Ensikertalaista hämmästytti, kuinka työlästä vaalikoneisiin vastaaminen on, vaikka onkin hyvin selvillä itse substanssista. Hommaa ei helpottanut monien kysymysten, etenkin ylessä, järjettömyys. Kun samaan kysymykseen voisi vastata aivan yhtä hyvin (tai huonosti) ”jokseenkin samaa mieltä” tai ”jokseenkin eri mieltä”, on joku kysymyksenasettelussa pielessä. Toivottavasti vaalikoneista ehdokasta etsivät lukevat myös vastausta laajentavia selityksiä.
Toisaalta kysymysten muotoilu konkreettistenkin teemojen yhteydessä oli huvittavaa. Esimerkiksi, millainen määrä on ”roimasti” (kunnallisveron laskusta oli puhe)? Entä ”hinnalla millä hyvänsä”? Entä jos henkilöstö pitää turvata soteuudistuksessa, tarkoittaako se, että se turvataan ikuisesti?
Suosisin ehdottomasti mieluummin kysymyksiä, joissa käsitellään selviä rahasummia, selviä prosentteja, yksiselitteisiä ”kumpi”-priorisointeja ja tuotaisiin selvästi esiin, millaista ajanjaksoa kysymys käsittelee. Eikö kaikki muu ole äänestäjien harhaanjohtamista?
Entä jos kysymyksessä puhutaan pakolaisista, mutta tosiasiassa sillä halutaan viitata turvapaikanhakijoihin, joista suurella osalla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä turvapaikkaan? Terminologiset epätarkkuudet vaikuttavat vastauksiin.
Semanttiset liirumit ja tunteisiin vetoavat ilmaukset eivät kuulu vaalikoneisiin. Kysymyksenasettelu ei saa suosia tiettyjä poliittisia ideologioita. Sille on yksinkertainen selitys, miksi maailmanparantaja ei puhu rahasta!
Mutta rahan pitäisi olla oleellista myös vasemmalla ja vihreissä. Etenkin kun HS:n arvokarttojen perusteella suurin osa ehdokkaista kuuluu lähelle vasenta alanurkkaa – vasemmistoliberaaliin siipeen. Kenen lompsalla käydään? (ei ainakaan omalla, se on selvää)
There is no such thing as public money; there is only tax payers’ money.
Ylen tontilta eniten väristyksiä aiheuttivat silti kysymykset, joissa tiedusteltiin ehdokkaiden näkemyksiä siitä, pitäisikö lasten olla ennemmin uteliaita vai hyväkäytöksisiä ja että onko elämämme resurssi- ja valtakamppailua, jossa ei selviä ilman taistelua. Olisin mieluiten kirjoittanut pitkän esseen molemmista aiheista.
Summa summarum, vaalikoneet ovat paitsi aihetta myös ehdokkaita infantilisoivia. Poliittisista teemoista on mahdollista kysyä sekä asianmukaisesti, syvällisesti että ”myyvästi”. Infantilisointia vielä vakavampi ongelma on tietysti siinä, että ihmisiä pyritään aktiivisesti johtamaan harhaan.
Yleä pitää kehua toki siitä, että se tarjoaa kaikille ehdokkaille video- ja galleriamahdollisuuden. Se, että kuvia ja videoita ei voinut kuvata muuta kuin ”livenä”, oli selvästi reilua taviksia kohtaan. Toisaalta hyvin moni (etenkin vihreä!) näyttää kuitenkin ottaneen kuvan toisaalla otetusta omasta valokuvastaan – tämähän ei ollut ylen tarkoituksena.
Mutta ymmärtäähän sen, että on vaikeaa olla sinut itsensä kanssa, kun sillä tavalla puuta heinää päivät pitkät lupailee.
dust/bones/politics 
Vaalikoneiden kysymyksiä näyttää olevan kahta sorttia: aiheeseen liittymättömiä (esim. eutanasia) sekä moniosaisia tai muuten epäselviä, jolloin vastaaminen on mahdotonta. Testailin viikonlopun aikana sekä Ylen että HS:n koneita ja tuli avauduttua muutamaan kertaan, järjettömät kysymykset ja vielä tyhmemmät vastaukset laittoivat miettimään äänestämisen mielekkyyttä.
Kysymysten asettelu oli usein ongelmallinen ja kaipasin monta kertaa ehdokkaan kommenttia vastauksestaan, valitettavan harva vain oli vaivautunut kertomaan ajatuksistaan. Miksi hlvtissä lähteä ehdolle jos ei ole halua kertoa mitä ajattelee ja mitä asioita aikoo ajaa? Toisaalta usea ehdokas kertoi kommentissaan juuri päinvastaista kuin mitä oli kysymykseen vastannut. Osa kommenteista ei auennut ollenkaan, ilmeisesti ehdokkaat olivat ottaneet käyttöön jungnerilaisen suomen kielen. Ehdokkaita, jotka eivät ymmärrä kysymyksiä ja vastaavat silti kyllä ja ei, kielioppi kolmevuotiaan tasolla ja raha tulee taikaseinästä. Apua!
Onko totta että suurin osa äänestäjistä on niin tyhmiä ja tietämättömiä että ehdokkaat ovat poikkileikkaus kansasta vai näkevätkö he, joilla olisi kykyä käsitellä laajoja ja kompleksisia kokonaisuuksia systeemin ongelmat niin hyvin, etteivät halua lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan?
Tsemppiä ehdokkaalle, toivottavasti pääset läpi. Ääneni olisi varma, ellen asuisi parin kunnan päässä.
Vaalikoneiden epätarkka, emotionismikeskeinen ja epäoleellisuuksia käsittelevä lähtökohta kertoo hyvin sen, että mikä on kyseisten tiedostusvälineiden todellinen suhde poliittiseen populismiin: ne ovat naimisissa sen kanssa, kunhan populismi vain on niiden näkökulmasta oikeaan (eli vasempaan, vihreään ja arvorelativistiseen) suuntaan johtavaa.