Aluevaalien jälkeen

Pilvi, Sydän, Taivas, Sininen, Valkoinen, Rakkaus

Sunnuntain aluevaalien vaalitulos jäi perussuomalaisten osalta selvästi valtakunnallisen kannatuksemme luvuista. Lopullinen tulos 11,1 prosenttia on valitettavasti varsin yhdenmukainen äänestysaktiivisuuden kanssa. Aluevaalien kokonaisäänestysaktiivisuusprosentti jäi 47,5 prosenttiin eli vielä selvästi alemmalle tasolle kuin kesäkuun kuntavaalien ”historiallisen huono” 55,1 prosenttia. Näin heikolla yleisellä kiinnostuksella perussuomalaisten vain välttävä menestys ei ollut yllätys. Innokkaiden ja varmojen äänestäjien puolueet vastaavasti hyötyivät.

Enemmistö äänioikeutetuista ei halunnut äänestää lainkaan. He kokevat uudistuksen turhaksi tai huonoksi. He eivät näe äänestämistä mielekkäänä tai eivät usko voivansa vaikuttaa. Vaalien tarkoitus jäi kaukaiseksi. Osa ei välitä ja osa protestoi. Tämän pitäisi huolettaa kaikkia puolueita, riippumatta siitä, hyötyvätkö vai kärsivätkö ne alhaisesta aktiivisuudesta.

Teknisenä näyttäytyvä hallinnonuudistus ja soteasiat eivät kiinnostaneet perussuomalaisten perinteisiä kannattajia. Vaaleissa hyvin menestyivät sotealan työntekijät, ja keskustelu keskittyi pitkälti alan kysymyksiin. Perussuomalaisten kritiikki siitä, että mikäli ei puhuta isoista asioista eli rahasta, ei puhuta mistään, ei purrut. Kolmesta suurimmasta etenkin sosialidemokraatit ja keskusta keskittyivät luettelemaan parannuskohteita ja huolenaiheita, vailla konkretiaa. Tähän ongelmaan ja yleiseen tyytymättömyyteen hallitusta kohtaan onnistui iskemään oppositiosta vaalivoittaja kokoomus.

Koronaepidemia haittasi selvästi perussuomalaisten vaalityötä. Olemme aina olleet ykköstoripuolue, mutta nyt emme ole voineet tehdä tätä tärkeää vaalityötämme monella alueella vaalien alla lainkaan. Epidemia vaikutti myös toisella tapaa: koronapolitiikka ja rajoitustoimet jakoivat perinteisiä perussuomalaisten kannattajia, ja menetimme kannattajia molempiin suuntiin. Harvassa eivät olleet ne tilanteet, kun meitä syytettiin kahdesta keskenään päinvastaisesta asiasta samaan aikaan. Korona jakaa koko yhteiskuntaa entistä enemmän myös muuten kuin poliittisesti. Mikäli eduskuntavaalitkin jouduttaisiin vielä käymään tällaisissa poikkeusoloissa, tilanne voisi kärjistyä.

Pehmeitä arvoja vai kovaa rahaa?

Perussuomalaiset vastusti tätä uudistusta ja näitä vaaleja alusta alkaen. Uudistus ei mielestämme tule vastaamaan niihin ongelmiin, jotka ennen kaikkea ratkaisua vaativat. Sen varjolla on edistetty montaa muuta asiaa, kuten puoluepoliittisia intressejä ja uutta puoluetukea. Näillä eittämättä on vaikutuksensa myös seuraaviin vaaleihin.  

Sote poliittisena teemana kuvastaa pehmeyttä ja välittämistä. Läpi pääsi paljon soteammattilaisia ja selvästi enemmän naisia kuin miehiä. Voittava sanoma oli juuri se, jota itse eniten kritisoin – pelkkien toivekuvien esittämistä ja huolenaiheiden retorista julistamista. Perussuomalaiset ei ole parhaimmillaan tässä viestinnässä. Puhumme taloudesta, maahanmuutosta ja turvallisuudesta. Viestimme siitä, että toissijaisesta on pakko leikata, mikäli haluamme säilyttää ”sen hyvän ja pehmeän”, vaatii edelleen kehittämistä.

Asetelma, jossa puolue yrittää saada peruskannattajansa aktivoitumaan ylipäätänsä vaaleja kohti, aiheessa, joka ei iske, oli äärettömän haastava. Olisiko kannatusta ollut mahdollista saada ”sotettamalla” voimakkaammin vai olisiko se johtanut entistä vähäisempään kiinnostukseen jäänee epäselväksi.

Syytös siitä, että puhuimme asioista, joista ei päätetä aluevaltuustoista, on merkillinen. Niin puhuimmekin, ja näistä asioista juuri pitäisikin puhua. Suorassa valtionrahoituksessa olevat aluevaltuustot, jotka tulevat jakamaan puutetta ja eioota, eivät päätä tosiasiassa juuri mistään. Niiden liikkumavara on hyvin rajallinen. Todenpuhuminen ei antanut näissä vaaleissa menestystä, mutta katteettomien lupausten tai harhaanjohtamisen tiellekään emme aio lähteä.

Loppuiko bensa?

Vallan vahtikoira media toimi näissäkin vaaleissa ennen muuta perussuomalaisten vahtikoirana. Se valitettavasti onnistui tällä kertaa viestintämme ja esiin nostamiemme aiheiden vesittämisessä ja naurunalaistamisessa. Bensan hinta, jota siis käsiteltiin yhdessä mainoksessamme – osana hallituksen ilmastokurjistamista, jolla on nyt ja tulee aina olemaan vaikutuksensa ihmisten elämään ja myös soteen – nostettiin ykkösteemaksemme. Väite oli, että aiomme vaikuttaa aluevaltuustoissa bensan hintaan. Missään ei tietenkään tällaista ollut luvattu, mutta teema lähti liitämään, kuten joskus tapana on. En tainnut olla yhden yhdessä haastattelussa tai keskustelussa, jossa toimittaja ei olisi ivallisesti bensan hintaa esiin nostanut – ja yleensä vielä niin, etten saanut siihen edes vastata.

Polttoaineiden hinta ei ole kaikille tärkeä asia. Kaupunkilaistoimittajan voi olla hyvin vaikea käsittää, että maakunnissa kolmivuorotyötä tekevä hoitaja joutuu laskemaan, kannattaako töissä enää käydä.

Perussuomalaisten mainonta ja iskulauseet ovat aina erityishuomion kohteena. Mikäli keskusta pantaisiin perustelemaan, mikä ihmeen ”se kotimainen” tai demarit selittämään vaivaannuttavaa hyvinvointipornoansa tai kokoomus retoriikkansa persuuntumista, tilanne olisi tasapuolisempi. Tai jos muidenkin puolueiden täysin tuntemattomien edustajien tekemisiä ja sanomisia vahdittaisiin yhtä tarkasti – ja nostettaisiin niistä jopa pääuutisia.

Media voitti vaaleissa

Toisaalta me olemme tottuneet selviytymään tällaisessa ympäristössä, ja kuten illan kiitospuheessani totesin, siksi meistä on tullut niin vahvoja ja sinnikkäitä. Me emme kilpaile vain muita puolueita vastaan. Tällaisina hetkinä asia kiukuttaa enemmän, mutta pian ovat taas kynnet terävinä. Ja aina virheistä on syytä oppia. Muuten ei pärjää.

Näissä vaaleissa vihamielisesti toimiva media, olipa kyse sitten suoran puheoikeuden rajoittamisesta vaalikeskusteluissa tai muusta epätasapuolisesta kohtelusta ja vääristä väitteistä, vahvisti asemiaan. Sisäsyntyisesti perussuomalaista arvomaailmaa ja maailmankatsomusta vastustavat toimittajat tulevat seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana tekemään kaikkensa, jotta ne saisivat perussuomalaiset polvilleen. Sotevaaleja käytetään symbolisesti nostamaan voittajia, mutta tässä tapauksessa erityisesti laskemaan häviäjiä.

Antaa tulla, hermot kestävät. Ainakin minulla ja toivottavasti myös joukkueellani.

Useaan otteeseen viime viikkojen aikana olen muistellut Seinäjoen puoluekokouksen haastatteluja. Miltei jokainen niistä alkoi toimittajan epäuskoisella ja pikkusieluisella loukkaantumisella siitä, miksi Halla-aho käytti merkittävän osan päätöspuheenvuorostaan median haukkumiseen. Minua pyydettiin kertomaan, miksi perussuomalaiset inhoavat mediaa niin paljon. Niin, ajatella! Olisikohan väistyvällä puheenjohtajalla jäänyt jotakin hampaankoloon.

Kuten olen aiemminkin lukuisat kerrat todennut, minun puolestani meitä saa iskeä ihan kuinka paljon tahansa, kunhan muita iskettäisiin saman verran. Päättömän vastustamisen ja mustamaalaamisen sijaan median ja poliittisen journalismin tehtävä on kuitenkin tulkita ja vahtia valtaa, ottaa puolueita ja poliitikkoja kiinni tyhjistä lupauksista, harhaanjohtamisesta ja valheista, vaatia vastauksia kaikkein vaikeimpiin kysymyksiin ja edellyttää avoimuutta. Näin ei Suomessa käynyt ainakaan näissä vaaleissa.

Hulluinta on se, että lehdistö alkoi ylipäätänsä kirjoittaa sotelupausten rahoituksen ongelmista vasta pari päivää ennen varsinaista vaalipäivää. Sama lehdistö myös kannatti puolueille kanavoitavaa uutta tukea, mitä voidaan pitää jo kansainvälisestikin katsoen käsittämättömänä – maailmalla kun lehdistö päinvastoin käräyttelee poliitikkoja ja puolueita oman taloudellisen edun ajamisesta.

Medialle oli aivan ookoo, että keskustelu pyöri vanhustenhuollon ja lastensuojelun tilanteen voivottelun ympärillä, sen sijaan, että se olisi esimerkiksi miettinyt, miten tähän on tultu ja etenkin, miten siitä voisi päästä pois.

Suomalaisissa toimittajissa on vaikka kuinka osaavia, ammattitaitoisia ja älykkäitä henkilöitä, mutta valitettavasti näkyvimmät poliittisen journalismin egoilijat ovat lähinnä noloja ja hoksottimiltaan kovin yksinkertaisia. Mutta valtaa, sitä heillä on, paljon enemmän kuin eilen valituilla aluevaltuutetuilla.

Perussuomalaisille: kiitos

Loppuun toistan vielä kiitokseni omalle puolueelleni ja sen aktiiveille – teitte todella hienon työn. Melkein heti kuntavaalien jälkeen olitte valmiit venymään uudelleen, vaikka tilanne näytti välillä lohduttomalta. Kiitos sydämestäni perussuomalainen kenttä ja kaikki yli 1500 ehdokastamme koko maassa. Kiitos koko puoluetoimisto ja muu puoluejohto. Onnittelut perussuomalaisille valituille!

Mikään ei tule ilmaiseksi eikä helpolla. Me kuitenkin tiedämme, mitä teemme. Olemme Suomen ainoa puolue, jonka tärkeysjärjestys on selvä ja jolle suomalainen tulee ensin, kaikissa vaaleissa ja kaikilla päätöksenteon tasoilla. Meidän sanomamme koskettaa ihmisiä. Me puhumme oleellisista asioista. Me teemme tätä muuttaaksemme maamme suuntaa, pelastaaksemme Suomen ennen kuin on liian myöhäistä, turvataksemme suomalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden omassa maassaan. Näissä vaaleissa se riitti tähän tulokseen, seuraavissa toivottavasti ykköspuolueen paikkaan asti. Me tiedämme, että puolellamme ovat tyhjien lupausten sijaan tosiasiat, retoriikan sijaan suora puhe, poliittisen omaneduntavoittelun sijaan maan tulevaisuudesta huolen kantaminen.

Ei kannata lannistua, sillä kukaan ei luvannut tämän olevan helppoa – niin sanotaan jopa periaateohjelmassamme.

Kiitos.

2 kommenttia artikkeliin ”Aluevaalien jälkeen

  1. Te veditte kovan kampanjan, siinä ei varmasti ollut enempää tehtävissä. Siitä iso kiitos johon varmasti myös kenttäväki yhtyy. Vaalimenestys oli nyt harvinaisen monista asioista riippuvainen. Suurin oli luonnollisesti nukkuvat eikä median osuutta ei voi vähätellä. Nämä politiikan toimittajat pitävät itseään jumalasta seuraavina eikä kritiikki heihin tartu. Ehkä kampanjan ”suunta” olisi voinut olla toinen, mutta mistä sitäkään tietää? Mutta pitäisikö hieman suuntaa tarkistaa seuraaviin vaaleihin, eli lähteä ns. ratkaisu edellä ja kohdistettu kritiikki perässä. Ei näistä vaaleista kannata kuitenkaan säämiskää repiä. Ihmisten muisti on lyhyt, nyt muistista tipahti kuinka eniten ääniä saanut kolmikko jakaa rahoja vähintäänkin yhtä mielellään ulkomaille kuin suomalaisille ja nuoremmat olisi hyvä saada ymmärtämään, että he tulevat maksamaan nykyiset tuhlailut. Todennäköisesti he tulevat kuitenkin havaitsemaan kuinka rahan puute vielä sattuu mutta tuleeko vaalit jo sitä ennen?
    Uudet vaalit ovat tulossa korjataan sijoitus silloin niissä .

  2. On selvä että medialla on ollut tahtipuikko käsissään jo pidemmän aikaa. Ei tarvitse kuin lukea esim. Is/Haapalan ja Koskisen, IL/Ristimäen ja Nurmen, HS/Junkkarin ja T. Peltomäen kolumneja ja huomata miten sieltä tiettyjä lauseita ja ”tulevaisuuden totuuksia” alkaa pyöriä vakiokommentoijien (piilopoliittisella) suulla. Siis niillä kommenttikentillä joita valikoidusti pidetään auki. Huomionarvoista on että media päättää kenen/minkälainen kommentti pääsee läpi ja miten kauan asiaa voi kommentoida. HSllä päivitt. lukijoita n. 680.000 ja kuitenkin heidän kommenttikentissään yleensä 50 kommenttiakin on paljon. Lisäksi samoilla (uskollisia/oikeanlaisia) kommentoijilla voi olla 20/50 kommentista ja usesasti samat kaverit keskustelee keskenään! Kun tiettyä asiaa toistetaan muutaman kerran parin toimittajan suulla em. medioissa ja ”jälkiruokana” YLEllä, on sanoma osalle kansaa aito totuus. Itse puolueen edustajilta tai kansalta ei välitetä kysyä asian oikeellisuudesta. Ei tietenkään, sillä media leipoo itse omat juonensa! Haapala (kokoomusfanittajana) on jo kolumnissaan sekä kaikissa haastatteluissa, joihin toimittajat nykyän pääsevät (itse kutsuvat itsensä!) useammin kuin rivipoliitikot, maininnut seuraavan hallituksen olevan sini/punahallituksen. Tältä pohjalta hän työstää myös omaa sanomaansa nostaen ja nujertaen ne jotka kuuluvat hänen shakkipelinsä ”lähetteihin!” ja ”moukkiin”. Samaa litaniaa lausuvat ne ”vakiokalusteisiin kuuluvat politiikan julkkikset” jotka päivästä toiseen vierailevat kavereidensa (toimittajien) podcasteissa tai tv-ohjelmissa. Tämä Haapalan mainitsema sinipuna on jo taustalla melko pitkälle valmisteltu sillä myös muuan kokoomuslainen kunnallispääättäjä/uusi aluevaltuutettu pullautti ”vahingossa” tästä tulevasta sinipuna yhteistyöstä eräässä podcastissa ihan viikko sitten!

    Eräs tärkeimmistä strategioista joka esim. perussuomalaisten kannattaa tehdä seuraavia vaaleja silmällä pitäen on mediastrategia! Katson, että puolueella ja sen edustajilla on tärkeä tehtävä nimenomaan omien äänestäjiensä/kannattajiensa puolustaminen ”median hampaista”. Mitä ollaan valmiit avaamaan kenestäkin/mistäkin toissijaisesta asiasta, siis sellaisesta joka ei liity politiikkaan. Miten toimitaan ivallisen/törkeän/puolustuskommentit torjuvan toimittajan kohdalla? Annetaanko takaisin yhtä törkeästi, eikö anneta lausuntoa lainkaan? Sanotaanko suoraan että nyt ylititte rajan? Uskalletaanko jättäytyä pois sellaisen toimittajan haastattelusta jolla tarkoitus alentaa koko kansanryhmä (äänestäjät)? Uskallatteko ottaa riskin että sanomanne kuullaan vaikka toimisitte toimittajia vastaan samoin kuin he toimivat teitä kohtaan (eli ette noteeraa!)? Se edellyttää tietenkin vahvaa oman agendan ja asian esittämistä muilla keinoin, vastavuoroisesti, äänestäjienne kanssa. Näitä keinoja olisi syytä alkaa miettiä ja valmistella – nyt! Enää ei voida lähteä siitä että nujerretaan vastapuoli (toinen puolue!) tärkein tehtävä on nujertaa median ”törkyily”. Sillä on suurempi mahti kuin poliittisella vastustajalla.
    Vinkki tulevaan…
    1) Luokaa vedenpitävä strategia mediaa varten (uskaltakaa olla rohkeita). Hyväksyttekö puoleenne ÄÄNESTÄJIEN aliarvioinnin ja esim. rupusakiksi arvioinnin? Ei myöskään kannata alkaa taistella sanallisesti mediaa vastaan, sillä ette tule saamaan ”äänioikeutta” nykymediassa nyt ettekä jatkossa. Joten kylmän rauhallisesti valikoiva kommentointi ja kieltäytyminen esiintymisestä. Koulukiusaajien porukoihin ei kannata väkisin tunkea ja se pitää myös uskaltaa sanoa ääneen!
    2) Päättäkää se miten perustelette muutoksen tarpeen/väittämänne ja esittäkää faktaa väittämiinne ja riittävästi analyysejä vaihtoehtojenne tueksi
    3) Älkää hirttäytykö muutamiin sloganeihin joita kööri huutaa päivästä toiseen. Vaikka asia olisikin oikea niin viikon kuluttua asia on niin vanha ettei kukaan jaksa siitä kuunnella (vaikka olisi tärkeäkin) ja siksi siitä tuleekin ”oi…ei taas” ilmiö.
    4) Luokaa jokin ”suora” matala väylä kannattajiinne, jossa voivat kertoa näkemyksiään harjoitetusta politiikasta, mitä kylillä tykätään ja mistä olisi tärkeä saada laajempaa tietoa ja lukuja…sellaista mitä toimittajat eivät osaa/halua kertoa!
    5) Kertokaa tärkeimmät pääpointtinne…miten ne on mahdollista toteuttaa ja tehdä toisin jotta ne kattaisivat lupaamanne ”poliittiset” muutokset. Kansalaiset ovat kiinnostuneet (yksinkertaistettujen) lukujen vertailusta entiseen/tulevaan ja mistä säästö/lisäarvo syntyy
    6) Kertokaa esim. miten kokoomus/kepukin (porvaripuolueena) on hamuamassa ”ilmaisia lounaita” esim kotitalousvähennyksen muodossa! Miksi kokoomus on halunnut sen korotusta…tottakai…sillä kellä tavallisella 20.000-30.000/v ansaitsevalla ja veroja maksavalla on mahdollisuus maksaa siivouksesta, aupairista, isovanhempien huvilan ylläpidosta ym.? Kun vasemmistohallitus haluaa verohuojennuksia, niin kokoomus on valmis hyväksymään ne jos/kun ne jaetaan kaikille, tuloista riippumatta. Julkiset menot ovat tästä johtuen nousseet pilviin kun hyvätuloiset saavat lapsensa päiväkotiin valtion subventoinnilla, moderneissa terveyskeskuksissa istuvat vastaanotoilla niin johtajat kuin duunarit rintarinnan. Monet veroalennukset mm. sähköautoihin, öljylämmityksen vaihtamiseen jne. kuuluvat kaikille…vain varakkaimmilla on mahdollisuus kyseisten hankintaan. Tätä voisi kysellä kokoomukselta onko se heistä oikeaa ja tiukkaa rahapolitiikkaa?

    Summa summarum! Leuka pystyyn! Nykymaailmassa ”kokonaiskäsitys/arvio” on tuntematon sana nuoremmille sukupolville. Tuntuu ettei monikaan enää edes tiedä mistä maito tulee, miksi se maksaa jotain eikä sitä jaeta ilmaiseksi torilla. Samoin terveydenhoito: tuntuu kuin nuorempi sukupolvi uskoisi että he voivat päättää mitä/kuka/missä sairastutaan ja mihin hintaan se on soveliasta…ihan kuin ilmastomuutos…tottakai me pysäytetään se ottamalla sähköpotkulaudat käyttöön, me kaikki 1-10 hengen perheet, iästä, kunnosta, työmatkoista huolimatta!

    Näitä tsemppiterveisiä minä lähetän perussuomalaisille! Pää pois pensaasta ja politiikkaa ajamaan juuri sille omalle viiteryhmällenne, ihan tavalliselle epäpoliittiselle suomalaiselle, jolla juuret syvällä Suomen maassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s