tänne pussin perälle sen jälkeen.

  4. Näyttää yhä selkeämmin siltä, että katastrofaalinen kehityskulku Ruotsissa ja muualla Länsi-Euroopassa on itse asiassa oikein ilon ja riemun aihe globalisteille. Tavoite onkin tuhota kansakuntien talous ja niiden kansalaisten yhteen hiileen puhaltaminen. Tätä todistaa se, että valtamedia meillä ja muualla tekee kaikkensa peitelläkseen ongelmia ja valehdellakseen kehityksen hyödyistä. Jos ongelmia haluttaisiin korjata, niitä analysoitaisiin puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä ja ottamalla aikalisiä. Nyt sen sijaan tukitaan suita ja rangaistaan varoittajia. Annetaan turpaan sitä, joka tulee sanomaan talon olevan tulessa.

    Arvopohjallisten tavoitteena on nimenomaan jakaa kansalaiset keskenään kilpaileviin leireihin. Ilmastohysteria, mystisiin kansainvälisiin sopimuksiin vetoaminen ja vihapuhelainsäädäntö ovat keinoja, joilla harjoitetaan hajoita ja hallitse – politiikkaa. Maailmalta haalitaan mieluiten sertifioituja terroristeja kuin niitä, jotka eivät tarvitsisi mildardien hintaista, mutta tehotonta kotottamisarmeijaa.
    Tuholaisten rintama on laaja. Esimerkiksi kokoomus ajaa sananvapauden hävittämislainsäädäntöä yhdessä tulipunaisten silakoiden (red herring) kanssa. Yhteinen maalitaulu on PS. Sitä vastaan käydään paradoksaalisesti mm. maalittamisen kieltävällä lakihankkeella.

  5. Jep. Heti tuli esimerkkinä mieleen se lentävän maton mies, joka ajoi lähi-itään pätkällä ostetulla maasturillaan ja sitten se sopivasti ”varastettiin” siellä. Yritettiin tuomita päivänselvästä petoksesta ja vakuutushuijauksesta mutta hänelläpä oli demla ja ”jakamaton oikeus” puolellaan.

  6. Ei tarvitse olla ’kansalainen’. UAE:ssa eli Arabiemiraateissa 20 % on paikallisia eli emiraatteja. 80 % on vierastyöläisiä. Vierastyöläiset tarvitsevat työluvan. Vierastyöläiset ovat siis töissä. Heillä ei ole kansalaisoikeuksia. Ainoastaan kansalaisilla on ilmainen koulutus ja terveydenhuolto.
    Kaduilla näkee keltaisia koulubusseja, jotka kuljettavat lapsia intialaisiin tai pakistanilaisiin kouluihin, jotka toimivat avustuksilla ja koulumaksuilla.
    Aasiasta tulleiden ihmisoikeuksia saatetaan polkea. Suomalaiset asiantuntijat ovat arvostettuja.

  7. Jotenkin vaan tuo Ruotsin ”kauhukuva” on mielestäni aika kaukana Suomen todellisuudesta, sillä uutisjutusta luin seuraavaa ”Kela maksoi erilaisia sosiaalietuuksia esimerkiksi vuonna 2018 yli 14,3 miljardia eli 14 300 miljoonaa euroa. Väärinkäytösepäilyjen yhteenlaskettu summa oli samana vuonna runsaat 9,6 miljoonaa euroa eli 0,67 promillea maksetuista tuista.” elo promilleluokassa mennään huijauksien suhteen. Luvut lainattu tästä jutusta: https://yle.fi/uutiset/3-10942029

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s