Peruskouluun tarvitaan arvonpalautus – perusasioihin, opetukseen ja oppimiseen, opettajan rooliin. Huikentelevaiset pedagogiset tavoitteet toimivat jossakin ja joillakin, mutta eivät koko yhteiskunnan tasolla.
Kaikkein tärkeintä on palauttaa kouluihin vaatimustaso. Luokka-asteelta toiselle ei saa päästää, mikäli tavoitteita ei ole saavutettu.
Suurin osa toisen asteen ongelmista johtuu peruskoulusta – siitä, että amikseen menee nuoria, joilla ei ole siihen mitään edellytyksiä eikä amiksessakaan vaadita juuri mitään. Ysiltä pääsee nuoria, joiden luku- ja kirjoitustaitokin on surkea. Mielestämme jokaisen pitää osata lukea ja kirjoittaa siirtyessään kolmannelle luokalle.
Lapsilta pitää vaatia
Sääli- tai tsemppinumeroiden antaminen pitää lopettaa. Niitä ei saa antaa maahanmuuttajille eikä kantaväestölle. Nelonen on numero, ja se pitää uskaltaa antaa, jos osaaminen ja taidot sitä vaativat. Ehdot eivät ole kiusantekoa vaan huolehtimista oppilaan osaamisesta.
Oleellisin on ysiluokka. Peruskoulun ongelmia ei saa siirtää toiselle asteelle. Peruskoulusta ei saa päästää pois oppilaita, jotka eivät ole saavuttaneet vaadittavaa perusosaamista.
Erityisesti poikien oppimistuloksiin ja syrjäytymiskehitykseen on puututtava. Miehen malleja ja poikien ymmärtämistä tarvitaan lisää koulumaailmaan. Erityisesti pojat kaipaavat rajoja, ja koulun rajattomuus on ollut etenkin heille vahingoksi.
Tavoitteena pitää olla palauttaa suomalainen koululaitos sille tasolle, jossa me ennen olimme. Pääsimme hyvin pitkälle sillä vanhalla, toki jatkuvasti kehitettävällä järjestelmällä – ilman ilmiöpohjaisuutta, ilman jatkuvaa digitulvaa, ilman koko ajan lisääntyviä oppilaiden vapauksia.
Lapsilta pitää uskaltaa vaatia.
Rajat ja roti
Myös kouluissa rajat ovat rakkautta. Haluamme opettajalle auktoriteetin takaisin. Se on välttämätöntä sekä oppimisen että koulurauhan säilymisen kannalta. Kaikilla on oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön ja turvalliseen kouluun. Lapset ovat monesti fiksuja ja heitä kannattaa kuulla, mutta koulussa opettaja on pomo. Yliampuvasta itseohjautuvuuteen luottamisesta on palattava kohti opettajavetoisuutta. Itseohjautuvuus sopii harvoille lapsille, ja siihen nojaaminen opetussuunnitelmassa on ollut selvä virhe.
Pääasiallinen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Koulua ja opettajia ei pidä syyttää ja syyllistää eikä liioin huutaa apuun, jos syy on muualla. Koulun päätehtävä on opettaa – se on sen perustyö – mutta totta kai samalla myös osallistua kasvatustyöhön.
Vaikka inkluusio on kaunis ajatus, pedagogisesti hieno malli, se ei käytännössä toimi. Varsinkaan se ei toimi ilman rahaa. Haluamme erityisluokat takaisin. Opetus erityisluokalla on sitä tarvitsevan oppilaan oikeus ja etu.
Digidigi lei
Puhelimet voisivat pysyä repussa koko koulupäivän, kuten on tapa joissakin yksittäisissä kouluissa ja luokissa. Viime eduskuntavaalien alla emme saaneet tällekään ehdotuksellemme kuin päivittelyä. Nyt ääni näyttää olevan jo toinen. Digidigi ja mobiili eivät tulleetkaan tekemään autuaiksi, päinvastoin, ja tämä on syytä ymmärtää.
Laite ei korvaa kynää ja paperia eikä video kirjaa eikä digi saa olla itsetarkoitus. Mitä vaikeampi lasten on keskittyä, sitä vähemmän laitteita pitää käyttää.
Monet lapset – ja aikuiset – ovat addiktoituneita puhelimiin ja muihin laitteisiin. Koulutyö pitää rauhoittaa muille metodeille. Haluamme vähemmän laitteita, vähemmän pelillisyyttä. Teknologian käyttö opitaan varmasti koulun ulkopuolella. Lapset tarvitsevat koulussa oppimisen ja onnistumisen tunteita; heitä ei tarvitse eikä pidä maanitella pelaamisella yrittämään.
Kirjoittamista ja lukemista oppii vain kirjoittamalla ja lukemalla. Monipuoliset opetusmetodit voivat olla arvokas lisä, mutta perusasiat pitää olla ensin kunnossa. Lukemista ei opi videoita tekemällä eikä kirjoittamista videoita katsomalla. Kaikki suomalaiset lapset oppivat käyttämään laitteita muutenkin eikä sitä tarvitse opettaa koulussa. Tärkeämpää olisi opettaa laitteista irrottautumista, keskittymistä, ajattelua.
Monet kovilla olevat vanhemmat ovat hävinneet kilpailun laitteille. Useilla lastensuojelun asiakkailla on vakava peli- tai vastaava addiktio. Aivan tavallisissakin perheissä käydään usein uuvuttavia taisteluita peli- ja ruutuajoista, ja vanhemmuus on haastavaa. Kun yhä useampien lasten todellisuus on tätä, miksi koulussakin pitää olla sama juttu?
Opettajille on taattava työrauha, jotta he voivat keskittyä perustyöhönsä, opettamiseen. Opettaja ei ole sosiaalityöntekijä, ei poliisi, ei ICT-henkilö, ei kirjaaja.
Maahanmuutto on oleellinen syy
Edes niin hyvä koulu kuin suomalainen koulu oli ei kestä liian suurta väestöpohjan moninaistumista – meidän mielestämme sen ei tarvitsekaan. Suomi menestyi kaikissa osaamisen ja hyvinvoinnin ja luottamuksen mittareissa muun muassa juuri siksi, että olimme niin homogeeninen joukko. Kestivät kaikki sitä kuulla tai eivät, maahanmuutto on yksi koulun ongelmien ja oppimistulosten laskun syy.
Ruotsissa maahanmuuttajataustaisten vaikutus oppimistuloksiin todettiin niin suureksi ja tosiasia noloksi, että päätettiin ryhtyä kepulikonsteihin. Suuri määrä maahanmuuttajataustaisia jätettiin pois Pisa-testistä vastoin sen kansainvälisiä sääntöjä. Valtion tarkastusvirasto antoi moitteet hallitukselle ja kouluvirastolle asiasta vuonna 2021. Asiasta on puhuttu huomattavan vähän, vaikka kyseessä on tietenkin valtava skandaali. Suomessa ero maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä on OECD-maiden kaikkein suurin, vielä suurempi kuin Ruotsissa.
Lisärahan kippaaminen maahanmuuttajakouluihin ei koskaan ratkaise maahanmuuton aiheuttamia ongelmia. Maahanmuuttopolitiikkaan vaaditaan selvä muutos. Suomalaistenkin koulut kärsivät resurssipulasta eikä koulu pelasta sitä, minkä maahanmuuttopolitiikka pilaa. Eikä siltä pidä sitä myöskään vaatia. Minkäänlainen, edes resursseiltaan huippuunsa viritetty koulu, ei selviäisi siitä, että integroitavia on liikaa.
Polarisaatio koulukentällä joka tapauksessa kasvaa, ja etenkin kaupungeissa tieto hyvistä ja huonoista kouluista on vanhemmilla. Koulushoppaaminen on seurausta koulujen eriytymisestä erityisesti maahanmuuton seurauksena. Sen sijaan, että vapaata kouluvalintaa yritetään estää, on tärkeää puuttua niihin tekijöihin, jotka joidenkin koulujen turvattomuutta, heikkoa tasoa ja huonoa mainetta aiheuttavat. En kuitenkaan ole optimistinen asian suhteen.
Tässäkin voimme katsoa naapurimaatamme ja sen kurjaa kulkua. Ruotsi ei ottanut lusikkaa kauniiseen käteen, vaan alkoi väkisin sekoittaa oppilaita eri kouluihin. Se ei käynyt niille lastensa hyvää ajatteleville vanhemmille, joilla oli mahdollisuus valita, ja maahan syntyi yksityiskouluja. Tämä entisestään on lisännyt eriytymistä. Emme halua tätä Suomeen. Emme halua Suomesta luokkayhteiskuntaa.
Koulujen vakavat ongelmat
Myös poliisi kertoo nykyään säännöllisesti koulujen kärjistyneistä ongelmista. Väkivaltaa, teräaseita, huumeita. Vain muutama päivä sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan avunpyyntöjä ja vihjeitä kouluilla tapahtuvasta huumeidenkäytöstä ja mahdollisesta välittämisestä tulee pääkaupunkiseudun poliisilaitoksille jatkuvalla tahdilla. Poliisin mukaan on alaikäisiä, jotka haluavat pyörittää suunnitelmallisia huumeiden myyntiorganisaatioita kouluissa. Länsi-Uudellamaalla on tutkittu tällaisia alaikäisten huumemyyntirinkejä.
Tällaisissa asioissa pitää olla nollatoleranssi. Ongelmia ei saa hyssytellä kouluissa, vaan poliisi ja muut viranomaiset on otettava apuun. Vakava nuorisorikollisuuden kasvu, väkivalta ja ryöstöt, joista olemme tehneet välikysymyksen ja esitelleet omat toimenpide-ehdotuksemme, liittyy myös kouluun.
dust/bones/politics 
Oma kokemus vuosikymmneten takaa ns. armovitosista. Seuruatwlin silloin tulevan nuoremman tyttäreni äidin kanssa. Hän toimi kotikunnassaan ns. kiertävänä enkun opettajana. Vuosi/koulu/alasteet/kylät.
Tuona vuotena hänellä oli pesti peräti yhdeksi vuodeksi vain ja ainoastaan yhteen koluun.
Olihan sielläkin muiden opettajien ”hylkiöksi” ja häiriköksi nimitetty ns. armovitosilla edennyt oppilas. No kun ei se mitäänosaa ja blää blää ja vielä kerran BLÄÄÄÄ.
En tiedä, eikä kaverinikaan tieddä syytä, että miksi juuri sen enkku häntä alkoi kiinnostaa (silloin ei ollut juutuubia ja muita) vaan se kuitenkin näkyi tunneilla ja kokeissa, että kaveri otti tosissn sen enkun. Kevään armovitonen olisi osaamisen perusteella pitänyt nostaa jo joulutodistukseen ysiksi. Toiset opettajat että ei ei ja EI! Ei sitä voi noin paljon nostaa, ei ei ei..
Kyllä siitä kotona monta vääntöä käytiin, itsekin moisen ”hyppäyksen” tehnenä tiesin sen vaikutuksen.
(JOskus alakansakoulussa kertotaulu oli minulle yli ymmärryksen menevä, vaan sitten voitin kisan kuka nopeimmin selvittää oikein open antaman esimerkin kaiksita kertotauluista 1-10. Minä voitin sen kisan. Palkintona vihko, kumi ja kynä:) )
No ko. tapauksessa päädyttiin minun suosittamana, että laitetaan ns. kirkko keskelle kylää, ei ei ei vitosesta, jota toiset opet suositteli, ja toisaalta ei ysiä, jota tuntiosaaminen ja koetulolkset, vaan kasi.
Myöhemmin olen kuullut ja minulle on kerrottu, että tämä POIKA kirjoitti paikakunnan lukiosta kolme ällää, pitkä matikka, enkku ja historia. Eli ne hänen huonoimat aineensa siellä ala-asteella.
Inkluusio on oleellinen osa woketusta. Yksi häirikkö saa varsinkin etnisesti edistyksellisenä tuhota koko luokan oppimisedellytykset.
Tarkkis takaisin ja muille oppimisrauha ilman mitään SETA:n julistuksia tai mamujen kiertokäyntejä kouluihin kuten 2015 Oulussa tehtiin. Sehän oli lapsimorsiammejen myyntiä. Ja sitten alkoi tapahtumaan.
Luojan kiitos, ei ole tarvinnut perse (perus)koulua käydä. Lapsetkin pääsivät sieltä kutakuinkin ehjinä, kun paikkakunta oli vielä puhtaasti suomalainen.
Eikö peruskoulun yksi tavoite ollut tasapäistää, samantasoista opetusta kaikille vaikka väkipakolla ja armovitosilla? Mitä jos palattaisiin entiseen aikaan, kun oppikouluun pyrittiin ja sinne pääsi riittävillä resursseilla ja kansalaiskouluun menivät amislaiset ja muut, joiden tavoite ei ollut lukiossa ja korkeakoulutuksessa. Olisi aika katsoa peiliin ja todeta, että iso osa ei tule koskaan pärjäämään korkeakoulutuksessa, amiksen laajennuspaikassa amk:ssa tai rimaa hipoen saavat paperit käteen ja tulos näkyy sitten työelämässä. Valitettavasti tällaisiin törmää tämän tästä ja karmeinta jälkeä on, kun osaamattomuus johtaa suurempiin vahinkoihin tai korjataan uudelleen ja uudelleen vahinkoa, mikä tulee yhteiskunnallekin joskus todella kalliiksi. Koulutus voi silti olla ilmaista eli maksulliseen oppikouluun ei tarvitse palata. Pääsykokeita ja psykologisia voisi olla enemmänkin jo hyvin nuoresta, jotta voi poimia ongelmakoululaiset saamaan oikeanlaista hoitoa, tukea, että selviytyvät kohtuudella työelämään jokin tutkinto taskussaan.
Törmäsin tällaiseen armovitosen tyyppiin, joka ei osaa työtään ja kolmannella kerralla työ viedään muualle yhteiskunnan laskuun. Suomenkieli ei ollut hallussa.
”Oleellisin on ysiluokka”. Voi kunpa Purran oma kunta päästäisi lapseni ysiluokalle. Hänet erotettiin koulusta pari vuotta sitten. Ei ole käynyt kasia eikä ysiä.
Opettajat päästivät lapseni Pirkanmaan peruskoulusta pois vaikka lapsellani ei ollut hallussaan kaikki vaadittavat perusosaamiset. Se on mielestäni väärin. Hänet vain siirrettiin pienluokalle jossa ei myöskään oppinut mitään. Itse opettajille sanoin että lapseni voisi jäädä luokalleen jos vaikka vuosi lisää auttaisi mutta ei. Nyt lapseni on tosiaan 16v ja ilman ammattikoulua koska jätti ammattikoulun kesken sen takia koska ei osaa mitään. Kiitos koulun ja opettajien!
Koulurauha olisi saatava.