pixabay.com
TEORIA
Liberaalissa ajattelutavassa on vallalla kaksi oletusta siitä, miten maailman epäkohtia ja huonoja asioita voidaan parantaa, ensinnäkin rakentamalla parempia instituutioita ja toisekseen kouluttamalla. Liittyipä ongelma mihin ikinä, nuo kaksi asiaa eri muodoissaan voivat sen periaatteessa ratkaista. Tosiasiassa uudet (liberaalit) instituutiot tai kouluttaminen eivät useinkaan – tai yleensä koskaan – tietenkään ratkaise ongelmia, mutta tärkeintä onkin se, että ongelmia ainakin näennäisesti yritetään ratkaista, mainituilla kahdella tavalla. Lisäksi oleellista on, että ongelmia ei yritetä ratkaista millään muulla tavalla.
Liberaali ajattelutapa ei pidä sisällään mahdollisuutta epäonnistua. Koska ihminen on hyvä ja hyvään kykenevä (kunhan instituutiot ja koulutus ovat siis kunnossa), hän on myös kehityskelpoinen. Ja koska ihmiset ovat kehityskelpoisia, kaikki ihmisten väliset yhteisöt ovat myös kehityskelpoisia. Koska liberalismi uskoo universaaliuteen, koko maailma on kehityskelpoinen. Progressio syntyy ajan kulumisen myötä. Kunhan instituutiot ja koulutus…
Koska liberalismi uskoo aatteettomuuteen, uskonnottomuuteen, rationalismiin ja niin edelleen, se ei välitä minkäänlaisten ”vääränlaisten” uskomusten vaikutuksesta ihmisen käytökseen ja toimintaan. Myöskään kulttuuri ei ole merkittävä tekijä, sillä liberalismin kaikki näkemykset lähtevät ihmisyksilöstä. Ihmisyksilön nähdään olevan olennaisilta osiltaan universaali tyyppi, ja parhaiten sen asemaa kaikissa ajoissa, paikoissa ja olosuhteissa parannetaan keskittymällä (liberaaleihin) ihmisoikeuksiin.
Vaikka liberalismille kaikki on hoidettavissa, edellä mainittujen keinojen avulla, sen maailmankuva on kuitenkin kaukana konfliktittomasta. Liberalistinen maailma on täynnä ongelmia, ja niitä tulee lisäksi koko ajan lisää. Samaan tapaan tulee koko ajan uusia oikeuksia, joita tulee ajaa ja edistää – oikeuksia olla kärsimättä uusista ongelmista. Vaikka instituutiot ja koulutus ovat osassa maapalloa saaneet hoitaa ongelmia jo vuosisatoja, ei maailma ole kaiken kaikkiaan liberalistien mukaan siis juuri kaunistunut. Liberalismin viholliset ovat edelleen liikaa voimissaan, esimerkiksi taantumus, kulttuurit, uskonnot, perhe, valtio, kansakunta, rotu, etnisyys, älykkyys- ja muut yksilöiden väliset erot, sukupuolierot, konventiot, ennakkoluulot ja niin edelleen. Tarvitaan siis lisää instituutioita ja koulutusta yksilöitä ohjaamaan, jotta (liberalistisesti toimiva) puhdas järki voisi olla ainoa merkittävä yksilön toimintaa ja olemista määrittävä tekijä.
KÄYTÄNTÖ
Ihmiset ovat erilaisia. Ihmisten välisiä eroja ei koskaan saada kokonaan poistumaan instituutioiden ja koulutuksen avulla. Ongelmia, jotka juontavat ihmisten eroista, tulee olemaan aina. Samalla kun joitain ongelmia poistetaan, syntyy tilalle uusia. Vaikka hyvä yhteiskunta kykenee merkittävästi poistamaan ihmisten välisiä eroja, eivät mitkään instituutiot ja koulutus kykene tekemään niistä loppua.
Kaikki ihmiset eivät ole yhtä hyviä tai yhtä pahoja. Ihmisten, kuten kaiken muunkin välille, voi tehdä myös laadullisia eroja erilaisten ominaisuuksien perusteella. Se, mihin hyvää ja pahaa verrataan, vaihtelee yhteisöstä toiseen. Hyvä ja paha eivät ole samoja kaikissa yhteisöissä eivätkä tule koskaan olemaan.
Ihmiset ovat aina luoneet ja tulevat aina luomaan yhteisöjä, jotka perustuvat rajantekemiselle ja ekskluusiolle. Empiirisesti näyttää selvältä, että erilaisista yhteisöistä ja yhteenliittymistä vahvat, demokraattisesti rakennetut kansallisvaltiot kykenevät tarjoamaan asukkailleen ”ihmisarvoisimman” elämän, myös liberalistisesti tulkiten.
Ihmiset elävät kulttuureissa ja uskovat uskontoihin, ideologioihin ja vastaaviin. Kulttuurien, uskontojen, valtioiden, tapojen ja konventioiden välillä on eroja, ja niitä voidaan vertailla. Politiikka on pohjimmiltaan erilaisten ideoiden, arvojen, intressien ja tavoitteiden edistämistä, ja se on siksi aina konfliktista.
Maailma ei välttämättä edisty. Aika vain etenee. Kehitys saattaa hyvin taantua. Kaikki ihmiset ja kulttuurit eivät välttämättä ole kehityskelpoisia sillä tavalla kuin liberalismi uskoo. Kaikki ihmiset eivät halua sellaista edistystä, mitä liberalismi haluaa, eikä tämä välttämättä johdu instituutioiden ja koulutuksen puutteesta.
Liberalismi ei käytännössä toimi omien ihanteidensa pohjalta. Mukana on aina politiikkaa, ristiriitoja, ideologiaa, ”järjettömyyttä”.
TAPAUS
Primitiivisistä (siis ei-liberaaleista) yhteisöistä ja kulttuureista (vaihtoehtoisesti: heikoista valtioista) kulkeutuvan maahanmuuton myötä Suomeen on tullut uudenlaista naisvihamielisyyttä, joka ilmenee esimerkiksi kyvyttömyytenä ymmärtää (liberaalin) maamme tasa-arvovaatimuksia sekä suoranaisena naisiin kohdistuvana seksuaalisena ym. väkivaltana. Asia on yllätyksetön – sillä kulttuuri, uskonto ja ”konteksti” eivät poistu ihmisestä maantieteellistä sijaintia vaihtamalla – ja sitä on käsitelty blogissa lukuisia kertoja.
Kuten ennenkin, tietyt tahot pyrkivät peittämään ikävät tosiasiat vetoamalla seksuaalirikosten ja häirinnän ”iankaikkisuuteen” sekä mustamaalaamalla suomalaisia miehiä. Mitä enemmän evidenssiä naisvihamielisyyden kasvusta tulee esille (esimerkiksi uudenvuoden tapahtumat, seksuaalirikosten kasvu), sitä voimallisemmin tietyt tahot haluavat korostaa ongelman ”todellista” luonnetta eli siirtää huomiota toisaalle. Motiivi ei kuitenkaan ole ilmiön syvempi ymmärtäminen, vaan tavoitteellinen tiettyjen ihmisryhmien (”toiset”) vapauttaminen syytteistä toisten (”me”) kustannuksella. Toimintamalli on täysin identtinen tapauksesta ja ajasta toiseen, ja liberalistis(feministis)elle luennalle kaikkein ominaisin.
Yksi merkittävimmistä ristiriidoista, edellä käsiteltyjen liberalismin ”perusristiriitojen” ohella, joka seksuaalikulttuuri-ilmiöstä voidaan johtaa, liittyy mainittuihin instituutioihin ja koulutukseen. Nehän ovat – tietysti – jälleen ne keinot, joilla ongelmaa (sikäli kuin sitä on) aiotaan hoitaa.
Miten tämä tapahtuu?
Seksuaalipedagogiikan, selvitysten ja toimenpiteiden avulla. Turvapaikanhakijoita koulutetaan naisten oikeuksista, heille tehdään opastavia videoita, heidän puhelimensa täyttyy ohjaavista sovelluksista, heitä neuvotaan, valistetaan ja koulutetaan erilaisilla kursseilla toimimaan ”oikein”. On perustettu selvitysryhmiä, pidetty seminaareja ja kokouksia, on mietitty, pohdittu ja ounasteltu. Laadittu muutama uusi ohjelma, keksitty pari käsitettä sekä kuultu ”asiantuntijoita”. On tuomittu ja otettu kantaa ja nollatoleranssi. Naisen asema. Tasa-arvo. Ei saa kouria eikä raiskata. Täytyy uskoa sanaa ja antaa ihmisoikeus.
Vaikka kriittinen ihminen ymmärtää oitis, että tällainen toiminta on hyväuskoista ja naiivia (ja usein väärin kohdennettua) kuvitellessaan ihmisen näin yksiulotteiseksi ja ontoksi, on vaikea keksiä mitään muutakaan keinoa. Onhan tuokin nyt jotakin, vai? Pääasia, että tehdään. Että puututaan.
Ydinasiahan on tietysti se, että liberalismi ei näe mitään ongelmaa siinä, että erilaisia kulttuureita ja ihmisiä ja tapoja ja ideoita sekoitetaan yhteen. Ei varsinkaan silloin, kun niitä sekoitetaan sen oman logon alla, siis liberaaleissa länsimaissa. Koska tätä sekoittamista jo itsessään pidetään luonnollisena, ongelmattomana ja ennen kaikkea toivottavana, ei jäljelle jää muuta keinoa. Jos kerran näin tehdään, pakkohan ”erilaisia” on sitten kouluttaa ja opastaa. Pakkohan meidän on sitten säätää erilaisia instituutioita, jotka palvelevat tätä uudenlaista tavoitetta. Koska sekoittamistahan on joka tapauksessa tehtävä ja edistettävä. Miksipä ei – ovathan ihmiset kaikkialla perustyypiltään samanlaisia, haluavat samanlaisia asioita ja ovat ohjattavissa kohti hyvää ja kehityskelpoista, näinhän meitä on juuri opastettu.
Vaikka väitänkin, että ajatus menee jo alkulähteiltään puhtaasti ja peruuttamattomasti vikaan, annetaan horinan vielä hetken jatkua. Se nimittäin onnistuu ihan itse rakentamaan vielä paljon ilmeisemmän ristiriidan väitteisiinsä:
Jos kerran näillä koulutuksilla ja instituutioilla on mahdollista muuttaa maahanmuuttajien toimintaa, miten on mahdollista, että ne sitten eivät ole toimineet suomalaismiesten kohdalla?
Vai ovatko ne sittenkin toimineet? Eikö tällöin pitäisi olla sitä mieltä, että suomalainen mies ei olekaan (enää) paha?
Loogisesti on siis kaksi vaihtoehtoa. Joko koulutus ja instituutiot – joita on naisen aseman edistämiseksi ja turvaamiseksi rakennettu vuosisatoja, suurella vimmalla useita vuosikymmeniä – ovat todella onnistuneet, ja näin ollen suomalaismiehet ovat selvästi laadullisesti parempia kuin primitiivisistä maista – joissa ei ole tällaisia instituutioita ja koulutuksia – tulevat maahanmuuttajat.
Tällöin lisäämällä panoksia uusien asukkaidemme kohdalla, voimme joskus ehkä mahdollisesti olettaa samanlaista parannusta.
Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että koulutus ja instituutiot eivät olekaan onnistuneet, minkä vuoksi suomalaismiehet eivät ole kouliintuneet. Ja ovat edelleen sellaisia, alkukantaisia sovinistisia testosteronisäiliöitä. Tällä perusteella olisi sitten syytä olettaa, että ne eivät onnistu jatkossakaan, primitiivisistä maista tulevien miesten kohdalla.
Joten kannattaisiko yrittää jotain muuta?
Molemmat eivät ilmeisesti voi olla totta samaan aikaan. Vaikka sitähän meille juuri syötetään: suomalaismiehet häiriköivät naisia luonnostaan ja jatkuvasti ja iankaikkisesti, mutta maahanmuuttajia pitää opastaa sovelluksilla ja pullamammojen esitelmillä olemaan tekemättä niin. Let’s have our cake and eat it too. Oikeamielisten mahdollisuuksien horisontti ei sovi tämän todellisuuden koordinaatistoon.
(Totta puhuen, onhan toki muitakin vaihtoehtoja. Kuten että maahanmuuttajamiehet ovat jotenkin koulutusmyönteisempiä ja huokoisempia kuin suomalaismiehet, ja siksi heidän hoitovasteensa tulee olemaan parempi. Heidän naisystävällisyytensä ja tasa-arvotavoitteensa ovat ikään kuin koko ajan olleet ”siellä” ja odottaneet vain meidän (tottakai meidän) toimiamme niiden aktivoimiseksi. Niinpä jo jonkin ajan kuluttua ehkä he suojelevat meitä teiltä. Sitten ”rasististen katupartioiden” en usko enää olevan kiellettyjä.)
Naurettavaa.
Vai onko?
RINNAKKAISTODELLISUUDET
Samaan aikaan kun liberaalit keskittyvät kiistelemään siitä, kuinka paha suomalaismies nyt lopulta olikaan ja tuomitsiko henkilö A sen ja sen asian nyt tarpeeksi voimallisesti ja että mitäs nyt pitikään tänään eniten halveksia, on maahamme syntynyt kuin huomaamatta toinen todellisuus. Se ei juurikaan näy somessa, keskustelufoorumeilla, lööpeissä. Siitä ei välttämättä edes puhuta.
Siellä todellisuudessa naisia ja tyttöjä ahdistellaan kaduilla, kaupoissa, kulkuneuvoissa, uimahalleissa, kouluissa. Ahdistelu, raiskaukset, ryöstöt, näpistykset, huutelu, kaikki on lisääntynyt. Siellä todellisuudessa turvasumutteet on myyty loppuun, itsepuolustuskursseille on jonoa. Katupartiot keräävät joukkojaan, rasistisesti tai ilman. Isät ja miehet ajavat tyttäriään ja naisiaan autolla paikasta toiseen. Lasten harrastusmatkat ja muut vähenevät. Reittejä valitaan uusiksi, ehkä vaatteitakin. Katseen paikkaa junassa ja metrossa sovitellaan. Taksit hakevat ravintoloiden edestä. Joku ehdottaa turvatakkeja ja laukeavia hälyttimiä naisille eikä kukaan pidä sitä kai edes ihmeellisenä.
”Soitathan heti, kun pääset perille?” ”Onhan puhelin mukana?” ”Älä vastaa, jos joku kysyy jotakin.” ”Ethän katso kohti?” ”Mene toiseen vaunuun, jos siellä on… jotakin.”
Tavalliset ihmiset! Tavalliset, normaalit, läheisistään huolta kantavat ihmiset. Äidit, isät, mummit, papat, siskot, veljet, ystävät. Jotka eivät ole rasisteja, eivät taantumuksellisia, eivät pahoja.
Monet eivät edes viitsi puhua asiasta, koska julkidiskurssi kertoo heidän olevan väärässä tai rasisteja.
Ihmiset tuijottelevat epäluuloisesti kaikkia maahanmuuttajamiehiä. Nuoria tummia miehiä väistellään, juostaan karkuun, kartetaan, pelätään. Tässä rinnakkaistodellisuudessa suomalaiset vahtaavat jo toisiaankin: katsoiko tuo nyt liian aggressiivisesti tuota maahanmuuttajaa, aikookohan se hyökätä sen päälle? Hiljainen toive kaupungilla: kunpa nyt ei tapahtuisi mitään; yksikään maahanmuuttaja ei tekisi mitään, yksikään suomalainen ei tekisi mitään.
Ja tässä tilanteessako ei saisi kysyä:
Eikö mitenkään voisi saada sitä vanhaa takaisin?
LOPUKSI
Liberalismi – joka siis huolehtii julkisesta vastaamisesta kaikkiin ongelmiimme sekä niiden määrittelemisestä – on usein täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä sanojen, periaatteiden, käsitteiden ja linjausten ulkopuolella tapahtuu. Julkitasolla puhutaan aivan eri asioista ja eri tavoin kuin käytännöllisen elämän tasolla, siellä ruohonjuurella. Motiivitkin ovat erilaiset – toisaalla sanoja ja tekijä itse pitää saada näyttämään tietynlaiselta, toisaalla taas tavoitteena on saada aikaan tai estää jotain konkreettista.
Kuinka kauan tällaiset rinnakkaistodellisuudet voivat elää yhdessä? Mitä sitten tapahtuu? Nämä ovat mielestäni kiinnostavimmat ja oleellisimmat kysymykset. Julkitason kiljukauloilla ei ole niihin mitään vastattavaa. Antaa niiden kiljua keskenään.
Vaikka median, somen ja muun paukutus on nyt tauotonta ja itse kutakin kuumottavaa, henkilökohtainen neuvoni on kuitenkin antaa sille mahdollisimman vähän huomiota. Erilaisiin kohuihin ja henkilöihin keskittyneisiin diskurssileikkeihin ei kannata tuhlata energiaa. ”Hyvien ihmisten”, feministien ym. näytökset eivät koskaan lopu, ja aina kun luulet nähneesi jo kaiken, pitää sinun rakentaa uusia voimallisempia adjektiiveja kuvaamaan sitä, mitä taas näet. Kyseessä on yksinkertainen poliittinen ja ideologinen mekanismi, jolle digitaalinen ym. kehitys on antanut rutkasti lisää voimaa. Vaikka tämä onkin itsessään osa nykyisenlaista todellisuutta, kehottaisin kaikkia keskittymään silti enemmän siihen, mitä on sen ulkopuolella. Sieltä löytyvät oleellisuudet. Lukekaa vaikka hyviä kirjoja, historiaa ja kulttuuria – perspektiivikin auttaa.
Ja te, suurin osa miehistä, koettakaa tekin kestää. Älkää luulko, että kaikki ajattelevat niin kuin julkisuudessa huudetaan.
Vaikka onhan tämä ihan julmetun surullista.
dust/bones/politics 
Nämä somekohut menevät ihan peruskaavan mukaan: tulee ilmi ongelma kuten uudenvuoden riehumiset, joihin johdonmukaisin reaktio on pohtia ratkaisua. Seuraavaksi tulee herra tai neiti liberaali, joka puuttuu siihen mitä joku sanoi tästä ongelmasta. Tartutaan johonkin huonosti ilmaistuun ulostuloon, tehdään siitä pahin mahdollinen tulkinta ja ilmoitetaan ”tässä on meillä ongelma!” Asiaa vyörytetään seuraavat päivät sosiaalisessa mediassa, jotta alkuperäinen puheenaihe unohtuu. Lillukanvarsiin takertumalla saadaan tikusta asiaa ja näin sekin, mitä joku typerys sanoi ex-pornonäyttelijälle, muodostuu epäkohdaksi todellisten sellaisten yli.
Ja mitä tällä kaikella saadaan? Lisää keskustelua, lisää käsien heiluttelua. Aina sama juttu; jos todellisuudessa tapahtuu koskaan mitään ja joku pohtii sen pohjalta ääneen ratkaisuja, karkaa koko homma seuraavassa hetkessä metatasolle. Kuinka mitään konkreettista voidaan saada aikaan, jos välitön reaktio on puhua niistä, jotka puhuvat ongelmista tai yritävät tehdä jotain niiden eteen. Esimerkiksi tässä surkuhupaisassa Sons of Odin -keississäkin isoin puheenaihe ei ole syy, jonka vuoksi kyseinen poppoo on olemassa, vaan se että se ylipäätänsä on olemassa. MV-lehti häiritsee liberaaleja samalla tavalla, eli se on olemassa. Vaikka voisi miettiä, miksi se on olemassa ja miksi sille on sosiaalista tilausta, halutaan se vain kieltää. Siinä muuten onkin liberaalien yleislääke kaikkeen, loputtoman diskuteeraamisen ohella: kieltäminen.
Erittäin hyvä teksti, kiitos.
Kiitos Riikka pohdinnoistasi. Jokainen, aivan jokainen tällainen kirjoitus on kultaakin tärkeämpi taistelussa todellisen vapauden ja libertarismin puolesta.
Ymmärrän mitä tässä tarkoitat liberaaleilla, mutta jo pienikin vilkaisu ko. joukon toimintatapoihin paljastaa että kyseessä on melko lailla liberaalien vastakohta. Nämä ’uusliberaalit’ rakentavat maksimaalista valtion/hallintakoneiston kontrollia ja se vähäinen mitä itsemääräämisoikeudesta on (toistaiseksi) jäljellä rajautuu lähinnä siihen mitä saa oman päänsä sisällä ajatella.
– Anteeksi palosetämies, mutta taloni on tulessa.
– Talot ovat olleet ennenkin tulessa.
– Niin mutta se siis palaa tuossa silmiemme edessä juuri nyt. Eikö palon voisi sammuttaa?
– Emme sammuta, koska sammutustoimet ilmaisisivat, että jossakin palaa, emmekä halua levittää sellaista kuvaa, että talot palaisivat. Lietsoisi vain paniikkia.
– Mutta kyllähän taloja palaa…
– Tämä on yksittäistapaus.
– Onko se syy olla sammuttamatta meneillään olevaa paloa?
– Maailmaa muuttuu. Emme voi enää palata ajassa takaisin. Meidän on elettävä tämän kanssa.
– Mitä sitten aiotte tehdä?
– Järjestämme kursseja paloturvallisuudesta.
– Voi perseen perse. Siis nyt? Mitä te nyt teette?
– Tuomitsemme talojen palamisen ja vannomme tekevämme asialle jotain.
– Hei katsohan! Naapurit tulevat vesisankoineen sammuttamaan, päästä läpi!
– En todella. Sammutus kuuluu vain palokunnalle, emmekä kaipaa satunnaisten kohdalleosujien apua.
– Siinä se roihuaa, perkele…
– No olisihan se ihme, jos ei noin paljon palavaa materiaalia sisältävä talo syttyisi tuleen.
🙂
No, minä olen liberaali, mutta allekirjoitan kaiken sanomasi. Uskon Suomeen, jossa jokainen saa kävellä kadulla ilman pelkoa. Siksi en halua tänne hallitsematonta massamuuttoa kulttuurista, jossa kansa kokoontuu kenenkään pakottamatta osoittamaan suosiotaan, kun uskonnollinen ääriliike heittää homoseksuaalin alas katolta ja sen jälkeen vielä kivittää tämän, tai jossa nainen on juridisesti ja virallisesti toisen luokan kansalainen. Uskon Suomeen, jossa jokainen saa halunsa ja kykynsä mukaan tehdä mitä ja missä ja kenen kanssa haluaa, kunhan ketään ei pakoteta mukaan eikä vasten nimenomaista tahtoaan vahingoiteta. Uskon Suomeen, joka jo melkein saavutettiin, mutta joka on kohta muisto vain, jos levottomien, taantumuksellisten arabinuorukaisten tulvaa maahamme ei saada padotuksi.
Ihan pahaa tekee katsoa millaisiin akrobaattiasentoihin feministeinä itseään pitävät taipuvat poisselittäessään näitä uudenvuoden tapahtumia eri puolilla Europpaa. Joo, todellakin seksuaalista ahdistelua on tapahtunut Euroopassa ennenkin ja ihan kotoperäisesti. Mutta monikymmenpäisen miesjoukon yhdessä tekemä ahdistelu ja naisen saartaminen ja kouriminen keskellä julkista tilaa on jotain sellaista, jota ei ole ennen ollut.
Mutta ei, tahallaan ymmärretään väärin poliisia, joka kertoo, että kyseessä on uudenlainen ilmiö. Virallisen nykyfeminismin mukaan nähtävästi seksuaalisen häirinnän ilmiöissä ei ole mitään kulttuurisesti erottelevaa kontekstiä.
Riikka,
suosittelen lukemaan seuraavan professori Bruce Charltonin minikirjan, Thought Prison, the fundamental nature of Political Correctness. Se selittää pitkälti sen miksi liberaalit toimivat niinkuin toimivat:
http://thoughtprison-pc.blogspot.fi/
Vaikea nähdä, miten yksisuuntainen väkivalta taltutettaisiin oivallisella verbaalisella retoriikalla.
Kiitos ! Tämän lukeminen paransi oikeasti mieltäni. Lähiaikoina on tuntunut, ettei valkoisella suomalaisella miehellä (tai alulla) ole muuta keinoa parantaa yhteiskuntaa kuin itsemurha, olenhan median mukaan vastuussa ja syyllinen kaikista ”lajikkeeni” tekemistä synneistä viimeisen tuhannen vuoden ajalta.
Loistava teksti! Kriittistä ja faktoihin pohjaavaa kypsää pohdintaa.Tätä kirjoitusta vastaan on turha feministien ja ”suvakkien” hyökätä,koska pohdintasi ovat lähes aukottomia ja fiksusti ilmaistuja.
Harmillista, että amerikkalainen merkitys termille ”liberalismi” jonkinnäköisenä ”punavihreyden” synonyyminä alkaa levitä Suomeenkin. Tähän astihan Euroopassa liberalismista puhuttaessa on aika hyvin pysytty sen alkuperäisessä merkityksessä.
Jo ensimmäinen kappale tuntuu kovin oudolta ottaen huomioon sen, että liberalismissahan ei pyritä valtiojohtoisesti ratkaisemaan yhtään mitään yhteiskunnallisia ongelmia. Ei koulutuksella. Ei paremmilla instituutioilla.
Kiitos Riikka mielenkiintoisesta tekstistä!
Seuraan miltei kauhulla rinnakkaistodellisuuden kehitystä, eli juuri tätä ruohonjuuritason arkipäivän elämää verrattuna ns. teoriaan. Nyt suurimmaksi ongelmaksi on nostettu katupartiot eikä suinkaan se todellinen ongelma: maahanmuuttajoukkojen aiheuttama suunnitelmallinen seksuaalinen häirintä. Tätä en pysty järjellä ymmärtämään.
Ilmeisesti totuus on liian kitkerä pala nieltäväksi ja siksi on turvallisempaa puhua katupartioista. Muutoin entistä useampi saattaisi alkaa vakavissaan miettiä, onko kehitysmaista tulevalla lähes kouluttamattomalla, alati kasvavalla muslimimiesjoukolla ylipäänsä mitään kotoutumisen tai integroitumisen edellytyksiä länsimaiseen yhteiskuntaan. Äärimmäisen pelottava kysymys! Turvapaikanhakijoita ei ole muuten haastateltu missään mediassa häirintään liittyvissä kysymyksissä (miksi naisia/teinityttöjä piiritetään joukolla). Nämä vastaukset olisivat hyvin mielenkiintoisia, mutta epäilen vahvasti ettei sellaisia tulla julkaisemaan, sillä miesten vastaukset eivät ehkä noudattaisi länsimaista poliittista korrektiutta…….
Kiitos, että jaksat kirjoittaa näitä. Pitää uskoa yllä, että jossain on vielä järkeä jäljellä
Ihmettelen vähän tuota kuvaustasi arjen todellisuudesta, jossa ihmisiä pelottaa. Minäkin olen ihan tavallinen suomalainen nainen (ja parinsadan metrin päähän kodistani tuli syksyllä vastaanottokeskus), mutta ei täällä minun naapurustossani ole kuvailemasi kaltaista pelon ilmapiiriä. En myöskään ihan ymmärrä, mitä tarkoitat sillä ettei asioista julkisesti puhuttaisi, kun tuntuu että tv:n keskusteluohjelmat ovat niitä täynnä. Minua naisena häiritsee kaikki seksuaalinen ahdistelu, tekivät sitä suomalaiset tai ulkomaalaiset.
Mitä tulee noihin kahteen kuvailemaasi todellisuuteen, niin entäpä jos tilanne on sellainen, ettei suomalaisille miehille ole koskaan yritetty juuri antaa sitä valistusta ja opetusta? Ei ainakaan minun kouluaikoinani vaikuttanut ihmeemmin koulussa sellaista olevan.
Tässä mielestäni hyvä blogikirjoitus aiheesta (ei liberalismista, vaan turvapaikanhakijoista ja seksuaalisesta ahdistelusta):
http://www.jaanawessman.fi/naisten-suojelusta
Lueppa tuo teksti uudestaa ja yritä löytää itsesi siitä.
Minusta taas pelon ilmapiiri on aistittavissa. Kun lähdin eilen junalla Helsinkiin, naapurini, erittäin myönteisesti maahanmuuttoon suhtautuva nainen, varoitteli minua moneen kertaan Helsingin tilanteesta, pyysi, etten kulkisi yksin illalla. Koskaan ennen ei ole tällainen varovaisuus kulkuani varjellut. Koskaan ei ole tarvinnut varoittaa suomalaismiehistä. Feministeille ei heidän vahvan kytköksensä takia monikulttuurisuusideologiaan todellisuus näy realistisena, faktat kielletään. Kun puhutaan muslimien joukkoväkivallasta eurooppalaisia naisia kohtaan alkavat feministit puhua äärioikeistolaisten hyökkäyksestä muslimeja vastaan. Feministit puhuvat yleisesti naisvihamielisyydestä, kun pitäisi tilanteessa eläen puhua uudesta joukkoahdisteluilmiöstä. Feministit uhriutuvat ja ottavat kavereikseen uhreiksi myös rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajamiehet. Käsitykseni feminismistä ja sen kyvystä rationaaliseen keskusteluun on tämän taharrush-kauheuden takia entisestään romahtanut.
Koskettava kirjoitus. Koetan kestää, vaikka välillä vihaksi pistää.
Riikka… Kuvaamasi liberaali tapa parantaa epäkohtia näkee epäkohdat selvästikin sosiaalisen hierarkian ulottuvuuksina. Kun muutetaan nokkimisjärjestystä, niin on ”korjattu epäkohdat”.
1. ”Rakentamalla uusia institutioita” = Luomalla uusia hierarkisia järjestelmiä, joiden nokkimisjärjestykset asioiden määrittelemisen suhteen noudattavan hierarkiasäätelyä haluavien tahojen tahtoa. Tungetaan ärsykit pohjalle, suosikit keskikastiin ja oma hovi huipulle.
2. ”Kouluttamalla” = Luomalla em. hierarkioita tukevia sisältörakenteita, joiden sisäistäminen ja kannattaminen määrittää aseman em. hierarkioissa.
Itse ongelma ei poistu mihinkään, mutta hankalat ja ärsyttävät tyypit – eli ne, jotka tajuavat ongelman ja haluaisivat että se sivuuttamisen sijaan ratkaistaan – saadaan marginalisoitua.
Yliopistojen yhteiskuntataiteellisten tiedekuntien alfanarttukilpailu noudattaa aika pitkälle tätä kaavaa. Hyväsiskojärjestelmä toimii ”uutena institutiona” ja sosiaalisen konstruktionismin eri alalajien muotiparadigmat ”opetussuunnitelmana”.
Epäonnistumisen mahdollisuutta ei tavallaan ole olemassakaan jos sosiaaliset ja muut hierarkiat saadaan rakennettua alfanarttupiirin haluamalla tavalla. Hankalan tapauksen marginalisoiminen on onnistuminen, joten epäonnistumista ei ole tapahtunut. ”Sopeutumiskykyisen” keskinkertaisuuden nostaminen lahjojaan korkeammalle tasolle on onnistuminen sillä se tukee alfanarttujen alfaroolia ylläpitävää rakennetta ja kulttuuria.
Universaalisuus… Se on pelkkä työkalu. Oikeasti se tarkoittaa, että ”mulla pitää olla absoluuttinen tulkinta- ja määrittelyvalta”. Siirräpä alfanarttu marginalisoinnin kohteeksi ja katso montako sekunttia universaalisuus säilyy lähtökohtana. Ei edes yhtä.
Tuo kaikki on pelkkä likaista ja epärehellistä nokkimisjärjestyspeliä, jossa oma asemoituminen on kaikki kaikessa ja ”ideologiat” lähinnä asemoitumisen työkaluja. Sama juttu kuin pikkutyttöjen leikit. Jos leikissä on mukana joku narsistinen pikkuprinsessa, niin se pistää säännöt ja leikin sisällön koko ajan muuuttumaan niin, että säännöt ja leikki tukevat hänen henkilökohtaista kuviteltua ihmeellisyyttään ja johtajuuttaan. Alfanarttupeli sääntö- ja sisältöpelinä.
(jatkan edellistä ajatusta)
Reaalimaailmassa konfliktit ovat todellisuuden konflikteja. Arvoliberaalimaailmassa konfliktit ovat määrittelykonflikteja. Sen vuoksi siellä parodiahorisontin tuolla puolen voidaan toimia rajattoman epärehellisesti, kärjistää kaikki järjettömyyksiin, haastaa koko ajan eri mieltä olevat määrittely- ja retoriikkataitavuuskilpailuihin (=kiskoa omalle tasolleen ja voittaa sitten kokemuksella)…. Kukkahattulandiassa asioiden seuraukset ovat retorisia, eivät reaaliisia. Tai orwellilaisittain… retoriikka on todellista ja todellisuus retorista.
Kun todellisuuden ja utopioiden raja on hävinnut, niin samalla häviää myös ideologisten toimien reaalisten seurausten käsittäminen. Sen vuoksi häviää myös kyky ymmärtää, että miksi jotkut muut reagoivat niin voimakkaasti niihin reaaliseurauksiin. Ja tässä tilanteessa toimitaan sitten alfanarttupelin periaatteiden mukaan. Marginalisoidaan ärsykit metapelin avulla. Keskustellaan keskustelijoista. Keskustellaan keskustelemisesta. Keskustellaan määrittelemisestä. Metapelataan kaikin mahdollisin keinoin ärsykit marginaaliin. Osoitetaan muille, että suosituimmuusasemaa voi parantaa ärsykkejä marginalisoimalla. Tällöin saadaan masinoitua myös iso osa niistä ”miehistä” jotka ovat sosiaaliselta sukupuoleltaan osittain naisia ärsykkien proxykiusaajiksi.
Yhdessä asiassa olet Riikka väärässä. Liberalismi nimittäin toimii ihanteidensa mukaan. Liberalismin ihanteet eivät vain ole niitä ihanteita joita julkilausutaan, vaan niitä joista vaietaan. Sekä arvo- että talousliberalismin puolella liberalismin ihanne on sairaalloisen kilpailullisuuden tuoma tilanne, jossa hierarkian huipulla olevat voivat voivat määritellä oman asemansa, hierarkian muodostumisen säännöt ja käytännöt sekä tuottaa itselleen kyltymättömyyden täytettä.
Kyltymättömyys on joskus määritelty niin, että se on todellisen tarpeen täyttämistä sellaisella asialla, joka ei sitä täytä. Rakkauden tarpeen täyttäminen rakkautta vailla olevalla läheisyydellä. Turvallisuuden tarpeen täyttämistä sillä että voi kontrolloida. Omanarvontunnon puutteiden täyttämistä sosiaalisesti korkealla asemalla ja sen tunnuksilla… Sekä arvo-, uskomus- että talousliberalismi tekevät saman. Ne antavat pienellä ryhmälle mahdollisuuden tuottaa itselleen muihin kohdistuvan kurjistamisen avulla sellaisia palkintoja, joiden arvo on lähes täysin näennäiden palkintojen saajille itselleen. Niinpä palkintojen jano jatkuu ja jatkuu… Ansa, johon sortuvat helpoiten noilla on kohtalaisem paljon älykkyyttä muttei pisaraakaan eettisyyttä. Suurimmalla osalla tuohon ansaan sortujista terve omanarvontunto on korvattu vääristyneellä grandiositeettihurmoksen ja tyhjyyden kokemuksen vaihtelulla.
(toinen jatkopätkä)
Miten se todellisuuden ja utooppisuuden syvällinen sekoittuminen sitten näkyy?
Tekisi mieli sanoa että psykoottisuutena, joka ei näytä psykoottisuudelta.
Meillä on operatiivinen ongelma. Islamilaisten kehitys- ja kehittyvien maiden vankiloista on viime vuosina vapautettu erilaisten vallanvaihtojen, -kumousten ja sotatoimien yhteydessä satoja tuhansia sadististisia psykopaatteja, moraalittomia opportunisteja, elämäntaparikollisia jne. Nyt näitä valuu parin ääri-islamistisen järjestön – ISIS ja Al Nusra – masinoimana Eurooppaan. Tämän takia raiskaukset, pahoinpitelyt, joukkoahdistelut, ryöstöt jne. ovat lisääntyneet. Ja feminatsien sekä sosiaalisesti androgyynien ratkaisu: kerrotaan niille, mikä on tuhmaa!
Jos heristetään sormea ja sanotaan ”soso” islamilaisen maailman vankiloiden pahimmalle kuonalle sen tultua tänne keikalle, niin eletäänkö silloin reaalitodellisuudessa? Jos uskotaan – tai ainakin uskotellaan – että se sormen heristäminen ja lempeä toruminen pysäyttää ISIS-henkisen reviirinvaltauksen, niin onko silloin kyse psykiatrisessa, tiedollisessa ja/tai loogisessa mielessä siitä, että ote todellisuuteen pitäisi?
Jos tuo ei ole psykoottisuuden tasolle yltävää todellisuudesta irti olemista, niin mikä sitten?
Ei tuollainen hulluus ole hyväuskoisuutta. Se on silkkaa personoitunutta pahuutta hyvyydeksi naamioituneena. Ei se ole naivia. Se käyttää naiviutta hyväkseen sortumatta itse siihen. Se on nokkimisjärjestyspeliä, jossa ei välitetä pisaraakaan siitä, millaista tuhoa ja kärsimystä nokkimisjärjestyspelin liian pitkälle vieminen johtaa. Kaikki hyvä alistetaan ja tuhotaan jos se vain palvelee omaa mahdollisuutta nousta hierarkian huipulle. Se on täydellistä Stalinin, Hitlerin, Pol Potin, Saddam Husseinin, Kim il Sungin jne. hengenheimolaisuutta. Absoluuttiselle pahuuden personoitumiselle raivataan tilaa ideologisuudella.
Korppi: Jos ei välitetä todellisuudesta vaan pelkästään omasta asemoitumisesta, niin metapelit ovat oiva keino. Kun todellisuus on ideologisesti väärässä, niin säädellään sitä, miten todellisuudesta keskustellaan. Keskustellaan keskustelijoista, keskustelemisesta, keskustelemisen seurauksista… Mitä tahansa ettei se ideologisesti väärässä oleva todellisuus vain pääse keskustelussa esille.
Kaleidoskoooppi: Oiva analogia.
Valkea: Kiinnostus lukea voisi lisääntyä jos referoisit vähän sitä, että mikä kirjan esittämä malli on.
Nostradamus: Sosiaalisen konstruktionismin harhoissa eläville
Mies27: Jos joku osoittaa sinua sormella ja levittää sinusta valheita, niin oikea ratkaisu ei ole itsetuho vaan se, että vastaat vielä häijymmin eli levittämällä kiusaajastasi totuuksia. Sitä ne eivät kestä sitten yhtään.
Nimimerkki: Myös monet fiksut, nuivat ja arvokonservatiiviset suhtautuvat epäluulolla kansallissosialistisesti värittyneeseen osaan katupartioista. Yhteiskunnan epävakauttaminen nimittäin tapahtuu molempia äärilaitoja vahvistamalla ja ajattamalla nämä sitten konfliktiin. Sekä natsismi että äärivasemmisto palvelevat samaa herraa ja toimivat saman horjuttamisen apuvälineinä.
Parasta olisikin että katupartiointi lisääntyisi rajusti, mutta nimenomaan tavallisten kansalaisten eikä äärijärjestöjen tekemänä.
Ei ole väliä, vaikka liberaali operoi itse rakentamassaan todellisuudessa, koska mitään todellisuutta ei ole vaan todellisuus on aina sosiaalinen konstruktio. Liberaalin todellisuus on ainakin ihan yhtä hyvä kuin mikä muu tahansa ellei parempi.
Liberaali ratkaisee ongelmat aina abstraktien käsitteiden avulla. Toimenpiteiden tuloksilla ei ole väliä, kunhan toimenpiteet ovat linjassa liberaalin ideologian ratkaisukeinojen kanssa.
Liberaalille pahaa eivät edusta korkean uhristatuksen omaavaa ryhmää edustavat raiskaajat vaan ei-liberaalit. Kaikessa keskustelussa ei-liberaalit ovat se, jota vastustetaan. Ei-liberaalit (liberaalin kanssa saman viiteryhmän edustajat) ovat lähtökohtaisesti pahoja ihmisiä. Sen sijaan ei-liberaali vähemmistön edustaja ei voi olla paha, koska hän on uhri eikä ole vastuussa teoistaan.
Pahinta liberaalissa ideologiassa on se, että sen perusolettamukset ovat immuuneja rationaaliselle kritiikille, koska mitään objektiivisesti mitattavaa todellisuutta ei ideologian mukaan ole olemassa.
Itse en tiedä, miten liberaali valta kumottaisiin ja onko se modernien länsimaisten asuttamassa yhteiskunnassa edes mahdollista.
Erittäin hyvä teksti, paitsi että en pidä tuosta liberaali sanan mustamaalaamisesta tässä yhtään. Oikeasti liberaali ei näe mitään tarvetta hyysätä rikollisia tai palvoa toiseutta. Saati sitten rajoittaa sananvapautta, täysi kauhistus liberaalille. Päinvastoin, jokainen vastaa ja kantaa vastuun itse omista tekemisistään.
Parempi termi tässä olisikin esim. ”vasemmistoliberaali”. Vielä parempi olisi esim. ”punavihreä”.
Terv. Liberaali ateisti.
”Jos kerran näillä koulutuksilla ja instituutioilla on mahdollista muuttaa maahanmuuttajien toimintaa, miten on mahdollista, että ne sitten eivät ole toimineet suomalaismiesten kohdalla?
Vai ovatko ne sittenkin toimineet? Eikö tällöin pitäisi olla sitä mieltä, että suomalainen mies ei olekaan (enää) paha?”
Uskoisin, että useimmat ajattelevat, että koulutus jne OVAT toimineet suomalaismiesten kohdalla: tiedämme hyvin, etä suomalaismiehet ahdistelevat vähemmän kuin monen muun maalaiset miehet.
Mutta tämä ei tarkoita, että ongelma olisi kadonnut nollaan! On olemassa muitakin prosentteja kuin 0 ja 100. Koulutus & instituutiot ovat auttaneet, mutta eivät ole kokonaan poistaneet ahdistelua.
Vasemmistoliberaalin toive on, että vastaavalla koulutuksella jne saadaan maahanmuuttajat ahdistelemaan naisia yhtä vähän kuin suomalaismiehet.
Kuten ylläolevissa kommenteissa mainittiin, minuakin vähän häiritsee tuo liberaali -sanan outo käyttö. Liberaalilla on ainakin eurooppalaisen yhteiskuntafilosofian kontekstissa viitattu oikeistoon, jolle raskaat instituutiot ovat oikeastaan melkoinen mörkö. Koska feminismi taas turvautuu vahvasti vasemmistolaiseen aateperintöön, tuntuu oudolta liittää yhteen käsite ”liberaalifeminismi”, joka siis liittää kaksi vastakohtaa yhteen. Joku voi tietenkin sanoa että tämä on tarkoituksetonta käsiterunkkaamista, mutta jos emme jaa käsitteitä joilla keskustelemme, keskusteleminen itsessään on mahdotonta ja aika turhaa. Koska pidän itseäni feministinä, mutta en liberaalina, halusin tehdä tämän erottelun, ja näin haluan irtautua niistä liberaaleista pyrkimyksistä joita aiemmin tekstissä kuvailit, ja allekirjoitankin ainakin suurimman osan liberaalin ideologian ongelmista, joita kuvailit.
Haluan myös irtautua kaikesta kehitysajattelusta, ja kulttuurien laadullisesta arvioinnista yhden kulttuurikentän näkökulmasta. Uskon myös, että on olemassa aikaa, joka etenee, ja ajan mittaan kulttuuri saa erilaisia muotoja, joista joitakin voidaan pitää huonompina ja toisia parempina. Kehitys on käsitteenä saanut alkunsa vahvasti valistuksesta, ja tuon käsitteen alla yhteiskunta nykyäänkin operoi, vaikka on ehkä turha implikoida minkään kulttuurin kehitykseen mitään tarkkaa suuntaa tai paremmuutta. Ihminen on tuskin koskaan tehnyt yhteiskunnallisia päätöksiä tai tekoja minkään suuremman hyvän vuoksi.
Näkemyksemme eroavat vahviten, kun alat kuvailemaan maahanmuuttoa. Juuri kun olet päässyt kuvailemasta tätä länsimaista yhteiskuntaa, jossa ”Ihmisten välisiä eroja ei koskaan saada kokonaan poistumaan instituutioiden ja koulutuksen avulla”, alat kuvailemaan ”primitiivisiä” ihmisiä, joita Suomeen on maahanmuuton myötä tullut. Mihin katosi ihmisten yksilöllisyys ja irtaantuneisuus oman kulttuuripiirin instituutioista matkalla länsimaista Itään? Turhaan samaistat maahanmuuttajat yhden kategorian alle, maahanmuuttavat ovat yksilöitä samalla tavalla kuin kuka tahansa suomalainen. Myöskin on aika turhaa puhua primitiivisestä kulttuuripiiristä. Lähi-Idän seudun kulttuureilla on ollut aivan sama aika kehittyä kuin länsimailla, ja taitaa heidän kulttuurinsa olla vielä pitkäaikaisempi kun mikään länsimaisen yhteiskunnan kulttuuripiiri. Primitiivisyyden käsitettä voidaan kyllä käyttää kaikissa kulttuureissa. Kai tämäkin käsite kuvaa enemmän yksilöllistä käyttäytymistä kuin kulttuureja.
Olen samaa mieltä siitä, että maahanmuuttoon liittyy vakavia ongelmia. Maahanmuutto itsessään ei kuitenkaan ole ongelma. Tai kai siitä voi tehdä ongelman, jos oikein haluaa problematisoida. Itse näen, että maahanmuutto on nykyisen globaalin maailman välttämättömyys. Ajatus siitä, että rajat sulkemalla jonkinlainen globaali pahuus pysyisi poissa on aika absurdi. Globaali maailma on jo olemassa ja toimii jatkuvasti. Ei sitä tiukentuneet rajavalvonnat pysäytä. Ongelmaksi nousee maahanmuuton volyymi, sillä kotouttamistoimet ovat tärkeimpiä tekijöitä maahanmuuton onnistumiselle. 90-luvulla Suomeen tuli paljon pakolaisia esimerkiksi Bosnian kriisin takia, ja monet lapset, minä mukaan lukien, ovat koko ikänsä leikkineet lasten kanssa, jotka ovat itse muuttaneet, tai joiden vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen toisesta kulttuurista. Miksi tämä maahanmuutto ei ollut ongelma? Miksi nämä perheet ovat onnistuneet integroitumaan suomalaiseen kulttuuriin, ja mikä tekee integroitumisesta mahdotonta maahanmuuttajille nykyään? Mediassa saamme lukea jatkuvasti epäonnistuneita kotouttamistarinoita, ketään ei tunnu kiinnostavan ne lukemattomat muut tarinat, joissa maahanmuutto on onnistunut, ja jossa suomalaiseen yhteiskuntaan on integroiduttu.
Koska pidän maahanmuuttoa (ja maastalähtöä, ylipäänsä globaalia liikkuvuutta) yhtenä tähän aikaan kuuluvana ehtona, tuntuu jopa tekopyhältä demonisoida kaikki maahanmuuttajat. Se on siis ok, että Netflixiä voidaan katsoa ympäri maailmaa, ja että kaukana Aasiassa vaatteet valmistetaan lapsityöllä, mutta kun globaaliin maailmanjärjestykseen alkaa muodostua ongelmia, niiltä voidaan sulkea silmät? Pitääkö kaikilta suomalaisilta evätä pääsy Thaimaaseen, kun suomalaiset turistit menevät bordelleihin raiskaamaan heikossa asemassa olevia naisia? Globalissatiosta halutaan nyppiä rusinat päältä. Ja on turha kuvitella, että vaikkapa ISIS olisi järjestönä juurtunut maahanmuuttoon. HS julkaisi syksyllä juttuja, kuinka Suomestakin on lähtenytarabivaltioihin taistelemaan, mikä käsite se on, ”kantasuomalaisia”. Vaikka järjestö on saanut alkunsa Lähi-Idästä, on sen vetovoima globaali. Ongelmat suhteessa ISIS:n ovat myös globaaleja: ne eivät ratkea pelkästään tarkastelemalla Lähi-Idän seutua.
Maahanmuuttoa tapahtuu ja tulee tapahtumaan riippumatta siitä, mitä missäkin blogissa kirjoitetaan, ja kuinka hyvänä asiana sitä pidetään. Se on globaalin maailmanjärjestyksen ehto. Jos siltä suljetaan silmät, ja riistetään maahanmuuttajan ihmisarvoa, hän kasvaa vihaamaan sitä yhteiskuntaa, jossa hän joutuu olemaan. Tämä taitaa olla kai sellainen Ruotsin malli. Jos ihminen kotoutetaan osaksi valtiota ja pienempiä eläviä yhteisöjä, radikalisoitumisen mahdollisuudet ovat paljon pienemmät. Ne ovat tuskin yhtään suuremmat kuin yhdelläkään kotimaisella kouluampujalla.
Vielä vastaus retoriseen kysymykseesi ”Eikö mitenkään voisi saada sitä vanhaa takaisin?” Vastaushan on tietysti, että ei, riippumatta siitä mihin viittaat vanhalla. Koska markkinavoimilla on halu kehittyä ja globalisoida maailma, ei mitään vanhaa maailmanjärjestystä ole enää mahdollista tuoda. Suomi ei tuskin koskaan enää tule olemaan lintukoto. Suomea eivät tainneet koskaan tuoda maailmankartalle juoksu tai jääkiekko, vaan Internet ja maahanmuutto.
T: Feministinarttu, 23-vuotias mies
”Myöskin on aika turhaa puhua primitiivisestä kulttuuripiiristä. Lähi-Idän seudun kulttuureilla on ollut aivan sama aika kehittyä kuin länsimailla, ja taitaa heidän kulttuurinsa olla vielä pitkäaikaisempi kun mikään länsimaisen yhteiskunnan kulttuuripiiri. Primitiivisyyden käsitettä voidaan kyllä käyttää kaikissa kulttuureissa.”
Tekstissäsi olisi hyvinkin paljon perattavaa, mutta pakko näin sunnuntai-iltana vielä tehdä vähän töitäkin ennen maatapanoa, joten kommentoin nyt erästä suurintä töksäytystä muiden joukossa.
Se että kulttuuri on pitkäikäinen, ei automaattisesti tee siitä kehittynyttä. Tämä riippuen toki kehityksen määritelmästä, mutta esim. jos puhutaan ihmisoikeuksista, lääketieteesta ja teknologiasta jne. jotka yleisesti yhdistämme kehittyneisiin yhteiskuntiin. Kehitys vaatii yleensä aikaa sekä MUUTOSTA, joka onkin tärkeä avainsana.
Aivan kuten ei ihmisilläkään pelkkä pitkä elinikä tee kenestäkään automaattisesti viisaampaa vaikka se itsessään antaakin sille paremman mahdollisuuden pidemmän perspektiivin muodossa. Se on sitten henkilöstä ja luonteesta kiinni miten sen osaa hyödyntää ja ilmaista vai eikö yksinkertaisesti opi mitään.
Analogiana se että jos minä hakkaan vastakkain kahta kiveä 50-vuotta, ei tee hommasta yhtään korkeampaa teknologiaa kuin mitä se alussa oli vaikka sitä olen viimeiset vuosikymmenet tehnytkin ja vaikka jatkaisin hommaa 20-vuotta lisää ja lapset ja lapsenlapset jatkaisivat siitä. Hommassa pitää tapahtua hieman muuta kuin pelkkää ajan kulumista että tuosta päästäisiin esim. piilaaksoon ja mikrosiruihin.
Mutta pelkkä pitkä ikä ei ole tae mistään ja se näkyy jo historiasta, kun esim. paljon ns. pidemmälle kehittynyt kulttuuri on voinut esim. jäädä sotaisamman naapurinsa jalkoihin koska esim. lukutaito yksistään ei suojaa lukutaidottoman barbaarin miekalta.
Primitiivisyyttäkin voidaan käyttää siitä tästä ja tuosta, mutta sekin olisi hyvä alkuun määritellä jos kerran kertoo että sitä voi käyttää moninaisesti, niin sitten tiedämme mitä kirjoittaja sillä tarkoittaa. Moinen lause yksistään helisee tyhjänä, kun sitä ei esim. esimerkein aukaista.
Tämän jälkeen toki tulisi vielä esim. nuo heitot maahanmuuton välttämättömyydestä binäärisenä 1 tai 0 kysymyksenä, eli rajat kokonaan auki tai kokonaan kiinni ikäänkuin mitään muita välimalleja ei olisi olemassa samoin kuin seksiturismin käsitteleminen pelkkänä heikompiosaisten raiskaamisena.
Toki tuon perusteella oletan että tuossakin suhtauminen on varmaan sitten sama esim. kun länsimaisia keski-ikäisiä naisia kohtaan, jotka käyvät mm. Afrikassa raiskaamassa heikossa asemassa olevia köyhiä miehiä. Aivan kuten mm. SPR:n puolelta juuri paljastui tuohon liittyen vastaavaa toimintaa kun nuoria turvapaikanhakijamiehiä oli käytetty seksileluina valta-asemassa olevien naisten toimesta.
Kiitos kommentista ja kommentaattorille vastaamisesta!
Esimerkki tältä aamulta kehityksestä ja ”kehityksestä”. Valitse itse, kumpi on kampi:
http://yle.fi/uutiset/uimahallit_ovat_jamahtaneet_1970-luvulle__video_tallainen_on_kiistelty_muslimien_uikkari/8599247
Juhani,
kirjoitit hyvää ja hyödyllistä pohdintaa, kymmenen pistettä.
Kiitos kaikille kommenteista ja palautteesta!
Useammassakin kommentissa käsiteltiin sitä, miksi käytän termiä ”liberalismi” tai ”liberalistit” ja mitä sillä oikeastaan tarkoitan. Joku oli myös sitä mieltä, että termi on kaikkiaan virheellinen.
No, asiahan ei ole yksinkertainen, ja olen sitä blogissa aiemminkin käsitellyt. Liberalismi/liberalistit viittaa löyhästi useaan erilaiseen ryhmittymään tai asiaan tai ajattelutapaan, ja monessa tapauksessa joku toinen termi voisi olla käyttökelpoisempi – toisissa sitten taas ei. Ehdotettu sosiaaliliberalismi on usein hyvä ja kuvaava – toisaalta tätä käsitettä ei juuri käytetä akateemisessa keskustelussa, josta taas itse noukin tärkeimmät innoittajani. Sosiaaliliberalismi on usein myös liian vasemmistolaista ja jättää ulos oleelliset talouden liberalisaatioon liittyvät seikat.
Käytän usein myös uusliberaali-nimitystä, mutta etenkin suomalaisessa keskustelussa tällä yleisesti tunnutaan viittaavaan ainoastaan talousliberaaleihin. Toisaalta akateemisessa keskustelussa postliberalismi (ja sen variaatiot) kuvaa hyvin sitä muutosta, mikä tässä kuvaamassani ”liberalismissa” on erona aiempaan, siihen ”oikeampaan” liberalismiin.
Liberalismi ei myöskään ole sama asia kuin vasemmisto – nähdäänhän se suomalaisessakin poliittisessa kentässä. Minä en kritisoi yksinomaan vasemmistoa enkä sympatiseeraa oikeistoa. Sitä liberalismia, jota teksteissäni usein kuvaan, löytyy sekä vasemmalta, oikealta että keskeltä. En ole kiinnittynyt mihinkään poliittiseen suuntaan, ja tätäkin olen kuvannut monissa teksteissäni.
Toisaalta se liberalismi, jota kritisoin, ei useinkaan ole yksinomaan samalla akselistolla konservatismin kanssa – tämäkin tulee monissa teksteissäni esille. Minä en siis esimerkiksi ole sen enempää konservatisti/konservatiivi, vaikka monissa asioissa kannatankin perinnettä ja kokemusta. Toisaalta monin paikoin voisin luokitella itseni klassiseksi liberaaliksi – kunhan tälle annetaan tarpeeksi lisämääritteitä ja ehtoja.
(Ihan samaan tapaan väitän olevani oikeasti feministi – toisin kuin lukuisa joukko niitä ihmisiä, jotka feministejä väittävät olevansa. Olen sitä ilmeisen klassisessa mielessä (de beauvoirilainen feministi?) Palaan asiaan tuonnempana.)
Sekä politiikan teoriassa että tarkemmin kansainvälisen politiikan teoriassa liberalismilla on vahva merkitys ja rooli – vaikka sielläkään sen määrittely ei aina ole yksinkertaista. Lisäksi poliittisten ideologioiden tapauksessa liberalismi tarkoittaa jälleen jotakin. Se akateeminen keskustelu, josta olen tässä yhteydessä kiinnostunut, käydään esimerkiksi sellaisten suuntausten välillä kuin liberalismi, kosmopolitanismi, realismi, kommunitarismi – ja nykyään myös esimerkiksi monikultturismi.
Minkäänlainen poliittista, yhteiskunnallista ym. kenttää poliittiseen analyysiin tai kritiikkiin alistava teksti ei voi olla yleistämättä tai antamatta kohteilleen nimikkeitä, joiden alle nämä eivät välttämättä suostu. Ideologiateorioissa ja -tutkimuksissa käsitellään paljon sitä, missä ja millä perustein mitäkin -ismiä voi löytää. Blogin populaarimmassa maailmassa tällaisille pohdinnoille ei niinkään jää tilaa, mutta yleisistä määritelmällisistä ja käsitteellisistä seikoista voi ja tulee toki keskustella.
Kuten yllä sanoin, väitän myös olevani jonkinlainen feministi, vaikka kirjoituksissani usein kritisoin joukkiota ”feministit”. Totta kai kyseessä on yleistys, ja suurin osa ihmisistä tietää, mitä tai keitä tarkoitan. Tämäkin kirjoitus käsitteli naisen asemaa ja roolia, turvallisuutta ja tulevaisuutta. Ne ovat minulle tärkeitä asioita. Olen kirjoittanut niistä useita kertoja. Myös maahanmuuttajanaisten asemasta. Eikö tämä ole feminismiä, de facto?
Käsitteet pitää kyetä erottamaan niiden käyttöalasta ja poliittisesta merkityksestä. Ei kukaan voi pitää hallussaan 100-prosenttista totuutta siitä, mikä on ”liberalisti” tai ”feministi”. Se, miten niitä yhteiskunnassa pääasiassa käytetään, ei läheskään aina ole sitä, mitä ne joskus aiemmin, perinteisesti, ovat tarkoittaneet. Vastaava koskee tietysti useimpia latautuneita käsitteitä.
Keskustelu on tervetullutta. Käsitekikkailuja yritän välttää, mutta ennemminkin esimerkiksi liberalismin olemuksen pohtiminen on toki kiinnostavaa.
Korppi on oikeus,
juuri näin. Kohujen seuraaminen on puuduttavaa. Uskon miltei salaliittoihin: niiden tarkoitus on tuhota fiksujen ihmisten aivotoiminta ja edesauttaa totalitarismin syntyä. En tiedä, kuka tai mikä tätä kaikkea johtaa. Selvää on, että sitä eivät tee ”herra tai neiti liberaali”, jotka ovat äänessä.
Kaleidoskooppi-ihmispään
palomiessetäkirjoitus oli loistava! Jos kirjoitit sen itse, laita pian talteen, se on helmi. Näitä asioita on monesti parasta käsitelläkin analogioin, jopa täysin surrealistisin keinoin.
Torspo,
juuri näin. Liberaali-määrittelyyn keskityinkin jo tuolla ylemmässä kommentissani.
Jaana,
kyllä, päivä menee monta kertaa pilalle, jos näitä juttuja alkaa henkilökohtaisesti ottaa.
Valkea,
olen pikalukenut ko. opuksen (ja varmaankin ne kaikki muutamat muutkin, joita asiasta on kirjoitettu). Itse tykkään enemmän vähän syvemmistä, so. teoreettisemmista ja viitoitetummista analyyseista. Tuossakin on paljon osuvaa – ja harvinaista akateemiselle nykykeskustelulle – mutta onhan se aika poliittinen pamfletti.
Nostradamus jr,
niin! Joskus mietin, mitä sitten, jos tulisi sota… ihan sellainen vanhanajan sota. Jatkuisiko tuo oivallinen verbaliikka, sittenkin? Vai hiljentyisikö se, konkreettisen tieltä? (Näitähän EI SAA miettiä, tiedän. Mietin silti, usein.)
Mies27,
ei kannata uskoa mediaa. Kannattaa tutustua fiksuihin ja älykkäisiin ihmisiin 🙂
Myös mies 27v,
hah, feministit ja ”suvakit” hyökkäävät aina kaikkea vastaan, ihan riippumatta aukoista tai aukottomuuksista. Ei siitä yleensä kannata välittää.
Timo,
määrittelyistä aiemmassa kommentissani. Kommenttisi loppuosaa en ymmärrä lainkaan; selittäisitkö hieman, mitä tarkoitat?
Nimimerkki,
juuri niin. Mitä merkittävämpi asia ”todellisuudessa” tapahtuu, sitä suurempi keikaus tapahtuu diskurssissa.
Teresa,
vain niin. Kumpi nyt siis on se oikea asia mielestäsi, se mitä itse koet (ei turvattomuutta) vai se, mitä väität ”tv:n keskusteluohjelmien” olevan ”täynnä” (eli ilmeisesti turvattomuutta)?
Minä olen nähnyt HS:ssa yhden jutun, ylessä muutaman, joissa on käsitelty ihmisten turvattomuutta heidän oman kertomansa perusteella. Maakuntamediassakin asia on jäänyt pitkälti siihen, että kerrotaan, kuinka vokin ”selvitysillassa” kansa oli peloissaan tms. Se, että media rääkyy katupartioista tai jostakin muusta mamu-skandaalista, ei ole sama asia kuin että siellä kerrottaisiin, miten tavalliset ihmiset elävät toisin, mikä heidän elämässään on muuttunut.
On tietysti hienoa, jos sinä tai läheisesi ette koe turvattomuutta. Se silti tuskin on koko totuus.
Laskin juuri käsistäni uusimman Suomen Kuvalehden, jonka tekemän selvityksen mukaan 36 prosenttia suomalaisista kokee turvallisuutensa heikentyneen maahanmuuton takia. Muun muassa neljännes hyväksyy katupartiot.
Kommenttisi siitä, että suomalaismiehille ei ole opetettu seksuaalitapoja tai naisen asemaa, oli käsittämätön. Ajattelepa nyt asia loppuun. Eikö meillä – tässä meidän kulttuurissamme – lapsi ihan syntymästään asti kasva sellaiseen maailmaan, jossa naisella on tietynlainen asema? Tätä kasvatusta ja koulutusta tapahtuu kotona, päiväkodissa, koulussa, työpaikoilla, kaikissa yhteisöissä. Sitä juuri on kulttuuri ja sen välittämä tieto ja opetus. Ei sitä, että nyt on laadittu sovelluksia puhelimeen, joissa asia kerrotaan mustilla tikku-ukoilla. Pidän toki hyvänä, että esimerkiksi nykyään peruskoulussa seksuaaliasioista puhutaan suoraan.
Halfdan,
niin, kyllä täällä saa varovainen olla. Tietysti nainen saa aina olla varovainen, mutta kyllä tämä nyt on jotain ihan muuta.
Juhani, kommenttisi olivat kertakaikkisen loistavia! Palaan niihin ja muihin myöhemmin. Nyt on ensin perjantai-illan vuoro. Hyvää viikonloppua kaikille!
Hurja lukijamäärä tällä kirjoituksella. Jos olisin tiennyt, olisin kirjoittanut siitä alkuun ehkä tiivistelmän!
Riikka!
Totta on että kirjoituksesi ovat usein aika pitkiä ja keskittymistä vaativia. Saamistasi kommenteista näkyy, että väärinkäsityksiä on syntynyt. Tiedän myös henkilön joka postauksesi monihaaraisuuden tähden jättänyt kirjoituksesi kesken tilanteessa jossa on huomannut että ”pitäisi vissiin alottaa alusta”. Usein itsekin luen tekstin toiseen kertaan.
Niin että jos jaksat niin ”suunnistuskartasta” kyllä olisi hyötyä.
Hm, oispa parempi vuosi tämä!
Uskokaamme parempaan vuoteen, ehdottomasti! Ja tiivistävämpään bloggaamiseen myös!
Kiitos! Kirjoituksesi palautti edes hieman uskoa järjen ääneen – tämän (välillä jopa tragikoomisia piirteitä saavan) yhteiskunnallisen farssin seuraamisen aiheuttaman ahdistuksen keskelle.
Kiitos taas uusille kommentoineille!
Juhani,
kyllä, sosiaalisen hierarkian muuttamiseen liittyvästä toiminnasta on pitkälle kyse. Usein toiminta ei kylläkään ole niin suoraviivaista tai harkittua, vaan mukana on 90 prosenttia näitä ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti edes tiedä, miksi tekevät tai ajavat sitä, mitä tekevät tai ajavat.
Alfanarttu oli uusi käsite minulle, hah! Alfa ehkä suotta vie mielikuvaa sukupuolisesti pro-tyyppiseen ihmiseen – useinhan nämä akateemiset alfanaiset sitä tuskin kuitenkaan ovat, melkeinpä päinvastoin? Hauska ollut viime päivinä seurata tätä toista ”mieskohua” eli Väestöliiton Vaarasen aloittamaa, jonka mukaan menestyneiden naisten miehet voivat aika huonosti… Alfanartut pitävät vähän jöötä eivätkä lainkaan hyvänä? Tiedä sitten voivatko alfauroidenkaan naiset lopulta niin hyvin, mutta ehkäpä hieman eri syystä.
Konstruktivismi, monikultturismi, feminismi, antirasismi, siinäpä näitä pakollisia ”opetussuunnitelmia” tosiaan. Eivät ole enää ”alternative”, vaan ihan ”primary”. Vastaansanojia on vähän. Ei siksi, etteikö vastaansanottavaa olisi, vaan siksi, että kannattaa pitää turpansa kiinni. Todella. Never question a feminist.
””Sopeutumiskykyisen” keskinkertaisuuden nostaminen lahjojaan korkeammalle…”
Todellakin. Suurin osa yhteiskunnan ”kehityksestä” nojaa nykyään tähän.
”Universaalisuus… Se on pelkkä työkalu.”
Nimenomaan. Kun ihanne muutetaan käytännöksi, kaikki muuttuu työkaluiksi – joita joskus tarvitaan, joskus ei. On ymmärrettävää, että sitä tapahtuu politiikassa ja julkisessa keskustelussa, mutta kun sitä tosiaan tapahtuu korkealaatuisissa akateemisissa journaaleissa, alojen suurimpien gurujen toimesta, jatkuvasti. Minulla ei lopulta ole mitään normatiivisia näkemyksiä (edes akateemisia) vastaan, kunhan ne tuotaisiin avoimesti esille ja selitettäisiin niiden merkitys ”tuloksille” ym. Mutta kun ei.
Konfliktien ym. retorisuudesta. Juuri niin. Sen takia väliin onkin turha mennä muuten kuin sanat edellä. Ja kun menee sanat edellä, mitään todellista ei koskaan tapahdukaan. Ole joko hiljaa tai puhu, mutta turhaan. Ainoa, millä on merkitystä noiden ulkopuolella, on raha. Raha raha raha.
”Yhdessä asiassa olet Riikka väärässä. Liberalismi nimittäin toimii ihanteidensa mukaan.”
Totta puhut ihanteiden julkilausutuista ja todellisista sisällöistä. Viittasin kuitenkin tällaisiin ”vanhan” liberalismin ihanteisiin kuten järjenkäyttö, rationaalisuus, logiikka.
”Kyltymättömyys on joskus määritelty niin…” … ”Personoitua pahuutta…”
Loistavasti muotoiltu! Tästä syntyvä ihmiskuva on kolkko, pelottava ja loputtomaan järjettömyyteen kykenevä. Mitä pitäisi tehdä? Missä mennään vikaan? Hirveä diagnoosi, mutta valitettavan todenmukainen.
”Yhteiskunnan epävakauttaminen nimittäin tapahtuu molempia äärilaitoja vahvistamalla ja ajattamalla nämä sitten konfliktiin.”
Tämä on jotakin, mitä monikaan ei ymmärrä.
Vasarahammer,
loistavasti sanottu. Liberaalien ontologinen maailma on ihan omansalainen – siksi siitä saatava tieto on erilaista, siihen vaikutetaan eri tavoin jne. Mutta liberaalitkin tarvitsevat paljon rahaa, joka taas on huonosti konstruktioon taipuvaa. Tuskin siihen liberaali valta kaatuu, mutta vähenisikö ainakin, kun rahat loppuvat.
Jiipee,
tuolla yllä käsittelin tuota määrittelyasiaa. Libertaariin taipuvainen vapausliberaali mahtuukin huonosti sen otsakkeen alle, josta itse kirjoitin. Ei aina, mutta yleensä.
andekn,
niin, itselleni tuo on päivänselvää. Mutta läheskään kaikille se ei ole. Sen myöntäminen, että meidän kulttuurimme on onnistunut tässä asiassa, on vaikeaa. Ennemminkin korostetaan, että ongelma on ikuinen, naisen kärsimys kuin kohtalonomaista (mutta silti siihen tulee yrittää vaikuttaa). Kuten yllä kirjoitin, ihmiset ovat erilaisia eikä instituutioilla ja koulutuksella koskaan voida korjata kaikkea. Tulee aina olemaan myös suomalaisia miehiä (ja naisia), jotka eivät ”opi”. Jos vertailukohteeksi otetaan reaalimaailma eikä utooppinen feministin päiväuni, olemme (olleet) mielestäni aika lähellä erittäin hyvää.
Onko Internet-kommentointi aina huuto tyhjyyteen?
Toivottavasti ei ole. Kyllä täältä vastataan!
Ymmärrän käsitenärkästymisesi. Jos olisin kirjoittanut täsmälleen niin kuin itse ajattelen, olisin puhunut ehkä postliberaalista feminismistä. Koska käsite ei kuitenkaan useimmille ole tuttu (ja olisin joutunut selittelemään sitä tätäkin enemmän), oioin mutkia. Tuolla aiemmassa kommentissani käsittelin näitä termistöasioita tarkemmin.
Kirjoitukseni aihe oli naisten asema ja naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ym. Jos on olemassa yhteiskunta X, jossa tämä asia on (naisen kannalta) paremmalla tolalla kuin yhteiskunnassa Y, ja olemme sitä mieltä, että naisen asema on hyvä ja edistyksellinen asia, emmekö silloin voi todeta, että yhteiskunta Y on primitiivinen (tässä asiassa) verrattuna yhteiskuntaan X? Olisin toki voinut käyttää myös käsitteitä takapajuinen, taantumuksellinen tai vaikkapa patriarkaattinen. Se, että ihmiset ovat erilaisia ja yksilöitä, ei millään tavalla tee tyhjäksi tätä asiaa. Edes se, että yhteiskunta Y on primitiivinen, ei tarkoita, että kaikki sen jäsenet olisivat primitiivisiä. Kuten yhteiskunta X:nkään kaikki jäsenet eivät ole edistyksellisiä.
”Maahanmuutto itsessään ei kuitenkaan ole ongelma.”
Valitettavasti en jaksa nyt kommenteissa alkaa keskustella tällä tasolla… menit, hmm, sangen kauas aiheesta. Näkemyksiäni maahanmuutosta yleisesti löydät mm. blogista muualta. Lyhyesti sanottuna olen huolissani ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, joka ei toimi, ei poliittisesti, moraalisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti. Kotouttaminen on pikkuinen ongelma, kun koko globaalinen järjestelmä ja sen tuottama ihmisliike otetaan huomion kohteeksi.
Enkä demonisoi maahanmuuttajia, en ole koskaan tehnyt sellaista. Kritiikkini kohdistuu aina valtioon (tässä tapauksessa Suomeen) ja valtioidenvälisiin instituutioihin ja järjestelmiin.
Yksi asia vielä. Maaliskuisessa Raiskauksista-kirjoituksessani totean näin:
”Käsillä oleva tilanne tulee lisäämään myös suomalaisten häiriökäyttäytymistä. Kaikissa korkean intensiteetin maahanmuuttomaissa eri etniset ryhmät sekä kotoperäinen alaluokka yhdistyvät huono-osaisuuden, syrjäytyneisyyden ja rikollisuuden suhteen. On täysin mahdollista, että jonkin ajan kuluttua myös suomalaisnuorukaiset enenevästi syyllistyvät naisen koskemattomuuden loukkaamiseen. Ryhmäkäyttäytyminen on alemmissa yhteiskuntaluokissa etenkin nuoruudessa hyvin yleistä. Vaikuttaa ilmeiseltä, että oikeamielinen suvaitsevaisto riemuitsisi tilanteesta.”
Nyt kun tämä ”hauskanpitohäiriköinti” on virallisesti tullut esille, pelkään em. asiaa yhä enemmän. Koskaan ennen Suomessa (tai länsimaissa) ei hauskanpito ole noussut esiin motiivina raiskaustutkimuksissa (esim. Häkkänen-Nyholm), mutta miksei sellainen voisi vielä syntyäkin, ennen muuta huono-osaisten joukossa.
”Häkkänen-Nyholm kertoo Etelä-Afrikassa tehdystä tutkimuksesta. (—) Vastaajista 28 prosenttia kertoi raiskanneensa. Kun kysyttiin syitä, niistä yksi oli hauskanpito. ”Se liittyi erityisesti tilanteisiin, joissa oli ryhmässä raiskattu nainen”, Häkkänen-Nyholm sanoo. ”Syynä oli vain, että hengattiin porukassa ulkona ja se oli hauskaa.” (SK 2/2016)
Riikka,
poliittiseen ajatteluun liittyvät edelläkävijät löytyvät usein nimenomaan hiukan taiteellisista filosofisista kirjoituksista. Jos haluaa tietää mikä on kymmenen – kahdenkymmenen vuoden kuluttua kuumaa ja uutta politiikkaan liittyvässä tieteessä, pitää lukea tänään sellaisia. Niissä on harvoin lähdeviitteitä, eivätkä ne ole tutkimuksia. Tutkimuksia tehdään sitten joskus niiden antamien ideoiden pohjalta. Tämä ei tietysti ole syy jättää lukematta tutkimuksia.
Valkea, toki, olen samaa mieltä! Koska 95 % julkaistavasta tutkimuksesta on tyhjää täynnä (siis isoihin asioihin liittyen), täytyy merkityksellisyyttä löytää marginaaleista, epätodennäköisistä paikoista, yht.k.tieteen ulkopuolelta jne.
Se, mitä tarkoitin, liittyi siihen, että luen itse liberalismin kritiikit ”ajattomammista” lähteistä. Vaikkapa nyt Carl Schmitt selittää poliittisen korrektivismin ja muut lieveilmiöt loistavasti – ilman noita käsitteitä tai yhteyttä aikakauteemme. Vanhoista kirjoista saa perspektiiviä ihan eri tavalla. Ainakin itseäni se auttaa – elämään ja kestämään tätä kaikkea.
Hieno kirjoitus, kiitos! Ja paljon hienoja kommentteja.
Odotan milloin naisten kokemat häirinnät muuttuvat virallisessa keskustelussa ”väärin koetuksi”. Toistaiseksi on pyritty syyllistämään parhaansa tekevää poliisia ja osittain kääntämään keskustelua suomalaismiehiin. Pian se ei enää riitä poisselittämään ongelmia.
Myös se että ahdistelun eri tasojen lisääntymisestä on vaikea keskustella koska ne ovat pitkälti henkilökohtaisia kokemuksia tekee asiasta vaikeasti käsiteltävän. Muotoilusi ”joutumisesta asettamaan katse” oli erittäin osuva esimerkki matala-asteisesta häirinnästä.
Ne jotka ovat riittävän epäherkkiä yksilöitä, eivät näitä huomaa ja voivat siksi olla huolettoman korrekteja julistaessaan ettei heidän turvallisuuden tunteensa ole uhattuna.
Näkemyksesi hauskanpitoraiskausten kehittymisestä on pelottavan todennäköinen.
Kiitos kommenteista, S!
Juuri se, että kyseessä on niin henkilökohtaiseen kokemiseen liittyvä asia, vaikeuttaa sen käsittelyä. Pidän hullunkurisena tätä kaahottajien tapaa keskustella ja vaatia keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Joo, puhuvat henkilökohtaisista asioista (esim. #lääppijä ja eilinen Kampin tempaus), mutta miten – vain tunnetasolla revitellen. Miksi asiasta ei sitten IHAN OIKEASTI puhuta, systemaattisesti?! Vastattaisiin kysymyksiin: kuka tekee (sukupuoli, ikä, koulutus, luokka, alkoholi ym., etnisyys, rotu, tuntematon, tuttu), milloin, missä yhteydessä jne. eikä höpötettäisi samaa laulua siitä, kuinka KAIKKI MIEHET ja KAIKISSA OLOSUHTEISSA. Höpön pöpön pöppö.
Minä EN tule kirjoittamaan asiasta, sillä asia on aivan liian henkilökohtainen. Mutta nuo, jotka koko ajan muutenkin tuovat itseään esille, mikseivät he kertoisi. Katsoisin mieluusti, ovatko kokemuksemme yhteneväisiä.
Se mitä jäin pohtimaan on raiskausten lisääntyminen. Ahdistelut ja niistä tehdyt ilmoitukset ovat ilmeisesti faktisesti lisääntyneet mutta raiskauksista ei saa selvää. Ristiriitaista tietoa määristä- ovat ja eivät ole lisääntyneet. Tietääkö kukaan varmoja tilastoja maahanmuuttajien vs kantasuomalaisten määristä ja niiden kehityksestä?
Vielä jäin miettimään tuota ”globaalissa maailmassa maahan-/maastamuutto on välttämätöntä” – kommenttia. Millä perusteella? Missä mittakaavassa? Mistä syistä?
Maapallossamme suurin osa valtioista rajoittaa tavalla tai toisella maahanmuuttoa. Miksi meillä pitäisi suhtautua maahanmuuttoon kuin luonnonlakiin?
”Vanhaan” ei ajallisesti voi palata mutta on hyviä ja toimivia järjestelmiä joita ei ole pakko muuttaa vain siksi että jotain pitäisi puuhastelun vuoksi koko ajan muuttaa ja kehittää. Kaikki kehitys ei ole edistystä. Siinä mielessä minäkin toivon ”vanhaa”.
Eiköhän kyseessä ole pääasiassa uusliberalistien onnistuneesti aivopesemä propagandistinen ajatus. Ihme, että vasemmistokriitikot (jälkikeynesiläiset tms.) eivät ole tätä hiffanneet, vaan julistavat samaa mantraa. Tai siis ihme ja ihme…
Vielä. Aiheeseen liittyen yle sai juuri kahvit kurkkuun uimahalli-/burkinijutullaan. Kuinka olemme juuttuneet 70-luvulle, kun emme salli säkitettyjä naisia uimaan! Ja kuinka 2010-luvun edistys vaatii säkitettyjä naisia!
Epäilen taas kiusantekoa toimittajalta. Eihän kukaan voi oikeasti ajatella noin, eihän?
Yritätkö tosissasi esittää, että Reporadion toimittaja ei kykenisi sisäisesti ristiriitaiseen moraalittomuuden esittämiseen hyveenä ja sivistyneisyyden demonisointiin?
En 😀
Itseäni rauhoitellakseni vain keksin lieventäviä asianhaaroja. Kun en aina haluaisi muistaa, miten toisenlaisessa todellisuudessa sijaitsenkaan.
Onneksi en ole Suomessa nähnyt burkinia. Romahtaisin mahdollisesti.
http://www.vasenkaista.fi/2016/01/suomi-naisille-euroopan-kolkko-kolkka/
Juuri osui silmiin.
Otsikko riitti. Ei maanantaisin enempää…
😀
Olematta nyt mikään erityinen biologi, gynekologi saati journalisti uskallan olettaa, että niissä sukupuolisissa yhdynnöissä, jotka tapahtuvat miehen ja naisen … eikun siis naisen ja miehen välillä, aloitteen tekijänä on useammin mies kuin nainen.
Tilanne on merkittävä psykologinen haaste aloitteen tekijälle. Toki myös ehdotuksen kohteelle. Delikaattiin tilanteeseen sisältyy usein virhearvioinnin mahdollisuus, puolin ja toisin.
Ja virhearviointeja tietysti tapahtuu (Murphyn laki). Mikäli siis mies on useimmiten aloitteentekijä, hänen sukupuolensa esiintymistiheys sukupuolisen häirinnän tilastoissa selittynee osittain aloiteherkkyyden/kyvyn/halun kautta.
Miten sukupuolten lähentymiskäytännöt mahdollisesti eroavat kulttuurisesti, on iso kysymys. Totean vain, että lisääntymiskerroin vaihtelee huomattavasti kulttuurien välillä.
,
Laitanpa tänne ihan itselleni muistutukseksi:
”– Tämäntyyppinen [ongelmallinen nais-] kuva on hyvin syvällä näiden ihmisten mielissä, ja siihen eivät tietenkään mitkään luokkahuoneessa tapahtuvat valistuskurssit auta.”
http://yle.fi/uutiset/islamin_tutkija_naisten_ahdistelua_ei_pida_hyssytella__taustalla_vaaristynyt_kuva_lansimaisista_naisista/8610998
Olipas taas loistava kirjoitus ja viileä analyysi yhteiskuntamme pirrasta ja aatteiden virrasta.
Tällainen blogi antaa hieman toivoa taistelussa orwellin ja poliittisen korrektiuden isoveljeä vastaan. Joka siis hallitsee suomalaista yhteiskuntaa tällä hetkellä ja juuri nyt. Mielestäni.
Keskustelu joukkoahdisteluista ja -raiskauksista virallisessa mediassa on ollut sellaista sumeaa propagandaa, josta luultavasti J. Goebbelskin olisi ollut erittäin ylpeä.
Kaikista korneinta tässä vastenmielisessä propagandassa on sellaisen (liberaalin?) mielipiteen ja maailmankuvan pakkosyöttäminen, joka väittää, että tiedolla ja koulutuksella ja jopa yhdellä valistusillalla muutetaan maailma universaalin veljeyden auvoksi.
Toive siitä, että maahamme saapuneet musliminuorukaiset luopuisivat omasta (sairaasta?) kulttuuristaan/uskonnostaan/arvomaailmastaan parin yhteisen keskusteluillan jälkeen, jossa heille kerrotaan, miten ja millaisia arvoja Suomessa pitäisi noudattaa; on lähinnä houretta ja idealistista unta,
Kulttuuri muuttuu satojen vuosien myötä. Ei suinkaan yhdessä vastaanottokeskuksen keskusteluillassa, vaikka tsunalistit ja punavihertautia sairastavat näin väittävät. Hoh hoi…..
”Jos kerran näillä koulutuksilla ja instituutioilla on mahdollista muuttaa maahanmuuttajien toimintaa, miten on mahdollista, että ne sitten eivät ole toimineet suomalaismiesten kohdalla?
Vai ovatko ne sittenkin toimineet? Eikö tällöin pitäisi olla sitä mieltä, että suomalainen mies ei olekaan (enää) paha?”
Tätä olemme pohtineet kotouttamiseen liittyen: jos meillä kerta on käytössämme kotouttamismenetelmät, jotka tepsivät jos jonkinlaiseen tulijaan siten, että heistä tulee lainkuuliaisia ja kansantaloutta kasvattavia kansalaisia, miksei näitä keinoja ole jo aikapäiviä sitten sovellettu romaneihin? Fakta kuitenkin on, että Suomen romanit ovat kantaväestöön verrattuna koulutuksen, työllisyyden ja rikollisuuden osalta varsin kehnosti sopeutuneet ja kotoutuneet Suomeen.
Jos kotouttamismenetelmät eivät ole toimineet romanien kanssa, miten ihmeessä kukaan voi odottaa niiden toimivan nykyisten maahantulijoiden kanssa, jotka kuitenkin ovat tavoiltaan ja taustoiltaan paljon romaneita kauempana kantaväestöstä ja mitkään merkit eivät viittaa heidän taustansa auttavan sopeutumisessa Suomen kaltaisiin yhteiskuntiin, pikemminkin päinvastoin?