Vaikka jotkut niin kuvittelevat, suurin suomalaisiin metsiin kohdistuva uhka ei tule Ponssen motojen suunnalta vaan Euroopan unionista. Erilaisia metsänomistajiin, metsätalouteen ja metsäteollisuuteen kohdistuvia vaatimuksia synnytetään Brysselissä yhä suuremmalla raivolla. Mitä kauempana Keski-Euroopan maat ovat sen paremmin hiilineutraalisuuden saavuttamisesta kuin vaikkapa polttomoottoriautojen kieltämisestä, sitä tarkkaavaisemmin EU kohdistaa huomionsa sinne, missä on eniten metsää ja kaikkein suurinta kunnianhimoa.
Voi Suomi-poloa tässä kolonialisoivassa ilmastohöykytyksessä.
Metsien Suomi, suomaa, vihreä kulta – sen perässä on moni. Kyse on sekä rahasta, päästöjen ja nielujen laskentatavasta että toimivallan siirtämisestä Suomelta EU:lle. EU tunkee ahneet kouransa Suomen metsiin, vaikka sekään ei sille oikeasti kuulu.
Ajankohtaisia metsäasioita EU:ssa ovat esimerkiksi biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta parantava strategia ja osin vielä kesken olevat EU:n taksonomian säädökset, joilla EU määrittelee, mitkä metsiin liittyvät sijoituskohteet ovat hyviä ilmaston ja ympäristön kannalta.
EU haluaa tehdä luonnon ennallistamisesta pakollista ja erityisesti Suomelle hyvin vaativaa. Komission esityksessä kuvattu ennallistamistavoite on mittakaavaltaan valtava ja sen seuraukset turmiollisia. Yksikään komission papereihin perehtynyt ei voi olla miettimättä, kuinka on mahdollista, että Brysselissä ymmärretään Suomea ja metsiemme merkitystä näin vähän.
Valitettavasti kaikki kotimaassakaan eivät puolusta metsiämme. Eduskunnassa on paljon kettingeillä itsensä honkaan sitoneiden henkisiä jälkeläisiä, jotka kuvittelevat, että virkistys ja suojelu muuttuvat kompensoiviksi euroiksi. Heitä ei haittaa ajatus siitä, että suuri osa metsistämme pitää ennallistaa esiteolliselle ajalle.
Ennallistamisen vaikutukset Suomelle olisivat BKT:hen suhteutettuna koko EU:n korkeimmat, miljardiluokkaa vuodessa. Tämäkin arvio on maltillinen. Kaikissa ilmastotoimissa pitää ensin laskea niiden välitön kustannus – ja sitten perään kustannuksen kompensaatio esimerkiksi metsänomistajille. Veronmaksaja kuittaa.
Ilmastopolitiikka maksaa koko ajan yhä enemmän, mutta vieläkään en ole kuullut muiden puolueiden tätä oikeasti myöntävän. EU:lle ilmastopolitiikka on yhä varteenotettavampi perustelu haalia valtaa, lisätä tulonsiirtoja ja yhteistä velkaa. Taakanjako ei toimi, kuten se ei toimi missään muussakaan asiassa. Kuuliaiset tekevät kaiken. Globaali ongelma ei ratkea sillä, että Suomi lakkaa toimimasta.
Miksi vastustusta tämän hulluuden edessä kuuluu niin vähän? Siksi, että Suomessa kaikkien kunnollisten tahojen kuuluu kannattaa sekä EU:ta että kunnianhimoisia ilmastotoimia. Tuli mitä tuli, maksoi mitä maksoi. Imagotappioon ei ole varaa. Harva uskaltaa sanoa, että nyt on menty liian pitkälle.
Tällaisissa tilanteissa perussuomalaisten tehtävä on kertoa, että keisarilla ei ole vaatteita. EU on mennyt liian pitkälle. Ilmastovaatimukset ovat menneet liian pitkälle. Peli pitää viheltää poikki.
EU:lle ei kuulu metsäpolitiikka eikä se saa määrätä, mitä metsissämme tehdään. Vaatimukset, jotka Suomen metsiin kohdistuvat, ovat kertakaikkisen hulluja. Niitä ei saa hyväksyä, ja Suomen tulee vaikka yksin niitä vastustaa.
(Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.6.2022)
dust/bones/politics 
Ennallistaminen pitää aloittaa sieltä ”pääkallon” paikalta. Eli ennallistetaan ensin Hollannin mereltä vallatut tulppaanipellot. Avataan kaikki padot Pohjanmeren rannoilta ja kaadetaan tuulimyllyt, ne jotka pumppaavat sitä vettä mereen takaisin sieltä tulppaanien juurilta.
Edetään siitä koko ajan kohti korkeampia alueita, kohti swartswaldin metsiä ja Elben ym. suurten jokien latvavesiä.
Ne kun on saatu kuntoon voidaan siirtyä pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle. Mutta vain jos on enää tarvetta. Ja tuskin enää on.
Sitähän on kysyttävä komissaareilta ensimmäiseksi, minkä perussopimuksen ja minkä artiklan mukaan Suomen metsäasiat ylipäänsä sisältyvät EUn toimivaltaan. Eikä kyse saa olla mistään laveasti tehdyistä tulkinnoista koskien vaikkapa ilmastoa tai kansanterveyttä. Jos yksikäsitteistä artiklaa tms ei löydy, voidaan todeta, että kiitos vain huolenpidosta, mutta Suomi hoitaa metsänsä ihan itse. Jos sellainen kuitenkin löytyy, on pakko myöntää, että Suomen jäsenyysneuvottelijat eivät aikanaan oikein tienneet mitä olivat sopimassa. Kaksi toimintavaihtoehtoa: kumotaan kyseinen artikla jäsenyyssopimuksessa – tai irtaudutaan koko Unionista.
Luonnon monimuotoisuudesta ja sen säilymisestä on keskusteltu ainakin 30 vuotta (aika jonka itse olen seurannut), mutta todellisuudessa jo yli 50 vuotta (aika jonka voi todentaa kirjallisuudesta). Asian eteen on tehty päätöksiä, jotka on vesitetty toisaalla.
Näistä esimerkkinä vaikka vanhojen metsien turvaaminen ja toisaalla hakkuiden salliminen suojametsävyöhykkeellä (vuosi 2007).
Kokonaisuudessa tilanne on heikentynyt kaiken aikaa ja metsäteollisuuden edunvalvojat ovat kikkailuillaan maalanneet itsensä nurkkaan.
Mahdollisuus olisi ollut tehdä päätökset ajoissa itse (jolloin niihin voi vaikuttaa), eipä tehty.
Polttopisteessä on tällä hetkellä valtion omistamat maat, joihin kohdistuu valtava hakkuupaine, joka on seurausta halvan raaka-aineen tarpeesta.
Viimeisen 20 vuoden aikana, on puutavarassa ollut useita hintapiikkejä, jotka eivät ole näkyneet puunmyyjälle mitenkään. Hintapiikin aikaan valtion metsistä hakataan mahdollisimman paljon, jottei raaka-aineen hinnan korotuksille ole tarvetta. Esimerkiksi mäntytukin hinta on pohjoisessa tällä hetkellä noin 50eur, kun vuonna -92 se oli noin 300mk.
Tästä johtuen pitkin pohjoisen valtionmaita räävitään rantavyöhykkeitä kapeammaksi ja kangasmailla aukot ovat kilometrien pituisia. Ettei vain tarvitse hintoja nostaa, saattaisi pian teollisuus suuttua.
Kuka hemmetti leimikon haluaa myydä, jos käteen jää verojen jälkeen (pääomatulovero+alv) parin viikonlopun ylitöiden palkka ja seuraavan kerran tiliä saa 50-100 vuoden päästä.
Koko puhe puun määrästä on osittain tilastokikkailua, biomassa on eri asia kuin puu. Ei rääseikköä ole taloudellisesti kannattavaa hyödyntää, mutta tilastoissa sekin näkyy.
Olen samaa mieltä, että Suomi on kuin Kongo, muttei siinä mielessä, kuin annat Riikka ymmärtää.
Suomi on Kongo siinä mielessä, ettei maanomistajalle anneta mahdollisuutta tienata parasta hintaa metsistään, eikä markkinataloutta päästetä sotkemaan tilannetta.
Suomessahan ei esimerkiksi ole tukkien laatuluokittelua, puunmyyjä saa oksaisesta saman kuin oksattomasta.
Sama markkinatalouden puute koskee maatalouden tuottajahintoja.
Karkeasti sanoen, markkinatalous alkaa vasta tehtaalta, sahalta ja teurastamosta.
Aktiivisena luonto-ihmisenä ja metsätilojen omistajana, voin sanoa että ”Persut” ainoana puolueena ymmärtää, mistä on kysymys. Se johtuu jäsenten luontosuhteesta: Metsästetään, kalastetaan ja harjoitetaan metsätaloutta. Tätä kannattaa puolueessa vaalia.
Vihreät harrastavat luontoa ja silloinkin lähinnä puheissa. Keskusta taas on sotkeutunut kähmintöihinsä niin vahvasti, että he myyvät vaikka mummonsa, jos saavat paikan jostain valtuustosta ja valokuvansa kunnantalon aulan seinälle.
Tällä hetkellä suurin uhka Suomen luonnolle ei kuitenkaan ole metsätalous.
Se on tuulivoimarakentaminen. Voimalat, tiet ja siirtolinjat pirstovat metsät ja tuhoavat luontokohteet.
Sitä kehitystä kannattavat Vihreät, johtoryhmien paikat siitä kerää Keskusta.
Aika paradoksaalista.
BINGO!!!!!
Metsämme ovat meidän.. – kauanko lienee, kun metsien sosialisointi etenee EU:ssa ilmastonmuutoksen nimissä, aikoinaanahan MAuno Koivisto sanoi että Suomessa helpoin tapa on sosilisoida metsät, on verottaminen ..
-jpt-