Vaalikamppailun viimeiset päivät ovat olleet äärimmäisen rumia. Ruotsidemokraattien nousu gallupeissa on saanut muut täysin tolaltaan, ja loka lentää muista puolueista ja (etenkin sosiaalidemokraattisesta) mediasta. Vaikka SD on useissa gallupeissa selvänä kakkosena, Jimmie Åkesson ei ole päässyt pääministerikeskusteluihin, jotka on varattu blokkijohtajille eli sosiaalidemokraateille ja moderaateille. Asiaa perustellaan sillä, että Åkessonista ei kuitenkaan voisi tulla pääministeriä. Vaikka moderaatit ja muutama pienpuolue ovat avanneet yhteistyökanavat SD:n suuntaan, ei puolueella ole asiaa hallitukseen. Perinteinen blokkirakennelma oli hajonnut aiemmin, kun liberaali pienpuolue keskusta siirtyi oikeistoblokista demarien tukipuolueeksi.
Vaikka sosiaalidemokraatit ovat olleet laskussa monissa viimeisimmissä gallupeissa, Magdalena Anderssonin puolue on ollut koko vuoden kovassa nousussa. Suosio oli välillä jo yli 30 prosenttia. Kannatusta ei laskenut edes se tosiasia, että vielä maalis-huhtikuussa puolueen Nato-kanta oli äärimmäisen nihkeä. Ruotsissa pääministerin rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa on erilainen kuin Suomessa, ja Ukrainan sodan ja Nato-prosessin aiheuttama kansan tiivistyminen hyödytti nimenomaan pääministeripuoluetta.
Siitä huolimatta vaalien tärkein teema on turvallisuus. Maahanmuuttajien väkivalta, jengit ja segregaatio ovat kaikissa keskusteluissa ykkösaiheita. Ruotsidemokraattien pitkään yksin hallitsemalle kentälle on tullut muu oikeisto ja osin myös sosiaalidemokraatit, joka on voimistanut retoriikkaansa ja vaatimuksiaan. Ruotsin tähän jamaan ajaneet pääpuolueet, sosiaalidemokraatit ja moderaatit, eivät juuri ole anteeksi pyydelleet. Politiikka on yhtä lyhytnäköistä kuin Suomessakin. Media kokonaisuudessaan on rohkeampi ja moniäänisempi kuin Suomessa, millä on vaikutuksensa myös yleiseen keskusteluun.
Vaaleissa puhutaan tietenkin myös energiakriisistä. Ruotsin käsittämätön päätös ajaa ydinvoima alas on luonnollisesti esillä. Talous ei sen sijaan ole teema lainkaan siinä määrin kuin Suomessa, sillä Ruotsin julkinen talous – maa omalla valuutalla – on eurooppalaista kärkikastia. Maahanmuuton kustannuksista – sekä humanitaarisen että matalapalkka-aloille kohdistuvan – sen sijaan puhutaan jonkin verran, mutta pääpaino on väkivallan ja rikollisuuden lisääntymisessä, turvattomuudessa ja muissa konkreettisesti näkyvissä ongelmissa.
Ruotsissa on yli 2 miljoonaa ulkomailla syntynyttä asukasta. Suurimmat ulkomailla syntyneiden ryhmät ovat syyrialaiset ja irakilaiset, jotka ovat ohittaneet koossa suomalaiset, jotka vuosikymmeniä olivat Ruotsin suurin ulkomaalaisryhmä. 700 000 ulkomailla syntynyttä ei pysty elättämään itseään, vaan elää sosiaaliturvalla. Maahanmuuttajajuuret omaavia henkilöitä oli 2021 jopa 2,7 miljoonaa, mikä on yli 26 prosenttia väestöstä.
Jos kaiken asiaan liittyvän tuskaisuuden ja massiivisten ongelmien keskellä haluat pienen väläyksen toivoa siitä, että asiat voitaisiin vielä korjata, käy katsomassa ruotsidemokraattien somekanavilta puolueen vaalifilmi nimeltään Sverige ska bli bra igen.
dust/bones/politics 
Yhteistyö SD:n kanssa on aivan ok
tiedoksi
Kesällä intiaanipäällikkö Wilton Littelchild vihki paavin intiaaniksi tms. kaikin koristein
mikä olisi vallan rasismia tms. Suomen yliherkkien mielestä
Kohta 0:37
https://www.bbc.com/news/world-us-canada-62296834
https://www.suomenuutiset.fi/ainut-kenella-oikeus-loukkaantua-sulkapaahineen-kaytosta-lintu-kehosta-intiaani-sulat-ottanut/
Kommentti. ELOSSA ON AINAKIN YKSI NOBEL-PALKINNON SAANUT LUONNONTIETEILIJÄ, JOKA ON IRRATIONAALINEN ÄLYKKÖ eikä saa professuuristaan julkaista enää mitään (huippu)yliopistossaan. Tästä on poikinut myös tutkimusala,
milloin älykkyys ei suojaa irrationaalisuudelta https://thejqcorner.wordpress.com/2020/05/14/the-nobel-disease-when-intelligence-fails-to-protect-against-irrationality/
Perussuomalaisten kannattaisi nyt vaikka millä vaivalla käydä läpi ehdokkaat 2023 vaaleja varten niin, ettei salaliittoteoreetikkoja tule sinne (minkään toisen puolueen entisinä) edustajina, oli akateemista meriittiä millaista hyvänsä
Hyvä kielikokoelma suomalaisille on suomi ja englanti hyvätasoisina ja sen lisäksi tason/koulutuksen mukaan ranska tai saksa
Riikka Purra Tuumaustunti 26.09.2022
Pakkoruotsi vain heikentää suomalaisnuorten mahdollisuuksia globalisaatiossa ja tekee heidät kilpailukyvyttömiksi
SUOMI, ENGLANTI, RANSKA JA SAKSA. Tällä kielijoukolla tehdään maksimaalinen ORIGINAALI opetusmateriaali maailmassa (ei esimerkiksi espanjaksi, jossa on tosin paljon käännösoppikirjoja)
Englanti on äärimmäisen tärkeä oppimiskieli ja kannattaa ottaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Siinä mielessä senkin TASOKKAASTA TAIDOSTA on kannettava huolta, kun heti työnnetään englanninkielinen oppikirja yliopistossa tenttilukemiseksi, sanakirjan selailun kanssa ei tule mitään
Englannin taidolla voi opetella muut eli heti aloittaa esim. aymaran oppikuresin (erään inka-heimojen kielen) https://aymara.org/webarchives/www2000/english/intro.html
Tiedän saksapainotteisen koulun käyneenä, että saksalaiset osaavat jonkin verran lukea ruotsia opiskelematta. Näin ollen voi ajatella, että saksan taito tekee mahdolliseksi ruotsin nopean opiskelun tarvittaessa. Bonuksena on, että saksan puhujia on EU:ssa luokkaa SATA miljoonaa, eli se on suurin kotikieli
PAKKORUOTSI EI RIITÄ RUOTSINKIELISTEN OMALLA TONTILLA. Puutteellisella eli pakkoruotsin tasolla ei voi toimia lääkärinä tai tuomarina ruotsalaisalueella ja pakkoruotsi ei riitä Åbo Akademin virkoihinkaan. Se on siis hyödytön kurssikieli. ELI miten voidaan pakottaa opiskelemaan PAKKORUOTSIKURSSEJA, kun tämä ei luo pätevyyttä mihinkään ja aletaankin yhtäkkiä vaatia äidinkielistä ruotsin osaamista OIKEISSA VIROISSA, JOISTA MAKSETAAN PALKKAA?
Sellainen huomio poliittisesta retoriikasta Ruotsin suhteen, että jos ruotsidemokraatit ovat fasisteja, niin samalla logiikalla ruotsidemokraatteja koko ajan poliittisesti lähentyneet moderaatit ja sosialidemokraatit ovat sitten ”melkein-fasisteja”, ja sosialidemokraatit lisäksi kaksinaamaisia sellaisia boikotoidessaan ruotsidemokraatteja samaan aikaan kun oma poliittinen linja tulee koko ajan lähemmäksi näitä. Rehellinen linja olisi minusta joko valita todella radikaalisti ruotsidemokraateista eroava linja jos haluavat boikotoida näitä, tai sitten valita Tanskan mallinen linja ja avata yhteistyömahdollisuus ruotsidemokraatteihin. Luulen että tuo jälkimmäinen on se linja joka demarien Ruotsisssa on ennen pitkää pakko valita – eihän Tanskassa jengirikollisuus ole lainkaan samaa luokkaa oleva ongelma kuin Ruotsissa.
Toinen huomio on minusta ruotsalaisen hyvinvointivaltion kestävyys – se toimii hyvin kaikesta huolimatta. Mietin että voiko tässä olla sitten takana sen tyylinen asia, että jos järjestelmä toimii ”liian hyvin” (jos se nyt on mahdollista) niin se voi myös ruokkia naiivia ylioptimismia vähän karikatyyrisesti tyyliin ”sodat ovat loppuneet ikuisiksi ajoiksi – siksi omaa puolustusta ei enää oikeastaan tarvita”, tai ”talouskasvu ja hyvät ajat jatkuu nyt ainiaan”, tai ”kaikki maahanmuuttajat ovat pohjimmiltaan ikään kuin viattomia lapsukaisia, joten mitään ongelmia ei koskaan tule kunhan vain osoitamme heille riittävästi suopeaa myötätuntoa ja auttamishalua”. Yksi johtopäätös näistä vaaleista on minusta myös, että vaikka hyvinvointivaltio on osoittanut toimivuutensa, se edellyttää myös toimivaa kansallista puolustusta (myös liittoutuneena) ja terveellä järjellä ja asianmukaisella kriittisyydellä varustettua maahanmuuttopolitiikkaa. Sosialidemokraateilla minusta on näkynyt sellainen demokratiassa yleinen piirre, että kun yksi puolue on pitkään vallassa, se alkaa suhtautua valtaan ikään kuin ”luonnollisena oikeutenaan” ja suhtautua liian ylemmyydentuntoisesti uusiin tulijoihin. Poliittisesta fasismista voi kyllä olla kyse sellaisessa maassa, jossa valtapuolueen johtaja kieltäytyy hyväksymästä vaalitulosta, usuttaa kannattajansa yrittämään vallankaappausta ja kähveltää lopuksi lähtiessään salaisia valtion asiakirjoja. Jos ruotsidemokraatit sellaista aikoisivat, silloin kyllä niitä olisi aihettaa syyttää fasismista. Itse olen lähinnä huolissani siitä, että ”fasismisyytökset” Ruotsissa voivat tuoda myös sellaisen vaaratekijän, että joku mielenterveysongelmainen ottaa sellaisen kirjaimellisesti ja katsoo velvollisuudekseen ”pelastaa maa fasismidiktatuurilta” yrittämällä murhata Åkesssonin.
Sellainen pikku huomio vaalituloksesta Ruotsissa vielä, että mielenkiintoista, että käsittääkseni nyt sosialistiblokkiin siirtynyt ja ruotsidemokraatteja boikotoinut sikäläinen keskustapuolue kärsi rökäletappion.
Sote sotkee. Hoitajapula pahenee. Kukaan ei edes kysy hoitajalta enää, miksi lähdet. Maahanmuuttajat työllistää …
”Missään työpaikassa minulta ei kysytty, miksi lähden”
https://anna.fi/lifestyle/tyo-ja-raha/sairaanhoitajan-tyon-hylannyt-nina-jarn-aamuisin-tunsin-hyppaavani-liikkuvan-junan-eteen-juoksemaan
”””Tempo oli hirveä. Koko ajan oli oltava tehokkaampi ja potilaat piti hoitaa nopeammin. Aika rajattiin 20 minuuttiin per potilas. Se ei riittänyt mihinkään, koska
80 prosenttia potilaista oli maahanmuuttajataustaisia. Yhteistä kieltä ei useinkaan ollut, ja siksi potilaiden vaivojen selvittäminen vei aikaa.”””
Ruotsidemokraatteja pidettiin fasisteina. Nykyään he ovat enemmänkin realisteja. Sama juttu täällä meillä. PS pidetään maahanmuuttovastaisina. Tätä ns. ”Ruotsin” mallia ollaan väkisin pukkaamassa tänne. Lisätään poliisien määrärahaa? Ei se auta, kun pitäisi juurisyihin pystyä vaikuttamaan. Siinä määrarahat ja ministerien lässytykset kotouttamismäärärahojen lisäämisestä ei auta, kun tietyt maahanmuuttaja eivät halua edes ”kotoutua”. Uskomatonta ideologista sinisilmäisyyttä, minkä ”tuotokset” tulevat vaikuttamaan vielä kymmeniin vuosiin.