Kuten useimmat tietävät, maahanmuuton kustannuksista on hyvin niukalti tietoa. Paitsi että laskutoimitus ei ole ihan yksinkertainen (ei kuitenkaan mahdoton!), on sen väitetty moraalittomuus myös usein tuotu julki. Hintalappujen laittamista tällaisille humaaneille asioille pidetään arveluttavana, erityisesti silloin, jos menoerät ovat merkittäviä. Ylipäätänsä numeroita tavataan pitää arveluttavina, sillä ne pelkistävät todellisuutta. Missä olisi suurisilmäinen syyrialaislapsi tilaston ankarassa moitteessa?

Toisaalta asia näyttäytyy hieman eri tavoin, mikäli maahanmuutosta saadaan aikaiseksi joku positiivinen laskelma – se yleensä kelpaa levitettäväksi, aplodeja odottavaksi faktaksi ja uuden fraasin pohjaksi. ”On tutkittu, että monikulttuuriset innovaatiot tuottavat niin ja niin paljon…” tai että ”OECD on laskenut, että maahanmuutto on hyödyllistä.”

Vaalien jälkeen maahanmuuton kustannukset – kuten kaikki kustannukset – ovat taas olleet enemmän esillä. Perussuomalaiset sai papereihin kirjattua vaatimuksen, että nämä vihdoin selvitettäisiin objektiivisesti. Möly tietyissä piireissä on ollut valtaisaa. Muun muassa Li Andersson valitti muutama päivä sitten, että maahanmuuttoon suhtaudutaan yksinomaan taloudellisten aspektien kautta. Miten humanitarismiin voisi liittää hyödyn ja hinnan – tai monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen ja diverssiin, nehän ovat kuin happi, jota hengitämme! Kuoro vastasi: Ihmiselle ei voi laittaa hintalappua! Ihminen on ihmisyyttä ja ihmisoikeutta! Eihän millekään muullekaan ryhmälle lasketa hintalappuja!

Niinkö? Estääkö ihmisoikeus todella sitä, että ihmisryhmille asetetaan hintalappuja? Näin se ei todellakaan näytä tekevän. Erityisesti viime vuosina – tässä taloudellisessa kurjimuksessamme – olemme vuoronperään kuulleet kaikkien merkittävien tuottamattomien, haittaa tuottavien tai vielä/jo nettosaajina olevien ihmisten hintalaput.

Siis kaikkien muiden paitsi maahanmuuttajien.

Olkaa hyvä, tässä muutamia. Muistakaa katua ja hävetä, senkin nettosaajat!

Kuntaliitossa pidetään hyvänä, että puhutaan oikeista summista eikä mielikuvista. Lähtökohta on, että kaikissa kunnan palveluissa pitäisi näkyä myös todelliset hinnat, Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja kertoo. (Taloussanomat: Katso paljonko hoitosi oikeasti maksaa, 19.5.2010)

– lapsen päivähoito Espoossa keskimäärin 1176,- kuukaudessa (2010)

– sydämensiirto 120 000,- (2012)

– alatiesynnytys 2280,-

– sektiosynnytys, komplisoitunut 4200,-

– paikka Helsingin terveyskeskuksen akuuttiosastolla 304,- päivässä (2011)

– tekonivelleikkaus 8098,- (2011)

– kaihileikkaus 710,-

– syöpäpotilaan lääkärikäynti 1200,-

– palovammapotilas ”satoja tuhansia”

– vanhus laitoshoidossa 250,- vuorokaudessa (2013), palveluasumisen piirissä 150,- vuorokaudessa (2015)

– lapsi 128 300,- täysi-ikäisyyteen mennessä (2013)

– alkoholin aiheuttamat kustannukset jopa 14 500 000 000,- vuodessa

– vanhusten ja vammaisten asumispalveluihin käytettävät kuntien menot 1 098 000 000,- vuodessa

– vanki 211,-, avolaitosvanki 170,- vuorokaudessa (2013)

– nuoren syrjäytyminen 1 200 000,- (2013)

– pitkäaikaistyötön 27 000,- vuodessa (2013)

– työttömien kokonaiskustannukset 6 000 000 000,- vuodessa (2014)

– maatalouden tuki 2 100 000 000,- vuodessa (saajia 77 000 kappaletta eli n. 28 000,- saajaa kohti) (2014)

– kuntien ostamat yksityiset sosiaalipalvelut 2 021 000 000,- vuodessa

– abortti ja kaavinta 1460,-

– toimeentulotuki vuokranmaksuun 300 000 000,- vuodessa (2015)

– toimeentulotukea Uudellamaalla 203,- asukasta kohden

– toimeentulotuen kokonaiskustannukset 745 000 000,- vuodessa (2014)

– koululaitoksen käyttömenot 12 300 000 000,- vuodessa (esim. perusopetuksessa keskimäärin n. 8800,- oppilasta kohden)

– sijaisperheeseen sijoitettu lapsi 22 000,- vuodessa (2010)

– ammatilliseen perhekotiin sijoitettu lapsi 60 000,- vuodessa (2010)

– laitokseen sijoitettu lapsi 109 500,- vuodessa (2015)

– lääkäriksi kouluttautuminen 173 000,- (2009)

– ekonomiksi kouluttautuminen 30 000,- (Hankenilla 41 000,-) (2009)

– nuorisopsykiatrian osastopaikka 3890,- viikossa (2011)

– lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen kokonaiskustannukset 620 000 000,- (2010)

– 20 % kaikista erikoishoidon potilaista aiheuttaa 80 % kuluista (2012)

– tupakoinnin aiheuttamat kustannukset 2 000 000 000,- vuodessa