Kuten uutisista olemme lukeneet, ulkomaalaispoliisin komisario Heli Aaltonen sai tänään kuulla kiljukaulojen huudon. Aleksis Kiven päivän inspiroimana poliisikomisario tyypitteli suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella eläviä ihmisiä seitsemän veljeksen mukaisesti. Siitä ei syntynyt ehkä uutta kansallisromaania, mutta osuvia vertailuja kuitenkin. Poliisihan tyypittelee ja profiloi, moneksi onneksemme.

Jos Kiven Seitsemän veljestä sovitettaisiin vuoteen 2018 etnisillä hahmoilla, olisiko se automaattisesti rasistinen? Saisiko etniseen taustaan liittää minkäänlaista negatiivista tarttumapintaa – alkuperäisessähän veljessarjaa ei esitetä mitenkään mairittelevasti?

Saisiko Impivaaraan ”paperittomiksi” paenneita veljeksiä esittää lukutaidottomina ja työtä vieroksuvina ongelmakansalaisina? Miten sopisi uuteen sovitukseen se ajatus, että veljekset kääntävät selkänsä muulle yhteiskunnalle, elävät omassa kuplassaan, omine lakineen, yksinkertaisina typeryksinä, mutta toki keskenään yhteisöllisesti?

Alkuperäisessä versiossahan miehet pääsivät takaisin yhteiskuntaan, kun menivät töihin ja opettelivat lukemaan suomen kieltä. Miten mahtaisi olla uudessa sovituksessa – voitaisiinko tuollaista edes vaatia? Olisiko se suvaitsemattomuutta, hyvinvointisovinismia, sokeutta erilaisuuden edessä? Lienee fasistinen ajatus, että ihmisen pitäisi jotakin leipänsä ja yhteisönsä eteen tehdä.

Jos kiljukaulat saisivat päättää – ja niinhän nuo nykypäivänä usein saavat – mitään tällaista ei tietenkään saisi tuottaa.

Alkuperäinen versiokin on turhan rasistinen kuvatessaan suomalaista myyttiä; sovinistinen ja seksistinen tietysti myös. Naisilla ei ole subjektia, ja koko tarina taitaa olla liian heteronormatiivinen. Ja miten tarina voikin olla niin valkoinen? Eikö Kivi muistanut, että maahanmuutto ei ole uusi asia ja että Suomi on aina ollut monikulttuurinen?

Etnisenä versiona saaga olisi kuitenkin täysin mahdoton – paitsi jos uudet veljekset olisivat autenttisia sankareita, taistelemassa populismia, suomalaista kapeakatseisuutta, väärämielisyyttä ja edellä mainittuja muita menneen ajan ideoita vastaan. Uudet veljekset olisivat liberaaleja internationalisteja ja globalisteja, joille yhteinen Eurooppa voittaa pohjolan takametsät.

Kiven romaanissa on onnellinen loppu. Monen sorttisia rötöksiä tehtyään miehet ottavat itse itseään niskasta kiinni ja palaavat elämään arvostettuina kansalaisina. Se on samalla suomalaisen rahvaan ja suomalaisen itsellisyyden julistus korkeimmillaan.

Ja on se myös suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen suuri kertomus. Vapaus ja yhteiskunnallisen arvostuksen saaminen eivät tule annettuna, ne tulevat ansaittuna.

Heli Aaltonen yritti kuuleman mukaan keskustella kiljukaulojen kanssa, mutta nämä eivät sitä halunneet. Muutama tutkintapyyntö ja kanteluita erilaisiin instansseihin kuitenkin seuraa.

Historia ja oman kansan menneisyys kannattaa tuntea, myös kirjallinen historia. Muistakaa lukea hyviä kirjoja, kauniilla suomella kirjoitettuja.

Hyvää Aleksis Kiven päivää!