Muutama ajatus Afganistanista
Afganistanin ongelmat ovat hyvin syviä ja syvällisiä. Taliban ei ole niistä ainoa, joskin tällä hetkellä akuutein ja vakavin. Näitä ongelmia sekä Yhdysvaltain liittouma että kansainvälinen yhteisö, Suomi mukaan lukien, ovat vuosia ja vuosikymmeniä yrittäneet korjata.
Yhtäältä maan ongelmia on aiheutettu niin suurvaltakamppailun kuin muunkinlaisten intressien edistämisen kautta. Toisaalta valtio ja kulttuuri vaikuttavat olevan kykenemättömiä yksin tai voimakkaastikaan autettuna kehittymään sellaiseksi, että ihmisillä, varsinkaan naisilla ja lapsilla, olisi maassa hyvä ja turvallista olla. Tämä on tosiasia, mutta ei Suomen tai muiden länsimaiden korjattavissa.
Meillä on edessämme jälleen yksi sotilaallisen ja humanitaarisen intervention epäonnistuminen, jonka jälkipyykkiä pestään vielä kauan, niin Yhdysvaltain sisäpolitiikassa kuin muuallakin. Vanhan hallinnon ja järjestyksen kaatuminen muutamassa päivässä aiheuttaa vakavaa pohdintaa sen suhteen, mihin energiaa ja resursseja kannattaa käyttää.
Suomen kannalta merkittävin uhka tässä akuutissa tilanteessa on se, että Afganistanista saattaa ja todennäköisesti lähtee merkittävät turvapaikanhakijavirrat kohti Eurooppaa. Mukaan virtoihin liittyy turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia muualta maailmasta, pakenivatpa nämä konflikteja, henkilökohtaista vainoa tai huonoa elintasoa. Vuoden 2015 tapahtumat ovat lähellä toistua. Eurooppa, EU, saati Suomi, ei kestä sitä.
Suomi on pannut Afganistaniin kahden vuosikymmenen aikana kriisinhallinnan, humanitaarisen ja kehitysavun kautta noin 850 miljoonaa euroa. Joissakin arvioissa puhutaan yli miljardista eurosta. Suomeen on saapunut myös merkittävä määrä turvapaikanhakijoita Afganistanista, ja nämä ovat pääsääntöisesti jääneet maahan. Kustannukset ja muut seuraukset ovat erittäin merkittävät. Vaikka alueella on varmasti jotakin hyvääkin saatu aikaiseksi, ovat tulokset laihoja – ja juuri nyt nekin ovat mitä ilmeisimmin tuhottu.
Nykyisin Suomi maksaa Afganistanille kehitysapua noin 28 miljoonaa euroa vuodessa eli enemmän kuin millekään muulle maalle.
Kansainvälisen yhteisön ja yksittäisten maiden kaiken humanitaarisen energian ja resurssien pitäisi nyt keskittyä sen varmistamiseen, että maasta ei lähde laajamittaisia turvapaikanhakijavirtoja Eurooppaan. Iran ja Pakistan ja muut lähialueen maat voivat vastaanottaa turvaa tarvitsevia ihmisiä, mikäli Afganistanin sisällä ei turvallisia alueita enää ole. Akuutin suojelun tarjoaminen sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti läheltä on paras vaihtoehto. Eri maiden, kuten Venäjän ja Kiinan, intressit ongelmavyyhdin suhteen on syytä realistisesti ottaa huomioon.
Humanitaarinen maahanmuutto ei ole ratkaisu, ei nyt eikä yleisesti. Se ei ole ratkaisu yksittäisiin konflikteihin, jotka seuraavat toinen toisiaan eivätkä koskaan lopu, eikä se ole ratkaisu globaaleihin elintasoeroihin. Kansainvälinen suojelu tai sitä koskevat sopimukset eivät velvoita tarjoamaan suojaa tietystä maasta eikä suojan antamisen kuulu tarkoittaa oikeutta jäädä maahan ja saada kansalaisuutta. Turvapaikanhakemisen, kansainvälisen suojelun ja kansalaisuuden saamisen välinen yhteys on purettava.
Mikäli ja kun Suomi haluaa auttaa afganistanilaisia ja maailman hätää kärsiviä, lähialueilla ja paikan päällä tapahtuva kriisiauttaminen on aina moninkertaisesti humanitaarista maahanmuuttoa tehokkaampaa, koska pienemmillä summilla saadaan autettua suurempaa määrää ihmisiä. On kaikin tavoin myös eettisesti kestävämpää turvata suuremmalle määrälle ihmisiä elämän perusedellytykset kriisialueiden lähellä kuin pienemmälle joukolle hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.
Yhtä totta on, että Suomi on jo ”syytänyt sinne aivan jäätäviä summia”, kuten tutkija Ilona Kuusi on todennut, saamatta aikaiseksi mitään kovin merkittävää. Olisiko aika keskustella tästäkin asiasta?
dust/bones/politics 
”Kansainvälinen suojelu tai sitä koskevat sopimukset eivät velvoita tarjoamaan suojaa tietystä maasta eikä suojan antamisen kuulu tarkoittaa oikeutta jäädä maahan ja saada kansalaisuutta. Turvapaikanhakemisen, kansainvälisen suojelun ja kansalaisuuden saamisen välinen yhteys on purettava.”
Lisäksi pitäisi purkaa yhteys kansainvälisen suojelun ja kohdemaan omille kansalaisilleen tarjoaman sosiaaliturvan saamisen välillä. Kun tarjolla ei olisi rahaa, vaan ainoastaan majoitus (paikassa, jota ei saa valita itse) ja ruokaa, niin kannustin lähteä elintasopakolaiseksi olisi merkittävästi nykyistä pienempi.
Hyi sinua nuuttih, kuinka sinä kehtaat. Moinen natsirasisti suvakki. Ei noin voi ihmisten jaloja pyrkimysiä arvostella. Johan se muinoinen sisäkanisteri orpo piru, eiku petteri sanoi, että tulijoiden motiivien arvostelu on rasismia, jopa pahemmanlaatuista sellaista.
Tulkoon kaikki tänne, Suomi onrikas maa ja meillä on tilaa, ja jos tila loppuu rakennetaan itikseen/kontulaan lisä parinsadan neliön kämppiä.
Jokohan nyt länsimaat vihdoin oppisivat, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Länsimainen demokratia ei ole mikään vientituote, joka voidaan ulkopuolelta tuoda täysin vieraaseen kulttuuriin. Talebanin nopea eteneminen olisi ollut täysin mahdotonta ilman laajamittaista eri kansanryhmien tukea ja mahdollistamista.
Jos Afganistanin hallinnon armeija ei ollut sen enempää kykenevä kuin halukas puolustamaan hallintoaan, me emme voi sille mitään.
Ehkä tämä on terveellinen oppiläksy länsimaisesta hybriksestä. Toivottavasti otamme opiksemme ja lopetamme nämä erilaiset ”rauhanturvaamisoperaatiot”, jotka ovat hirveätä rahan ja voimavarojen hukkaamista.
Jos Afganistaniin joskus tulee joku demokratian kaltainen järjestelmä se tulee vasta sitten kun usko demokratiaan nousee kansan sisältä. Paljon mahdollista ja paljon todenäköisempää on, että heidän mallinsa ei ole sellainen mistä me pidämme.
Hyvä esimerkki on Kiina, joka tällä hetkellä on sellainen poliittinen ja taloudellinen valtatekijä maailmassa, että länsimaiden sormienheristelyt ihmisoikeustilanteesta eivät oikeasti enää pahemmin hetkauta sitä.
Ehkä meidän on vaan hyväksyttävä, että kaikki kulttuurit eivät allekirjoita universaaleja ihmisoikeuksia sellaisena kuin me ne ymmärrämme. Niin pahalta kuin se meistä tuntuukin.
Ihan sosiaalipsykologian perusopinnoissa käydään läpi heimokulttuurin piirteitä ja ominaisuuksia, mutta tuntuu, että nämä lainalaisuudet näyttävät aina vaan tulevan yllätyksenä poliittisille päättäjille ja armeijan toimijoille
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että toisten maiden asioihin puuttumisella tehdään enemmän pahaa kuin hyvää pitkässä juoksussa.
Lämpimät onnittelut puheenjohtajuudesta Riikka Purra.
Afganistanissa minusta perusvirhe oli alunperin länsimailla takertuminen sellaiseen naiiviin ajatteluun, että on länsimaiden velvollisuus ja vastuu ikäänkuin työntää Afganistan tai joku muu maa demokratiaan ja hyvinvointiin. Vähän kärjistäen, mihin se käytännössä johtaa, on mentaliteetti, että koska maan ohjaaminen toimivaan valtiomuotoon ja demokratiaan on ulkomaiden tai kansainvälisen yhteisön velvollisuus, ei maan omien kansalaisten velvollisuus, niin heidän ei oikeastaan ole tarpeen itse ponnistella näiden tavoitteiden eteen, mikä taas varsin suurella todennäköisyydellä itsessään rapauttaa pyrkimykset toimivaan demokratiaan.
Todellisen demokratiakehityksen pitää lähteä sisältäpäin – niin kuin Suomessa aikanaan.
Vuosia sitten, ennen arabikevään alkamista, USA:n mediassa kiersi tieto, että amerikan hallinto on päättänyt pitkän tähtäimen ohjelmasta, joka ei riipu siitä kuka on kulloinkin USA:n presidentti. Ohjelman tarkoitus on demokratisoida Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä ja poistaa islamin määräävä asema.
On todennäköistä, että tähän ohjelmaan perustui arabikevään tapahtumat ja varmaan osin lähi-idän kriisikin. On myös hyvin todennäköistä, että USA:n puuttuminen talebanien toimintaan Afganistanissa liittyy tähän tavoitteeseen maailman demokratisoinnista.
Asia on juurikin niinkuin kerroit, mutta länsimaissa on paljon päättäjiä, jotka eivät noita faktoja ymmärrä. Taas ne jotka ymmärtävät, eivät ole päättävissä tehtävissä.
Surullista.
jokaiselle tervejärkiselle ihmiselle pitäisi olla selvää miksei maahanmuutto(etenkään ”humanitäärinen”)politiikka sekä hyvinvointivaltio sovellu samaan pataan.Onkin mielenkiintoista että vapaata maahantuloa ja hyvinvointivaltiota kannattavat samat toimijat.tulonsiirtovaltio,jossa työtätekeviä verotetaan,ja näitä kertyneitä tuloja käytetään yhteiseen hyvään.Muunmuossa heikompiosaisten auttamiseen.Tämä onkin hieno järjestelmä,koska sillä pitkälti hillitään erillaisten lieveilmiöiden massiivinen rakentuminen.näin suomi toimi(pääsääntöisesti) ihan 2000 luvulle saakka.minä kannatan tämänkaltaista systeemiä siis 70-90 luvun versiota.tiettyyn rajaan saakka tämä pelittää ihan kohtuullisesti.mutta kun pakkaan tungetaan massiivinen”humanitäärinen”maahan/mantereelle vyöry,pakka hajoaa.millaiseen paikkaan innovatiivinen,osaava,ahkera ihminen koittaa sijoittaa itsensä?sellaiseen,jossa edelläkuvatut ominaisuudet voi markkinoida hyvillä ehdoilla.Tämä tarkoittaa yleensä kevyempää verotusta,sekä parempaa liksaa.hän tarjoaa itseään yhdysvaltoihin,australiaan,Uuteen seelantiin,jne.Näissä maissa on kevyemmät sosiaalietuudet,koska keskiluokkaista sekä asiallisesti tienaavaa työväkeä on valtaosin.(toki yhdysvalloissa myös paljon vähävaraisuutta)kun taasen runsaiden sosiaalietuuksien maissa on korkeat verot,suuri julkinen sektori,melko antelias sosiaaliturva.(hieman valikoiden)millaista väkeä tämänkaltainen valtio houkuttelee?se tuskin houkuttelee osaajia,koska osaajat,eivät tarvitse kattavaa sosiaalietuuksien monoliittia itsensä elättämiseen.hyvinvointivaltio houkuttelee ihmisiä,joilla ei yleensä ole osaamisen,tietojen,tai halukkuudenkaan suhteen suurta integraatiohalukkuutta vastaanottavan maan suhteen.Korkeat verot,korkeat elämiskustannukset,eivät juurikaan hetkauta näitä tulijoita.Koska hyvinvointivaltio kustantaa ne kuin manulle illallisen.
Jatkan vielä lukijoiden ”puuduttamista”muutaman rivin verran.Nyt ollaan siis tilanteessa että Eurooppa/Suomi on saamassa luhistuneesta kokeiluvaltiosta(afganistan)kenties miljoonia tulokkaita vieraakseen.Vieraita jotka ovat osoittautuneet varsin kyvykkäiksi mitä tulee rikostilastoihin.Kaikki Afgaanit eivät ole p,,,,,,,,tä,mutta heidän joukossaan on tarpeeksi yksilöitä jotka loistavat eritoten raiskaus sekä väkivaltatilastoissa.Faktahan on se,että etuuksilla ratsastajia ei voi olla määräänsä enempää,koska täyden palvelun sosiaalivaltiot eivät selviä kuormasta.Nämä edelläkuvatut ovat juuri se kohderyhmä,jota pohjoismainen ympäristö houkuttelee.Eipä sitten juuri muita. hyvinvointivaltio vetää magneetin tavoin pääasiassa ostarilorvijoita,löysä rajavalvonta,sekä runsaat etuisuudet johtavat vääjäämättömästi siihen että elätettävien runsaus menee yli vastaanottajan kantokyvyn.On mielenkiintoista että tulijoita puoltamassa ovat esim vahvasti naisoletetut.He kun ovat suurimmat kärsijät kun islam ottaa valtaa kohdemaassa.mutta monet heistä eivät omakotitaloalueillaan pääsekään nauttimaan tulijoiden kulttuurista.toisinkuin näiden uusuomalaisten parissa elävät kantikset lähiöissä.
Jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan. Pidän tätä truismina, jota ei tarvitse erikseen perustella.
Afganistanin soppa osoitti meille konkreettisesti, että demokratian ja länsimaisen arvomaailman vieminen tuontitavarana sellaiseen yhteiskuntaan, jonka arvomaailman ydinarvot ovat vastakkaisia kristinuskon arvomaailmalle, on tuomittu väkisin epäonnistumaan.
Liberaali demokratia, hyvinvointivaltio ja markkinatalous ovat kaikki sellaisen yhteiskunnan tuotetta, jonka hegemoninen uskonto on protestanttinen kristinusko. Niiden pusertaminen yhteiskuntaan onnistuu sitä paremmin, mitä lähempänä yhteiskunnan hegemonisen uskonnon arvomaailma on protestanttista kristinuskoa. Tästä syystä USA kykeni demokratisoimaan Saksan ja Italian, ja se on onnistunut myös Japanissa ja Kaakkois-Aasiassa, jossa hegemonisen uskonnon (mahayanabuddhalaisuus) arvomaailman ydin on lähellä kristinuskoa.
Mutta jokainen yritys tuoda demokratiaa, hyvinvointivaltiota, markkinataloutta ja länsimaisia arvoja islamilaisiin yhteiskuntiin on epäonnistunut poikkeuksetta, juuri tuon eriävän arvomaailman osalta.
Optimitilanne on siis liberaali demokratia, markkinatalous ja hyvinvointivaltio kristityille ja teokraattinen shariapohjainen diktatuuri muslimeille. Ateistit voivat vapaasti valita puolensa.
https://www.politico.com/news/magazine/2021/08/16/afghanistan-history-taliban-collapse-504977
Ohessa artikkeli Afganistanin tilanteen taustoista, voi olla mielenkiintoinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraaville.
Suomalaisesta näkökulmasta sikäläinen tapa lähettää yksi perheen pojista hallituksen armeijaan ja toinen taleban-kapinallisiin voi tuntua käsittämättömältä mutta sikäläisessä yhteisössä siinä oli oma rationaalisuutensa. Voi valaista hallinnon romahtamisen taustoja.
Ihmisvirrat pois Afganistanista todennäköisesti kiihtyvät. Afganistanista on kuitenkin hankala päästä esimerkiksi Iraniin tai Turkkiin, kun rajojen tarkastus on tiukempaa kuin aiemmin. Paljon riippuu siitä, miten Taleban-hallinto toimii ja millaiseksi sisällissota kehittyy, Aaltola sanoo. IS
Yksi pointti vielä Afganistanista. Minusta näitten tapahtumien (pääministeri pakenee maasta taskut täynnä rahaa, massiivinen korruptio, länsimaiset aseet myyty eteenpäin ym.) jälkeen voi sanoa, että Afganistanin ei missään vaiheessa ollut demokratia – paremminkin jonkinlainen kleptokratia, varkaittenvalta. Nyt jälkikäteen on toki helppo sanoa, että länsimaitten olisi heti kun hallinnon korruptoituneisuus kävi ilmeiseksi pitänyt panna kova kovaa vastaan ja edellyttää hallinnolta aitoa puuttumista lahjontaan ja korruptioon, ja jos tähän ei suostuta, vetää rahat ja sotilaat pois maasta. Pahimmassa tapauksessa tulos olisi ollut sama kuin nyt paljon vähemmällä resurssien haaskaamisella.
Minusta tämä tapahtunut alleviivaa myös oikeusvaltioperiaatteen merkitystä demokratian edellytyksenä. Lähinnä tarkoitan, että aidossa demokratiassa myös hallituspuolueen edustajien, ministereitä myöten, pitää olla oikeudellisesti vastuussa, sekä muodollisesti että käytännössä, etenkin demokratian ja hallinnon toimivuuden kannalta olennaisissa asioissa – siis lahjonnan, korruption tai virka-aseman väärinkäyttämisen tapaisissa asioissa. Muutenhan kyse on jonkunlaisesta vaaleilla valittavasta diktaattorista, joka on joko käytännössä tai sekä käytännössä että teoriassa lain yläpuolella. Mielenkiintoista, että samaan aikaan kun kotimaassa käydään hurskastelevaa keskustelua oikeusvaltioperiaatteesta, oikeusvaltioperiaatteet tuntuvat kokonaan unohtuvan joissain muissa asioissa – nyt jälkikäteen helppo viisastella, mutta miten kukaan saattoi odottaa sellaisen hallinnon, joka ei itse katso että hallinnon jäsenten pitäisi olla oikeudellisesti vastuussa korruptiosta tai lahjonnasta (aivan keskeinen poliittisen demokratian edellytys), voisi luotsata maan demokratiaan?
Terve, onnittelut kaikesta, hyvin hoidettu
Olen kommentoinut jotain aikaisemminkin tänne yksityisesti. Terv. PS äänestäjä
Älkää päästäkö tätä konkkaan, seuratkaa ainakin tilannetta
https://www.kansalainen.fi/verkkolehti-kansalainen-uudistuu-oletko-sina-uusi-toiminnan-jatkaja/
Soini on jatkanut sukupuolipuheitaan, eipä niistä väliä, mutta toisaalta nuollut Urpilaista,
arvio on, että haluaa Raumalle töihin?, sosdem-kuntaan
Soinin haastattelussa on kommentti, kyllä kansa tietää
https://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/a/8b85c84e-3706-4202-8ec5-395cde47e96a
Kristo_Seitoja
PerusSuomalaiset suostui mukaan Sipilän hallitukseen, jos hallitusohjelmaan kirjataan Jussi Halla-ahon laatima 58-kohtainen maahanmuutto-ohjelma, jonka Keskusta ja Kokoomus yksituumaisesti hyväksyivät hallitusohjelmakirjaukseksi.
Sipilän hallitus ei kuitenkaan noudattanut maahanmuutto-ohjelmakirjausta, eikä edes aloittanut yhdenkään ohjelmakohdan eteenpäin viemistä, missä Soini ei nähnyt mitään ongelmaa, vaan oli kuin ei olisikaan.
Tämä Soinin lupaustensa ja puolueen tavoitteiden vesittäminen romahdutti PS:n kannatuksen niin, että se oli enää n. 7% luokkaa, jolloin oli aika tehdä tarvittavat muutokset puolueen johdossa, ettei koko puolue olisi kadonnut puoluekartalta, ja sen seurauksena puolueen jäsenistö vaihtoi koko puoluejohdon puolueen tervehdyttämiseksi, missä onnistuttiin mainiosti tunnetuin seurauksin.
Soinille jäi halla-aholaisten operaatiosta puolueen pelastamiseksi käsittämätön katkeruus, mistä hän ei ole päässyt vieläkään eteenpäin. Ja tuskin tulee pääsemäänkään?
*** loppu