Minulla on ollut jonkin aikaa mielessä kirjoittaa Michel Houellebecqin uudesta kirjasta Alistuminen (alkuteos Soumission, suomentaja Lotta Toivanen, WSOY 2015). Pariisin uusimmat terrori-iskut antavat ajatukselle kalmankelmeän ja oksettavan hehkun. Vaikka Auschwitzin jälkeen ei pitänyt olla runoutta, Pariisin jälkeen on syytä olla Houellebecqia. Yhden nihilistin tuottama fiktio tarjoaa tapahtumille paljon suurempia selityksiä kuin itseään vihaavan lännen ”faktuaalinen” uutistuotanto. Selitys ei ole kaunis.
Lehdet ovat kysyneet perjantai-illasta alkaen, miksi taas näin kävi. Mitä meille on tapahtumassa? Samat kysymykset toistuvat jokaisen karmean terrori-iskun jälkeen. Korkeaotsaisten toimittajien, tutkijoiden ja asiantuntijoiden avulla ruoskimme itseämme muutaman päivän. Terrorismi toki tuomitaan, mutta samalla tuomitaan se maailma, missä me elämme. Länsi.
Tänä aamuna HS kertoi otsikossaan Pariisin olevan jo toipumassa – muutama vuorokausi iskun jälkeen. Tutkija kertoi, että terrorismin seuraus on aina reaktioissa ja että niitä pitää nyt hillitä. Mitä konkreettisesta, ruumiista, elämän päättymisestä. Ei se olekaan ase ja mies sen varressa, joka tekee terrorismin – se on reaktiomme, joka konstituoi uuden todellisuuden. Häpeä länsi. Häpeä!
Mikä auttaa pientä poloa? Rakastetaan enemmän. Ei pelätä! Muistetaan oikea hashtag ja trikolori. Ranska kuuluu kaikille!
Liikaa ei sovi surra siksikään, että täytyyhän tämä suhteuttaa muihin iskuihin. Ensinnäkin niihin, joita tapahtuu koko ajan maissa, joista ihmiset tänne pakenevat (#welovelibyasyriairaqafghanistan). Toisekseen Norjaan.
(Ja avatkaa nyt ne Pariisin kuppilat, kaupat ja kohteet jo! C’est la vie! Muutenhan Euroopan kaunein kaupunki saattaa turisteille näyttää siltä, mitä se oikeasti pitkälti onkin: monikulttuurinen kaaos.)
Eikä yhtäläisyyksiä asioiden kesken saa tehdä, moralistit varoittavat. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Toistan: ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa! Koska tyhmä kansa kuitenkin niin luulee – epärationaalisen ja valaistumattoman päättelykykynsä varassa – on sitä syytä ohjailla muutaman päivän ajan hieman pontevammin. Otetaan käyttöön kansaan uppoavia symboleja: passi, raja, turvallisuus. Kyllä me teistäkin pidämme huolen. Mutta maailma nyt vain on tällainen, nykyään.
Liberalismi on kaikessa oikeassa. Paitsi silloin kun se ei ole. Julmetun usein nykyään se ei ole. Quo vadis, länsimainen ihanne? Hautaanhan minä, älkää suotta muistelko. Sietäähän sitä lähteäkin, jos näin heikko on.
Imperiumi kaatuu sisältäpäin. Me kutsumme heitä tuhoamaan meidät.
Liberalistien ja islamistien maailmankatsomuksissa on pelottavia yhtäläisyyksiä. Kummatkin vihaavat länttä suvereenina johtoajatuksenaan. Edelliset polttavasta syyllisyydentunnostaan, jälkimmäiset sen tyhjyyden, arvottomuuden ja puolustushaluttomuuden vuoksi.
Häpeä kotouttamispolitiikka, häpeä äärioikeisto, häpeä Yhdysvallat, häpeä rasistinen kulttuurimme. Me vihaamme itse itseämme. Katsokaa, kuinka paljon me vihaamme itseämme, katsokaa nyt!
Mutta ei niin huonoa, ettei jotakin hyvääkin: Koska teitä me emme vihaa, käsittäkää se. Älkää ampuko meitä, me emme vihaa teitä, me emme halua teille muuta kuin hyvää. Me haluamme pelastaa teidät! Anteeksi, kun emme voineet pelastaa teitä. Nyt te näytätte meille, mitä te joudutte koko ajan kestämään. Tämä on niin oikein meille sioille!
Houellebecqin kirjassa Ranskaan tulee islamilainen valta 2020-luvulla. Presidentinvaalien toisella kierroksella vastakkain ovat Muslimiveljeskunnan Mohammed Ben Abbes ja Kansallisen rintaman Marine Le Pen. Vasemmisto liittoutuu kokonaan muslimien taakse, mutta myös osa oikeistosta. Ben Abbes voittaa ylivoimaisesti.
Lopullista ratkaisua ennen muslimit ovat jo täyttäneet koulutushallinnon. Eihän ranskalaisia sellainen edes kiinnosta! Yhdessä hetkessä koulutusjärjestelmä muuttaa muotoaan, sukupuolet erotetaan, tyttöjen koulunkäynti muuttuu korostamaan koti- ja avioliittotaitoja. Myöhemmin yliopistot muutetaan islamilaisiksi, ja työntekijöiltä (miehiltä) vaaditaan kääntymys islamin uskoon. Saudi-Arabian raha on pyhää ja runsasta.
Muslimit eivät valtaa Ranskaa väkivallalla, vaikka kuolleitakin väistämättä tulee. He valtaavat Ranskan ranskalaisten tuella. Jääkö joku kaipaamaan Ranskaa, ei kerrota. Juutalaiset ja naiset katoavat. Päähenkilö jää hetkeksi kaipaamaan sitä, että ei voi enää katsella naisten takamuksia kadulla eikä kaataa sänkyyn nuoria opiskelijatyttöjä… Vain hetkeksi.
Onnekkaille uusi valta tarjoaa mahdollisuuksia, hienoja mahdollisuuksia. Kuten useita vaimoja ja suojaikärajan alittavia seksikumppaneita. Edes alkoholia ja mässäilyä ei tarvitse lopettaa, sillä uusi islam on strategista. Arvot syntyvät suoraan edellisten tyhjien päälle. Valta syntyy alhaalta ylöspäin. Uuden presidentin ei tarvitse kuin nyökkäillä.
Länsi alistuu islamille, mutta paljon oleellisempaa on se, että naiset alistuvat miehille. Islam ymmärtää, että koko maailma syntyy kotoa. Ihmisen suurin onni löytyy alistumisesta, naisen miehelle, miehen jumalalle. Liberalismi on laittanut alulle sen, minkä islam vain viimeistelee. Koska ihmiset ovat lopulta inhimillisiä.
Ja jumala kyllä joustaa, tarvittaessa. Se on liberalismin ainoa perintö.
Vasemmisto antaa Ranskan pois – aivan kuten näemme omassa maassammekin joka ikinen päivä. Lehdistö on hiljaa, vääriä mielipiteitä ja totuudellista kerrontaa pimitetään. Yhteiskunnan rakenteet alkavat siirtyä vähitellen uuteen järjestykseen. Mutta jos joku luulee, että huikentelevainen ja moralistinen vasemmisto tähän yksin kykenisi, on hän surullisella tavalla väärässä.
Konservatiivit ja epäpoliittiset intellektuellit ovat myös täysin kyllästyneitä arvotyhjään Ranskaan, liian feminiiniin kristinuskoon ja sivistyksen tilaan, velttoihin, tyhmiin ja passiivisiin ihmisiin – ja vasemmistoon. Tai jos eivät olekaan, mitä sitten. Voi olla, että he eivät välitä enää mistään, paitsi omista fyysisistä tarpeistaan. Muutos tuo ainakin jotakin jännittävää. Kaunista konkreettista pahoinvointia aiheuttavan abstraktin sijaan.
Estetiikka lepää ennen muuta muslimitytön alusvaatteissa ja alistuneissa ruumiinaukoissa, ei enää ranskalaisnaisen minihameessa ja korkokengissä. Kaikkeahan ei voi saada (liberalismi meni tässäkin niin pieleen).
Houellebecq muistuttaa jokaisessa kirjassaan, että mihinkään ei kannata uskoa. Ei sääntöihin, arvoihin tai sopimuksiin. Ei vihaan, rakkauteen tai edes uskoon. Ranskan muuttuminen islamilaiseksi ei vaadi mitään, se tapahtuu tuossa tuokiossa. Kirjallisuudesta, naimisesta ja syömisestä kiinnostunut päähenkilö rakentaa olemuksensa uudelleen. Muutos vapauttaa hänet katumasta mitään, se antaa uuden elämän.
Vaikka Houellebecq saa usein täyslaidallisen oikeamielisiltä feministeiltä, on hänen mieskuvansa se kaikkein kammottavin. Ja vaikka hän on sanonut, että islam on sairain uskonto, on hänen arvionsa liberalismista vielä paljon surullisempi. Kuten olen itsekin tässä blogissa monesti korostanut: me teemme sen ihan itse.
Alistuminen on saanut yhä edellisiäkin kirjoja enemmän huomiota. Ei vähiten siksi, että sen ilmestymispäivänä tapahtui terrori-isku Charlie Hebdo -lehden toimitukseen. Kuvaavaa kuitenkin on, että kirjassa on paljon vähemmän mässäilyä kuin monissa muissa Houellebecqin kirjoissa. Kaikki tapahtuu kauniisti, säröttömästi, kuin ennalta kirjoitetun mukaisesti. Kirjan voi jopa lukea samanlaisen nihilismin vallassa kuin mikä sen sanoma on: no jaa, Ranskasta tuli islamilainen valtio, onkohan minulla edes paha olo?
Ja samaan tapaan jo muutaman päivän päästä kollektiivinen muistimme on määrittänyt Pariisin tapahtumat sopimaan hyväksyttyyn kertomukseen. Rakenne on nytkähtänyt uuteen asentoonsa, pelko ja odotus ovat uusia normaaleja. Mietitäänpä taas, mikä meitä oikein vaivaa. Sillä täytyyhän MEITÄ joku vaivata, kun meille näin tehdään!
Ja vaivaahan meitä: meitä vaivaa ensi sijassa se, että me edes mietimme, mikä meitä vaivaa. Nuo, jotka tulevat tänne meitä tappamaan – heitä vaivaa! Meitä vaivaa se, että me pyydämme anteeksi, vaikka meidän pitäisi puolustaa itseämme. Meillä oli joskus muuta kuin tämä kolkko ”vapaus”, nenäkkäät oikeamieliset ja seuraavan päivän apologeettinen islamin puolustus. Tällä kaikella oli joskus sisältö, meillä oli arvoja ja tavoitteita.
Nihilisti ajattelee, että antakaa sitten sitä konkretiaa. Antakaa abstraktin tilalle verta, kuolemaa, tuskaa! Antakaa ahdistuksen tilalle pakkoa, verhoa, kaapua! Antakaa tyhjyyden tilalle jotakin.
Ja kyllä joku antaa. Siihen voi sentään luottaa. Kaunokirjallisuudessa ja tosimaailmassa.
Että sellaiset hautajaiset.
Samasta aiheesta:
Charlie Hebdon jälkeen kirjoitettu Islamistaistelijan probleema, liberalismin nimeen
Terroristien hyveellisyys ja jihad grooming
Maahanmuutto, yhteisö ja henkilökohtaisen poliittisuus
dust/bones/politics 
Jännä juttu, inhoan länsimaita samoista syistä kuin islaminuskoiset. Uskon kyllä, että epäilemättä useimmat liberaalit vilpittömästi rakastavat länsimaita, eivät he koskaaan myönnä vihaavansa. Se taas, mitä he rakastavat, on jotain muuta kuin itselläni. Samaistun itse traditioon, johon kuuluuvat myös voima ja usko omaan asiaansa. Häpeä ja itseinho ovat toki osa eurooppalaista mentaliteettia sen kristillisen pohjan vuoksi, mutta liberaalit ovat nuo tunteet omaksuneet ilman sitä iskontoa siinä. Ne ovat olleet vastapaino faustiselle puolellemme, mutta sellaisinaan ilman itsekunnioitusta ne mädättävät selkärankamme.
Kiitos Riikka taas tästä, tämä resonoi niin hyvin omien tunnelmieni kanssa. Ahdistuneena olen pakosta seurannut mediaa tässä itseruoskinnassa ja jopa faktojen aktiivisessa salaamisessa. Edes sitä, että yksi tekijöistä on nyt todistetusti sormenjälkianalyysin perusteella tunnistettu lokakuussa Eurooppaan tulleeksi turvapaikanhakijaksi ei uskalleta meille rahvaalle kertoa. Tulisin varmaan hulluksi jos en pystyisi seuraamaan ulkomaista mediaa, joka sentään ei ole ihan näin holhoava kasvatustehtävässään. Mun on varmaan pakko pitää mediapaastoa, koska kohta taas alkaa se myllytys miten nyt rasismi taas kasvaa, koska me länsimaalaiset olemme vaan itsekkäästi huolissamme omasta turvallisuudestamme. Hyi meitä.
Olin lauantaina iltapäivällä Itäkeskuksessa. Seisoessamme hetken liukuportailla huomasimme mieheni kanssa olevamme ainoita kantasuomalaisia. En voi kieltää, että hetkeksi tunsin ahdistusta tilanteesta. Hyi minua. Jotenkin se juurettomien nuorten Lähi-Idän miesten joukko sai mieleni ahdistuneeksi. Sekä heidän että itseni ja Euroopan puolesta.
Kirjoituksesi summaa hyvin myös omat ajatukseni. Seurasin tapahtumia internetin kautta perjantaina illalla. Suomen mediasta ei tässä ollut juuri apua, vaan piti turvautua lähinnä erilaisiin foorumeihin ja reddittiin.
Kaikkein järkyttynein olin kuitenkin aamulla kun avasin oman facebook-feedini. Olen nuori, koulutettu, kaupunkilaisnainen ja sellaisia ovat myös suurinosa tuttavistani. Tuttavieni viesteissä ei oltu huolissaan ranskan ja uhrien puolesta, vaan kaikki esittivät kollektiivisen huolensa muslimien puolesta. Äärioikeistoakin syytettiin, koska he ovat aiheuttaneet tämän tilanteen kiusaamalla muslimeja. Yhdessä viestissä pyydettiin myös ajattelemaan 30-lukua ja nähtiin uusnatsit uhkana. Osassa viesteissä toitotettiin myös, että tekijät eivät olleet muslimeita.
Katsoin viestejä haaviauki. Seuraavaksi menin lukemaan perinteistä mediaa, siellä jatkui sama. Meidän tulisi hävetä ja kunnioittaa muslimeja. Ristiriita on itsellni kyllä kova, se mitä pitää tuttaville esitttää, ja se mitä itse aiheesta ajattelen. Pohdin myös sitä, miksi ajattelen asiasta niin eritavalla kun muut korkeakoulutetut ystäväni. Missä massapsykoosissa me oikein elämme?
Sofia, sinun tarinasi on sama kuin minun. Minäkin olen korkeakoulutettu kaupunkilaisnainen, joka ei todellakaan ole äänestänyt persuja. Minä myöskään en voi kovin avoimesti puhua näistä ajatuksistani omassa tuttavapiirissäni.Omat silmäni heräsivät tämän asian kanssa vasta Meillä on Unelma -kampanjan myötä. Minun oli pakko ruveta etsimään tietoa muualtakin kuin valtavirran mediasta. Pelottavaa tämä länsimainen itseinho, joka on valmis uhraamaan kaikki länsimaiset arvot, jotta vain muslimit eivät tuntisi itseään syrjityiksi. Ei ihme, että heidän on vaikea kotoutua, koska aktiivisesti tuemme kulttuuri-identiteettiä, joka on länsimaiset arvojen vastainen.
En ollut uskoa silmiäni kun jossain näin, että länsimaisissa kouluissa on ollut jopa kampanjia, joissa länsimaisten tyttöjen täytyy pitää hijabia päivän, että he voisivat samaistua musliminaisiin. Mutta vaatimus, että hunnutettu nainen voisi vaikka päivän kulkea ilman sitä olisi törkeä ihmisoikeusloukkaus. En voi sille mitään, että minun tulee surku kun katselen nykyisiä suomalaisia tyttölapsia, koska minulla on inhottava aavistus, että he tulevat kasvamaan paljon vähemmän tasa-arvoisessa ja turvattomammassa maailmassa kuin minä aikanani.
Tuntuu, että länsimaisen valtamedian ymmärrys on se, että meidän on sallittava vaikka vihasaarnaaminen meitä länsimaisia vääräuskoisia vastaan ihmisoikeuksien nimissä. Ainoa mitä saamme ehkä vastineeksi toivoa, on että hei eivät armollisesti keksisi räjäyttää meitä ilmaan.
Sofia hyvä, sinun laillasi ajattelevia korkeasti koulutettuja ihmisiä on paljon, mutta liberaalien massapsykoosia kutsutaan sosiaalipsykologiassa Abilenen paradoksiksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/Abilene_paradox
Katso myös Groupthink:
https://en.wikipedia.org/wiki/Groupthink
Edellisiä pahentaa naisten osalta se, että naiset tuntevat miehiä enemmän psykologista tuskaa poiketessaan ryhmän sosiaalisen paineen ja auktoriteettien vaikutusvallan luomasta konsensuksesta, ts. naiset ovat keskimäärin miehiä konformistisempia, pelkäävät miehiä enemmän poikkeamista ryhmän konsensuksesta, ja mukautuvat miehiä irrationaalisemmin ja emotionaalisemmin ryhmäkonsensukseen.
Ps. lumiaalto = Valkea
Noh, noh Lumiaalto, en nyt sanoisi ihan noinkaan, että naiset välttämättä kokisivat enemmän psykologista tuskaa poiketessaan normeista tai ehkä minä sitten olenkin ”huono nainen” kun uskallan poiketa tästä me länsimaalaiset olemme pahoja paskoja -asenteesta.
Tuntuu, kyllä siltä, että alan kohta kirkua jos kuulen seuraavia argumentteja enää kertaakaan:
Tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.
Kyse on vain huonon kotouttamisen seurauksista (= me olemme syypäitä).
Ayaan Hirsi Ali taisi sanoa, että islam kaipaa todella kipeästi uskonpuhdistusta, jotta se voisi sopeutua moderniin maailmaan. Sitten kun siitä alkaa näkyä merkkejä olen ehkä vähän optimistisempi Euroopan tulevaisuuden suhteen. Mutta sitä ennen taitaa vielä tapahtua kaikenlaista ikävää.
Kyse Lumiaallon tekstissä ei ollut siitä, mitä nainen yksilönä kokee. Pointti oli, että naiset ryhmänä kokevat keskimäärin enemmän psykologista tuskaa kuin miehet.
samaan tapaan naiset ovat keskimäärin miehiä lyhyempiä, mutta se ei tarkoita etteikö olisi pitkiä naisia ja lyhyitä miehiä.
Tällainen veriteko tapahtuu, ja uhkana nähdään edelleen äärioikeisto ja mitä sillä milloinkin halutaan tarkoittaa. Mitä täytyy tapahtua, että huomataan mistä suunnasta uhka tulee! Länsimaisen liberaalin maailman puolesta, kuvitellaan taisteltavan suvaitsevaisuudella ja sallivuudella. Bosch Fawstin (pilapiirtäjä) kirjoitti twiitin, missä minusta tavoitetaan totuutta muistuttamalla oikeista termeistä. ”Sinä päivänä kun me nimitämme vihollisemme ideologiaa sen oikealla nimellä – islam – on päivä, jolloin alamme vakavissaan voittaa tätä sotaa”. Kuulemme joka päivä toimittajien puhuvan terrorismista, radikaali-islamista, ääri-islamista jne. Kyllä ISIS itse tietää parhaiten, minkä puolesta se taistelee, ja keiden kanssa se uskontonsa jakaa. Koraaninsa se on lukenut tarkemmin kuin moni muu muslimiksi itseään kutsuva. Obama ei salli käytettävän termiä islamilainen terrorismi, pitää puhua pelkästä terrorismista. Häivytämme islamin yhteyden tekoon ja alamme huolehtia muslimien turvallisuudesta, koska eletään niin syvällä omissa viholliskuvissa. Yliopistot keskittyvät monikulttuurisuuteen kritiikittömästi, ja kasvattavat opiskelijat kaikenlaisiin identiteetti-oppeihin, eikä läntinen kulttuuriperintö saa sille kuuluvaa paikkaa ihmiskunnan henkisten saavutusten joukossa. Kirkkokristillisyydestä on tullut tyhjää kaiken suvaitsevaa monikulttuurisuutta, missä islam nostetaan kristinuskon rinnalle, eikä nähdä sen oppien väkivaltaan kannustavaa luonnetta. Historioitsija Arnold Toynbee on kirjoittanut ”Sivilisaatiot kuolevat itsemurhaan, ei murhaan”. On niin masentavaa huomata, miten nuorisomme parhaimmisto, opiskelijat, ymmärtävät vähemmän kuin ne, jotka eivät ole kouluja käyneet, mutta ajattelevat omilla aivoillaan ja tajuavat Euroopan tekevän itsemurhaa. Nuorissa miehissä on huomioni mukaan enemmän näitä vallitsevan kulttuurin kyseenalaistajia.
Kiitos kaikille kommentoineille!
Korppi on oikeus, juuri noin. Sitä, millaiseksi länsimaisuus/liberaalius on nykypäivänä muodostunut, on helppo inhota. Mutta he, keiden vihaan tekstissä viittasin, vihaavat valitettavasti juuri niitä piirteitä, joita meidän muiden mielestä ei pitäisi vihata, vaan päinvastoin ravita ja jalostaa. Pelottavinta kaikessa mielestäni on ehkä se, että mitään ”rajaa” ei tunnu olevan. Ei ole edes teoriassa mitään sellaista, mikä voisi vihaavimmat osat saada ymmärtämään, että valittu tie (heidän valitsemansa) on väärä. Tämä jatkuu, jatkuu…
Jaana, nuo tunteet, joita voi saada Itiksen liukuportaissa, ovat ehdottomasti kiellettyjä! Muistithan hävetä pitkään ja hartaudella? Jos koemme pelkoa, sääliä, inhoa, surua, katkeruutta, mitä ikinä, siitä, että maamme on ”monikulttuurinen” ja että siellä on jo aika paljon ”globaaleja ongelmia”, teemme väärin. Ajatuspoliisi sakottaisi, jos voisi. Ideologian ohjaama viesti on usein täysin ristiriidassa ihmisen inhimillisten ja ”luonnollisten” käsitysten kanssa (joista osa toki irrationaalisia ja puhtaan ennakkoluuloisia). Riippuu sitten ihmisestä, miten tämän dissonanssin hoitaa.
Sofia, surullisen kuuloista, mutta hyvin ymmärrettävää. Nuoret ihmiset, joiden koko elämän poliittisen korrektiuden ja ideologian täyttämä ”koulutus” on ollut vallalla, ovat monesti aika ulalla. (Toki sitä ennenkin oli, tässäkin maassa, mutta se ei ollut lähellekään näin vahvaa ja vaihtoehdotonta.) Nuoruuteen muutenkin kuuluu liiallinen hyväuskoisuus (ja hyvä niin), ja tämä yhdistettynä rakenteelliseen oikeamielisyyden opetukseen on metodi, joka tappaa monilta fiksuiltakin omien aivojen käytön. Se, että kykenee analysoimaan maailmaa mahdollisimman objektiivisesti ja ns. puhtaalla järjellä, on vaikeaa. Lisäksi akateeminen koulutus on monilla aloilla sellaista, että se nimenomaan raastaa nuorista viimeisetkin maalaisjärjen rippeet – jolloin sitten tietynlainen propaganda uppoaa helposti. Netti ja some tietysti korottavat ilmiön huippulukemiin, vallankin kun samalla yleistietämys esimerkiksi historiasta koko ajan heikkenee. Mutta henk.koht. olen aina iloinen kaikista valaistuneista – erityisesti silloin kun he ovat nuoria, koulutettuja kaupunkilaisnaisia 😉
Valkea, tästähän olemme puhuneet ennenkin. Olen samaa mieltä, joskin pidän vähintään yhtä merkittävänä yksinkertaisesti naisen suurempaa – äitiydestä kumpuavaa – välittämis-, hoivaamis- ja empatiakykyä ja -tarvetta. Enkä nyt kognitiivisten kykyjen vaikutustakaan sulkisi pois. Sukupuoliarviot tässäkin asiassa ovat kyllä hyvin kiinnostavia, jo pelkästään poliittisesti (montako jäsentä saisi kriittisten naisten puolueeseen?). Itse en missään määrin ole koskaan ollut standardinmukainen, mutta olen jo unohtanut, milloin se lakkasi haittaamasta!
Lapaluu, juuri niin. Jopa yhteiskuntatieteissä joutuu nykyään taistelemaan, että saa tehdä yleistyksiä. Koska nehän ovat väkivaltaa sivuuttaessaan yksilön. Puhumattakaan siitä, että ne essentialisoivat! Yksinkertaistavat! Kaikkea pahaa.
Halfdan, kuten tuossa edellä kirjoitinkin, en usko, että on mitään, mikä riittäisi saamaan tietyt tahot ymmärtämään. Eihän Neuvostoliitostakaan olla vielä toivuttu. Kupla jatkuu niin kauan kuin se voi, sen jälkeen se vaan unohtuu (ja syntyy joku uusi). Olenko suuri dystoopikko, jos otaksun pahaenteisesti, että tämän kuplan jälkeen vain jäljelle ei jää enää mitään…
Mitä jos maailmalla esiintyisi hyvin säännöllisesti joukkioita, jotka tappaisivat viattomia ihmisiä ja sanoisivat tekevänsä tämän kristinuskon ja protestanttisen ajattelun puolesta, mitä tapahtuisi? Samalla monissa maissa tavalliset kansanosat kannattaisivat tätä uskoa ja sen yhteyttä terroritekoihin. Emmekö vain joutuisi tarkastelemaan valtauskoamme uudelleen? Haluaisimmeko kuulua sellaiseen uskontoon?
No juu, analogia ei oikein toimi, tiedän. Ihan samasta syystä kuin ei toimi sellainenkaan leikki, että Suomessa olisi 28 klaania, jotka tappaisivat toisiaan ja orjuuttaisivat naisia, vuosikymmenestä toiseen. Vielä 100 vuotta sen jälkeen, kun Suomi olisi päässyt viimeisimmästä kolonialismin ikeestään.
Suosittelen myös tätä videota. https://www.youtube.com/watch?v=Ry3NzkAOo3s&app=desktop
Tuossa videossa on kyllä hienosti kiteytetty asian yhdin.
Itse uskon, että jo hyvin pian heiluri heilahtaa toiseen suuntaan, nythän jo näyttää että nationalistiset puoleet ovat nousussa eri puolella Eurooppaa. En pidä mahdottomana että jopa EU voisi hajota näissä tulevissa kriiseissä. Jos Ruotsissa jo kaikki mahdolliset majoitustilat ovat täynnä turvapaikanhakijoita ja kadullakin jo nukutaan, alkavat olla ainekset valmiina katastrofiin.
Joku aika tuli sitten mielenkiintoinen dokumentti Forecaster, jossa pörssikursseja analysoinut Martin Armstrong ennusti, että euro tulee hajoamaan ja voimakkaat etniset konfliktit järisyttävät Eurooppaa jo vuonna 2016. Aika hyvin ollaan siihen suuntaan matkalla.
Se mihin tämän jälkeen päädytään onkin mielenkiintoinen kysymys. Siirrymmekö sitten uudelleen keskiajan alkua muistuttavaan aikaan: pieniin paikallisiin yhteisöhin, jotka ovat pakosti vain sen kokoisia ja kulutustavoiltaan sellaisia, että maapallon ekologinen kestokyky kestää ne.
Itseäni on ehkä kaikkein eniten suututtanut, se, että ne puolueet, jotka ovat mukamas ekologisesti suuntautuneita, eivät näissä kriiseissä riittävästi nosta esiin sitä faktaa, että maapallon suurin ongelma on liian suuri väestökasvu pakolaisia tuottavissa kriisimaissa. Kyllä olisi uudelle Pentti Linkolan kaltaiselle ajattelijalle tarvetta enemmän kuin koskaan.
Vihreiden puolueiden täydellinen kyvyttömyys ymmärtää ympäristöasioita oman ideologiansa sijaan kuuluu oleellisesti tähän kuvioon. ”Kestävä kehitys” on näennäisesti valjastettu mukaan ”ihmisoikeusmyönteiseen” politiikkaan. Mutta eihän se niin toimi. ”Oikeat” vihreät voimat ymmärsivät jo vuosikymmeniä sitten, että väestönkasvu on suurin ympäristöongelma. Eikä maahanmuutto ihan ongelmatonta ole ympäristönkään kannalta.
Itselläni henkilökohtaisesti nämä asiat ovat aina olleet täydellisen vihreyden esteenä.
Kiitos blogistasi, Riikka! Luen kirjoituksesi aina suurella mielenkiinnolla.
Riikka, katsoin videon ja listaus lähihistorian tapahtumista ja enemmistön merkityksestä oli hätkäyttävä. Mihin filminpätkän julkaisija, CNS News, sijoittuu ideologiakartalla? CNS:n etusivua katsellessa mieleen muistuu liian helposti teekutsuliike. Wikin mukaan CNS on konservatiivinen uutistoimisto: https://en.wikipedia.org/wiki/Cybercast_News_Service
Videon palopuheen pitäjä on Wikin mukaan äärilaidalla. Täytyy tyytyä vain laatimaan puhujan puheesta oma versio ja esittää se ilman lähdettä, jos haluaa
Kiitos itsellesi! Juu, CNS kuuluu yleisarvioiden mukaan reippaasti konservatiivipuolelle. Kun seuraa kaikenlaisia medioita säännöllisesti, oppii aika nopeasti medialukutaidon, jolla osaa luovia jenkkisysteemissäkin kuivin jaloin. Median jakautumisesta libe- ja kons-leireihin on blogissakin muuten kirjoituksia.
Videon naisen vastaus oli niin tyrmäävän hyvä, että ehkäpä se oli etukäteen valmisteltu. Itselläni ei ihan noin hyvin toimi polla tiukoissa tilanteissa, heh!
Arvoisa Riikka Purra.
Olipas hieno ja analyyttinen ja osuva teksti. Sama tunne sisällä kuin lukisi hyvän ja koskettavan runon: ”Juuri noin Minä ajattelen ja tunnen. Hienoa, että joku osaa pukea sen sanoiksi.”
Selkeästi ajateltu, selkeästi kirjoitettu.
RP: ”Pelottavinta kaikessa mielestäni on ehkä se, että mitään ”rajaa” ei tunnu olevan. Ei ole edes teoriassa mitään sellaista, mikä voisi vihaavimmat osat saada ymmärtämään, että valittu tie (heidän valitsemansa) on väärä. Tämä jatkuu, jatkuu…”
Olen ajattellut Pariisin iskujan jälkeen juuri samaa asiaa. MIten suuri terrori-isku länsimaihin pitää kohdistua? Miten monta viatonta uhria pitää islamfundamentalistien lahdata ennen kuin ns. (fundamentalisti)-monikultturistit näkevät asian ytimen ja totuuden?
Eli toisin sanoen uskaltavat nähdä terroristien maailmankuvan ja ideologisen perustan. Fundanmentalistisen Koraanin ja islamin tulkinnan.
Mutta taisin tehdä juuri ajatusrikoksen 😦 Anteeksi.
1. Oikealla islamilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.
2. Maahan saapuvilla ”pakolaisilla” ei ole mitään yhteyttä terrorismin ja terroristien kanssa.
3. Pakolaiset pakenevat juuri samojen terroristien harjoittamaa väkivaltaa.
Amen.
Kiitos kommentista. Niin, toivotaan parasta, pelätään pahinta…
Job-syndrooma. Kaikki varmaan muistavat Jobin tarinan? Jumala rääkkäsi Jobia hirveillä tavoilla nähdäkseen, pettääkö Jobin usko. Ei pettänyt! Jobin lojaalius kiusaajaansa kohtaan ei horjunut.
Jos vakaumus on tarpeeksi palava ja kiivas, siihen eivät ympäristön tapahtumat ja reaalimaailma vaikuta. Ei vaikka itse joutuisi uhriksi. Sitä en halua edes ajatella, miten pitkälle tämä pätisi jos rakkaat läheiset joutuisivat uhreiksi – Jobin tapauksessa muistaakseni päti, ja olihan Abrahamkin valmis uhraamaan poikansa. Tapahtumat, jotka näyttäisivät todistavan että vakaumuksessa ei ole mieltä, selitetään rääkkääjän tarkoitusperien tutkimattomuudella tai sillä, että on itse toiminut väärin ja ansaitsee siitä aiheutuvat kärsimykset.
Anna-Liisa, totta, Jobin kirjaa on hyvä tässä vaiheessa muistella. Kyllä kai kristinuskoon muutenkin kuuluu tällainen alistuminen. Kristitty hyvä ihminen voi väärintekijälleenkin kääntää toisen posken. Vaikka kristinuskokin on taannoin ollut imperialistinen, on helppo nähdä, mikä suuri maailmanuskonto enää aikoo valloittajaksi. Ei ainakaan se, joka jo pohjoismaissa avaa kirkon ovia muslimeille (ei ekumenian vaan monikultturismin hengessä)…