Ikiliikkuja kiihtyy, bloggaaja ei

Olen useaan otteeseen kirjoituksissani kuvannut sitä, miten osin itseään toteuttavasti humanitaarisen maahanmuuton lisäämisen tuottama hyöty tietyille ihmisille ja ryhmille tapahtuu. On lapsellista kuvitella, että moraalinen auttamisenhalu tai empatia ajaisivat kaikkia näitä tahoja.

Selvimmillään asia ilmenee tietysti taloudellisena hyötynä. Saamme nyt päivittäin lukea lehdistä, kuinka esimerkiksi vastaanottotoimintaan tulee yhä uusia toimijoita, niin politiikan, bisneksen kuin muidenkin areenoiden ihmisistä. Periferian pystyyn kuolleita hotelleja ja kylpylöitä muutetaan vastaanottokeskuksiksi, hoiva- ja muiden alojen olemassa olevat firmat perustavat uusia keskuksia, sijoittajat ovat äkänneet sammon jos toisenkin. Länsinaapurimme on taas edellä, kuinkas muuten – siellä vastaanotossa tehdään jo miljonäärejä.

Entä sitten muut kiinteistöt ja asujaimistot – täällä olisi mahdollisuuksia haistaa rahaa ja tuottoa. Vai mihin nuo kaikki ihmiset asutetaan vastaanoton jälkeen? Jos ehdotat, että periferian tyhjillään oleviin asuntoihin, olet kyllä ihan orpo.

Väsähtänyt kyynikko voi tähän tosin todeta, että mitäpä sitten. Eihän hommassa ole mitään uutta. Näinhän valtiomme pitkälti monessa muussakin asiassa toimii, kun lukuisat palvelut on yksityistetty: se maksaa yksityisille toimijoille siitä, että ne täyttävät valtiolle lainsäädettyjä velvollisuuksia. Turha sitä nyt on valittaa, kun järjestelmä on jo kasassa ja pyörii vimmatusti.

Vaan maahanmuuttopa on kuitenkin eri asia – pääasiassa siksi, että sille ei ole luontaista päätepistettä, se ei itsestään lopu. Sitä tuotetaan rajojen toiselta puolen, valtioyhteisön ulkopuolelta.

Raha liikkuu. Valtiolta eli siis veronmaksajilta yrityksille ja yksityisille toimijoille. Bkt kasvaa, kun joku jossain kuluttaa. Oikein suurta rahaa tullaan jatkossa myös kierrättämään EU:n kautta. Sekään ei ole ilmaista, vaikka löysää onkin.

Mutta kotouttamistoiminta se vasta bisnes onkin. Jos likimääräisesti lasketaan, että pääasiallisiin kotouttamistoimiin kuluu noin nelinkertainen summa suhteessa vastaanoton kuluihin, kannattaisi nyt bisnesnenäisten olla tarkkana, sillä rahaa on kohta tarjolla. Yksityiset yritykset opettavat kotoutettaville muun muassa luku- ja kirjoitustaitoa, suomen kieltä, kulttuuria, yhteiskuntaa, pesäpalloa sekä elämäntaitoja.

No entä kansalaisjärjestöt, nuo leikkauksista mielensä pahoittaneet. Ei hätiä mitiä, parempaa on luvassa. Valtio ei mitenkään kykene täyttämään velvollisuuksiaan ihmis- ja perusoikeuksien saralla eikä yrityksistä ole tekemään kaikkea kotoutumista. Lisää rahaa on luvassa. Katsokaa noita saapuvia määriä, työ ei lopu.

Eikä siinä tietenkään kaikki. Taloudellisten seikkojen lisäksi maahanmuuton ja muun humanitaarisen toiminnan parissa operoivat toimijat hyötyvät muuta kautta. Järjestöillä on näkyvyyttä ja valtaa, yhä enemmän valtaa. Niiden johtajat määrittävät tosiasioita, he ovat asiantuntijoita, koska he ovat asiassa. Ei ole olemassa minkäänlaista väliin tulevaa tarkistusmahdollisuutta, vaan maahanmuuton todellisuus syntyy juuri näin. Suurimmat kansalaisjärjestöt eivät tosiasiassa ole ei-valtiollisia organisaatioita, vaan niiden olemassaolo ja rahoitus nojaavat erittäin vahvasti valtion tukeen. Joidenkin valta niiden omistamassa asiassa on niin ehdoton, että harva edes muistaa, että ne ovat ”vain” kansalaisjärjestöjä. Miten politiikka tai demokratia kykenisi edes niille vastaamaan?

On täysin toimijoiden intressien mukaista kasvattaa maahanmuuttoa ja kaikkea siihen liittyvää toimintaa. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä ihmisten auttamisen kanssa. Saattaa olla ja toivottavasti usein onkin, mutta ei tarvitse olla. Prosessi etenee ilman sitäkin. Ihan itsestään.

Entä sitten kaikki muut tahot? Niitä on valtava määrä eikä mikään instanssi pidä niistä kirjaa, laske kuluja tai arvioi suhteita, yhteyksiä tai riippuvuuksia. Koulutus, tutkimus, hallinnonalan sivupolut, kuntien ja kaupunkien maahanmuuton parissa operoivat yksiköt, kirkko, maahanmuuttajien omat järjestöt… Meillä ei ole valitusoikeutta. Tämä on nyt.

Entä sitten ihan vain työpaikat? Kyllä monelle tavalliselle ihmiselle työpaikka on yksi tärkeimmistä asioista eikä silloin asian moraalia tai järkeä kysellä. Jos periferiaan syntyy työpaikkoja, eikö se ole hyvä? Jos työttömiä suomalaisia työllistyy, eikö se ole hyvä? Jos monikulttuurisuuden ja maahanmuuton tuottama monikulttuurisuuden ja maahanmuuton tuottama monikulttuurisuuden ja maahanmuuton tuottama… … … ja niin edelleen… tekee työpaikkoja, eikö se hyvänen aika ole hyvä!

Bloggaaja neuvoo: menkää ja hyötykää, se on järkevää!

Me kyvyttömät jäänteet jäämme tänne vikisemään, vanhan maailman dinosaurukset.

9 kommenttia artikkeliin ”Ikiliikkuja kiihtyy, bloggaaja ei

  1. Olen tähän asti toiveikkaasti ajatellut tuon kaltaisten visioiden olevan puhdasta ilkeää liioittelua, pirujen maalaamista.
    Mutta nyt kun tämän turvapaikka hakijamassan liepeillä pyörivien tahojen hyörinää ja ”asiantuntijuutta” on seurannut, niin juuri noinhan se menee.
    Juuri niin, että harvapa työpaikkaansa kyseenalaistaa ja yrittäjä itse sitä vasta rakastaakin.
    Sama mekanismi pätee turismiin, joka on onneksi täällä vielä melko pientä.

  2. Kirjoitus osoittaa hyvin, kuinka pelottavan laaja on niiden tahojen määrä, jotka nykyisestä tilanteesta lyhyellä tähtäimellä hyötyvät.

    Poliitikkojen osalta voisi kirjoitukseen lisätä, että heitä on tämän asian liepeillä kahdenlaista sorttia. Jotkut äärimmäistapaukset laskevat, että heidän puolueen avokätisen ja maailmoja halailevan politiikan ansiosta tulijoista voi jatkossa tulla merkittävä heitä tukeva voima äänestäjäkunnassa. Ei liene tarpeen mainita, millä laidalla tälläisiä ajatuksia todennäköisimmin pyöritellään. Tämä on kuitenkin toistaiseksi melko harmiton tilanne.

    Konkreettinen ongelma nyt on, että aiemmin poliitikkojen suhmuroinnit ovat loppujen lopuksi aiheuttaneet suhteellisen pieniä ongelmia; joku hanke on maksanut tunaroinnin takia enemmän kuin olisi pitänyt, joku tienparannushanke tehtiin siellä, missä sille ei olisi ollut suurin tarve, joku virasto pullistelee virkamiehiä, vaikkei heillä ole mitään tähdellistä tekemistä, joku tuiki tarpeellinen hanke on ollut jäissä poliittisten vääntöjen takia, jne.

    Nämä ovat toki kaikki ikäviä asioita, mutta loppujen lopuksi eivät kuitenkaan mitään kovin vakavaa, (velka)rahalla ja ajan kanssa niistä on yleensä selvitty. Pahimmassa tapauksessa on voitu ”painaa reset-nappulaa ja aloittaa alusta” eli haudata pieleen menossa ollut hanke ja aloittaa uusi vähin äänin tai rakentaa uusi tie vääräss paikassa olleen vanhan tien lisäksi.

    Nyt tilanne humanitäärisen maahanmuuton kohdalla on kuitenkin täysin erilainen, ei ole olemassa mitään ”reset-nappulaa”, jota painamalla voitaisiin palata lähtöruutuun ja miettiä asiat uudestaan aiemmista kokemuksista viisastuneena – kelloja ei tässä asiassa todellakaan voi kääntää taaksepäin.

    Jos aiemmin poliitikkojen töppäilyille lähinnä naureskeltiin, niin nyt alkavat vitsit olla melko vähissä. Tilanteen herrana pitäisi olla sisäministeri Orpo, mutta hän ei tämän kriisin aikana ole tainnut antaa yhtäkään lausuntoa, jota ei olisi myöhemmin joutunut selittämään, tarkentamaan, korjaamaan tai muuttamaan. Muutaman ohikiitävän hetken voi välillä erehtyä luulla hänen oppineen läksynsä ja saaneen käsityksen asioista, mutta heti seuraava lausunto paljastaa hänen lähinnä toistelevan asioita ulkomuistista vailla oikeaa ymmärrystä tilanteesta.

    Tilanne voi poliitikoillekin olla uusi, aiemmin pieleen mennyt hanke pystyttiin helposti painamaan villaisella, kun (julkisella) rahalla korjattiin tilannetta ja asia seliteltiin parhain päin. Aika usein aika hoiti haavat. Massiivisen humanitäärisen maahanmuuton myötä maahanmuodostuvat uudet etniset vähemmistöt eivät kuitenkaan katoa mihinkään ja ”jos” yhdenkin vähemmistön kanssa tulee käytännössä ongelmia, ne ongelmat tulevat näkyvät aivan eri tavalla kansalaisten ja äänestäjien arjessa, kuin johonkin hankkeeseen hassatut miljoonat.

    Elämme mielenkiintoisia aikoja, mutta valitettavasti suunta Euroopan kannalta on tällä hetkellä aivan väärä.

  3. ”Kansalaisjärjestö” on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen toimija. Se on pullantuoksuinen ja hyväntahtoinen lisä demokratian toteuttamisessa.

    Vai onko? Ettei vain olisi osa valtarakennetta. Valtio ruokkii järjestöjen toimintaa avokätisesti. Esimerkiksi kehitysyhteistyön puitteissa ”tukea” järjestöille jaetaan satoja miljoonia euroja, joista osa ohjautuu sille paljon puhutulle ruohonjuuritasolle, jonka lopullisesta käytöstä päättää kulloisenkin heimon kulloinenkin päällikkö kyläyhteisössä vallitsevien perinteiden edellyttämällä tavalla.

    Britanniassa kansalaisjärjestöt ovat mieluusti korostaneet riippumattomuutta valtiovallasta, ja ovat halunneet itse kerätä varansa. Eräänlaista ”ammattiylpeyttä” kaiketi.

  4. Kiitos kommentoineille, elämme mielenkiintoisia aikoja. Aamun HS kertoo pitkässä jutussa, ketkä hyötyvät turvapaikanhakijoista. Maininnan saavat esimerkiksi aseman pizzeriayrittäjä, ruokakauppias (joka tilaa nyt paljon eksoottisia vihanneksia ja hedelmiä) ja taksikuskit. (En mainitse mitään satua hölmöläisistä.) Eilenhän joku turvisasiantuntija myös kertoi juuri saman kuin minä blogitekstissäni: tämä on uusi työllistävä ja kannattava ala, joten iskekää kiinni.

  5. Not nyt on vihdoinkin sitten löydetty kaivossa pysyvä kannettu vesi, ilmainen lounas, termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön kumoava ikiliikkuja, ja viltti jonka pituus sotiaan kasvaa kun sitä jatketaan purkanmmalla raakaine toisesta päästä.

    • Turvapaikka-ala on uusi Nokia, ehh. Oota vain, ehkä jo ensi vuonna amkeissa voi opiskella intercultural reception workeriksi 2-vuotisessa integroidussa koulutusohjelmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s