Lähde: Ylen tulospalvelu
Kesäkuun 2017 jälkeen useampi puolue on korostanut, että perussuomalaisilla on erilainen ihmiskäsitys tai ihmiskuva – toisin sanoen siis vääränlainen, verrattuna kyseisten puolueiden omiin käsityksiin ja kuviin.
Vaalikamppailun aikana erityisesti demarit, kokoomus ja vasemmisto nostivat tätä näkemystä esille. Vaalituloksen ratkettua Antti Rinne on todennut, että demareilla ja perussuomalaisilla on ”ihmisyyteen liittyviä näkemyseroja”, mikä tekee yhteisen hallitustaipaleen suunnittelun jos ei mahdottomaksi, niin ainakin hyvin vaikeaksi.
Vastaavasti Sanna Marin sanoi eilen A-Studiossa, että hänen edustamansa puolueen arvomaailma on hyvin erilainen perussuomalaisten kanssa. Hän puhui ”arvokuilusta”, ja korosti, että eri heikompiosaisten ryhmien vastakkainasettelu on väärin.
Mitä he tarkoittavat?
Mistäköhän suunnasta tätä lähtisi purkamaan? Onko meidän ihmiskuvamme todella erilainen vai mahtaisiko kyseessä olla jälleen yksi poliittinen iskusana, jota kätevästi käytetään paremman selityksen puutteessa? Mitään konkreettisia selityksiä ”ihmiskuvamme” puutteellisuudelle tai vääränlaisuudelle ei nimittäin yleensä anneta. Tai jos annetaan, menevät ne aivan metsään – keskittyen esimerkiksi seikkoihin, joihin politiikkamme ei ota mitään kantaa, kuten ihonväriin.
Meidän mielestämme julkisen vallan eli myös suomalaisten poliitikkojen tehtävä on puolustaa Suomen ja suomalaisten etua. Me emme näe mitään muuta järkevää perustelua Suomi-nimisen valtion olemassaololle. Suomen valtio on olemassa suomalaisia varten. Suomen ja suomalaisten ensisijainen tehtävä ei voi olla huolehtia jonkun muunmaalaisista ihmisistä tai satunnaisista maailman ihmisistä.
Mikäli esitämme tämän argumentin demareille, he todennäköisesti vastaisivat jotakin jakamattomasta ihmisarvosta tai ihmisoikeuksista. Mitä ne sitten tarkoittavat?
Liberaalit hokemat ja todellisuus
Meidänkin mielestämme kaikilla on jakamaton ihmisarvo. Meidät erottaa demareista (ja muista puolueista) se, että ymmärrämme realistisesti, että käytännön maailmassa tuo jakamaton ihmisarvo tarkoittaa aina sitä, että jollakin on velvollisuus maksaa tuon jakamattoman ihmisarvon abstraktista erottuvat maalliset sovellukset.
”Jakamaton ihmisarvo” tai ”universaalit ihmisoikeudet” ovat abstrakteja asioita, jotka konkretisoituvat vasta, kun joku taho – yleensä aina valtio – takaa ne. Tuo takaaminen voi tarkoittaa poliittisia oikeuksia ja vapautta, mutta länsimaissa se tarkoittaa aina myös taloudellisia oikeuksia saada tietty elintaso ja muita lukuisia ”oikeuksia”.
Vaikka kaikki maailman ihmiset eivät tällä hetkellä olekaan vaatimassa meidän palveluksiamme, niin kauan kuin asetelma on tällainen, kaikilla maailman ihmisillä kuitenkin on periaatteessa yhtäläinen oikeus vaatia niitä. Yksikään poliittinen vastustajamme ei kykene vastaamaan kysymykseen, milloin velvollisuutemme loppuu.
Kuinka monta maahanmuuttajaa meillä on ”moraalinen velvollisuus” hoitaa? Kuinka monella maahan tulevalla on ”jakamaton ihmisarvo” nimenomaan meidän kontekstissamme eli Suomi-nimisessä maassa?
Hyvien valtioiden maailma
On utopia, että kaikilla maailman ihmisillä olisi konkreettisesti ”jakamaton ihmisarvo” eli että he sijaitsisivat valtioissa tai muissa yhteisöissä, jotka huolehtivat heidän oikeuksistaan ja vapauksistaan. Minusta tuo on tietysti tavoiteltavaa, mutta on oleellista ymmärtää, minkä tahon tavoittelua se ensisijaisesti edellyttää. Ei minun, ei sinun, ei meidän. Vaan niiden valtioiden, joissa asuu ihmisiä, joiden ”jakamaton ihmisarvo” ei toteudu.
Mikäli maailma olisi täynnä Suomen kaltaisia valtioita, meillä ei olisi ”ihmisarvo-ongelmia”, jotka tulevat esille muun muassa hallitsemattomina siirtolaisvirtoina, paremman elintason tai turvapaikan etsimisenä ja muina globaalin tason ominaisuuksina.
Miksi se sitten ei ole suunta, johon kaikki haluaisivat kansainvälistä politiikkaa ohjata, kohti vakaita ja kehittyneitä valtioita, jotka pitävät omistaan huolen?
Yksinkertaisimmillaan valtiot olisivat kansallisvaltioita, mutta muukin on mahdollista. Miksi edes kehitysapujärjestelmämme ei ole rakennettu niin, että se palkitsisi valtioita ihmisoikeuksien mukaisesta toiminnasta ja rankaisisi sen puutteesta?
Me emme ole vastuussa maailman pahoinvoinnista. Meidän sarkamme on kotimaassa, niin moraalisesti, kulttuurisesti kuin taloudellisestikin.
Perussuomalaisille ihmisoikeudet eivät tarkoita, että omasta väestään, alueestaan, kulttuuristaan ja asioistaan hyvää huolta pitävät maat joutuvat kantamaan vastuun niistä maista, jotka vuodesta toiseen eivät tee mitään asioiden eteen. Maista, jotka kantavat enemmän huolta hirmuhallitsijoiden, näiden esikuntien ja muiden valtaklikkien hyvinvoinnista kuin monimiljoonaisesta kansasta.
Hyväntekeväisyys on toinen asia. Hyvä maa voi yrittää auttaa – kuten hyvä ihminenkin tekee – mutta se ei voi olla sen velvollisuus.
Mikäli jokainen maailman maa tekisi näin, meillä olisi paljon vähemmän ongelmia, joita sälyttää muiden hoidettavaksi. Realismin edistyksellinen tavoite jää valitettavasti monilta ymmärtämättä.
Sisäinen solidaarisuus ja globalismi
Oman maan ja kansalaisten edelle laittaminen ei ole pahuutta eikä se ole itsekkyyttä. Se on paitsi realismia myös ehdoton arvo.
Kehittyvistä maista länsimaihin tapahtuvalla maahanmuutolla mikään ei korjaannu. Mutta ehjäkin rikkoontuu. Onko tämän ymmärtäminen todella ”vääränlaista ihmiskäsitystä”?
Entä sitten konkreettinen perussuomalaisten ihmiskäsitys? Periaateohjelmamme sanoo näin:
”[O]ikeudenmukaiseen politiikkaan kuuluu vähäosaisten, huono-onnisten ja syrjäytyneiden suomalaisten auttaminen. Haluamme tukea apua tarvitsevia ensisijaisesti oman maamme sisällä. Tätä kutsumme sisäiseksi solidaarisuudeksi.”
Olisiko siis niin, että ihmiskäsityksemme ei olekaan erilainen, vaan kyse on globalismin ja kansallisen välisestä erosta? Meille on päivänselvää, että Suomi ja suomalaiset tulevat ensin. Emme voi välttää vastakkainasettelua, koska asiat todella ovat vastakkain. Muun maailman hoivaamiseen ei ole olemassa mitään erillistä kassaa, vaan raha tulee samasta paikasta kuin suomalaisten tukeminen ja auttaminen – eli veronmaksajilta.
Minusta tuntuu, että perussuomalaisia sättivillä puolueilla ja tahoilla ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon vetoaminen onkin itsessään poliittista toimintaa; jotakin muka konkreettista, joka itsessään johtaa toimiin.
Yleensä sellaisiin toimiin, jotka edellyttävät, että meidän tulee tehdä jotakin. Meidän tulee esimerkiksi maksaa, suvaita, olla sanomatta vastaan, hymistellä, hyväksyä, alistua.
Me taas ajattelemme, että ihmisoikeudet ovat oleellisia juuri siinä, miten ne käytännössä toteutetaan – eivät osana kaunosanaista kansainvälistä sopimusta tai sädekehää itselleen asettelevien Hyvien Ihmisten kovaäänisiä vaatimuksia, vaan siinä, miten ne tapahtuvat ja toteutuvat. Nyt ja tässä.
Ihmisoikeudet eivät leijaile ilmassa, odottamassa, että maahan tullut satunnainen ihminen voi tarrata niihin kiinni ja vaatia ideologisten eturyhmiensä kanssa meitä maksamaan, suvaitsemaan, hymistelemään, olemaan sanomatta vastaan, hyväksymään.
Me kyllä keskustelemme teidän kanssanne
Viisaus merkitsee kykyä hahmottaa todellisuutta. On epäviisasta hahmottaa todellisuutta väärin. Aina on mahdollista oppia, myös virheistään.
Erityisen moitittavaa on antaa toisista arvioita, jotka perustuvat omaan väärin hahmotettuun todellisuuteen. Minusta muut puolueet ovat syyllistyneet tähän pahemman kerran.
Perussuomalaiset keskustelevat mieluusti aiheesta lisää muiden puolueiden kanssa. Mutta rehellisesti ja todenmukaisesti, ilman populistisia sloganeita.
dust/bones/politics 
👍🏻
Tällaista kirjoittelua lisää! Olet viisas ja kerrot asiat selkeästi niin, että luulisi ideologia lasienkin läpi katsovien ihmisten ymmärtävän. Jos haluavat ymmärtää.
Juuri näin. Paremmin ei asiaa olisi voinut perustella. Hienoa Riikka, olet todella tärkeä palanen suomen politiikan kentällä. Se miten rauhallisesti ja hyvin perustein tuot asiasi esille, tekee siitä tyylikästä ja uskottavaa.
Juurikin näin.
Voisihan muun maailman (siis koko maailma poislukien Suomi) auttamiseen perustaa jonkin rahaston, johon kaikki voisivat tallettaa rahaa oman mielensä mukaan. Tätä rahaa voitaisiin sitten käyttää maahanmuuttajien elättämiseen.
Voisihan perustaa rahaston, johon jokainen voisi tallettaa haluamansa määrän sen muun maailman auttamiseksi.
Arvopohja ja jakamaton ihmisarvo ovat mitään tarkoittamattomia iskusanoja, joilla jaetaan ”meihin ja muihin”.
Ruotsissa ”värdergrund” ja ”alla människornas lika värde” ovat olleet jo pitkään sanoja, joilla Ruotsidemokraatit on suljettu pois päätöksenteosta.
Pohjimmiltaan kyse on globalismin ja kansallismielisyyden erosta.
Lopuksi onnittelut kansanedustajan paikasta!
Perussuomalaiset voisivat vaikka ihan aluksi määritellä kuka on suomalainen, joiden etu on yhtä kuin Suomen etu. Mihin raja vedetään kaikkien perusuomalaisten mielestä?
Persut voisivat tosiaan yrittää vähän vaatia muita avaamaan tuota käsitettä.
Mitä on ”jakamaton ihmisarvo”? Mitä ylipäätään sanaan ”ihmisarvo” sisältyy?
Itselleni syvävihreänä käsitteestä ”ihmisarvo” on nykymuodossaan tullut jo jonkinlainen kirosana. Nykyisessä käyttömuodossaan se tuntuu tarkoittavan kehitysmaalaisten vastikkeetonta oikeutta nostaa kulutustasonsa länsimaalaiseksi.
Ei edes luonnollisen kehityksen kautta, vaan tarjottimella ojennettuna yhden muuttajasukupolven aikana.
Millä tavalla tällainen ”jakamaton ihmisoikeus” ja ilmastonmuutoksen torjuminen oikein yhdistyvät suvaitsevaisten päässä? Liikkuuko siellä mitään?
Oikein hyvä kirjoitus Riikka. Selkeytit kirjoituksessasi hyvin sitä, että PS:n ja muiden puolueiden ’arvopohjaerossa’ on lopulta kyse globaalin solidaarisuuskäsityksen ja kansallisen sisäisen solidaarisuuskäsityksen välisestä erosta.
Jos puhutaan varsinaisesta ihmiskuvasta, niin kyllähän perinteisesti on nähty, että konservatiivillä ja liberaalilla on erilaiset ihmiskuvat. Konservatiivinen yhdistyy tääs kristinuskoon, ihminen on langennut ja syntinen olento ja konservatiivisessa käsityksessä yhteiskunta pitää järjestää ihmisluonnon alempia taipumuksia rajoittamaan (esim. seksuaalimoraali, turvallisuuden ylläpito). Liberaaleilla taas on utopistinen ihmiskuva, jossa uskotaan ihmisen hyvyyteen, jäljitettävissä vaikka jo Rousseaun ajatteluun. Kaunis ajatus, mutta yhteiskunnan järjestäminen sen mukaan on tuhoisaa. Pehmeä oikeuslaitos, avoimet rajat, sosiaalivaltio ja individualismi rapauttavat yhteiskuntarakenteen.
Toisinaan vaikuttaakin olevan vain mustavalkoista politiikkaa. Joko rajattomasti konservatiivisempaan suuntaan, tai sitten edetään rajattomasti ääriliberaalimpaan suuntaan.
Liberaalia politiikkaa voi ajaa alueellisesti kansallisvaltion sisällä. On jokseenkin typerä ajatus, että kun tälläinen eräällä tapaa vallankumouksellinenkin malli toimii kansallisvaltiossa, niin ollaan valmiina avaamaan syli kaikille maailmassa. Ennemmin tulisi auttaa muita halukkaita maita kehittämään omaa valtiota vastaavaan suuntaan.
Globaalista unelmasta seuraava kumuloituva lasku rapauttaa itse saavuttamamme etuudet ja vastavoimana on jälleen konservatiivinen suunta ja ihmisten polarisoituminen. Sitten ihmetellään ja kovasti, että mitä tapahtui. Ihmiset ovat toisinaan raivostuttavan yksinkertaisia.
Hyvä kirjoitus, haastakaa muita selittämään mitä tarkoittavat näillä epämääräisillä käsitteillä!
Minua myös sieppaa suunnattomasti tuo arvopohja- ja jakamaton ihmisarvo -liturgia. Nyt vaalien jälkeen olen nähnyt TV:ssä parikin ajankohtaisohjelmaa, joissa ainakin Antti Rinne ja Sanna Marin ovat käyttäneet noita käsitteitä perusteena perussuomalaisten torjumiseksi – ja se on mennyt läpi. Niin haastattelija kuin Halla-ahokaan eivät ole niitä kyseenalaistaneet. Vaikka tiedän, että Hallis ei harrasta päälle puhumista eikä inttämistä, pitäisikö kuitenkin noihin heittoihin reagoida jotenkin siinä ja nyt? Muuten jää katsojille se käsitys, että noinhan se sitten on. Hiljaisuus on myöntymisen merkki, ajatellaan.
Erittäin hyvä kirjoitus!
Uutisissa tänään:
”Espoo haluaa lisää valtionosuuksia, koska kouluissa on joka 4. maahanmuuttaja. Heidän koulutuksensa tulee puolet kalliimmaksi kuin kantasuomalaisten.”
Kenen rahoista ne valtionosuudet tulee? Yksinkö näiltä ”arvot” tuntevilta. Ikäni veroja maksaneena en saa edes terveyskeskuslääkäriltä lähetettä ultraäänikuvaukseen. Kallista! Ikäni on yli 65 v. Turha suomalainen.
Olen jossakin ehdottanut tällaista, että jaettaisiin Suomi joksikin aikaa, sanotaan vaikkapa viisi- tai kymmenvuotiskaudeksi, muutamaan koelaboratorionomaiseen alueeseen, jota saisivat hallita eri poliittiset puolueet tai puoluekoalitiot. Esimerkiksi vihreät, vasemmistoliitto ja sdp saisivat oman alueensa, jossa he saisivat harjoittaa edustamaansa politiikkaa: siellä vallitsisi halutunlainen maahanmuuttopolitiikka, verotus, koulutuksen ja terveydenhuollon ja vanhuspalvelujen järjestäminen jne. Oikeistopuolueet tai jotkin puoluekoalitiot voisivat luoda oman alueensa vastaavin parametrein. Valtio tukisi näitä alueita tasavertaisesti, mutta periaatteessa kaikki hyvä pitäisi tuottaa omalla alueella. Valtion tutkimuslaitokset tekisivät jatkuvasti analyysia alueiden selviytymisestä.
Katsottaisiin esimerkiksi 5 vuotta tai pikemminkin 10 vuotta, miten alueilla menee, ja tehtäisiin sitten johtopäätöksiä mallien toimivuudesta ja otettaisiin parhaiten toimivat käytännöt myöhempää, yhteistä, koko maata koskevaa päätäntöä ohjaaviksi.
No, käytännössä tällaista voisi olla hankala järjestää, mutta olisipa hauska nähdä, miten kaksi lähtökohdiltaan suhteellisen samankaltaista aluetta kehittyisivät.
Ja lopuksi onnea Riikalle, sait myös minun ja vaimoni äänet!
Ei tarvii edes viittä vuotta siihen, että sen eron ja vaikutuksen näkee. Vuosi, kaksi riittää hyvin siihen, että se suunta näkyy. Rahat ei riitä pidemmälle.
Kommentoija ”Joku Toinen” heitti ilmoille hyvän ajatuksen tuosta rahaston perustamisesta.
Suomen valtionvarainministeriöhän voisi avata tilin, jonne yksityishenkilöille, yritykset, järjestöt jne. voisivat tallettaa rahaa omantuntonsa ja lompakonpaksuutensa mukaan, jolla sitten rahoitettaisiin näiden ”jakamattomien ihmisoikeuksien” haltijoiden asuminen Suomessa, Tällöin ei valtion tai kuntien tarvitsisi osallistua näihin kustannuksiin ja nämäkin rahat jäisivät muihin menoihin käytettäväksi.
Presidentti voisi sitten uudenvuodenpuheessaan kertoa, että viime vuonna tilille lahjoitettiin 18 milj. €, eli voimme tämä vuonna ottaa 18 uutta ”jakamattoman ihmisoikeuden” haltijaa.
Suomen Perustahan teki laskelman, että tietyistä maista tulleiden keskimääräinen elinkaarikustannus on n. -1 000 000 €
Minua kiinnostaisi kuulla/lukea maamme kuuluisimman rullaluistelija/jääkiekkoilija/ajattelijan perustelut lausunnolleen, jonka mukaan erään tahon Suomessa tulisi osoittaa aktiivista katumusta.
Riittäisikö sormuksen suutelu?
Saammeko koskaan tietää johtotehtävässä toimivan luottamushenkilön mielipahan syytä? Vai tulisiko meidän olla jatkuvassa epätietoisuuden tilassa?
Maamme etevin arvopohja-asiantuntija on muuan ex-nimismies, joka hallitsee myös rullaluistelun ja päämiestason jääkiekkoilun. Tiettävästi hän odottaa yhä tehokasta katumusta väärinajattelijatahoilta, jota ei ole toistaiseksi esiintynyt.
Kansalaiset ovat kuitenkin epätietoisia siitä, miksi em. väärinajattelu on väärää, eivätkä tiedä ajattelevatko he nyky-Suomessa oikein vai väärin.
Jonkinlaiset ajatteluohjeet olisivatkin nyt tarpeen.
Syötteenlukijassa, FeedReader’issa, blogisi nimenä on
dust/bones/politics
Sinulla on järkeviä kommentteja siitä, ettemme voi elättää koko maailmaa ja vastata kaikesta.
Kysyt, mikä erilainen ihmiskuva. Tietysti Halla-ahon ihmiskuva. Hän ei ole katunut, ei pyytänyt anteeksi, eikä ilmoittanut muuttaneensa mieltään kirjoituksistaan, joissa mietti homojen tappamista, sekä toivoi, että maahanmuuttajat raiskaavat punavihreitä naisia. Mitähän muut perussuomalaiset ajattelevat homojen ampumisesta ja punavihreiden raiskaamisesta? Tästä on kysymys ihmiskuvassa.
SK:n päätoimittaja jaksaa toistaa median ajat sitten kanonisoiman totuuden lehdessään: ”Jussi Halla-ahon perussuomalaiset on avoimesti ja virtaviivaisesti maahanmuuttovastainen ja rasistinen puolue.”
Alaisensa jatkavat päätoimittajansa linjoilla sisäsivuilla perussuomalaisten uusia kansanedustajia esitellessään.
Jukka Kemppinen sen sijaan yllättää blogissaan (aihe: ”Eliittiä vastaan, 16.4.) löytämällä Halla-ahosta myönteisiäkin puolia, samoin monet aihetta kommentoineet.
TiinaL: ”…Mitähän muut perussuomalaiset ajattelevat homojen ampumisesta ja punavihreiden raiskaamisesta?…”
Siitähän tässä on kyse, että kukaan ei halua kenenkään ampumista tai raiskaamista. On älyllisesti laiskaa jankata näitä, varsinkin kontekstistaan erotettuna.
Ei tätä keskivertoa älykkäämpää ja empaattista miestä ole syytä tällä tavoin lyödä ja vaientaa.
Sanan ”jakamaton” antonyymi on ”jaettu”. Haluaisin vastauksen kysymykseen millainen on ”jaettu ihmisarvo”? Tähän voivat osallistua kaikki puoluetaustasta tai yhteiskunnalliseen asemasta riippumatta.
Niin onko minun ihmiskuvani väärä Rinteen mielestä? Olen esimerkiksi auttanut islaminuskoista maahanmuuttajaäitiä, viemällä hänelle ruokaa kun hän oli sairaana. Vein myös lääkettä myöhemmin hänen lapselleen joka sairastui äitinsä jälkeen. Kyllä, olen Perussuomalainen. Jotenkin minua ihmetyttää ihmisten sokeus näissä asioissa. Se että vastustat HAITTAmaahanmuuttoa ja ääriradikalismia, EI tarkoita sitä, että vihaisit maahamuuttajia tai että et olisi valmis auttamaan oikeasti hädässä olevia. En voi sanoa muuta kuin että: Herätkää, ulkona on kaunis ilma!
Kaikilla on siis jakamaton ihmisarvo, olipa kyseessä sitten Adolf Hitler, Äiti Teresa, Josef Stalin, Leonardo da Vinci, tuhansia ihmisiä pelastavan lääkkeen kehittäjä tai satoja viattomia tappava terroristi. Fasisti ja fasismin vastustaja, rasisti ja omaisuutensa Afrikan nälkää näkeville lahjoittava. Jne.
Ok, kertokaa nyt meille hitaammille, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Saako näitä esimerkkitapauksia nyt kuitenkin jotenkin erotella tai kohdella eri tavoin? Missä ja miten? Millä tavalla Halla-aho erottelee ihmisiä, joka on sopimatonta ja millä tavalla Rinne erottelee ihmisiä, joka on suotavaa? Oliko 60-luvun porvariviha ok vai ei?
Selvästihän tässä on kyse jostakin niin hienoviritteisestä asiasta, että on parempi jättää asia vasemmisto”älyköiden” mietittäväksi ja noudattaa heidän linjauksiaan ja erehtymätöntä esimerkkiään.
Suomalainen ja eurooppalainen hyvinvointi perustuu pitkälti siihen, että köyhiltä mantereilta saadaan tänne raaka-aineita pilkkahintaan. Kehitysyhteistyöstä merkittävä osa edistää jollain tavalla köyhien maiden logistista ketjua, perusterveydenhuoltoa, peruskoulutusta ja muuta, jonka avulla yhteiskunta toimii sen verran, että raaka-aineet saadaan jollain tavalla satamaan ja satamatyömies osaa lukea juuri sen verran, että osaa rahdata kontin oikeaan laivaan. Näin hieman kärjistettynä. Siksi ajatus siitä, että ”jollakin on velvollisuus maksaa tuon jakamattoman ihmisarvon abstraktista erottuvat maalliset sovellukset” ja tuo maksaja olisi Suomi, ei vastaa globaalia todellisuutta alkuunkaan. Kehitysyhteistyö on myös subventiota suomalaisille yrityksille, jotka saavat tätä kautta tilauksia ja jalansijaa kehittyville markkinoille, kuten Vietnam ja Burma. Ja jostain kumman syystä Suomen kehitysyhteistyökumppaneista monet ovat USA:n tärkeimpiä liittolaisia, kuten Etiopia ja Afganistan, ja länsimaisen hegemonian kannalta on tärkeää, että länsimaihin kallellaan olevat hallitukset pysyvät siellä vallassa, vaikka ne olisi kuinka kelvottomia tahansa.