Pakolaiset, intressit, moraali, politiikka (ja yksi dystopia)

Seuraava pitkä kirjoitukseni lähestyy humanitaarisen maahanmuuton teemaa hyvin monesta suunnasta. Osiot voi lukea itsenäisesti, mutta kokonaisuus tarjoaa kuvan siitä, millaisia seikkoja ilmiössä oikeasti tulisi mielestäni ottaa huomioon. Pyrin jatkossa syventämään jokaisen osa-alueen käsittelyä yksittäisissä blogiteksteissä. Lisäksi aion käsitellä tarkemmin muun muassa EU:n politiikkaa.

keräyspiste

Muut kuin taloudelliset intressit & mitä voidaan tehdä

Saksa ei noudata Dublin-menettelyä syyrialaisten kohdalla. Merkel ja Saksa ovat päässeet vaivalla ansaittuun moraaliseen kiitoon eurooppalaisessa sentimentaalisessa mediassa ja politiikassa. Tarpeeseen ne tulevatkin – esimerkiksi Kreikka-kriisissä menetetyt kasvot tarvitsevat kohotusta. Saksa on myös suoraan ilmoittanut, että sen vastauksen pakolaiskriisiin on määrä auttaa Kreikkaa. Harmi vain, että yli 40 prosenttia maahan saapuvista turvapaikanhakijoita ei tule Kreikan tai eteläisen Euroopan suunnalta vaan Balkanilta. Kuinka kauan Saksan ”moraalinen johtajuus” jaksaa loistaa?

Kun yksi ryhmä asetetaan erityisasemaan turvapaikkamenettelyssä, prosessi usein yksinkertaistuu. Ensisijainen jako on syyrialaiset ja muut. Koska on oletettavaa, että nimenomaan syyrialaiset ovat se joukko, joka todennäköisimmin täyttää pakolaisuuden määritelmän, on toiminta kannatettavaa, sekä tehokkuuden että humanitaarisuuden kannalta. Myös Suomen kannattaisi tehdä vastaavanlainen linjaus ja ”kantaa vastuunsa” nimenomaan sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten auttamisen myötä. Valitettavasti Suomeen suuntautuu huomattavan vähän syyrialaisia (osin juuri Keski-Euroopan em. vetotekijöiden vuoksi) ja sitä enemmän muita, somaleita, afganistanilaisia ja erityisesti irakilaisia.

Syyrialaisten mukanaolo helpottaa myös muualta tulevien siirtolaisten eteenpäin pääsyä ja suojelun saamista – mitä suurempi siirtolaisvirta, sitä helpompi myös heillä, jotka eivät pakene ensisijaista sotaa ja vainoa, on edetä. Monet siirtolaisryhmät voivat kiittää syyrialaisia myös siitä, että he ovat ”avanneet länsimaisten sydämet” apposen auki – mahtuuhan sinne sitten samalla muitakin kuin ”aitoja” pakolaisia. Kolmannekseen mitä suurempi paine valtion turvapaikkaviranomaisiin kohdistuu, sitä enemmän vipuvoimaa hakijat yleensä saavat. Myöskään Suomessa viranomaisten resursseja ei lukuisista toiveista huolimatta tulla lisäämään siinä määrin, että tutkiminen – tai esimerkiksi palauttamiskäytännöt – oikeasti olisivat tehokkaita. Toisaalta myöskään syyrialaisten joukko ei ole ongelmaton: mukana on erittäin todennäköisesti muun muassa ISISin joukoissa taistelleita, mutta asiaan puuttuminen on hyvin vaikeaa.

Se, että yksi ryhmittymä on asetettu erityisasemaan mutta samalla salakuljettajien toimintaan ei ankarasti puututa, on omiaan lisäämään ongelmia. Dublinin pätemättömyys tiettyjen ryhmien kohdalla saa muut turvautumaan salakuljettajien apuun yhä enemmän, jotta merkintä ennen tavoitemaata jää puuttumaan. Mitä tämä sitten tarkoittaisi tilanteessa, jossa muutenkin lähes 100 prosenttia tulijoista tulee salakuljettajien avustuksella – mahdollisesti lisää kuolonuhreja salakuljettajien yhä ahneempien toimintatapojen myötä. Joka tapauksessa järkevä politiikka suuntautuisi ennen muuta olojen tasapainottamiseen lähtöalueilla, pakolaisten auttamiseen lähialueilla sekä salakuljettajien toiminnan vaikeuttamiseen. EU:n rooli etenkin kahdessa jälkimmäisessä on oleellinen.

Perustavammanlaatuiset, joskin epätodennäköiset, parannuskeinot liittyisivät globaalin talousjärjestelmän tasapainoisemmaksi muuttamiseen sekä suurvaltojen ja EU:n ulkopolitiikkaan. Humanitaarinen maahanmuutto ei tule asioita muuttamaan, päinvastoin. Se ei vaikuta lähtömaihin muuta kuin negatiivisesti ja toisaalta se lisää ongelmia kohdemaissa.

On oleellista ymmärtää, että konfliktien ratkaisun keinot ovat hyvin erilaisia kuin taloudellisen huono-osaisuuden vähentämiseen tarvittavat keinot. Vaikka Lähi-idän tilanne vaikuttaa kaoottiselta, on sen ratkeaminen kuitenkin merkittävästi todennäköisempää kuin maailman köyhyyden poistuminen. Näiden kahden ongelman tuottamat maahanmuuttovirrat ovat toisistaan poikkeavat. Mikäli meillä on ”vastuu” maailman pakolaisista, missä määrin meillä on sitä maailman köyhistä ja miksi?

Saksan eriyttävän toiminnan seurauksista muille ryhmille ei vielä voida sanoa mitään yksiselitteistä. Otaksun silti, että muiden ryhmien suojelun saanti tulee vähenemään. On kuitenkin päivänselvää, että suurvaltojen ”pakolaispolitiikkaa” ei voida analysoida ilman poliittisten ja strategisten intressien ymmärtämistä. Ylipäätänsä Lähi-idän monimutkaisia ja kansainvälisiä kriisejä ei voi tarkastella ilman tätä näkökulmaa.

Toisenlaisia intressejä voidaan etsiä Ruotsista, joka on alkanut kääntää ihmisvirtojaan Suomea kohti. Vaikka Ruotsin intressit EU-tasolla ovat näiltä osin samansuuntaiset kuin Saksan – liittovaltiollistuminen pakolaiskysymyksessä eli tasainen taakanjako – saattaa mukana olla myös sisäpoliittisia virtauksia. Ruotsidemokraattien edelleen nousevat käyrät kertovat pahaa kieltään siitä, miten kansa yhä enemmän ajattelee. Jossain vaiheessa raja tulee aina vastaan, ja vallassa olevat puolueet tai niiden osat alkavat siirtyä kohti uutta painopistettä. Siirtolaisvirtojen ohjaaminen muualle paineen vähentämiseksi ei ole lainkaan huono idea valtapuolueiden kannalta.

Myös aikaisemmin Ruotsin tekemät muutokset ovat näkyneet Suomessa, esimerkiksi somalialaisten suojeluhakemusten kohdalla. Ketjuvaikutus humanitaarisissa maahanmuuttovirroissa on ilmiselvä.

Halpatyövoima ja köyhyys

Massamaahanmuuton – niin laillisen kuin näennäisesti laittoman mutta sormien läpi katsottavan – ja ”globalisaation” seuraukset työmarkkinoilla ja sosiaalisessa ja taloudellisessa hyvinvoinnissa ovat kiistattomat. Saksan halpatyövoimamarkkinat ovat kasvaneet merkittävästi – jo vuonna 2008 halpatyövoimamarkkinoiden osuus oli yli 20 prosenttia, EU15-ryhmän toiseksi suurin. Köyhien osuus Saksan työssäkäyvistä kaksinkertaistui vuosien 2005 ja 2013 välillä ja on tällä hetkellä jopa 10 prosenttia. Britanniassa muutos on ollut kuudessa vuodessa 250 prosenttia (osuus nyt noin 6 %). Kaikista kotitalouksista kuudesosa on köyhiä.

Saksa imee kouluttamattomatkin maahanmuuttajat töihin paljon tehokkaammin kuin esimerkiksi pohjoismaat. Toisaalta se osaa valikoida myös muita kuin kouluttamattomia. Esimerkiksi nyt saapuvat syyrialaiset ovat suhteellisesti ottaen huomattavasti koulutetumpia kuin muut humanitaariset ryhmät – jälleen yksi selitys uudelle ”moraaliselle” Dublinin säännön kiertämiselle.

Halpamarkkinoissa meidän ei kuitenkaan tarvitse katsoa keskiseen Eurooppaan, vaan hälytys soi myös lähempänä. Ruotsissa – tuolla taloudellisen loisteen maassa, jonka tuottavuudesta me suomalaiset saamme vain haaveilla – työssäkäyvien köyhyys on kaksinkertaistunut alle kymmenessä vuodessa ja työmarkkinat ovat jo erittäin eriytyneet. Suomessakin on arvioitu olevan jo 500 000 työssä käyvää köyhää, vaikka ilmiötä ei virallisesti tunnustetakaan. Kerroksiset työmarkkinat ovat täyttä totta – humanitaarinen ja halpatyövoimainen maahanmuutto toimivat verrattomina fasadeina. Hyvinvointivaltiosta näennäisesti huolta kantavat korostavat, että tämä on ainoa vaihtoehto.

Ero keskisen ja etenkin eteläisen Euroopan ja pohjoismaiden työssä käyvien köyhien (tai köyhien ylipäätänsä) välillä on tietenkin siinä, että pohjoisen hyvinvointivaltioissa toimii oleellinen väliintuleva tekijä, valtio. Valtio ”kompensoi” työmarkkinoiden kyvyttömyyttä tarjota ihmisille riittävää elantoa. Oli kyse sitten harkinnanvaraisista tuista tai enemmän subjektiivisista oikeuksista, pohjoisen valtiot ovat aina kärjessä – huolimatta leikkauksista ja kiristyksistä. Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on nyt 30 prosenttia alempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Samoin esimerkiksi kotihoidon tuen taso on huomattavasti matalampi kuin 20 vuotta sitten.

Edelleenkin tuet ja etuudet ovat eurooppalaisittain korkeita, globaalisesti ajatellen lähes päättömän korkeita. Mikään ei ole suurempi vetotekijä. Turvallinen maa, jossa valtio on vahva. Jos tuet olisivat edelleen samalla tasolla kuin 80-luvulla, pakolaisten saapumistahti olisi 500 000 viikossa.

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Talouden uusliberalisoituminen ja globalisaatio olisivat voimaltaan pieni murto-osa nykyisestä, mikäli ihmismassat eivät liikkuisi. Toisaalta on päivänselvää, että maahanmuutto ei ole syy talous- ja sosiaalijärjestelmien muutoksille. Se on välttämätön mutta ei riittävä tekijä. Juuri tämä ”monimutkaisuus” takaa, että poliitikoilla on paljon liikkumavaraa: he voivat tarkastella aina vain yhtä asian puolta ja tehdä kokonaisuudesta arvioita tämän pohjalta.

Valtion politiikka on yhä enemmän ”talouden realiteettien” sanelemaa. Nuo ”realiteetit” edellyttävät jatkuvaa halpatyövoiman lisäämistä. Hallituksen eilen linjaamat muutokset muun muassa työn ehtoihin alleviivaavat samaa asiaa: mitä heikommaksi käy suomalaisen duunarin työ – ennen muuta miesvaltaisten teollisuuksien ulkopuolella – sitä varmemmin valtio ja elinkeinoelämä pitävät huolen siitä, että maahan virtaa uusilla ehdoilla ja palkalla töitä mielihyvin tekevää porukkaa. Halpamaahanmuutto on sisäpolitiikan Kiina-ilmiö. Sen vaikutukset tulevat olemaan moninkertaiset.

Moralistisen hyväntekemisen politiikan tavoite on taas ”pelastaa ihmisiä”, ei suinkaan varmistaa nöyrän halpatyövoimareservin olemassaoloa. Koska samat ihmiset (=”pakolaiset”) voivat toimia nukkeina molemmille rintamille, tilanne on täydellinen win–win – uusliberaali oikeisto paiskaa kättä uusmoraalisen vasemmiston kanssa. Tämä on kuitenkin tappava cocktail hyvin monille – suomalaisuutta vaaliville, hyvinvointiyhteiskuntaa vaaliville, kotia, uskontoa ja isänmaata vaaliville, työmoraalia ja ansaittua oikeutta vaaliville. Kyseessä on nykyaikaisen liberalismin ydin, toiminnan primus motor.

Kriittinen ihminen voi toki ihmetellä, kumpi on pahempi, uusliberaali oikeisto, joka haluaa tuet ja oikeudet minimiin kaikilta vai moralistinen vasemmisto, joka haluaa nuo tuet ja oikeudet kaikille.

Pahuudesta en mene sanomaan, mutta selvää on, että oikeisto toimii järkiperäisesti: Elinkeinoelämä – oikeiston perusta – on ainoastaan rationaalinen, omien intressiensä mukainen. Se tosiseikka, että nuo intressit eivät useinkaan ole yhteneväiset valtion kansalaisten intressien kanssa, on julkisessa keskustelussa täysin toissijaista.

Vasemmiston intressit ovat sen sijaan enemmän tai vähemmän hukassa. Se syyttää kriittisiä ihmisiä ”hyvinvointisovinismista” – kaikille ei haluta sallia samoja oikeuksia (rahaan) – ja ihmettelee, mihin kannatus häviää. Kansa ei ole koskaan niin ”moraalista” kuin paimenensa. Mutta kyllä punainen vasemmistokin vielä oppii. Vihreä sen sijaan ei opi – mutta sen ei tarvitsekaan. Miksi? No siksi, että tämä kaikki on sen intressien mukaista.

Lopputulos on kuitenkin sama eikä kukaan voi sille yhtään mitään: näillä mennään, koska millään muulla ei mennä.

Mahtuuhan tänne

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, on yksinkertaisesti typerää verrata kehittyvien tai ei-liberaalien maiden siirtolaisten sisäänottomääriä hyvinvointivaltioiden sisäänottomääriin. Turkki, Libanon ja Jordania eivät kompensoi sosiaalisen, kulttuurisen tai taloudellisen hyvinvoinnin puutteita maahanmuuttajille – ne onnistuvat mahdollisesti ainoastaan tarjoamaan enemmän perustavaa turvallisuutta kuin lähtömaa tai -alue (eikä tämäkään ole aina selvää, sillä monet pakolaisleirit ovat yksilöille hyvin turvattomia). Niiden tärkein vetotekijä on kuitenkin se, että ne ovat kauttakulkumaita.

Olen viimeisen viikon aikana lukenut suomalaisista sanomalehdistä yhteensä 12 kirjoitusta, joissa eksplisiittisesti sivuutettiin tuo ymmärrys eri valtioiden eroista. Pahimmissa laskettiin, kuinka paljon Suomessa on maantieteellistä tilaa ottaa uutta väestöä, toisin kuin vaikka Libanonissa. ”Mahtuuhan tänne”-teoria on suosittua myös akateemisessa maailmassa.

Tällaista keskustelun todellisuutta on hyvin vaikea seurata ilman, että omakin argumentaatio taantuu satiirin puolelle. Ihminen turvautuu mustaan huumoriin, kun kaikki muut välineet on todettu jo turhiksi.

Aikaperspektiivin merkitys

Valtiomme ei ole onnela tänne muuttaville turvapaikanhakijoille. Töitä on niukalti tai ne ovat heikosti palkattuja. Syrjäytyminen ja segregaatio vallitsevat. Erot suomalaiseen keskiluokkaan vain kasvavat. Kulttuuri on erilaista. Salakuljettajien ja propagandan tarjoamat lupaukset eivät täyty. Lapsista ei tule lääkäreitä. Elämä on taloudellisesti turvatumpaa kuin ennen, mutta harvalle se näyttäytyy sellaisena kuin ennen liikkeelle lähtöä uskottiin. Kulttuuriset ongelmat kärjistyvät. 1980-luvun hyvinvointionnelaa tästä maasta ei koskaan enää tule.

Britannian ulkoministeri Hammond totesi muutama viikko sitten, että kehitysmaista tuleva siirtolaisuus on uhka eurooppalaiselle elintasolle ja sosiaaliselle infrastruktuurille (ja aiheutti luonnollisesti myrskyn). Kaikista ilmeisimpiä (ja helposti todennettavia) asioita ei saa sanoa ääneen. Eliitillä ja ylemmällä keskiluokalla menee kuitenkin aina hyvin.

Vaikka moraalipuhe näyttää nyt olevan kaikkein korkeimmalla, häviää se kuitenkin taloudelle aina, kun puhutaan ihmisjoukoista, joiden intressit eivät ole täysin yhteneväisiä.

Moralisteja eriarvoisuuden asia ei kuitenkaan enää haittaa. Moralistinen politiikka on kiinnostunut välittömistä asioista, sitä ei kiinnosta pitkän ajan näkymä. Se välittää poseeraamisesta ja pisteistä – sitä eivät kiinnosta rakenteelliset ongelmat muuta kuin siinä tapauksessa, että niillä voidaan uhriuttaa vähemmistöjä. Moralistinen politiikka on kiinnostunut ad hoc – juuri nyt se haluaa lisää maahanmuuttajia. Nyt! Lisää! Avatkaa sydämenne ja talonne! Myöhemmin se voi valittaa, että tukia ei saa leikata tai että rasismi kukkii. Mutta oikeisto on vahvempi ja sen argumentti kiistattomasti totta: eihän tällaisen populaation kohdalla ja tällaisessa maailmassa hyvinvointivaltiota voi enää ylläpitää!

On yksinkertaisesti järjetöntä, että tämänhetkinen pakolaiskeskustelu keskittyy ainoastaan tähän hetkeen. Media ynnäilee vastaanottotoiminnan kustannuksia ja piirtää punaisia otsikoita siitä, kuinka pakolaiset eivät sittenkään saa niin kamalasti rahaa. Poliitikot korostavat, kuinka suhteellisen edullista kaikki on ja että kyse on inhimillisyydestä. Maahanmuuton kustannusten laskeminen on edelleen lapsenkengissä eikä valmiita malleja edes ole. Pitkittäisseuraaminen on mahdotonta.

Humanitaarisen maahanmuuton taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset kustannukset ja ongelmat ovat paljon pitempiaikaisia ja haasteet suurempia kuin välitön vastaanottoon liittyvä toiminta antaa ymmärtää. Mikäli kyse tosiaan olisi vain ”sydämien avaamisesta” nyt – ja että esimerkiksi repatriaatio olisi todennäköinen eli siis että pakolaisuus loppuisi aikanaan, kun olot kotimaassa ovat parantuneet – tilanne olisi varsin yksinkertainen. Mutta näin ei ole. Suurimmat haasteet niin yksilöille kuin vastaanottavalle yhteiskunnalle alkavat vasta myöhemmin. Maahanmuutto ilmiönä ei myöskään useinkaan ”lopu”, tunteikkaista vaatimuksista huolimatta. Esimerkiksi haasteet toisen sukupolven kanssa saattavat monilla ryhmillä olla merkittävämpiä kuin laupeuteen välittömämmin kiinnittyneellä ensimmäisellä sukupolvella.

Joka tapauksessa on selvää, että tällaiset ihmisvirrat tekevät Suomesta ja Euroopasta hyvin erilaisen paikan verrattuna siihen, mitä ne olisivat saapumisten ollessa maltillisempia. Kokonaan toinen lukunsa on Euroopan kulttuurinen ja uskonnollinen muutos ja esimerkiksi se, mitä muslimien osuuden kasvu kymmeneen prosenttiin vuoteen 2050 mennessä aiheuttaa.

Keskustelusta

Pakolaisteeman vyörytys on päätä huimaavaa. Julkisuuden toimijat kertaavat kerta toisensa jälkeen, kuinka keskustelua tarvitaan ja että asia on monimutkainen – ja tämän sanottuaan jättävät itse tekemästä sen, mitä juuri korostivat. Saamme lukea keskustelun keskustelun keskustelun analyyseja, suoranaista propagandaa, näennäisesti punnittuja ”yhtäältä inhimillisyys, toisaalta ongelmista pitää voida puhua”-kirjoituksia, joissa kuitenkaan koskaan ei puhuta ongelmista – paitsi niistä, mitkä liittyvät nettirasisteihin ja vihapuheeseen. Valtamedian infantiilit analyysit, jotka ovat yleensä täysin kyvyttömiä kurkottamaan ajassa niin taakse- kuin eteenpäinkään, tekevät monien olon aiheellisesti surulliseksi ja voimattomaksi.

Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa tekee normaali, sydämen ja järjen omistava suomalainen?

Henkilökohtaisesti en lainkaan ihmettele, jos vihapuhe ja ylilyönnit lisääntyvät. Ongelma on hyvin pitkälti eliitin itsensä luoma. Ihmiset, joilla ei ole keinoja kestää tilannetta, reagoivat helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Toisaalta sitä joukkoa, joka hyvää hyvyyttään uskoo olevansa avuksi, koska ”pakolaisia vaan nyt tulee niin paljon”, ei tietenkään pidä syyttää. Mikäli hyväsydäminen ja suomalaiseen vastavuoroisuuteen tottunut ihminen on julkidiskurssin varassa, hän todellakin haluaa kuljettaa lastenvaatenyssyköitä vastaanottokeskuksen keräykseen ja avata kotinsakin kärsiville. Ei tämä kaaos heidän vikansa ole.

Onkohan kukaan sentimentaalisen politiikan masinointia järjestävä taho pohtinut sitä, kuinka kauan ihmisten hyväsydämisyys kestää? Ihmisvirroille ei näy nimittäin loppua. Mitä sitten, kun seuraa auttamisähky ja todellisuus hyppää silmille? Siirrytäänkö suoraan SPR:n kontilta nettiin kirjoittamaan vihakirjoituksia vai käydäänkö jonkin välivaiheen kautta? Onko Saksankaan Willkommenskultur ikuista?

Yhteiskunnalliset ongelmat

Yhteiskunnan homogeenisen luonteen menettäminen ei sureta ketään – päinvastoin, siitä pääsemistä pidetään väistämättömänä ja kannatettavana voittona. Homogeenisyyteen – olipa tuo etnistä, uskonnollista, kulttuurista tai mitä ikinä – viittaamista pidetään rasistisena tai myyttisenä. Asialla on kuitenkin lukuisia tosimaailmallisia seurauksia, tunnustettiinpa ne julkisessa politiikassa ja keskustelussa tai ei.

Taloustilanteemme ei tule sallimaan merkittäviä lisäyksiä integraatio- tai kotouttamispalveluihin. Toisaalta erilaiset leikkikerhot eivät vastaa tarvetta. Kotoutumispolitiikan voittajia ovat erilaiset järjestöt ja yksityiset yritykset. Yliliberaali integraatiopolitiikka – tai oikeammin vasemmistosuvaitsevainen monikultturismi – on aivan liian kesyä ja myötämielistä, erityisesti yhdistettynä yhä auliiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Integraation pitäisi olla paljon selvemmin assimiloivaa ja tulijan omaa vastuuta korostavaa. Toisaalta esimerkiksi kielenopetus ja suomalaisen kulttuurin välittäminen tulisi olla huomattavasti laaja-alaisempaa ja syvempää. Maltillinen oman kulttuurin säilyttäminen – esimerkiksi lasten oikeus lukea ensikieltä koulussa – on mahdollista yhdistää vahvemmin sulauttavaan politiikkaan. Tämä on kaikkien edun mukaista, niin tänne saapuvien kuin täällä jo olevien. Suomen pitäisi olla rohkea ja terveellä tavalla ylpeä itsestään, ja ajaa maahanmuuttopolitiikkaa näiden arvojen päälle.

Väestöpohjan yhä moninaistuessa on myös taloudellisesti mahdotonta säilyttää vallitsevaa monikulttuurisuuspolitiikkaa – ja kuten edellä selitin, myös hyvinvointiyhteiskuntapolitiikkaa. Aulis liberaali hyvinvointivaltio ei voi pitää rajojaan auki, vallankaan kun ekonomistien fantasiat maahanmuuttajien aikaansaamasta työllisyyden ja tuottavuuden kasvusta eivät tule toteutumaan. Globaalissa maailmassa hyvinvointiyhteiskunnan voi olla vaikeaa olla pystyssä edes rajat kiinni – kielikuvani tarkoittaa hyvinvointipalveluiden eksklusiivisuutta, ei konkreettista liikkumisen kieltoa – mutta rajat auki se ei tule onnistumaan sitäkään vähää. Kuulettehan jo korinan?

Yhteiskunnan alatasot kapinoivat ensin. Ollaanko nyt sitten vihapuhevaiheessa? Historiallisesti tarkastellen se on toki hyvin maltillista. Jossain vaiheessa puhe saattaa kuitenkin muuttua teoiksi. Oleellisinta ei ole se, ovatko kapinoijat kantasuomalaisia vai maahanmuuttajia, vaan se, että yhteiskuntarauha rapisee. Toisaalta maahanmuuttajien kapinointi lisää kulttuurista identifikaatiota oman ryhmän suuntaan. Valtio, jossa ei enää ole etnis-kansallista yhtenäisyyttä, mutta ei myöskään riittävää identifioitumista esimerkiksi poliittisiin etnisesti ”sokeisiin” instituutioihin (ns. perustuslaillinen patriotismi), on hyvin heikoilla. Monikultturistinen eriyttävä politiikka vähentää nimenomaan jälkimmäistä, koska valtio nähdään ennen muuta oman ryhmittymän pyrkimysten takaajana.

Mutta myös keskiluokka alkaa liikehtiä, esimerkiksi lapsiperheet. Ihmiset huomaavat, että he saavat veroillaan yhä vähemmän. Lasten koulu ei ole itsestäänselvyys, vaan sekin pitää valikoida, ehkä myös ostaa, esimerkiksi muuttamalla oikealle alueelle. Eriarvoistumisen myötä muitakin koulu- ja oppimispalveluita pitää ehkä ostaa. Päiväkotien ryhmät pullistuvat ja lapset voivat huonosti. Yksityiset tarjoajat tunkeutuvat alueelle yhä voimakkaammin ja kysyntä kasvaa. Vähennysoikeuksia tiukennetaan ja omavastuut kasvavat – onhan teillä varaa. Lapsilisät ja perheoikeudet heikkenevät. Tarveharkinta lisääntyy ja hyvinvointiyhteiskunnan subjektiiviset ja universaalit oikeudet puretaan. Lääkäripalveluiden saatavuus on paikoin heikkoa, ja ainakin lapsilla pitää olla yksityinen vakuutus, joka takaa hyvän hoidon yksityislääkärillä. Lukuisat muutkin aiemmin valtion takaamat palvelut, vanhusten ja vammaisten hoidosta lasten puheterapiaan, alkavat olla heikkoja, ja keskiluokka joutuu hankkimaan palvelunsa yhä enemmän yksityiseltä sektorilta.

Jos samaan aikaan yhä kasvava joukko – maahanmuuttajia ja suomalaisia syrjäytyneitä – kerää sosiaalivaltion jäänteet itselleen, missä kulkee veronmaksajien sietokyvyn raja? Mihin valtiota enää tarvitaan? En usko, että keskiluokka muuttuu väkivaltaiseksi. Se vain yksinkertaisesti ei enää halua maksaa, koska kompromissi ei ole enää reilu. Yhteiskunnan sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja luottamus vähenevät, vastavuoroisuus murtuu, heikoimmista huolehtimisen periaatteet särkyvät, pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta ja mentaliteetti loppuvat. Kyse ei taaskaan ole vain taloudesta, vaan myös kulttuurisesta identifikaatiosta. Tutkimusten mukaan heterogeenisyys vähentää motivaatiota harjoittaa oikeudenmukaisuutta oman ryhmän ulkopuolisten hyväksi. ”Avointen sydämien politiikka” ei tule kestämään, koska ihmisten moraaliset ja inhimilliset kyvyt eivät ole merkittävästi parantuneet globalisaation ja kansainvaellusten myötä – ihmiset ovat edelleen ihmisiä, eivät suvaitsevaisia maailmankansalaisrobotteja. Valtio on pakkojärjestelmä: hyvä valtio on mahdollisesti hyvä pakkojärjestelmä, paha on vain pakkojärjestelmä. Pohjoismaisen mallin piti olla hyvä.

Se, mitä täällä on aikaansaatu, ei ole ilmaista eikä itsestään selvää. Se kaikki voi loppua eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Eikä kukaan kerää sitten enää vaatenyssyköitä kenellekään.

38 kommenttia artikkeliin ”Pakolaiset, intressit, moraali, politiikka (ja yksi dystopia)

  1. Tuo Mahtuuhan tänne -ideologia on kamalimpia väärinkäsityksiä ja harhaanjohtamisia kohdallamme. Suomen oma väestön kantokyky on pinta-alaansa nähden huomattavan heikko eteläisempiin naapureihinsa nähden. Jo Ruotsissa lähes kaikki peltoala sijaitsee etelämpänä kuin meillä. Tämä erittäin kosteana alkanut kesä on tuonut meille jälleen kadon. Olemme pussinperällä, jonne laivat ensimmäisinä lakkaavat kulkemasta poikkeusolosuhteissa, joiden ei välttämättä tarvitse olla pelkästään sotia. Onko huoltovarmuutemme vain myytti? Tilastamme messunneet toimistofilosofit olisi syytä osoittaa muutamaksi syyskuukaudeksi keskelle karua koillissuomalaista metsää pelkkä kuokka kädessä, vailla ostoskärryllistä Stockmannin tavaraa.

    Tätä olen pari päivää sitten koettanut omassa kirjoituksessani käsitellä.

    http://euvostotaivas.blogspot.fi/2015/09/nalanhata-suomeen.html

  2. Olipa taas kirkasta ajattelua!
    Ikävä kyllä yhteinen pohjamme on jo rapautunut ja koventuneet asenteet ovat nähtävissä ja kuultavissa. Ihmiset eivät halua enää toimia yhteisen Suomen hyväksi. Useat pitävät kehityssuuntausta suotuisana.

    Tätä samaa olen miettinyt itsekin: ”Koska samat ihmiset (=”pakolaiset”) voivat toimia nukkeina molemmille rintamille, tilanne on täydellinen win–win – uusliberaali oikeisto paiskaa kättä uusmoraalisen vasemmiston kanssa.”
    Mikään ei muutu koska kaikki ajavat samaa asiaa mutta myyvät sen vastakkaisilla perusteilla. Käsittämätöntä.

    Ja oma lukunsa on vihreät tosiaan. Ihmisten massasiirrot ylläpitävät hallitsematonta väestöräjähdystä joka tarkoittaa yhä suurempaa luonnon kulutusta, kiihtyviä sukupuuttoja ja biodiversiteetin köyhtymistä. Tämä ei hämmästyttävää kyllä ilmeisesti huoleta yhtäkään ”vihreätä”?

  3. Kiitos taas tästä oivaltavasta kirjoituksesta. Itsekin välillä mietin olenko pudonnut johonkin outoon rinnakkaistodellisuuteen, jossa normaalit logiikan säännöt eivät enää päde. Eiväthän toimittajat oikeasti voi olla näin naiiveja ja epäanalyyttisiä tämän teeman suhteen, koska kaikki oikea, tutkiva, faktoihin perustuva journalismi loistaa poissaolollaan?

    Ei tiedä pitäsikö itkeä vai nauraa kun mediassa jankutetaan, että kunnille ei tule mitään kuluja vastaanottokeskuksista. Joo, ehkä näin on, mutta valtiolle tulee, ja se valtio olemme me veronmaksajat. Miten joku toimittaja voi katsoa itseään peiliin tollaista soopaa kirjoitettuaan.

    Vihreiden kanta myös aivan outo niin kuin S toteaa. Todellinen ongelma on lähtömaiden valtavan korkea väestönkasvu, joka tuottaa potentiaalisia pakolaisia myös ilman sotia. Mutta siitä ei saa puhua.

    Onkohan kyse myös psykologisesta torjuntareaktiosta. On niin paljon kivempi keskittyä peittojen keräilyyn vastaanottokeskuksiin kuin pysähtyä miettimään mitä tämä ihmisvirta oikeasti tarkoittaa pidemmällä aikavälillä. Ikään kuin kyseessä olisi joku tämän syksyn muotivillitys, johon pitää ehtiä mukaan.

    Ongelmat eivät pääty siihen, että saadaan vastaanottokeskukset pystyyn ja hoetaan kotoutumista kuin taikasanaa. Ikään kuin sitä ei olisi Ruotsissakin tehty olan takaa jo vuosikausia. Ja silti se on monen kohdalla epäonnistunut. Ja seuraukset ovat olleet aika ikäviä.

    • Kohtaamme kansainvaelluksen, emme maahanmuuttoa. Vaeltajat päättävät minne vaeltavat, vastaanottajat vastaanottavat. Euroopan minivaltio Luxembourgin suurmies astelee selvin päin ollessaan (ei tavanomaista) jossain Euroopassa sijaitsevalle puhujakorokkeelle korjaamaan silmälasejaan (tarpeen yöllisten ryyppäysretkien jälkeen), ja ilmoittaa karhealla äänenpainolla, että jumalauta tämä juttu on nyt näin. Te jaatte ihan alkuun 120.000 saapujaa keskenänne, koska ne nyt vaan saapuvat. Olemme jakamassa velkaa, joka on kohdistettava tasaisesti, myös takapenkkiläisiin kuten nyt tämä Suomi vai mikä sen nimi nyt olikaan. Suomalaisethan, kuten tunnettua, karkoittivat häpeämättömästi karjalaisväestönsä Neuvostoliittoon kohdattuaan aseellista uhkaa.

  4. Den korte avis kirjoittaa tänään, että Angela Merkelin julkisuuskuva horjuu. Hänen arviointikykynsä pakolaiskriisin hoidossa on asetettava kyseenalaiseksi. Merkelin käsitys turvapaikkapolitiikasta on erittäin arveluttava, eikä Tanskan poliitikkojen tule lähteä jakamaan Merkelin käsityksiä. Hakijoiden jakaminen EU-maiden kesken on kohtalokasta. Sitä on vastustettava viimeiseen asti.

    Merkel sanoi tiistaina Stefan Löfvenin kanssa pitämässään lehdistötilaisuudessa, että turvapaikan hakijoiden jako eri EU-maiden kesken on ’ensimmäinen tärkeä askel’. Olivat Löfvenin kanssa valmiita tekemään kiintiöitä maan suuruuden ja taloustilanteen mukaan. Tällainen teko romuttaisi täysin maan itsemääräämisoikeuden asiassa, mikä perinteisesti kuuluu kansallisvaltiolle. Mikäli tukee Merkelin ja Löfvenin kantaa, ottaa ison askeleen liittovaltiota kohti.

    Eikä Merkel puhu mitään, kuinka tulvaa Euroopan ulkopuolelta hillitään. Merkel ja Hollande ovat valmiita avustamaan Kreikkaa ja Italiaa turvapaikanhakijoiden hallinnoinnissa, mutteivat keksi mitään ulkorajojen turvaamiseksi. Sisäisiä rajoja ei ole, ja ulkorajoja ei suojata. Ennustaa karmeaa tulevaisuutta. Merkel ei puhu mitään siitä, kuinka eurooppalainen yhteiskunta muuttuu, koska suurin osa tulijoista tulee islamilaisista maista.

    Eurooppalaisilla valtioilla on jo kokemusta, mitä muslimien maahantulo merkitsee. Islam on demokratian vastainen. Syntyy uusia ja vahvempia rinnakkaisyhteiskuntia. Kansakunnan yhteenkuuluvaisuuden tunne, luottamus ja vakaus rakoilee. Konfliktit lisääntyvät. Rikollisuus, erityisesti väkivaltarikollisuus nousee. Vaatimukset koulutusjärjestelmään lisääntyvät. Hyvinvointijärjestelmien jatkon ylläpito on vaakalaudalla. Demokratia, vapaus ja tasa-arvo ovat kasvavan paineen alla.

  5. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta! Laadultaan esseesi kuuluisivat vaikka painettuun Hesariin.

    Blogisi on kyllä aivan helmi. Kirjoitit aiemmin että et halua laittaa tätä esim. uusisuomi.fi sivulle, mutta ehkä nyt kannattaisi. Näin järkevät ajatukset ansaitsevat ehdottomasti tulla laajemmin luetuksi!

  6. Minäkin toivoisin, että Riikan näkemykset pääsisivät valtajulkisuuteen. Mutta kun tämä ei nyt vaan sovi vallitsevaan diskurssiin, jossa sallitut näkökulmat on jo etukäteen määritelty. En yksinkertaisesti ymmärrä miten valtamedian toimittajat voivat enää kutsua itseään ammattilaisiksi. Sellaista roskaa julkaistaan tästä aiheesta.

  7. Erinomainen kirjoitus. Itselläni ei ole vankkaa pohjaa lähteä arvioimaan pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan rakenteita, joten haluaisin kuulla mielipiteesi muutamasta itseäni askarruttavasta asiasta.

    Voiko esimerkiksi sanoa, että nykyinen eurooppalainen pakolaistenvastaanottojärjestelmä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu vastaamaan nyt käsilläolevaan tilanteeseen?

    Kirjoituksen lopussa kuvailemasi tulevaisuuden skenaariot kuulostavat korvaani hyvin paljon tilanteelta, joka vallitsee Yhdysvalloissa. Sinäänsä ei mikään yllätys, sillä käsittääkseni Yhdysvaltojen suurimpiin ”tukipilareihin” kuuluu uusliberalismi sekä suuri maahanmuutto. Pystyisikö Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikan historiaa tutkailemalla saada käsitystä, siitä millaisia seurauksia nykyinen maahanmuuttopolitiikka saattaa aiheuttaa myös Euroopassa?
    Tässä tapauksessa en pelkästään viittaa käsillä olevaan pakolaiskriisiin vaan myös tähän pullfactor / pushfactor asetelmaan Euroopan ja kehittyvien maiden välillä. Asetelma kuulostaa mielestäni myös hyvin saman kaltaiselta asetelmalta, joka vallitsi toisen maailmansodan jälkeen Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen välillä.

  8. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että suvaitsevaisto laulaa hoosiannaa samaan aikaan, kun maanosan tuhon siemeniä kylvetään.

    Nykyinen kansainvaellus on mittasuhteiltaan niin suuri ja kestoltaan vielä toistaiseksi tuntematon, että epäilen ainakin joidenkin hoosiannan laulajien silmien avautuvan. Ruotsin esimerkki osoittaa, että kymmenien vuosien jälkeenkin väestön enemmistö kieltäytyy katsomasta tosiasioita silmiin. Siellä riittää hoosiannan laulajia edelleenkin.

    Vastaavasti Itä-Euroopan entisissa kommunistimaissa ei lauleta hoosiannaa vaan yritetään selviytyä. Tässä vaiheessa on hyvä kysyä, miltä sellaiselta itäeurooppalaiset ovat välttyneet, joka on muuttanut ihmisten suhtautumista nähdyn kaltaiseen ilmiöön niin dramaattisesti.

    Itä-Euroopassa jouduttiin kuuntelemaan kommunistipropagandaa mutta ihmiset eivät enää 80-luvulle tultaessa uskoneet siihen. Sopeutuivat kyllä mutta eivät uskoneet.

    Toisaalta siellä ei koskaan huudettu vakavissaan ho-ho-ho-chi-minh, kuten saksalaisilla yliopistokampuksilla 1970-luvulla. Marxismi oli erlaista, se tuli ylhäältä päin pakotettuna eikä siinä ollut kapinallisen nuorisoliikkeen imua. Suhtautuminen marxilaisuuteen oli kyynistä ja opportunistista niilläkin, jotka pyrkivät itse hyötymään järjestelmästä.

    Toiseksi itäeurooppalaisia ei koskaan pakotettu tuntemaan syyllisyyttä natsismista ja siirtomaavallasta. Ne oli ne toiset, jotka olivat fasisteja, eivät itäeurooppalaisten kommunistimaiden asukkaat.

    En usko, että itäeurooppalaiset edes ymmärtävät läntisen Euroopan suvaitsevaista hullluutta ja sen syitä. Joutuvat kuitenkin sopeutumaan siihen, vaikka tuskin haluaisivat.

  9. Václav Klaus, Tsekin entinen presidentti julistuksessaan Euroopan kansalaisille, hallituksille ja parlamenteille (Aufruf der europäischen Bürger an die Regierungen und Parlamente 8.9.15)

    En halua enää passiivisena katsoa, kuinka viranomaisemme ja poliitikkomme tänä historiallisena aikana eivät tee enää velvollisuuttaan. Heidän tehtävänsä on puolustaa omien maittensa etua ja turvallisuutta. Seisomme tänään tulevaisuuteemme ja elämäämme kohdistuvan suunnattoman uhan edessä. Massamaahanmuutto muodostaa vakavan uhan Euroopan vakaudelle ja EU:n jäsenvaltioille. Emme ole välinpitämättömiä sotien uhreille tai maailman katastrofeille. Mutta torjumme sen julkisen manipulaation, mikä käyttää väärin meidän luonnollista solidaarisuutta maahanmuuttajia kohtaan houkutellen meidät hyväksymään massamaahanmuuton. Eurooppalaisen keskustelun maahanmuutosta ei tulisi olla keskustelua siitä, ettemme ole riittävän herkkiä muita kulttuureja, uskontoja, rotuja ja kansoja kohtaan. Näemme kiistämättömänä riskinä ja uhkana eri kansojen, kulttuurien ja uskontojen keinotekoisen sekoittamisen. Euroopan hallitukset toimivat yhä vastuuttomammin ja alibia etsien. Oikeutettua pelkoa, mitä kansalaiset tuntevat satojen tuhansien maahanmuuttajien tulvan vuoksi, ei poliitikkojen ja median tule vähätellä, salata tai pilkata. Kaikista näistä syistä johtuen kuulutan Euroopan hallituksille:
    – turvatkaa sisäinen turvallisuus ja ulkoisten rajojen loukkaamattomuus kaikin keinoin
    – ylläpitäkää maan oikeusjärjestystä ja hyväksyttyjä kansainvälisiä velvoitteita
    – karttakaa kaaoksen levittämistä, mikä jo nyt on saatu aikaan peräkkäisissä maissa
    – älkää hyväksykö kiintiöitä turvapaikanhakijoiden sijoittamiseksi
    – älkää hyväksykö turvapaikanhakua kiihdyttäviä muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan, nyt puheena olevien muutosten tulee kulkea kansanäänestyksen tai uusintavaalien läpi
    – EU:n ulkorajojen maiden tulee turvata rajat lähettämällä kaikki laittomat maahantulijat takaisin omiin maihinsa
    Václav Klaus 4.9.2015

  10. Kiitos kaikille kommentoineille!

    Euvostotaivas, lienee aivan liian vaikea asia ihmisille, joille raha tulee seinästä, ruoka kaupasta ja sähkö töpselistä. Kantokykykin on lopulta hyvin poliittinen käsite – eihän se tarkoita, että kaikilla ihmisillä samaan aikaan olisi yhtäläinen ongelma. Yhtä kaikki, väestönkasvu on se ongelma, johon pitäisi puuttua, ei väestön siirtäminen.

    S, äsken autossa kuunnellessamme miehen kanssa ykkösaamun ekonomistihaastatteluja mietimme, että voiko olla, että jotkut asiantuntijatkaan eivät ymmärrä asiaa. Vai ymmärtävätkö, mutta vain sumuttavat – puhuvat vain kilpailukyvystä ja palvelusektorin rakennemuutoksesta, vaikka oikeasti tietävät, mitä se tarkoittaa ja pitää sisällään. Joka tapauksessa on päivänselvää, että ns. moralistien ja vasemmiston joukossa on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät tajua. Milloin se kaikki sitten pamahtaa silmille? Moraalinen puoli on kyllä loistava fasadi – kuten esimerkiksi Hesarista saamme joka päivä lukea.

    Jaana, niin, ihan alkaa olla totalitarismimeininkiä valtamedian suhteen. Yksilö alkaa epäillä itseään, kun normaali logiikka ei enää ole se, mikä toimii. Toisinaan mietin, että mitä jos nettiä ei olisi – mitä meidän liberalismille (alkuperäisessä poliittisessa merkityksessään) sitten olisi tapahtunut?

    Ja varmasti kyse on psykologisesta torjuntareaktiosta. Se on vielä erityisen vahvaa tällaisissa perinteisesti kilteissä ja solidaarisissa valtioissa. Meidäthän on kansalaiskasvatettu siihen, uskomaan hyvää – ja lisäksi toimimaan kuin pienet sopulit, johtajiimme luottaen.

    Oletko huomannut, että paikallislehdet uutisoivat nykyään kansallisen tason uutisiakin paremmin kuin suurmedia? Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Länsiväylä ja Helsingin Uutiset tarjoavat monia oleellisia näkökulmia ja uutisia tässä pakolaisasiassakin. Ja kun resurssit ovat pieni murto-osa isompien vastaavasta.

    Nostradamus jr, hah, tuon miehen puhe oli jäätävää. Entä ne aplodit. Oliko se unta? Ehkä joku herättää meidät.

    Olen ainakin vuosikymmenen ollut ihmeissäni, miksi naisia kiinnostaa asia niin vähän. Juuri naisilla kuuluisi olla sukupuolensa takia herkempi tutka esimerkiksi sen suhteen, että tulevaisuus tarjoaisi heidän lapsilleen hyvää ja turvallista. Toki naisilla myös ”solidaarisuus” on biologisempaa, heikkoihin ja pieniin kohdistettuina. (Naiset ovat sentimentaalisen mediavyörytyksen uhreja!). Minä olen viime viikkoina saanut lukuisia uusia naislukijoita, mikä on oikein kiva juttu.

    Halfdan, kiitos taas lehdistökatsauksesta ja suomennoksista! Saksan intressit Euroopan markkinoiden alatason afrikkalaistamisessa ovat selvät. Merkelkin aina välillä on ollut ymmärtävinään tämän kulttuuriset ja sosiaaliset implikaatiot, mutta nyt näkyy olevan taas uusi vaihde. Voihan se eurooppalaisen johtajuuden noinkin rakentaa! Mitäköhän historian kirjoissa kerrotaan 100 vuoden päästä? (… tästä saisikin kiinnostavan polun esim. siihen, miten Britannian ja Ruotsin historian curriculumit ovat muuttuneet… eihän siellä nykyäänkään enää tällaisista asioista puhuta!)

    an8, niin, kilpailen mieluummin substanssilla kuin areenalla. Uusisuomi on liikaa kuin Suoli24. Sitä paitsi joku tuolla jossakin ketjussa juuri totesi, että ajatukseni olisivat liikaa heidän blogistandardeilleen. (En kylläkään usko sitä. Osaan tämän homman. Voisin alkaa viestintävastaavaksi monelle ryvettyneelle poliitikolle, jotka eivät osaa terminologiaa.) Mutta niin, katsellaan mihin homma etenee. Harrastushan tämä minulle on. Odotan edelleen sitä loistavasti palkattua blogistin hommaa Hesarilta tai Yleltä 😉

    M, ei todellakaan, pakolaisjärjestelmän perusta on maailmansodan jäljiltä, myöhemmät kansalliset rakenteetkin Kosovon sodan ym. ajoilta. Hyvin oleellinen komponentti on kulkemisen helpottuminen ja etenkin netin tarjoama informaatio niin liikkeelle lähteville kuin salakuljettajille. Tämä kansainvaellus, joka ei tule loppumaan, ei mitenkään sovi järjestelmään, joka on luotu paljon pienimuotoisempaa liikettä varten.

    Yhdysvaltojen mallin pohjalla on myös kansallinen vähemmistö, joka nykyään osin kilpailee maahantulevien kanssa. Toisaalta Jenkkien maahanmuuttopolitiikka on aina ollut hallitumpaa, pakolaisetkin valikoidaan. Samaten laittomat ovat ”hallinnassa”. Jotkut toki täälläkin näkevät kosteita unia siitä, että Euroopasta tulisi Yhdysvallat. Minä sen sijaan luulen, että tuo on aivan liian kaunis skenaario. Euroopalle tapahtuu kyllä ihan jotain muuta. Juuri jostakin ”kriittisestä” lähteestä luin näkemyksiä siitä, mitä Ruotsille tulee tapahtumaan – ei kovin kaunista. Voi kansankoti, kyynel.

    Vasarahammer, minäkin uskon, että ihmisten silmät tästä avautuvat. Mutta se saattaa tulla liian myöhään. (Tai sitten mitään keinoja ei edes ole. Pelkkä väestönkasvu tuhoaa koko maapallon ja vie merkitykselliseltä politiikalta viimeisetkin mahdollisuudet.) Henkilökohtaisen dissonanssin hiljentäminen on vain järjettömän tehokasta ja täydellistä – minäkin tunnen lukuisia fiksuja ja skarppeja ihmisiä, jotka eivät vain suostu näkemään asioita. Oleellisimmassa roolissa on media – jos se olisi rehellinen tai edes tasapuolinen, tavalliset ihmiset eivät niin paljon kaupungeissakaan laulaisi hoosiannaa. Toisaalta tarpeeksi hyväosaisten ei välttämättä edes pääkaupunkiseudulla juurikaan tarvitse kohdata asian haittapuolia – jos asut oikealla alueella, kuljet omalla autolla kodin ja työpaikan väliä, luet Hesaria jne. Jos lisäksi henkilökohtaisessa elämässä ei ole koskaan tarvinnut liiemmin kohdata haasteita tai pahaa maailmaa, on usko hyvään ja oikeudenmukaiseen vahvaa, etenkin naisilla. Seikat hoosiannan laulamisen taustalla ovat moninaiset.

    Itä-Euroopassa epätasapaino, vapauden puute, köyhyys jne. ovat vielä niin lähellä. Siellä ollaan edelleen realisteja, ei uskota suurimpiin bluffeihin. Politiikalla (ja johtajilla) on vielä merkitystä (ks. Václav Klausin puhe Halfdanin kommentissa), intressit tunnustetaan. Aamun Hesari laukoo pääkirjoituksessaan (muistaakseni), kuinka Suomen ja Euroopan pitää pakolaiskriisissä valita leirinsä (siis länsi) ja kaikin tavoin pyrkiä murtautumaan taantuneesta idästä. Saataisiinko tästä vielä suomettumiskysymys!

  11. ” Juuri jostakin ”kriittisestä” lähteestä luin näkemyksiä siitä, mitä Ruotsille tulee tapahtumaan”

    Riikka, löytäisitkö vielä tuon artikkelin ja jakaisit?

    I-sanomissa oli juttua siitä että Ruotsi alkaa lennättää välimeren venepakolaisia Eurooppaan koska matka on muutoin niin vaarallinen! Miksei niitä rahoja kohdisteta leireihin useamman saajan hyödyksi??

    Täysin päätöntä puuhaa. Jotain todella omituista on tapahtumassa Euroopassa.

    Pitääkin kaivaa taas Linkolan kirjat hyllystä.

  12. Kiitos loistavasta kirjoituksesta!

    Hienoa, että joku vielä uskaltaa ajatella ja sanoa ajatuksensa ääneen tässä vallitsevassa absurdissa tilanteessa.

  13. Mykistynyt tästä kirkkaasta ajattelusta olen. Taas. Tätä(kin) juttua pitäisi jakaa eteenpäin eri foorumeilla!
    Riikka et ole maahamuuttokriittinen sen enempää kuin eliitin hegemonian käskyläinen.
    Mielestäni teet vain havaintoja ja johtopäätöksiä.
    Se on tässä maassa poikkeuksellista nyt tässä asiassa.

    Tulijat eivät ole ne ”120 000.” Suomeen tuleva määrä ei ole se ”30 000.”
    Seuraavan kymmenen vuoden aikana puhutaan miljoonista, ehkä jopa kymmenistä miljoonista Euroopassa. Juuri tämä voluumi tulee meidät murskaamaan. En ole varmastikaan rasisti, en ole ksenofoobikko.
    Mutta osaan laskea, ja kuka tahansa osaa, etteivät.Länsi-Euroopan yhteiskuntajärjestelmät tätä kestä.

    Olen ihan varma että tämä tiedostetaan yläkerroksissa aivan hyvin, vaikkakaan ei sentimentiloituneessa ja omaan suvaitsevaisuuteensa rakastuneessa keskiluokassa. Se saa kysymään miksi.

    Pakolaisia on autettava, mutta näin se ei ole kestävästi mahdollista.

  14. Saanko antaa ehdotuksen pienelle tutkimustyölle. Minua kun häiritsee se tosiseikka, että saapuvista turvapaikanhakijoista ylivoimainen enemmistö on nuoria miehiä, mikä tarkoittaa, että tyttäret, siskot, äidit ja vaimot jäävät taakse.

    Tätä ilmiötä selitetään (arvaillaan) mielestäni löperösti, aivan kuin hakemalla hakien myötäsukaista selitystä. Yleisimmät selitykset taitavat olla: 1) Miehillä on suurempi riski joutua väkivallan, vainon tai värväysten kohteeksi, 2) Miesten on helpompi selviytyä raskaasta matkasta. Ja siksi he lähetetään matkaan.

    Minä henkilökohtaisesti arvaan, että syy tilastojen takana on se, että näissä kulttuureissa nuoren miehen on vain hyväksyttävämpää lähteä kuin nuoren naisen, etenkin silloin kun ei ole henkeen kohdistuvaa uhkaa. Heillä ei ehkä ole töitä eikä tulevaisuudennäkymiä. He saavat perheeltä luvan lähteä, nuoret naiset eivät. Pojat seikkaílevat, tytöt eivät.

    Ehdottaisin, tsekkaisit kakkoskohtaa (miesten helpompi selviytyä matkasta). Voisit vaikka vilkaista tilastoja meksikolaissiirtolaisista Yhdysvalloissa. Löytyy googlettamalla. Löysin Migration Policy Institute (tai jotain sellaista) tilastot. Niiden mukaan v. 2008 meksikolaisista luvattomista siirtolaisista Yhdysvalloissa 45 % oli naisia ja 55 % miehiä. Meksikolaiset tyypillisesti uhmaavat ryöstöjä, raiskauksia, kojootteja (ihmissalakuljettajia), kartelleja, sieppauksia ja korruptoituneita poliiseja ja monet kävelevät päivätolkulla autiomaassa (ylitettyään kenties joen ensin). Monet ovat kuolleet matkalle. Tämä ei ole helppo taival. Joillekin tietysti kyllä. Kuten Lähi-idässäkin, joillakin on väärennetty tai varastettu viisumi tai he vain jäävät maahan turistiviisumin päätyttyä. Mutta ovatko meksikolaisnaiset vain kovempia luita kuin sisarensa Lähi-idässä, Afganistanissa ja Afrikassa, kun tilastot ovat näin erilaiset? Luulen, että eivät.

    Ykköskohtaankin löytynee jokin suht verrattavissa oleva konflikti, jonka pakolaistilastoja voi vertailla.

    Tämä ei varsinaisesti liity postaukseesi. Sori.

    Ps. kirjoitin aikani kuluksi jo suunnilleen samansisältöisen postauksen Lapin Kansan blogiin, jossa oli sinänsä ihan hyvä kirjoitus aiheesta, mutta siinä toisteltiin näitä miespakolaisten lähdön syitä, joihin suhtaudun epäilyksellä.

  15. Tuulahti mieleeni Hannah Arendt kun luin tämän. Ei ainoastaan vain hänen Totalitarismin syntynsä-johon Suomessa. jos ja kun se tunnetaan, viittaillaan lähinnä todisteena, siitä kuinka nykyisen tilanteeseen kriittisemmin suhtautuvat ovat itseasiassa vain fasisteja ja rasisteja- vaan myös hänen On Revolution, On Violence ja Responsibility and Judgment -kirjat. Kysynkin, lieneköö Hannah Arendt sinulle tuttu?

  16. Kiitos tuhannesti järjenvalosta pimeyteen!

    Usariin ja Hesariin aivan liian laadukasta tekstiä. Ulkomaisista lehdistä ehkä löytyisi tekstin arvoinen julkaisualusta.

    Arkaluontoinen kysymys, jonka saat puolestani poistaa:
    Eikö tällainen julkinen väärämielisyys voi haitata uraasi? Seuraavan tutkimuksen rahoitus, työpaikat jne..?

    • ”Eikö tällainen julkinen väärämielisyys voi haitata uraasi? Seuraavan tutkimuksen rahoitus, työpaikat jne..?”

      Tätä olen itsekkin miettinyt. Minulla ei ole kokemusta yhteiskuntatieteistä tai humanistisesta tutkimuksesta ylipäänsä, mutta voisi kuvitella että kritiikki on hyvin biasoitunutta ja ”yliopiston ilmapiiri” vaikuttaisi suuresti humanistisessa tutkimuksessa. Esimerkki: Tampereen yliopisto

      Tässä tietysti vakaumus on ratkaisevaa. Miten vakavsti pitää itseään tutkijana ja tieteilijänä. Tieteen tulisi aina olla etusijalla, mutta reaalimaailmassa tämä ei aina ole niin yksinkertaista. Toisaalta kokonaisuuden kannalta on yhden tekevää, onko juuri Purran havainnot oikeassa vai väärässä. Oleellista on, että tämän kaltaiset kriittiset ”hyökkäykset” asiaa X kohtaan ovat oleellinen osa tieteellistä prosessia. Usein ennen pitkään tieteessä totuus tulee julki. Tieteellinen menetelmä on suunniteltu sitä varten.

      Tutkijalle henkilökohtaisesti menetelmän hitaus on vain joskus raskasta.

      ”Se pyörii sittenkin”
      Terveisin, Galileo Galilei

  17. Todella ansiokas blogi. Kiitos. Tästä saan iloa moneksi viikonlopuksi.

    Näyttää siltä, että Eurooppa tulee toimimaan Afrikan ja Aasian vastuuttoman väestönkasvun seurauksena syntyvän ylijäämäväestön paisuntasäiliönä. Sodat ja ilmastonmuutos kiihdyttävät tahtia.

    ”Talouden uusliberalisoituminen ja globalisaatio olisivat voimaltaan pieni murto-osa nykyisestä, mikäli ihmismassat eivät liikkuisi.”

    Ehkä totta ehkä ei, mutta miksi uusliberalismissa ihmismassojen pitää liikkua? Eikö vapaakaupassa riittäisi, että pääasiassa tavarat liikkuvat? Eihän Amerikkakaan mikään hyvinvointivaltion irvikuva ole, vaikka Eurooppaan verrattuna kovin uusliberalistinen onkin. Automatisaatio, digitalisaatio ja uudet valmistustekniikat tulevat tulevaisuudessa pienentämään halpatyövoiman etua.

    ”Vihreä sen sijaan ei opi – mutta sen ei tarvitsekaan. Miksi? No siksi, että tämä kaikki on sen intressien mukaista.”

    Tarkoitatko, että vihreiden intressi on ”pelastaa ihmisiä”? Selitätkö vielä mitä hyötyä tästä on vihreille vai onko se hyöty oman sädekehän kiillotus? Luulisi, että väestönkasvun ja hiilijalanjäljen pienentäminen olisi vihreiden intresseissa.

    Hallitsematon kehitysmaalaisten maahantuonti aiheuttaa heidän kohdallaan kestämättömän huoltosuhteen vajeen. Tätä ei voida kiistää. Tämä voidaan korjata, kuten Saksassa ja osin Ruotsissa, täydellisellä työmarkkinoiden ja osin sosiaaliturvajärjestelmän mylläyksellä. Heijastusvaikutukset tavallisen ihmisen arkeen ovat valtavat. Seurauksena on, kuten sanoit, työmarkkinoiden eriytyminen.

    Toinen vaihtoehto on OPEC-valtioiden (Saudi Arabia,Brunei, Kuwait, Qatar, Arabi Emiraatit) malli, jossa sosiaalietuudet ovat vain kyseisen maan kansalaisille ja kansalaisuus on varsin vaikea saada.

    Kumpikin palvelee tiettyjä intressejä. Mallien järkevyydestä(ei ole järkevää) saatikka onnistumisesta ei voi kukaan antaa mitään takeita.

    Kohdassa ”Keskustelusta” löytäisit tulevaisuuden kirjoitusta varten mielenkiintoisen sparrauspartnerin Prof. em. T. Vihavaisesta. Miksi viestintä- ja kulttuurieliitti taas hurahtaa ääripäästä(stalinismista multikulturalismiin) toiseen? Mitä yhtymäkohtia on Neuvostoaikaan? Onko internetillä vaikutusta eli pysytäänkö kannassaan vielä jääräpäisemmin, koska kirjoituksiaan ei pääse pakoon? Ennen internet aikaa stalinisti saattoi tajuta tulleensä höynäytetyksi, vaihtaa paikkakuntaa ja vanhat mielipiteet eivät seuranneet samalla tavalla mukana kuin nykyään. Sitoutumisen eskalaatio(https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitoutumisen_eskalaatio) on siis ehkä voimistunut.

    Tässä Vihavaisen tuore haastattelu:
    https://publisher.qbrick.com/Embed.aspx?mid=E016FBEE

    Teet todella hyvää työtä! Jatka totuuden etsintää samaan malliin!

  18. Mykistävää ja rohkaisevaa luettavaa, kiitos!!! Tässä on välillä tuntunut, että onko koko maa psykoosissa, kun joka tuutti täynnä uskomatonta potaskaa?

    Itsestäni tuntuu juuri nyt vahvasti siltä, että EUsta tuli tämän kriisin myötä liittovaltio. On tuntu, että koko Eurooppa on ikäänkuin shakkilaudalla ja nappulat siirtyvät yksitellen loppuhuipennusta kohti…

  19. Kiitos Riikka, oli erinomainen kirjoitus. Olen pitkään ollut huolissani, eikö suomesta löydy enään Naisia jotka ovat viisaita, järkeviä, loogisia ja ymmärtävät pitkän ajan vaikutuksia, myös populaatio mekanismia. Sait täältä yhden miehen seuraamaan blogiasi.

    Kiitos vielä kerran 😉

  20. Kiitos taas kaikille kommentoineille ja kehuneille!

    S., raportti, johon monissa paikoissa (ei toki valtamediassa) viitataan, on ymmärtääkseni tämä. Siinä Ruotsin HDI olisi vuonna 2030 0.906, mikä on mm. alle Kuwaitin, Argentiinan ja Libyan ja juuri yli Malesian. En ole itse perehtynyt asiaan tai tutkinut laskelmia.

    Nythän tämä ”lennättäminen suoraan ongelma-alueilta” on myös noussut osaksi EU-työkalupakkia.

    raukkamainen ano, uskokaamme, että ihmiset heräävät ja ymmärtävät. Median kuplaan ei kannata liiaksi tuijottaa – on myös maailma sen ulkopuolella. Tässä kun vielä vähän kiristetään ja lakkoillaan ja säästellään, niin eiköhän sieltä sitten joku vastustus synny. Erityisesti maanantaisin kannattaa uskoa tähän!

    Mosafer, noinhan se taitaa olla, tilastojenkin valossa. Toisaalta tämä kuuluu taas sarjaan ”mitä sitten?” – onhan meillä tosiseikkoja ja kyky hankkia niitä lisää, mutta ei sillä tunnu monestikaan olevan mitään merkitystä. Mikä tämän tilaston johtopäätös tai toimintaehdotus olisi? Estää nuoria miehiä lähtemästä, kiintiöidä asyylit? Ehkä, mutta ei tule tapahtumaan. Ongelma on kokonaisuudessa.

    Herman. M, kyllä, Arendt on oikein tuttu. Nykyäänhän nainen on valitettavasti akateemisessa keskustelussa oikeamielisten suvaitsevaisten, valtiovihamielisten postmodernistien ja äärivasemmistolaisten nielaisema (mikä tietysti monin paikoin on KÄSITTÄMÄTÖNTÄ ottaen huomioon hänen kirjoituksensa). Esim. pakolaisliturgiassa usein viitataan hänen ” a right to have rights”-ajatteluunsa. Joka tapauksessa, Arendt on rautaa, ihan itsellään.

    UivaNuiva, aivan varmasti. Aika idioottihan pitää olla, että tällaiseen ryhtyy, eikö totta? Mutta ei tämä siis minulle uutta ole. Olen ihan julkisesti tuonut näitä asioita esille vuosikausia. Pää hakattiin irti jo viimeistään vuonna 2010 (googlaa ”Miten humanitaarinen maahanmuutto ratkaisee maailman ongelmia?”), joten ei siitä paljon taida olla jäljellä 😉

    Hexi, luulisin, että väestönsiirtymien merkitys tulee koko ajan korostumaan suhteessa tavaroiden ym. liikkumiseen. Tämä on globalisaation viimeinen vaihe.

    Ja kyllä, vihreät ovat moralistinen ääriliberaalipuolue. Heidän intressinsä on tehdä sellaista politiikkaa ja saada sillä ääniä. Jos vihreiden intressi olisi pelastaa ympäristö ja toimia tämän eteen, voisin itsekin puoluetta äänestää. Tietysti se edellyttäisi väestönkasvuun keskittymistä.

    Kyllä, yhtäläisyydet taistolais- ym. aikaan ovat ilmeiset. Ei voi sanoa ainakaan, että oppia ikä kaikki. Vihavainen on loistava kirjoittaja.

    Sami Sinkkonen, näin on. Monet karvaiset kädet taputtavat innoissaan. CEAS:in ja muiden kautta liittovaltioksi.

  21. Mosafer, aamun HS kertoo pääkirjoitussivullaan, että ”Mutta kyllä mieskin on oikeutettu suojeluun. Abdulkin on vain ihminen.”

    Siksi siis.

  22. Minäkin kiitän artikkelista ja koko blogista, vaikka en olekaan vielä ehtinyt koko arkistoa lukea. Älykästä ja kriittiistä tekstiä on aina ilo lukea, vaikka johtopäätöksistä olisikin eri mieltä. Löysin blogisi vasta eilen, mutta olen jo ehtinyt käyttää termiä ”uusmoralistinen vasemmisto” varmaan puoli tusinaa kertaa sen jälkeen.

    Muutama kritiikki:
    ”ekonomistien fantasiat maahanmuuttajien aikaansaamasta työllisyyden ja tuottavuuden kasvusta eivät tule toteutumaan.”
    Mihin perustat tämän väitteen? Kulutus ja työn tarjonta kasvavat väistämättä maahanmuuton myötä, joten useimmat ekonomistit ovat yksimielisiä siitä, että maahanmuutto on taloudelle hyväksi. Ja kuten tiedämme, ekonomistit eivät ikinä ole yksimielisiä mistään, joten tämä on aika harvinainen tilanne.

    Kohdassa ”Yhteiskunnalliset ongelmat” puhut hyvinvointiyhteiskunnan romahtamisesta. Tässä vaikutat puhuvan rajojen täydellisen avaamisen seurauksista, mutta rajojen täyttä avaamista ei aja juuri kukaan. Euroopassa ollaan ehkä raottamassa portteja aiempaa enemmän, mutta ei siitä seuraa automaattisesti, että olisimme menossa kohti vapaata liikkuvuutta. Tällä hetkellä puhutaan joistain sadoista tuhansista maahanmuuttajista seuraavan vuosikymmenen aikana – toki sekin on taakka hyvinvointiyhteiskunnalle, mutta ei mikään kuolinisku. Kuvailemasi kaltaiset ongelmat alkaisivat karkeasti arvioituna vasta sitten, jos puhuttaisiin ennemminkin miljoonista maahanmuuttajasta.
    (Aiheeseen liittyen sinua saattaisi kiinnostaa Nathan Smithin artikkeli How Would a Billion Immigrants Change the American Polity?, jossa hän päätyy kuvailemaan samantyyppistä mutta vielä synkeämpää kehitystä kuin sinäkin, mutta pitää lopputulosta kuitenkin hyvänä: maahanmuuttajien elämänlaatu paranee niin paljon, että alkuperäisasukkaiden elämänlaadun heikentyminen on siihen verrattuna pienempi paha.)

  23. ”Eurooppalaiset arvot” markkinoidaan usein löyhässä kirjoittelussa ”universaaleina arvoina”. Tosiasiassa eurooppalaiset arvot eivät ole menestyneet maailman arvomarkkinoilla. Yksi selkeä esimerkki on ”universaalien ihmisarvojen” epäonnistunut käsittely YK:n ihmisoikeusjärjestössä. Eurooppalainen näkemys ei sopinut erään uskonnon ajatusmaailmaan. Siksipä tämän uskonnon edustajat kehittivät keskuudessaan ideologiaansa saumattomasti räätälöidyn ihmisoikeusmääritelmän.

    Torniosta on nyt Suomeen saapumassa tämän jälkimmäisen ihmisoikeuskäsityksen vannoutuneita kannattajia. Monilla heistä on myös voimakas vakaumus. Suomalaisilla on nyt entistä laajakirjoisempi paletti oman uskontonsa valitsemiseen.

    Henkilökohtaista koskemattomuutta arvostaville suosittelen beduiinimiljöössä hyvinkin suosittua olevaa uskomusjärjestelmää. Vielä on aikaa kaukokatseisiin valintoihin.

  24. Paluuviite: Maahanmuuttoa tiivistettynä | kummastunut

  25. Tuossa sisäministeri Orpo tentattavana. Olen järkyttynyt ministerin täydellisestä typeryydestä.
    Vastuussa olevilla ei ilmeisesti ole minkäänlaista älyllistä kapasiteettia yrittää ratkaista ongelmaa. Miten poliitikko voi vastata: ”Mietitään sitä sitten jos niin käy”?? Eikö näille makseta siitä että he varautuvat todennäköisiin ongelmiin ja pyrkivät löytämään niihin ratkaisut ETUKÄTEEN?
    Mitä helvettiä tässä voisi tehdä?

  26. Hyvä blogikirjoitus sinullakin Joonas.
    Tämä:

    ”Konservatiiviseen ajatteluun kuuluu sisäryhmäajattelu, jonka yksi keskeinen arvo on lojaalisuus omia kohtaan. Se ei ole moraalisesti kelvotonta, eikä se sulje pois muita arvoja, kuten muiden, ”niiden” auttamista. Se on luonut modernit valtiot, ja ilman sitä ne kaatuisivat. ”

    On ollut yllättävää huomata että keskusteluissa yhä useammin nousee mielipide siitä, että valtiot (kansallisvaltiot) ovat huono asia ja niiden kannattaminen on melkein jo fasismia.
    Erikoista siksikin että mielipiteen esittäjät ovat usein vasemmistolaisia yritys- ja rahavallan vastustajia. Mikä taistelee paremmin globaalia yritysvaltaa vastaan kuin vahva valtio?
    Muutenkin liberaali-konservatiivi akseli alkaa olla merkittävämpi kuin vasemmisto- oikeisto. Tai ainakin monet arvot tuntuvat menevän iloisesti ristiin.

  27. Minuakin ihmetyttää tämä kritiikitön monikulttuurisuuden ihannointi, joka melkein kieltää kansallisvaltioiden legitimiteetin. Toisaalta kuitenkin samalla vedotaan johonkin suomalaisuuteen, jota siis ei oikeastaan pitäisi olla olemassakaan kun samalla, valistuneelle, ei-rasistiselle kansalaiselle on oltava itsestäänselvää, että kuka tahansa maapallon toiselta puolelta on oikeutettu ryhtymään suomalaiseksi, jos se nyt sattuu hänen intresseihinsä sopimaan.

    Tälle riittää perusteluksi esimerkiksi se, että 70 000 suomalaista lasta lähetettiin Ruotsiin sotalapsina. (Ruotsin aloitteesta tosin ja heistä vain 15 % jäi sinne pysyvästi.) Ja karjalaisevakotkin (siis Suomen kansalaiset) asutettiin uudelleen siihen jäljelle jääneeseen Suomeen.

    Naiivisti väitetään, että kyllä suomalainen kulttuuri kestää vaikka minkälaisen invaasion täysin toisenlaisista kulttuureista kunhan me vain päätämme niin. Nyt jo puhutaan 200 000 turvapaikanhakijan tulosta. Ja yhtäkkiä pääministerikin, joka jo hövelisti lupasi Kempeleen talonsa pakolaisille, rupeaa puhumaan, että pakolaiskriisi onkin suurempi ongelma kuin talous. Ikään kuin ne olisivat jotenkin täysin erillisiä asioita.

    Petteri Orpo tässä pari päivää sitten kiemurteli aika pahasti aamuohjelmassa, jossa yllättävää kyllä, toimittaja pani hänet koville tulijamääristä ja Suomen kantokyvystä asiassa.

    Nyt jo Unkari, Slovakia ja Kroatia ovat kovissa riidoissa kun pakolaismassat vyöryvät edestakaisin eri rajoilla. Suomen media ei juuri tästäkään kerro. EU natisee liitoksissaan kun Itä-Euroopan maita yritetään puristaa Saksan johdolla ruotuun. Tosin Balkanilla sodittiin 20 vuotta sitten, he eivät ehkä nyt ole halukkaita uuteen EU-diktatuuriin, jossa määrätään ketkä saavat ryhtyä maiden asukkaiksi.

  28. Kiitoksia uusille ja vanhoille kommentaattoreille! Olen taas myöhässä, pahoittelut.

    Andekn, luonnollisesti, kulutus kasvaa aivan varmasti, eritoten julkinen, työllisyyskin ehkä vähitellen. Tarkoitin viitata seikkaan, että maahanmuutto ei lisää julkisen talouden tervehtymistä eikä tee temppuja huoltosuhteille. Elinkeinoelämällä on vahva intressi kannattaa maahanmuuttoa, kaikkialla. Erityisen kätevää se on vahvojen tukivaltioiden tapauksessa.

    En usko, että tarvitaan ”miljoonia” maahanmuuttajia romuttamaan hyvinvointiyhteiskunta. Kuten tekstissänikin kuvaan, kyse on osin irrallisista mutta rinnakkaisista mekanismeista – talouden vapauttaminen, työehtojen kiristäminen, halpamaahanmuuton lisääminen… Tällä hetkelläkin toteutuva tahti on tarpeeksi suuri – yhdistettynä valtiomme ”kreikkalaiseen velkautumiseen”. Rakennelmaa ei voida pitää kasassa. Niin kauan kuin keskiluokka ei liiaksi kärsi alempien ryhmien taloudellisesta välienselvittelystä, ongelma ei ehkä kärjisty.

    Silmäilin linkkisi. Libertaarinen open borders -ajattelu on tuttua. Olen aivan liian valtiomyönteinen (kansallismielinen?), humanistinen ja kulttuurikeskeinen kyetäkseni leikittelemään tällaisella globaalilla utilitarismilla (heh heh). Valtion raja ei ole ideaalien ”blindfoldaamista” territorioon ja yhteisöön (kuten tekstissä ja ideassa laajemmin ymmärretään), vaan ainoa vaihtoehto koko ideaalin olemassa ololle. Ideaali globaalilla tasolla ei koskaan synny rajojen poistamisesta (täällä), vaan niiden vahvemmasta pystyttämisestä ja merkityksellistämisestä (siellä).

    Jenkkien (ja historian imperiumien) tilanne on monessakin suhteessa erilainen: siellä rajan ”raottaminen” on Eurooppaan verrattuna uskomattoman hallittua ja intressivetoista. Siitä huolimatta siinäkin yhteiskunnassa kytee vakavia keskiluokan ongelmia, puhumattakaan siitä, miten paljon ”kulttuureja” sulatusuuni enää kykenee integroimaan.

    Nostradamus Jr., jostain kumman syystä lipilaarit kuitenkin haluavat uskoa, että arvot ovat jaettuja. Tai ainakin lämpimällä kädellä iskostettavissa.

    Joonas Konstig, hyvä kirjoitus! Sydämen avaaminen kansainvälisessä poliittisessa retoriikassa alkoi todenteolla kehittyä sosialismin kaatumisen jälkeen, ja sen liberalistinen kulminaatiopiste voidaan sijoittaa jonnekin 90-luvun loppuun. Maahanmuutto pysyi pitkään korkean tason politiikan ulkopuolella, koska siinä nähtiin ainoastaan sisäpoliittiset (ja sisätaloudelliset) seikat. Nyt kun maahanmuutto sitten on ”oikeaa” kansainvälistäkin politiikkaa, sydämiä voidaan availla diplomatiankin areenoilla. Itse kyllä kuulen sydämestä vakavaa sivuääntä. Elintä taitaa pitää kasassa enää hupaisa mediamme…

    S, minua jo säälittää Orpo. Antakaa joku sille turvapaikka. Tuo video oli kertakaikkisen kamala.

    S ja Jaana, olen jo kauan ollut sitä mieltä, että valtiovastaisuus on ongelman juuri (operoin tämän teeman kanssa väitöskirjassani). Juuri siitä nousevat monet muut patologiat, joiden annetaan vääristää tarkoituksenmukaista politiikkaa ja yhteiskunnan kehitystä. Valtiovastaisuus on juuri siksi niin laajaa, koska sitä kannatetaan politiikan laidalta toiselle.

  29. Saisitko valtiovastaisuudesta blogitekstin?
    Valtio ja julkinen sektori ovat muuttuneet halveksittaviksi asioiksi. Olisi kiinnostavaa lukea tästä ilmöstä enemmän.

  30. ”Halpatyövoima ja köyhyys”

    Niin, itse olen jo ainakin 10 vuotta ollut täysin selvillä siitä, että länsimaat, Suomi mukaan lukien, kulkevat kohti USA:n kaltaista rotuonnelaa, jossa demokratia ”toimii” kokonaisia kaupunginosia maantasalle tuhoavien mellakoiden avulla. Koko sinä aikana kuin voin muistaa, tuossa ”demokratian ihmemaassa” ei ole vielä yksikään ongelma ratkennut poliittisen järjestelmän avulla, eikä juuri muutenkaan. Koko helvetin poliittinen sirkus on vain olemassa pitääkseen yllä loputonta eriarvoisuutta ja antamassa mahdollisuuden kaikille riittävän paskiaisille mahdollisuuden riistää heikompiaan ja elää heidän ilmaiseksi tekemänsä työn kustannuksella.

    Täsmälleen sama on tapahtumassa täällä.

    Maailman tasolla ainoa keino taistella köyhyyttä vastaan on väestönkasvun hillitseminen. Toinen on eriarvoisuuden vähentäminen, joka väistämättä osittain toteutuu myös edellisen tavoitteen seurauksena. Eriarvoisuus nimittäin tarkoittaa juuri sitä, että ihmiset jakautuvat köyhiin ja rikkaisiin.

    Kaikessa kuitenkin kuljetaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Joka ikinen toimenpide palvelee vain lyhytnäköisen yksityisen hyödyn tavoitetta, ja ainoastaan vie meitä syvemmälle ongelmiin tulevaisuudessa. Kiina on viimeinen keskusjohtoinen valtatekijä, joka vielä pystyy liikkumaan toiseen suuntaan ja siksi se on myös pitkälti se voima, joka edelleen pitää myös maailmantalouden liikkeellä. Thatcheriläis-konservatiivinen äärikapitalismi, samoin kuin kaikenlainen libertarismi, johtavat täysin väistämättä deflatoriseen stagnaatioon, aina ja väistämättä. Yksikään säästötoimenpide, palkanalennus tai tulonsiirto köyhiltä rikkaille ei luo kasvua eikä vaurautta. Kaikki nuo vain jakavat uudelleen kakkua, joka samalla myös pienenee siksi, että kokonaiskysyntä on tulonjaon monotoninen funktio. Kuten se oli Keynesin päivinä, ja oli ennen häntä ja tulee ainaisesti olemaan niin kauan kuin toimitaan markkinatalouden puitteissa. Muodikkaiksi koetut taloudelliset teoriat vaihtelevat riippuen siitä,mikä taho milloinkin päättää teorioita rustaavien tuhertajien rahoituksesta. Talouden lainalaisuudet sen sijaan pysyvät yllättävän samoina vuosisadasta toiseen, tai ei siinä oikeastaan ole mitään yllättävää: ihminen syö, hengittää ja tarvitsee vaatteitakin vuosisadasta toiseen.

    USA:n ja vallitsevan ”kommunismin vastaisen” liberaalin hölmöläisjoukon johtama maailmanpankki on jo vuosikymmeniä pitänyt vaatimallaan talouskurilla ja käsittämättömän typerillä yksityistämiskampanjoillaan Saharan alisen Afrikan maat jatkuvassa köyhyyden tilassa. Ja vain siksi, koska perkeleen viikinkien jälkeläiset tahnalla valkaistuine hampaineen tarvitsevat slummeja, joiden epätoivoisia sieluja hyväksikäyttämällä he voivat elättää itsensä. Sen seurauksena nämä maat, joissa usein, myös islamilaisuudella on voimakas asema, ovat suuria ihmistuotantoalueita, joista köyhyys ja kurjuus pursuaa yli äyräittensä kaikkialle muuallekin. Silti edelleen täälläkin, jossa demografinen transitio on lopultakin tapahtunut, väistämätöntä rakennemuutosta vastaan yritetään edelleen taistella kynsin hampain, ”korjaamalla” luonnollista ja normaalia, itse asiassa ihmiskunnan olemassa ololle täysin välttämätöntä kehitystä tuomalla, tai vähintäänkin huokuttelemalla maahan valtavia laumoja epätoivoisia köyhiä,pääosin eliittiasemaa tavoittelevien pikkukiipijöiden ja surkeiden käärmeölytehtailijoiden hyväksikäytettäväksi. Nämä oman ahneutensa sisäsiset sankarit vaativat ”rakennemuutoksen” nimissä ikänsä maaseudulla asuneita vanhuksia raahattaviksi ”kasvukeskuksiin”, koska mailla, joiden GDP on maailman 10-20 korkeimman joukossa ei kuulema ole varaa kustantaa heille ihmisarvoista vanhuutta siellä, missä asuessaan juuri he ovat tuon tyhjäpäisen möykkäporukan oman hyvinvoinnin luoneet. ”Taloudellisen realismin” nimissä sen sijaan vaaditaan, että huoltosuhde ja veroaste tulisi palauttaa 1950-luvun tasoille. Miksi ei saman tien muinaisen mesopotamian tasoille? 1950-luku oli monessa suhteessa, mutta varsinkin demografisesti erittäin poikkeuksellinen, myös siinä suhteessa, että silloin vietti lapsuuttaan tai nuoruuttaan ennen näkemättömän suuri joukko pölkkypäitä, joiden elämäntehtäväksi on muodostunut kaivata lapsuudessaan elämänsä köyhyyden ja kurjuuden palaamista takaisin. Mikäli he yksin saisivat päättää asioista, niin myös tapahtuisi.

    En tiedä, onko se Juha Sipilän kunniaa loukkaavaa, jos hänen irvokkaan idioottimaisesti nauraa höröttävät kasvonsa tuovat mieleeni aasin. Kun hän sitten puhuu, minun on yleensä enää täysin mahdoton erottaa häntä aasista millään tavoin. Mutta eipä silti, että haluaisin mitenkään erityisesti kehua juuri Juha Sipilää tässäkään suhteessa. Vaikkakin Juhana Vartiainen, Jari Lindström, Simon Elo, Petteri Orpo, Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Elina Lepomäki, Tere Sammallahti, Sixten Korkman ja moni muu vastaava muistuttavatkin naamalleen ehkä enemmän jotain etäistä kädellistä esimuotoamme kuin nelijalkaista juhtaeläintä, on heitäkin aivan yhtä mahdotonta erottaa aasista, kun he avaavat suunsa. No Korkman sentään viimeisimmässä kirjassaan katui jotain aiemmin sanomaansa. Korotettakoon hänet siis puhdasverisestä aasista muuliksi. Enempään kunnianpalautukseen hänkään ei anna aihetta, koskapa ei katunut edes syntymäänsä, eikä ruotsinkielisen eliitin piirissä hankittua, tiedollisilta arvoiltaan täysin mitätöntä koulutustaan. Papan rahoista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen, merkittävästi verovaroilla tuettua koulutustaan, jonka turvin onkin sitten hyvä opettaa säästäväisyyden ja uhrautumisen jaloa ilosanomaa köyhemmille. Niin, ja suvaitsevaisuutta myös, tietenkin.

    Kaiken tämän perimmäinen primus motor on menneen vuosituhannen hirvein inhimillinen katastrofi, nimittäin kommunismin romahdus, joka jätti jälkeensä vertaansa vailla olevaa köyhyyttä. Suuren ihmisjoukon osalta kauppojen tyhjät hyllyt vaihtuivat vain tyhjään kukkaroon ja vatsa oli edelleen yhtä tyhjä kuin se oli ollut aiemminkin, monen kohdalla kyllä itse asiassa tyhjempi. Enemmän kommunismin romahdus kuitenkin tuotti älyllistä köyhyyttä, sitä ehkä enemmän kuin mikään tapahtuma historiassa koskaan. Mioni ei tule ajatelleeksi, että kylmän sodan voittajat eivät olleet kovinkaan paljon välkympiä kuin sen häviäjät. Itse asiassa se maailma, johon he meidät johtivat kylmän sodan jälkeen antaa ymmärtää, etteivät he olleet lainkaan välkympiä, vaan voitto kylmässä sodassa oli vain silkkaa hyvää tuuria. On nimittäin hyvä muistaa, että kylmän sodan läntiset johtajat, tai heihin vaikuttaneet henkilöt, olivat hyvin suuressa määrin itäisestä Euroopasta saapuneita pakolaisia tai heidän jälkeläisiään. Kommunismia paenneiden joukko ei kuitenkaan ollut sen kummempi kuin mikä tahansa muukaan pakolaisaalto: siinäkin oli suhteessa sorrettuihin rehellisiin veronmaksajiin normaaliyhteiskuntaa suurempi osa huijareita, roistoja, epäsosiaalisia riidankylväjiä, niljakkeita, suoranaisia tuomiotaan pakenevia rikollisia, onnenonkijoita, välistävetäjiä ja ylipäätään kaikenlaista ainesta, joka ei löydä sijaansa normaalista arjesta. Erityisen paljon tuossa joukossa oli, kommunismin uskonnonvastaisesta luonteesta johtuen, sekopäisiä uskonnollisia hörhöjä ja fanaattisia vähä-älyisiä idiootteja, joiden tulva 1940-60-luvuilla toi Yhdysvaltoihin sen mielisairaan hulluuden, jota tuon valtion perustajat olivat aikoinaan Euroopasta paenneet. Jos joku siis olettaa tuollaisen porukan johdolla päätyvänsä työläisten paratiisia
    kovinkin paljon parempaan onnenmaahan, hän saa syyttää vain itseään henkisestä romahduksestaan katatoniseen masennukseen todellisuuden iskiessä vasten kasvoja.

Jätä kommentti